Shampoita, turkkeja, lenkkejä ja kilpikonna

Posted on

Pesuhuoneessa on kasoittain koiranshampoo pulloja. On tyhjiä sekoittamista varten ja sitten niitä käytettäviä. Lisäksi kaapissa on valikoima harvemmin käytettäviä. Kun perheessä on 3 koiraa joilla kaikilla on erilainen turkki ja erilaiset vaatimukset, pulloja alkaa kertymään, etenkin kun kyseessä on näyttelykoirat. Ja kun jotkut shampoot on näyttelypesuun ja toiset kotipesuun, sitten vielä syväpuhdistavaa, öljyhoitoa ymym. No eipä ainakana turkki totu tiettyihin aineisiin. Raijalta saatujen testiaineiden jälkeen tilasin vielä yhdet pullot jatkuvaan käyttöön, True Iconic ei minua ensi kokeilulla hurmannut, peruspesuun tuntui olevan ok ja piti takuttomana, mutta kun olen seurannut ihmisiä jotka sitä käyttää jatkuvasti ja heillä nähnyt hyviä kokemuksia, iski halu kokeilla pitkään käyttöön. Nyt isot sekoituspullot on sekoitettu valmiiksi TI:n show sarjan aineita. Itseäni näissä miellyttää silikonittomuus ja suolattomuus ja ettei niissä ole kuluttavia aineita. Lisäksi ne ovat biohajoavia. Katsotaan mitä turkit tykkää (kunhan kasvaa :D). Nämä siis Jekulle ja Hupille, Pupulle on ihan eri aineet.

140619-DSC_4841

Koiranpesukori hieman hmmm vyöryy yli 😀 Ihmisten aine pullot on sekoituspulloina. Parhaat sekoituspullot on edess oikealla, isot Espreen sekoituspullot mitta asteikolla.

140619-DSC_4842-001

Uudet True Iconicit ja pestävä.

Jekun turkki kasvaa hurjaa vauhtia. Sitä on vajaassa kahdessa viikossa tullut varmaan sentti. Vaikka muuten tykkään tästä kaljulookista, niin en pidä siitä, että Jekku palelee. Se usein tärisee ja tärinä loppuu kun pukee sen suosikin, Hello Kitty paidan, joka on aivan liian iso. Muista vaatteista se ei tykkää, vaan yrittää hinkata ne pois päältä. Silleen ihme, kun Jekku ei koskaan palellut pakkasissakaan karvallisena ja kun villakoirat lopettaa palelun yleensä viikon päästä ajelusta, niin harjakoiran tukka on sen verran ohut, että Jekkua paleltaa vieläkin. Jos turkkia ei koskaan kasvatettakaan takaisin tai ajelen sen joskus, on pakko ajaa koira suoraan 9mm pituuteen, eikä millisiiliin.
Yllätyin myös kuinka rasittavaa minusta jatkuva pukeminen on. Toki oletin, että olisi lämpimät kelit ja koira voisi olla nakuna, mutta nyt ei ole säät sitä suosineet. Pitää pukea kurahaalaria, lämpöpaitaa, sadetakkia… Ja jos ei ole tarkkana, niin käy hullusti. Jekulla oli Naomin vanha haalari enkä mä tajunnut, että se on tyttömallia ja pippeli jää sinne sisään… Arvata voi mitä kävi pihapissalla…

140619-DSC_4843-001

Märkänä Jekku on kuin naku, rusketusta on tullut, niin näkee millainen väritys Jekulla olisi nakuna. Ihania pilkkuja!

140619-DSC_4845

Pieni kalju raukkaparka 😀

140621-DSC_4888

Mutta hurjaa vauhtia turkki kasvaa ja punainen tunkee jo läpi. Tumma pilkku niskassa tuli, kun siinä oli punkki ja siihen kohtaan alkoi tulla eri väristä karvaa.

140620-DSC_4867

Jekun lemppari paita, ainut mitä se ei yritä riipiä pois.

140622-DSC_4891

Kokeilin koirille lenkille, Roosan ja Wilman vanhoja, noin 250cm pitkiä hihnoja. Miten mä oon selvinnyt 3 koiran kanssa noin pitkillä hihnoilla, vaikka kivaltahan nuo käteen tuntuivat.

140621-DSC_4885

Talon maalauksen ajan Julian kesäaitaus on purettu ja Julia asuu isojen koirien vanhassa näyttelyhäkissä. Toivottavasti kelit kohta suosisi maalausta, niin saisi Julialle taas isommat tilat.


Turkkia, näyttelyitä ja elämää

Posted on

Taistelut Jekun turkin kanssa pitävät aiheen jatkuvasti pinnalla. Turkki yhdistettynä normaalielämään… Ja sen yhdistäminen näyttelyhin ja siihen kun lisää vielä silikonit sun muut mömmöt.

Nyt näyttäisi siltä, että Jekun turkin saa todella hienoksi Pure Pawssin silikonipitoisilla aineilla, se laskeutuu hienosti ja on helppo laittaa näyttelyihin, mutta, iso mutta, turkki ei pysy takuttomana 5-7 päivää, eli sitä pitää olla jatkuvasti pesemässä. Näyttelykoiralle, jonka turkkia haluaa vaalia, pesu pari kertaa viikossa ei ole paha, mutta jos yrittää yhdistää sitä normaali elämään ja siihen, että haluaisi tehdä muutakin, kuin kököttää pesuhuoneessa, niin väli on aivan liian lyhyt.
Toisilla aineilla, pääasiassa Royal Perfectionin shampoilla ja ReQualin hoitoaineella sai pesuvälin venytettyä lähes kahteen viikkoon. Se oli luksusta, mutta turkki olikin sitten pörrömpi ja kului helpommin (tai sitten kyseessä oli harha, kun turkkia ei silotettu silikonilla).

Nyt on aikalailla ensimmäisiä hetkiä, kun vakavasti mietin Jekun turkin ajamista pois. Sehän on jo valio, ulkomaille emme suuntaan, joskin oisihan kiva näyttelyttää sitä silloin tällöin, mutta se vaatisi sitten sitä jatkuvaa vaalimista ja pesemistä kaksi kertaa viikossa. Olen vuosien kuluessa tullut laiskemmaksi. Olen alkanut kaivata helppoutta. Sitä, että koira voisi pulahtaa uimaan halutessaan ja silti voisin sen huomenna kehään raahata. Mutta jaksaisinko kasvattaa turkin takaisin entistä ehompana? Minulla on ollut tapana tykästyä lyhyempään tukkaan nopeasti 😀 Jekulla on vielä kaksi näyttelyä kahden viikon päästä, josko saisin vielä niiden ajan turkin pidettyä…

Hupin kanssa on helpompaa, sitä alkaa kutittamaan nuo silikoniaineet, niin emme pese niillä kuin joskus näyttelyihin. Hupi käyttää pääasiassa Royal Perfectionin Anti-inching pesuainetta, joka ei pesun jälkeen kutittele. Lisäksi Hupilla on todella laadukas turkki, joka ei aineista niin välitä, eikä oikeastaan takkuakkaan. Eikä ceskyjen tarvitse olla kehässä tip top. Eilen nauratti, kun oli tajuton helle, niin kehän jälkeen kaadoin koko vesikupin koiran selkään viilennykseksi. Käveltiin autolle ja koira oli kuiva ja näytti siltä, kuin ei olisi koskaan kasteltu 😀

140523-DSC_4595-001

Jekku täysin takkuisena, vain viikko pesusta ja koira oli täynnä epämiellyttävää takkulaattaa 🙁

 

140525-DSC_4619

Pesun jälkeen, alkaa pöffintymään pahasti jo, ei kai vaan silikonit… vai onko vain takuista johtuvaa.

140525-DSC_4616

Onhan se näin juuri kammattuna kaunis

140523-DSC_4602-001

Hupi laitettuna valmiiksi kehään ja silti voi ottaa pienen leikkihetken pihamaalla. Ei voisi Jekulle tälläistä suoda ennen kehää.


Järvenpää näyttely

Posted on

Se olikin pojulle sitten eka EH elikkäs Erittäin Hyvä. Tuomari oli hyvin tiukka nainen ja rankaisi kovalla kädellä Hupia hännästä, joka nousee liikkeessä liian korkealle. Olenhan minä tuon aina tiennyt, mutta eipä siitä kukaan ole noin arvioinut. Esittäjänä toimi tänään poikani, koska oma jalkani on siinä kunnossa, ettei sillä juosta yhtään kehäkierrosta. Poika hoiti homman todella hienosti, rauhallisella varmuudella esitti koiran ja Hupi meni hienosti pojan kanssa.

Tuomari: Juta Haranen, viro.
Oikeantyyppinen vahva uros, maskuliininen pää ja ilme, vahva kuono, hyvä purenta. Oikea karvanlaatu, hyvä luusto ja kulmaukset. Häntä nousee liikkeessä liian korkealle. 

EH

LISÄÄ KUVIA TÄÄLLÄ

DSC_7210

DSC_7192

DSC_7204-001


Näyttelyyn huomenna

Posted on

Huomenna on Hupilla näyttely Järvenpäässä. Koska jalkani on edelleen todella huonossa jamassa, yritin saada Hupille esittäjää facebookin kautta. Ei vaan ollut siihen näyttelyyn juurikaan tuttuja tulossa, joten vapaita käsiä ei oikein ollut. Onneksi sain lahjottua yhden pojista ja hän menee kehään Hupin kanssa. Hupi on helppo viedä, se on niin ruuan perään, että sen voi oikeastaan viedä kuka vaan, jolla on ruokaa. Tänään vielä treenattiin ja hyvin poika osasi, vaikkei äiti ole noita poikia paljoa hihnan päähän päästänyt 😀

140522-DSC_4582-001

Aivan ihanan äitienpäivä lahjan sain. Minä vaan niin tykkään tuosta ceskyn profiilista.

 

140523-DSC_4602-001

Hupi valmiina huomiseen näyttelyyn

140523-DSC_4595

Jekku vähemmän valmis, mutta ei olekaan menossa mihinkään 😀

140502-DSC_4471

Pieni pullea keijukainen 11 kg 😀


Mitä ihmettä?

Posted on

Niin kovin kuin mä kehiä odotinkin, niin jotenkin nyt kun on kahtena viikonloppuna kehiä kiertänyt, niin en oikein tiedä mitä ajtella. Jotenkin ennen kehissä sai jonkinlaista tyydytystä ja palkkiota omalle työlleen, turkin laitolle ja vaalimiselle. Lisäksi aikaisemmin oli kiva tavata ihmisiä ja siinäkin oli sitä jotain. En tiedä, jotenkin viikonlopun jälkeen jäi tunne, olisi sitä voisi kuuman aurinkoisen päivän muutenkin viettää, koiratkin olisi ehkä nauttineet jostain ihanasta haisteluretkestä jonnekkin. Jotenkin se hohto hävisi. Ennen olisi niin iloinnut jostain ROPista tai PU-sijoituksesta, mutta nyt  ei tuntunut missään.
Ehkä osasyynä on jotkut ihmiset, jotka myrkyttävät muiden iloa, taas kuuli ikäviä kommentteja kanssa ihmisille ja saipa niistä taas osansa itsekkin. Piiri pieni pyörii usein koiramaailman harrastuspuolella ja varmaan jokainen saa osansa silloin tällöin.

Lisäksi olen tullut siihen mietteeseen, että seuraava koira voisi olla narttu. Vaikka pojat ei pissi sisätiloihin meillä, niin mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin että pojat pissii pihalla joka nurkkaan ja isompaan kohoumaan, oli se sitten lapsen lelu tai vaikka grillin suojapeitto *murrr*. Ainut hankaluus on, että pojat on leikkaamattomia, eikä niitä oikein viitsi vielä leikata. Yritin jo tutkailla kemiallista kastraatiota, mutta implantti mallinen tarkoitti loppuelämän kilpailukieltoa, se lasketaan dopingiksi. Tylsää, koska olisi voinut tuollaisen vähäksi aikaa ottaa niille, niin olisi suvunjatkamiskyky vielä säilynyt. Narttu + urokset ja siihen lisättynä juoksut on äärimmäisen rasittava ratkaisu, etenkin lapsiperheessä, jossa helposti jää joku portti jostain auki.

Kaikenkaikkiaan koirana ois kiva koira, jolla ei ole huimaa turkinhoitoa, joka voi mennä kuralenkille tai järveen uimaan silloin kuin huvittaa, eikä se tarkoita puurtamista turkin parissa. Mutta josta ei kumminkaan lähtisi karvaa. Joka jaksaisi lenkkeillä mutta mutta olisi rauhallinen ja hillitty… Hmm, ei semmoista ees taida olla olemassa 😀 😀

 


Jekku Helsingin näyttelyssä

Posted on

Jekkumies kävi tänään näyttelyssä lähes vuoden tauon jälkeen. Oli kyllä koira pikkasen pihalla mikä oli homman nimi. Alussa meinasi mennä nurmikon haisteluksi ja namitkaan ei olleet superihania, vaikka supernameja olin mielestäni ottanut mukaan. Ehkä oman veronsa vaati myös aamulla tehty pesu, en tajunnut senkin väsyttävän koiraa.
Pikkasen Jekku katseli tuomaria, että onko tyypin todella lääpittävä häntä, mutta suostui kumminkin käsittelyyn. Olin ajatellut seisottaa Jekkua vapaammin, olimme harjoitelleet seisomista kotona, mutta ei se oikein sujunut ja paras uros kilpailussa sitten seisotin ihan perinteisesti kiinni pitämällä. Elikkä Jekku sai ERInomaisen ja tuli valioluokan toiseksi. Lopulta Jekku li uroksien 4 kaunein ja sai vara-CACIBin (joka ei harmittava kyllä muutu oikeaksi CACIBiksi, kuten Hupilla 😀 )

Tuomarina oli: Heidi Kirschbichler Itävallasta

Elegant head. Scissor bite. Round, dark eyes. Strong back. Well set neck. Correct angulations. Enough breast. Well set tail. Movement with drive, a bit narrow.

Elegantti pää. Leikkaava purenta. Pyöreät, tummat silmät. Vahva selkä. Hyvin asettunut kaula. Oikeat kulmaukset. Riittävä rintakehä.. Hyvä hännänkiinnitys. Liikkuu draivilla, mutta hieman kapea.

ERI VAK-2 SA, PU-4 vara-cacib

LISÄÄ KUVIA TÄÄLLÄ

DSC_6718-001

Jekku liitää

DSC_6582-001

Vielä tupsut korvissa ennen kehää

DSC_6682-001

”Anna namia, niin tuomari saa kyllä käpälöidä”

Ja sitten Jarkko Sillanpää kuvasi Jekusta ihanan videon, jossa näkyy miten poika on hieman hukassa miten kehässä mentiin…

 


Hupi Lahden näyttelyssä

Posted on

Hubbitti aloitti vuoden näyttelyt ja esiintyi Lahden kansainvälisessä näyttelyssä. Hupi tuli paras uros-2 ja sai sertifikaatin sekä vara-cacibin (kansainvälinen sertti, tarvii vielä pari ulkomailta tullakseen kansainväliseksi muotovalioksi). Hupin vara muuttuu oikeaksi CACIBiksi, koska ykkönen oli jo CIB eli kansainvälinen muotovalio. Kerrankin noista varoista on hyötyä 😀

Hupi esiintyi kehässä reippaan riehakkaasti. Juostessa taas mennä viiletti reippaana ja innoissaan. Pöydällä taas oli mallikelpoisesti. Vähän ehkä liikaa hössötti harjakoiramaisesti, mutta ihan sama, kunhan herralla on hauskaa. Korvat oli se suurin vika tänään, kuten oletinkin, se tulee varmasti olemaan myös tulevaisuudessa 🙁

Tuomari oli Päivi Eerola:
Tyyppi erinomainen, upeassa kunnossa. Oikeat mittasuhteet. Selvä sukupuolileima, hyvin tyypillinen ilmeikäs pää. Ajoittain aavistuksen huolimaton korvien taite. Sopiva kaula ja rintakehä. Lanneosa voisi olla korostuneempi. Erinomainen karvanlaatu. Tehokkaat vaivattomat liikkeet. Eriomainen tempperamentti. Esiintyy edukseen.

ERI, SA, PU-2 sert, Vara-cacib –> CACIB

KUVIA TULEE TÄHÄN LINKKIIN JAHKA SAAN TOIMIMAAN…

Tässä video pojan menosta ja loikista kehässä 😀

DSC_6208

Hupi mennä viipottaa

 

DSC_6230

Ei vaan voi pysyä paikallaan 😀

DSC_6277-002

Upeaa menoa

DSC_6306

Hupi ja rodun paras Cantabile Tembo


Näyttelykauden avaus

Posted on

Jekku avaa näyttelykautensa sunnuntaina Kankaanpään ryhmänäyttelyssä. Jekku on viimeksi ollut kehissä viime kesänä, viikko valioitumisen jälkeen. Siksi vienkin tälläiseen pikkunättelyyn, että näkee, mitä mieltä jäppinen taas kehistä on. 35 harjakoiraa siellä kisaa, joten saapa nähdä miten käy. Etenkin kun Jekun turkin kanssa on tapeltu ja tapeltu, että sen saisi näyttämään edes kohtuulliselta. Se on kulunut, kuiva ja hapsuinen, eikä mitkään aineet ole oikein sitä saanut kuosiin. Kaulakarvakin on kulunut ihan pystytukaksi. Jekku menee nyt tuonne ja sitten toukokuussa Helsingin näyttelyyn.

Hupi taas menee tämän kuun lopussa Lahteen. Siellä on 5 ceskyä. Jännityksellä odotan, mitä Hupin korvista sanotaan… Tarkoituksena olisi Pupu viedä jollekkin suomalaiselle tuomarille, joka ei niin katsoisi väriä, mutta saapa nähdä toteutuuko.