Tänään jätettiin vaunut kotiin ja lähdettiin lenkkeilemään niin, että neiti kulki selässäni Patapum kantorepussa. Oli vapauttavaa päästä välillä muitakin reittejä, kun viime aikoina on päivisin menty vain rattaiden kanssa ja tuossa on tasan kaksi tietä, vieläpä samaan suuntaan, joihin vaunujen kanssa vain pääsee. Koirat saivat juosta pellolla vapaana ja niin ne painelivatkin kun oli hankikanto. Hihnat tosin jätin perään raahaamaan, koska lapsi selässä, ei ole niin ketterä ottamaan koiria kiinni, jos tuleekin jotain yllättävää. Mutta ei se koirien menoa haitannut. Aikuista hanki ei ole kantanut ollenkaan tänä keväänä, joten vain polkuja pitkin piti sitten mennä itse.
Jekulla on niin kevättä rinnassa, ilmeisesti tyttöjen hajuja on on nyt riittämiin. Herra intoutuu hajujen maailmassa vetämään usein hihnassa, joten hihnakäyttäytymistä on harjoiteltu. Aika lailla vaikka mitä on kokeiltu, mutta ei meinaa tepsiä tuohon, se kun unohtaa kaiken kun haju tulee. Olen nyt pysähtynyt heti jos vetää ja lenkki on aikamoista töksähtelyä. Sitten kun ei jaksa pysähdellä, otan koiran lyhyeen hihnaan oikealle puolelle, koska siinä hajut ie pääse valtaamaan mieltä ja käveleminen sujuu suht ongelmitta.
Eilen mietin, että kun sanotaan, että kilpirauhasen vajaatoiminta on suht helppo sairaus ja kohta lääkityksellä koira on ihan normaalikoira taas, eikä tautia enää huomaa. EN voi kyllä tätä ainakaan vielä allekirjoittaa. Oikeaa lääkitysmäärää Naomille on toki haettu ja haettu, mutta edelleen se on turvoksissa, lihakseton ja palelevainen. Pientä valonpilkahdusta onneksi näkyy ajoittain. Otin tänään videota, kun Naomi puuhaili yksikseen pihalla. Lumessa ei ollut mitään etsittävää tms vaan Naomi paineli ihan omasta halustaan. Tässä näkyy niitä Naomin hyviä hetkiä, jolloin liikkuminen ja touhuaminen on normaalikoiran tasoa. LINKKI VIDEOON
Pikkuneiti selässä Patapum-repussa.
Täällä sitä mennään. Jekun pitää pissiä joka tupsuun mikä näkyy.
Koko porukka tuulisella pellon pientareella.
