Pesussa

Posted on

Pääsiäisen kunniaksi tuli pestyä harjakoirat. Taivaalta tuli räntää, mutta pakko oli silti saada koirat välillä siistiksi. Naomin pesusta oli jo ikuisuus, se kun ei niin likastu, turkki ei oikein kasva ja ainut hoitoa vaativa kohta on silmän aluset, mutta pitää sekin silloin tällöin pestä 😀 . Ajelin siltä taas kropan sentin turkkiin, niin pysyy varmaan syksyyn asti lyhyenä, jollei lääkityksen parantuminen ala vaikuttaa tuohon karvankasvuun lisäävästi. Silmän aluset oli yllättävän hyväss kunnossa, oisko nyt ruoka hyvinkin sopivaa Naomille. Koirathan saa Acanan viljatonta nappulaa ja vähän viljaa syödessään lapsilta tippuneita ruokapaloja.

dsc_1748.JPG
Kekun hieno pää

dsc_1768.JPG
En saanut mielestäni tarpeeksi valkeiksi jalkoja, mutta riittää nyt kotioloihin… Ja taas turkki öljyn suojissa.

dsc_1828.JPG
Ihan kuin Naomi ois hoikistunut…

dsc_1844.JPG
Nakkiiii!!!


Paremmin

Posted on

Naomilla menee selkeästi paremmin. Mä vaan pelkään, että on siksi niin reipas, kun saa varmaan liikaa lääkettä ja on liikatoiminnalla, no toivottavasti ei ole sitä… Naomin piristymistä on huomannut, että se eilen veti piharallia Jekun kanssa, juosten lumi hankeen kasan päälle Jekun perässä, ihan ennen kuulumatonta. Eilen myös sanoi ekan kerran vuosiin vastaan Pupulle, joka yritti saada Naomia leikkimään. Tavallisesti Naomi vaan lyyhistyy liikkumattomaksi ja komennan itse Pupun pois kiusaamasta, Naomia joka ei Pupun kanssa suostu leikkimään. Lenkillä myös Naomi on suorastaan spurttaillut ja kävellyt vierellä reippaana, perässä hinaamisen sijaan… Itseasiassa paleluakaan en ole huomannut, vaatteita ei ole tarvittu vähään aikaan ollenkaan, niin ulkona kuin sisällä, tosin on se karvakin vähän kasvanut suojaksi. No taudin kuvaan kuuluen, hyvin lyhyttä se vielä on.

02042012835.jpg
Naomi tekee hyökkäyksen Jekun kimppuun, niin että ankatkin lentävät.

02042012832.jpg
Ja sit välillä leikittiin Pupun kanssa. Jekun korvat on koomiset, kun reunassa on sentti karvaa, niin ne näyttää entistä isommalta.

05042012839.jpg
Naomi suorastaa rynnii lenkillä vaunujen edellä.

02042012829.jpg
Ja siis tätä on meidän pihan kevät, korkeat hanget edelleen 😀


Jekku ja pelottava virpomisvitsa

Posted on

Tänään tapahtui Jekun mielestä jotain suunnattoman kamalaa. Keittiöön ilmeistyi jotain kummallisia, oudolle haisevia juttuja. Ne oli todella pelottavia, että piti olkkarista käsin haukkua niille. Höyhenet! Jekku pelkäsi höyheniä. Edes perinteinen, tule nyt katsomaan, ei auttanut. Eikä se, että Pupu yritti syödä kaikki sen tasolle laitetut höyhenet 😀 . Sitten vielä pojat kiinnitti höyhenet tekopajunoksiin, ihan kauheaa. Aamun pitkällä kävelyllä sitten niitä ihmeellisesti pukeutuvia lapsia höyhenkeppien kanssa oli joka kulmassa… Joskin vain se ensiksi nähty kissaksi pukeutunut sai aikaan hyvin suuren ihmettelyn Jekulle, ei niinkään enää muut, koska juttuhan oli jo niin vanha ja nähty. Mutta vitsat oli epäilyttäviä. Ilmeisesti joku höyhenten hajussa oli Jekun mielestä maailman etovinta.

No ei siinä auttanut muu kuin härkää sarvista. Ensin vitsat lattialle ja sekaan ripoteltiin nameja ja Naomi näyttämään mallia. Kun tämä jotenkin toimi, otin naksun ja poistin muut koirat oven taakse. Katsomisesta sai namin, askeleesta kohti sai namin, lopulta koskemisesta vain sai namin, enää ei katseet riittäneet. Sitten vitsa olikin lapsen kädessä, kosketus ja nami. Vitsoja oli monta, taas jonkun niistä kosketuksesta nami ja lopulta vitsoja liikuteltiin ja siitä sai namin. Tuotiin vielä yksi ylimääräinen vitsa, mutta se ei aiheuttanut enää muuta kuin kosketuksen tarpeen Jekulle. Aikaa meni alle 5 minuuttia ja Jekku rakasti koskea höyheniä ja vitsoja. Poika kun oppi tyylillä kahdella katseella, että vitsaa pitää katsoa jne. että tuosta tulee namia ja yritti enemmän ja enemmän. Koska kosketuskeppi oli tuttu, oli helppo edetä koskettamiseen.

Ja näin, mörkö nimeltä virpomisvitsa oli poissa. Mieletöntä taas todeta tuon vastaehdollistamisen voima ja nopeus, kuinka epämiellyttävästä saadaan maailman parasta. Ja se, että miten koirat voi olla joskus noin hassuja, että ihan itselle arkinen asia voi ollakin mörkö, höpsöjä ovat 😀

dsc_1617.JPG


Kuinka paljon koira tarvitsee liikkumista?

Posted on

Mietin tätä nyt, kun on taas Jekunkin kanssa tuo pyöräilykausi nykästy käyntiin ja muutenkin lisätty lenkkien pituutta muidenkin osalta. Pupu veti lähes 7km juosten ja ei tuntunut missään, kotona oli edelleen virtaa. Jekku veti (paino sanalla veti) tänään vartin pyörälenkin ja kotiin tuntua vauhtia edelleen riitti, eikä illan aikanaan ole huomattu väsymisen merkkejä. Koirat jaksaisivat selkesti lenkkeillä ravaten loputtomasti, ainakaan vielä ei ole rajaa tullut vastaan. Siitä tulee mieleen entiset lenkityksemme määrät ja perus kotikoirien lenkityksen määrät, että miten vähäisiä ne oikeasti olivat/ovat, vaikka meilläkin koiria liikutettiin ihan normaali määrä. Mutta oliko se kumminkin riittävää, tuskin. Koira tarvitsee oikeasti valtavasti liikuntaa, ainakin tuollainen ad/hd isovilla ja nuori harjakoirapoika, mutta toissalta tuntuvat tyytyvän vähempäänkin, niinä päivinä, kun ei mennä hirmulenkkejä. Naomihan meillä jää osalla lenkeistä kotiin, eikä se juokse lainkaan pyörän vierellä. Parhaitenhan koirat saisi kulutettua energiansa vapaana metsässä vaeltaen ja leikkien toisten koirien kanssa, mutta kelit on nyt semmoiset, että metsään ei vielä pääse (lunta ja jäisiä puolisulaneita polkuja).

Jekku todella aloitti tänään pyöräilykautensa ja ne kaksi kokeilua olivat selkeästi juurtuneet hyvin mieleen. Päällensä Jekku sai Naomin vaaleanpunaiset nahkavaljaat ja ei onneksi väri haitannut menoa. Springerin päässä tuntui olevan enemmin husky, kuin kääpiökoira. Tehtäväni oli lähinnä painaa jarrua, kun Jekku veti hurjalla voimalla koko polkupyörää haluten laukata niin kovaa kintuista irtoaa. Kovalla alustalla laukkaaminen ei vaan ole järin terveellistä, joten yritin pitää pojan ravissa. Mutta olihan se annettava välillä spurtata, kun niin halusi. Hauska oli kyllä katsoa, että on nuori poika hihnan päässä, kun eka juostiin kahta sataa ja toisessa hetkessä piti katsella mitä tuolla ja sitten taas juostiin ja mitäs tuolla on, välillä pää pyöri kuin hyrrä (ne hormonit…).

Jekulle nuo juoksutukset sopii pesupäiville. Valjaat kun saattaa takuttaa, niin on hyvä päästä sen jälkeen pesulle. No 1-2krt viikossa pyöräilyä onkin ihan riittävä määrä.

31032012819.jpg
Pikku husky menossa 

31032012820.jpg
Mitäs tuolla on?


Video Jekun menosta (valitettavasti kamerakännykän videointi on jotenkin epäkunnossa ja tämäkin pätkii…)

2012-03-31-vikapaiva.jpg
Pesun jälkeen sekoilemassa, isäntä tässä heilutteli vain likaista sukkaa koiralle… 😀

2012-03-31-vikapaiva2.jpg
No emännän ja kinkun kanssa sitten seisottiinkin jo turkki taas öljyhoidossa. Kuvassa näkyy Jekun uusi näyttelyhihna 🙂


Puhdas vaan ei puhdas

Posted on

Pesasin Jekun tuossa rapalenkkien välissä ja kuten epäilin, ei se musta siitä kokonaan lähtenyt, vaan minkäs teet. No kesällä se on hiekkapölystä aina enemmän tai vähemmän harmahtava ja ruohikolla kävelyn jälkeen jalat vivahtavat vihertävään joten onko tuolla niin väliä 😀 (perfektionisti sisälläni sanoo, että on 😀 ). Ja siis mun ei pitänyt ottaa koiraa jolla on vaalea naama tai valkeat jalat, juuri tämän lian näkymisjutun takia… Naomi ei itseään likaa, joten sillä ei näy kuin noi silmän aluset ja Pupussa ei lika näy laikaan, siinä ehkä olisikin parempi, että lian väri pinttyy kiinni, niin näyttää tummemmalta.

Öljysin Jekun turkkia nyt kokeeksi kookosöljyllä ja aika limaisen lopputuloksen sain, no jospa se suojaisi turkkia. Samaa kookosöljyä kokeilen koirille myös sisäisesti, kun se tekee niinkin kuulemma hyvää.

Alkaa jo jännittää sunnuntai, kun Pupu menee pitkästä aikaa, ekan kerran 3 vuoteen taas kehään pyörähtämään. Mitähän lie se tällä kertaa kehässä keksii. Viime kehässä, silloin 3 vuotta sitten, arvotelussa oli joku teksti, että pitäisi harjoitella esiintymistä… Pupu nimittäin näykki minua silkasta innostuksesta kehässä juostessa… Vapaata ja avustettua seisomista ollaan treeniltu peilin edessä, mutta eri asia tietysti on miten se sujuu sitten koirien keskellä.

2012-03-021.jpg

dsc_1546.JPG
Ei-valkea tassuinen popsii luuta…

dsc_1547.JPG
Ja sitä pitää harrastaa myös näin kummallisissa asennnoissa.

19032012738.jpg
Pupu treenaa, kuvattu eteisen peilin kautta kännykällä.


Lääkelaskentaa

Posted on

EI voi kuin ihmetellä nyt tuota Naomin lääkityshommelia. Olen aikanaan käynyt lähihoitajakoulutuksessa lääkelaskennan kurssit ja yritin verestellä muistiani ja laskeskelin Naomin saamia määriä. Voi toki olla, että koirien oma tyroksiini imeytyy erilailla ja siksi lukuja ei ehkä voi verrta toisiinsa, mutta minun järjen mukaan tällä nykyisellä annoksella mentäisiin liikatoiminnalle että rytisee… Näissä nyt laskettu tuolla levytyroksiinin määrällä noita määriä.

Forthyron vet 200: Yksi tabletti sisältää 200 mikrogrammaa levotyroksiininatriumia, joka vastaa 194 mikrogrammaa levotyroksiiniaThyroxinin vaikuttava aine on levotyroksiini. 0,1mg (0,1mg=100mikrogrammaa)

***

8.8.2011 sairaus todettu àlääkitys alkaa Forthyron vet 200 ½tabl aamulla, ¼ illalla (97mikrogrammaa aamu, 48,5 mikrogrammaa ilta = 145,5 mikrogrammaa päivä)

8.9.2011 Liika toiminnalla à 1/4tabl aamuin illoin (=48,5mikrogrammaa levotyroksiinia/kerta= 97 mikrogrammaa päivä)

25.10.2011 T4 kunnossa, THS vajaalla, jatketaan samalla annoksella ja katostaan tasoittuuko elimistö

21.12.2011 T4 oli 23.6 (17-53), TSH 3.41 (<0.5) ja T4/TSH on 6.9 (>30) àihmisten tyroksiini Thoroxin 0,1mg: 3/4tabl aamulla, ½talb illalla (75mikrogrammaa aamu ja 50mikrogrammaa ilta = 125mikrogrammaa/päivä)

15.3.2012 T4/THS 16  àtyroksiini 1tbl aamuin-illoin (100mikrogrammaa/kert= 200mikrogrammaa/pv) 

Eli mun laskujen mukaan 97mikrogrammaa oli liian vähän ja 145mikrogrammaa koirien lääkettä oli liikaa. 125mikrogrammaa ihmisten lääkettä oli liian vähän, joten oikea olisi ehkä siellä 135 tienoilla? Vai imeytyykö tuo ihmisten lääke erilailla ja sitä tarvitsee reilusti enemmän sitten?? No ei auta kuin seurailla…


Iltavilli ja millainen

Posted on

 Oli kyllä Jekku melkoinen raparipa eilisen iltalenkin jälkeen ja pesussa irtosi reippaasti mustaa vettä. No poika olikin sitten puhdas noin 12 tuntia ja kaikki oli taas menetetty. Laitoin tuplaöljyn turkkiin, jotta se säästyisi paremmin tuolla märässä hiekassa ja ravassa.

Kun poika pääsi pesujälkeen pöydältä alkoi tyypillinen villiintyminen. Aina jos Jekulta on vaikka vain tassut pesty, on kuivauksen jälkeen juostava kahtasataa ja hinkattava itseään joka paikkaan. Eilen illalla menoon yltyi myös Naomi ja kaksi sitten paineli iltavilliä menoa ympäri kämpän…

Olen viime päivinä  mietiskellyt millaisten koirien ihminen minä olen. Lähinnä sitä aina mietiskelee mitkä olisi kivoja tulevaisuuden rotuja, ehkä paremmin minulle sopivia. Jos miettii tämän hetkisiä koiria ja edesmenneitä niin toisaalta olen nk. kova palveluskoira ihminen, joka tulee toimeen vähän ”kovempien” koirien kanssa, jotka ei pienestä hätkähdä. Nämä koirat vaan on usein sellaisia, että niiden kanssa saa tehdä töitä niin kouluttaessa kuin kotielämässäkin. Nykyisistä koirista tälläisiä vähän on Jekku ja Pupu ja entisistä ehdottomasti sekarotuinen Osku. Toisaalta pidän näistä, näissä on haastetta, mutta toisaalta, helpomminkin olisi kiva päästä. Eli toisaalta pidän koirista jotka on rauhallisia ja leppoisia, toimivat kuin ajatus ja niiden koulutus on helppoa, itseasiassa niitä ei tarvitse juurikaan kouluttaa, koska ne sopeutuvat helposti perheen elämän menoon. Tälläinen meillä on Naomi ja aikanaan oli Roosa toyvillakoira sekä harjakoira Ilo. Näiden kanssa on niin helppo tulla toimeen, kuljettaa missä vaan jne täydellisiä perhekoiria. Mutta pehmeät perhekoirat eivät välttämättä näyttelykehissä loista, jos niissä haluaa kiertää. Niiltä puuttuu semmoista särmää ja lavasäteilyä, ne kulkee ihan kivasti mutta se jokin asenne sieltä puuttuu, semmoinen töpäkkyys.

Mutta on selkeästi yksi  koiraryhmä jonka kanssa en tule toimeen, sitä voisi kutsua herkät neurootikot, kääpiövillakoiramme Wilma oli tälläinen ja Unissakin oli ehkä samoja piirteitä. Nämä koirat on toisaalta kovia, mutta sisältä hyvin herkkiä, väärällä käsittelyllä nämä saa nopeasti pilattua. Koirilla on myös hyvin ärsyttäviä pinttyneitä tapoja, joita on hyvin vaikea saada pois, kuten äänille haukkuminen, ohikulkijoille sekoaminen ym. En vain  ole tämmöisten otusten kanssa oikealla aaltopituudella, ne eivät toimi kuin ajatus ja pikkasenkin kovemmilla metodeilla hakkaa vain päätään seinään ja koir muuttuu entistä pahemmaksi. Toisilla ihmisillä on taito luovia tälläisten otusten kanssa, mutta minulla ei selkeästi ole, toki aina olen parhaani yrittänyt.

2012-03-16-leevn-kuvia-ja-jekun-naama.jpg
Jekun kaunis pää, iho ihanasti jo kesävärissä.

dsc_1372.JPG
Naomi ja hassut korvat

dsc_1385.JPG
Ja siis en käsitä miten se tän teki noilla luppakorvillaan… järjen jättiläinen…

dsc_1389.JPG
Iltavilli alkamassa, pyörimistä sängyssä.

dsc_1392.JPG
Ja sit sitä mennään, Naomi perässä.

dsc_1393.JPG

dsc_1399.JPG

dsc_1404-001.JPG

dsc_1412.JPG
Nonii, nyt on tukka sopovasti sekoitettu.

dsc_1408.JPG
Jos sit huilais.


Taas lääkitys pielessä…

Posted on

Hoitaja soitti lääkäriasemalta ja voi vitsi, vieläkään ei ole Naomin lääkityskohdallaan. Suhde luku oli 16, kun sen piti olla yli 30. Eli vajaalla mennään. Vähän parempi se on viime kertaiseen jolloin suhde oli 6,9, mutta silti paljon alle normaalin. Muita arvoja en huomannut kysyä, joskin niillä ei ole niin paljon merkitystä. Nyt sitten otetaan ihmisten tyroksiinia yksi aamulla ja yksi illalla.