Ja eikun lisää hankintoja…

Posted on

Karmaiseva tuuli oli tänään, niin piti pukea porukkaa… Siinäpä se sitten tuli taas todettua, että ei ole kiva rempata valjaiden säätöjä ees taas. Niinpä sitten tilasin niille toiset valjaat vaatteita varten, Faunattarella oli kivan malliset (ja hintaset!) Fokus valjaat. Hupille otin isompaa kokoa ja Jekulle ja Sisulle pienempää. Hupille vihreät ja Sisulle siniset ja Jekulle miehekkään pinkit 😀 . EI nyt ihan mee tää koirien värikoodaus idea putkeen, kun nyt on värejä jo ihan sikin sokin. No Jekulla on lähinnä pinkki/lila/ valkoinen. Sisulla on musta/vaaleansininen/tavallinen sininen. Hupilta löytyy nyt turkoosi/lime/vihreä. No ei ne nyt ainakaan päällekkäin ne värit mee, että sikäli. Ehkä ne pitäisi nimikoida kuin pienillä lapsilla 😀

Lenkillä huomasin myös, että ompelemani takki näyttäisi vähän pieneltä Jekulle ja päädyin tilamaan sillekin oman Pomppatakin. Peruspompan otin ja väriksi valikoitui lila. Mulla ei ole enää tyttökoiraa, niin saa Jekku toimia tyttövärien pitäjänä, ne kun hyvin sopii sen vaaleaan sävyyn muutenkin.

Nyt voidaan taas lenkkeillä säällä kuin säällä. Toppatakeiksi löytyy ceskyille viime talviset liukasvuoriset Jackson takit ja tietysti niiden talvitöppöset. Jekulle on muutamia Naomin vanhoja paitoja, joita ei tule nyt turkin  kanssa käytettyä. Niin ja sitten turkittomana ostettu lämpöinen karvavuorellinen villapaita, millasethan takut sillä saisi nyt aikaan 😀 Niin ja onhan mulla kaikille fleecepaidatkin, mutta aaaggh, nehän on nyt ihan täysin vääriä värejä  (Sisulla on kyllä vaaleansininen, mutta Jekulla on lime ja Hupilla on harmaa ) 😀

DSC_3430

Ulkoilijat ulkoilun jälken odottamassa riisumista. Kohta Jekullakin on oma lila Pomppatakki.

DSC_3431-001

Jekun ihanan lämpöinen karvavuorellinen villapaita.

 


Joulumöllötystä

Posted on

Aattona koirat sai ruokakuppeihinsa vähän jouluherkkuja, sen verran, ettei kellään mennyt pakki sekaisin. Ja tietysti pienet palat kinkkuakin. Illalla oli pukki tuonut koirillekkin lahjoja. Sisu ja Hupi repivät lahjapusseja palasiksi (luvalla) jotta pääsivät käsiksi lahjoihin. Jekku ei halunnut avaa omaa lahjaansa, mutta ceskyt auttoivat senkin avaamisessa. Loppu ilta menikin sitten täyden mahan vieressä köllötellessä.

DSC_3405-001

Hetki ennen pakettien avaamista.

DSC_3418-001

Iltaa olikin kivaa viettää sylissä, tappijalat tapeille tyypillisesti pystyssä. En ennen pitänyt lyhytjalkaisista koirista, mutta nykyään rakastan niitä <3




Liukuhihna

Posted on

Tänään pesin koko sakin liukuhihna menetelmällä, jotta saisin kaikki helposti ja vähällä vaivalla jouluksi puhtaiksi. Tai no niin puhtaiksi kuin nämä kurakelit nyt antaa mahdollisuuden. Puolitoista tuntia meni koko hommaan, tosin en ihan priimaa edes yrittänytkään. Ensin hölvasin kaikki pesuaineella, samalla mitä pullossa nyt oli (jotain jämää ja loput True Iconicin kollagenia). Sitten hoitoaine ammeen pohjalle ja  amme täyteen ja kaksi vapaaehtoista pulahti sinne. Sisu nimittäin rakastaa aina mennä ammeeseen. Hieman Jekkua taas katsoi, kun kaveri änkesi samaan paljuun. Teen usein noin jos nämä kaksi on samassa pesussa, ei mene hoitoaineet hukkaan ja niistä riittä kyllä kahteenkin turkkiin. Hupiin laitan hoitoaineen pullosta ja Hupin huuhtelen lopuksi, sillä kun on helpommin kutiava nahka, kuin noilla kahdella.

Sitten vaan aikuiset koirat pyyhkeisiin makaamaan ja Sisu ensimmäisenä föönin alle (koska sillä on pahin takkuvaihe menossa). Seuraavaksi Hupi, kun se on helpoin ja nopein puhaltaa, helposti kuivuva ja usein takuton. Vikana Jekku, johon menee tuossa mitassa jo taas sitten aikaa. Harjaukset sitten käänteisessä järjestyksessä, niin että Jekku vähillä takuilla ensin, Hupi takuton seuraavaksi ja viimeiseksi se kaveri, joka oli taas ihan takussa ja joutui silkkitipoillakin pahimmat avaamaan.

Ja jos noilla joku kasvaa, niin kynnet, niitä saisi saksia kaksi kertaa viikossa, tuntuu, että ne on koko ajan ihan liian pitkät. Mutta onpa tuo Jekunkin turkki jo kivan näköinen ja kivassa mitassa jo. Näyttää siltä, että Jekku ja Sisu pitäisi laittaa kerta viikkoon, Hupilla riittää 2-3 viikon välein.

DSC_3368

Ruuhkaa hoitoaine paljussa 😀

DSC_3371

Kaikki kuivuu omilla paikoillaan. Hupi ja Jekku siis makaa pyyheissä ja odottaa vuoroaan pöydälle pääsyyn.

DSC_3373

Alkaa siinä olemaan kivasti mittaa.

DSC_3378

 


Näyttelyvuosi 2015

Posted on

Tämä näyttelyvuosi on nyt paketissa, niin voi katsahtaa taaksepäin. Mielestäni meillä oli ihan voittoisa vuosi. Hupi teki uskomattomat sijoittumalla kaksi kertaa terrieriryhmässä. Hupi myös sijoittui aina paras uros kilpailussa, kun näyttelyssä oli. Pikku Sisukin pärjäsi mukavasti, oli 2 kertaa rotunsa paras vaikka tuollainen pieni ja pippurinen on. Näillä kerroilla voitti toisella kerralla myös isänsä.

Ensi vuosi saattaa olla hiljaisempi, ainakin alkuvuosi pidetään taukoa. Toukokuun lopussa sitten käydään ainakin muutamissa yrittämässä Sisulle Suomen muotovalion arvoa, kun Sisu täyttää sen 2 vuotta. Jekkukin saattaa pyörähtää jossain, kesällä tukkaa pitäisi olla jo tarpeeksi. Kuten huomaa, me hölläämme tahtia kehien suhteen ja keskitymme enemmän oikeaan koiranelämään.

2015-06-13 Salo show


Tuunausta ja näkyvyyttä

Posted on

Olen nyt useamman päivän etsiskellyt koirille sopivia valjaita. Netti ois pullollaan, mutta kun lähdet kiertämään lähiseudun kauppoja koirien kanssa, että voisit sovittaa, niin kaikkialla myydään vaan Hurttaa, Hurttaa ja Hurttaa. Ne ei meille sovi, koska pehmustemateriaali on hyvin takuttavaa ja mallikaan ei usein sovi. Haasteensa tuo tietyt toiveeni ja kriteerit valjaille (artikkeli turvallisista ulkoiluvälineistä). Lukko ei saa olla kainalossa, valjaiden pitää säätyä hartioilta ja mahan ympäriltä, etenkin ceskyillä, koska muuten pukiessa toppavaatteet tarvitsee muuten isommat valjaat. Jos oisi vielä pehmustetut, niin vielä parempi mutta setvittyäni useat merkit jouduin siitä tinkimään. Sisulla on ollut TopCanis Salon valjaat, jotka alunperin on hommattu Jekulle. Rintapehmuste oli fleeceä ja se tuntui takuttavan Sisun pehmeitä rintakarvoja. Päällystin fleecen kaupasta saatavalla Nylon paikkalapulla, joka liimautuu teipin tavoin. Nyt on liukas ja ei pitäisi takuttaa, mutta katsotaan kauanko pysyy. Sen verran noista olen tykännyt, että tilasin Hupille S-kokoiset samanmoiset, mutta kauniin turkooseina (KLIK), Sisulla on koko XS.
Jekku kulkee vielä Naomin vanhoilla vänttisen valjailla, jotka on söpön pinkit… itseasiassa Jekulla on myös Naomin vanha pinkki flexi käytössään…

DSC_3351

Sisun Top Canis Salon -valjaat. Yksinkertaiset, kevyet ja tosi hyvät heijastimet.

DSC_3346

Näiden rintapehmuste oli fleeceä ja olen sen peittänyt itseliimautuvalla Nylon paikkalapulla, niin ei turhaan takuta Sisun pehmeää mahakarvaa.

DSC_3354

Jekulla on Vänttiset T-valjaat tällä hetkellä, kun ei ole vielä sopivia sille osunut kohdalle.

DSC_3357

Hyvin näkyy pimeallä heijastimet. Jekulla koko matkalta heijastava flexi. Sisun valjaiden heijastimet näkyvät todella hyvin.

DSC_3344

Voi että, millä sitä tottuu kolmeen kuppiin…

DSC_3345

Nyt on ollut kuituna lihan kanssa messarin näyttelystä saatu näytepussi Almo Nature ruokaa, ihan hyvin toiminut ainakin kuituna.


Todella outoa

Posted on

On aivan outoa lenkkeily nyt näiden kanssa. Voin keskustella muiden koiranomistajien kanssa ja pojat pääsee haistelemaan ja tapaamaan lähiseudun koiria. Pupun kanssa ei koskaan päässyt 5m lähemmäksi ketään, kun sen piti huutaa ja raivota muille koirille. Sisusta oli nyt super jännittävää, kun sillehän Pupu uskotteli kaikkien olevan mörköjä ja nyt se näkee kuinka muut on ihan kilttejä ja Jekku ja Hupikin tervehtii reippaasti. Osa lenkistä käveltiin 5kk ikäisen bichon friseen kanssa, kohdattiin colliepojat (jotka oli aikanaan Pupun parhaat ystävät, tosin niistäkin on yksi nyt poissa, vain kaksi jäljellä). Kotimatka tultiin naapurin bullterriereiden Oton ja Huldan kanssa.

Kunpa näistä kukaan ei alkaisi miksikään haukkujaksi, Sisua nyt jännitti ja vähän se haukahteli muille mutta rauhoittui kyllä. On niin lepposaa tällä lailla tuo lenkkeily, ettei ole ollut tälläistä vuosiin.

Kotiin on nyt hommattu täyttöpullo Adaptil-laitteeseen, joka levittää ilmaan rauhoittavaa feromonituoksua ja ruuan seassa saavat Serene-Um tabletteja. Josko nyt alkais riidat rauhoittumaan.

DSC_3338

Adaptil haihdutin, josta tulee rauhoittavaa tuoksua.

DSC_3342

Ai me tarvitaan jotain rauhotusta vai?? Serene Um on jonkinsortin luontaistuote, joka on ennenkin meillä auttanut, toivottavasti nytkin.