Ilo ja ovet

Posted on

Ilolla on kummallinen päähän pinttymä. Jos pesuhuoneen ovi on kiinni, Ilo käy rapsuttelemassa ovea niin kauan, että se avataan. Ei koiralla sinne mitään asiaa ole, mutta auki se on saatava. Jos ovi on vain raollaan, niin silti Ilo käy kissamaisesti kynsillään avaamassa oven ja taas menemättä sinne sisään 😀 . Pesuhuoneessa on vesikuppi ja ovi on lähes aina auki, mutta joku ihme suljetussa ovessa iloa vaivaa.

Ilon hotspot sitten levisi koko alavartaloon. Kaulassa on taas pahin jälki, mutta näppylää on alavatsa ja reisien sisäsivuilla. Nyt on aloitettu täsmä isku lääkevoiteella ja desinfiointiaineilla, lääkärin aikasemmin antamien ohjeiden mukaan. Pantaa tai valjaita ei pysty käyttämään, joten Ilon on ulkoiltava vain pihamaalla.

Ilon jatkuvien hotspot ihottuen takia on joutunut miettimään jalostuskäyttöäkin. Ilolla piti alunperin teettää pennut jossain vaiheessa, mutta nyt olen sitä mieltä, että terveistä polvista ja silmistä huolimatta, tuo ihottuma on niin ikävä vaiva, etten halua levittää sitä yhtään enempää harjakoirakantaan, joka on muutenkin jo melko sairasta. Kun tuo Ilon ihottuma ei selkeästi ole kertaluontoinen, vaan uusiutuu useita kertoja vuodesta ja jota säätkin huonontavat, niin ei se ole kivaa elämää, etenkään, kun nuo avohaavat on kipeitäkin.

Muidenkin jalostuskäyttöä olen mietiskellyt. Naomi on nyt leikattu, joten sille ei pentuja tule koskaan olemaankaan, mutta samat sukujuuret jatkuvat mm. Naomin isän jalostuskäytöllä.  Pupuakaan tulemme tuskin koskaan käyttämään. Pupun siskolla on addisonin tauti, joka on kai jotenkin perinnöllinen, lisäksi Pupun ulkomuotovirheetkin on semmoisia, ettei Pupu ole korvaamaton villakoirajalostuksen kannalta. Mutta Uni, jos terveystulokset sallivat, niin Unia tullaan käyttämään jalostukseen. Kasvattajaksi en aio ryhtyä, joten pennutus tehdään jonkun kennelnimen alle ja riippuen uudesta asunnosta (jota ei ole vielä löytynyt), pennut syntyvät varmaan jossain muualla, kuin meillä kotona. 12 pikku Unia olohuoneessa ei houkuttele  😀


Kuvat vähissä

Posted on

On meillä kuvat tiukassa tytöistä, niitä ei ole tullut loman jälkeen oikein kuvailtua, kun Unikaan ei nyt käy kehissä, eikä sitä laiteta joka viikko. Itseasiassa kaikki koirat alkaa olemaan aikamoisia tursakkeita, kun viime viikolla sain flunssan, joka jatkuu ja jatkuu, enkä ole jaksanut laittaa koiriakaan. Eikä ole ollut ees pakko laittaa, sillä tursakkeisista turvista huolimatta, koirat on takuttomia. Unikin on pesty viimeksi Ristiinan/Rantasalmen näyttelyyn (!) eli joskus 30.7. Mutta käsiin ei ole osunut takkuja, että olisi tullut tarve pestä. Mutta kai se on pikku hiljaa laitettava kuntoon… Kuten myös harjakoirat.

Muutaman kuvan löysin joltain pellolla käynniltä, jolloin turpakarvat ei viellä olleet niin pitkät.

dsc_5788.JPG
Ilpan vartaloturkkia alkaa olla, sillä se vaan sojottaa pystyssä, kun Naomilla laskeutuu kauniisti kylkiä pitkin.

dsc_5798.JPG
Kaljumakkaran menoa.

dsc_5830.JPG
Ja sit tää toinen älypää.

dsc_5843.JPG
Koirista meillä kierii lähinnä vain Naomi ja Uni.

dsc_5840.JPG
Mutta kieriskelyn jälkeen Unin turkki on aina täynnä maaperää, joka ei irtoa.

dsc_5835.JPG
Osaa ne kulkea pellolla rauhassakin…


Barf, raakaruokinta taas…

Posted on

Ilon toipuminen on viimein alkanut… Tuntui että närästyslääkitys aiheutti sille lisäoksentelua, sillä se oksensi aina lääkkeen saatuaan. Kokeilin ilman lääkettä ja kappas, oksentelu loppui siihen. Tässä samalla siirsin osan porukasta täys raakaruualle. Vaikka nappula on helppoa ja halpaa, en jaksa sitä, että kahta tästä porukasta pitää silloin vähän väliä kiikuttaa eläinlääkäriin hiiva ym ongelmien vuoksi. Laskin, että lähinnä Ilo ja Pupu, on kartuttaneet eläinlääkärin huvijahtirahastoa 8 kertaa viimeisen vuoden aikana. Lisänä sitten ne kerrat, jolloin ei ole tarvinnut lääkäriin asti mennä, kun esim. hot spot lääke on löytynyt kotoa.

Koska olen raskaana ja laiska, syötän neidit valmis raakaruualla, lähinnä Murren murkinan pötköillä. ALussa käytössä on kana-mix täysiravinto, jossa on kaikki tarpeellinen. Jos homma toimii ja koirat voi hyvin, voin alkaa laajentaa valikoimaa. Koska neljän koiran barf ruokinta ei ole halpaa (paitsi jos eläinlääkärikulut jää pois 😉 ), Uni saa puolet myös nappulaa. Sillä kun ei ole mistään oikeastaan tullut mitään ja pitäähän nuo nappulatkin syöttää tynnyristä pois.  Tälle porukalle valmis barffia kuluu kilo päivässä. Ihan älyttömän oikeaoppiseksi en ala, koirat voi saada myös joskus esim. kaupan maksalaatikkoa tms, kunhan on viljatonta.

Josko tämä tästä, Ilon tuskaa on ollut hyvin kurja katsoa, mutta onneksi nyt se vaikuttaa jo terveeltä. Vauhtia on ainakin saatu takaisin. Kuten myös Pupulle, joka aina herää kun ruoka vaihtuu pois nappuloista. Se on pihalla hullutellut, pomppinut onnessaan yksinään pehmolelu suussa ja leikitellyt sisälle menossakin.


Ilo jo parempana

Posted on

Eilen illalla Ilo sitten vielä oksensi isot oksennukset ja aamullakin vielä viihtyi ajoittain venyttelyasennossa. Nyt Ilo sai sitten närästyslääkkeen lisäksi vatsa-antibiootti Tylosin kuurin  ja nyt lääkkeen alettua vaikuttaa, koira on viimein oma itsensä. Eli sillä oli närästystä ja jotain lievää vatsatautia. Nyt sitten jatkellaan lääkitystä ja toivotaan, ettei saada mm. närästyksestä jatkuvaa vaivaa.

Mietittiin isännän kanssa näitä koirien sairauksia, joita aina tasaisin väliajoin riittää. Ilo tuntuu imuroivan niitä eniten, on hotspottia, vatsatautia, närästystä, korvissa hiivaa ja tulehdusta, nyt tässä pienen ajan sisällä. Lisäksi ollut kurkku- ja virtsatulehdusta sun muuta. Pupulla ongelmana on lähinnä tuo hiiva, joka menee korviin ja aiheuttaa ihollekkin rapsutusta. Uni ja Naomi, on ainakin tällä hetkellä, terveimpiä, niihin ei oikein mikään iske, ehkä kerran vuodessa joku pikku kremppa.

Jokke ja Sanu kävivät katsomassa miten ”heidän” koirat meillä voi 😀 . Sovittiin etukäteen, ettei huomioida koiria, mutta aikamoisen shown tytöt vetivät. Ne olivat niin iloisia jälleennäkemisestä, etteivät meinanneet rauhoittua millään ja muistaa, miten sitä pitikään tehdä, että saa rapsutuksia. Muutenkin Pupu oli aivan varma, että Jokke tuli juuri hänen takiaan ja aina tilaisuuden tullen hyppi Joken päälle. En tiedä oliko juoksulla osuutta asiaan vai innostuiko Pupu, että jes, viimein noi hakee mut kotiin 😀



Pupun kuorinta

Posted on

Mökki kuvia tulee huomenissa, mutta nyt kuvia Pupusta. Nyörittyminen sujui hyvin ensimmäiset 4kk, mökillä huomasin, että koira oli niskasta, selästä, kyljistä ja hartioilta sekä reisistä päältä nyörillä, mutta pohjalta entisellä vanhalla takkupanssarilla. Kyselin neuvoja ja panssaria olisi pitänyt saksin halkoa pienemmäksi ja sitten taas pienemmäksi. Aloitinkin mökillä hommaa, mutta totesin sen tosi työlääksi, korppani ei tässä vaiheessa kestä tuntien työskentelyä turkin kanssa. Pahimmillaan halkomista olisi saanut jatkaa puolisen vuotta. Niimpä oli pakko luopua nyörihaaveesta, enkä tiedä toteutuuko se koskaan.

Tänään sitten aloin ajelemaan Pupulta turkkia pois niskasta alkaen ja koira kuoriutui turkistaan. Oli kuin olisi jotain lammasta ajellut, turkki lähti isoina laattoina irti. Haju oli myös mielenkiintoinen. Vaikka nyörit ei omaan nenään haisseet, niin irti leikattu karva haisi ihan navetalta… Pupulle leikkaaminen oli aika tuskaisaa, sitä kutitti hirmuisesti, jalka vaan vipatti turkkia ajaessa.

Nyt tukka on poissa, ne kohdat yritin säästellä, joista sain karstalla turkin auki. Huomenna pesu ja siistiminen, ettei ihan koomiselta näytä.

(Pupu on myös juoksussa, se aloiti juoksunsa tarkasti 4kk edellisestä eli 3.8.2010, edellinen 2.4.2010)

dsc_5708.JPG
Pikku hiljaa, pala palalta…

dsc_5713.JPG
Kuin villapaitaa riisuisi 😀

dsc_5717.JPG
Kohta valmis.

dsc_5727.JPG
Pupun turkista irtosi kokonaisia laattoja.

dsc_5732.JPG
Pupu nauttii nakusta olosta, huomenna vielä pesu ja jäljelle jääneiden karvojen siistiminen.

dsc_5736.JPG


Lomakoirat

Posted on

Mökkireissua ennen Ilo käytettiin vaihteeksi lääkärissä, koska oikea korva roikkui niin pahasti alaspäin. No sieltähän löytyi taas kokkia ja hiivaa, oikeasta pahemmin. Huoh… Pupu ja Ilo, aina ton hiivan kanssa taiteilemista. Mutta nyt sitten Ilolla 3 viikon kuuri tipoilla ja nyt viikon jälkeen alkaa jo korvatkin nousta entiseen korkeuteensa.

Mökkielämää vietettiin järjettömissä hellelukemissa (+30-34) Uni keksi järven ja uimisen. Noilla helteillä ei voinut tuskaista koiraa kieltää, joten selvittelin turkkia sitten iltaisin.Uni sai myös Pupun tulemaan veteen kahlailemaan. Pupun turkille vesi tekee vain hyvää hoitaen nyörejä. Nyt Pupun turkki on niin nyörittynyt, ettei sitä enää saisi kammalla avattua. Muutamaa kohtaa lukuunottamatta nyörien väleissä iho näkyy hyvin.

Löytyi myös paikka, missä Uni käyttäytyi rauhallisesti. Se istui yli puolen tunnin veneratken hiljaa paikallaan katsellen maisemia! Odotin paljon pahempaa katastrofia 😀

No huomenna ois Unin avaus, pesu ja trimmaus viikonlopun näyttelyputkea varten. Taitaa olla viimeinen näyttely ennen mun vauvaloma taukoa, miettinyt olen, jos palattaisiin sitten messariin… Tauolla kätevästi voisi ottaa lonkkakuvatkin. EN nytkään tiedä saanko esitettyä koiraa noissa näyttelyissä, mutta toivottavasti on apukäsiä.

dsc_4647.JPG
Pikku karhu metsän keskellä…

dsc_4675.JPG
Naomin mielestä lämpötila alkoi olla just sopiva siinä kolmenkympin paremmalla puolella. Yleensä makasi tuossa takanaan portaalla auringonpaisteessa…

dsc_4695.JPG
Niin lähellä, niin kaukana… Millä ihmeellä tuon ruuan saisi järvestä pois??

dsc_4792.JPG
Pupu istuskeli mökillä hassusti, kuin pikkupentu. Nyörit jaloissa näyttää jo hyviltä ja muutenkin tukka on hyvin tiiviisti nyöreillä.

dsc_4840.JPG
Tässä pikkasen työmaata muuttaa kauniiksi näyttelykoiraksi.

dsc_4843.JPG
Taistelevat metsot… eiku nuudelit.

dsc_4888.JPG
Uni sai houkuteltua Pupunkin järveen kahlailemaan, syvemmälle Pupua ei saanut.

dsc_4898.JPG
Uni uimari järvessä, eka koiramme joka osaa oikeasti uida eikä räpiköi paniikissa. Pupukin näytti osaavan oikean uintityylin, kun vein hihnalla syvemmälle.


Koirien lepoloma

Posted on

Itse vietimme viikon loman rentoutuen Siuntion kylpylässä ja onnekseni sain sijoitettua koirat veljeni huomaan. Hoitopaikan saaminen neljälle, joista kaksi on ylienergisiä, oli hyvin haastavaa, vaikka kyselin joka puolelta. Näyttelykausi ja lomat oli kuumillaan, joten kaikki oli jossain. No hullu astmainen ja koiraton veljeni lupautui ottamaan kaikki neljä, jos en saisi niitä muualle jaeltua. No maanantaina vietiin sitten ”Terapiakoirat” lomailemaan veljelleni (tosin epäiltiin, että veljeni tarvitsisi terapiaaa entistä kipeämmin tuon viikon jälkeen).

Koirat oli viettäneet kaikin puolin ilmeisen rentouttavan loman täysihoitolassa. Haimme tänään neljä hyvin levännyttä ja rauhallista koiraa. Ei ole mennyt vuosien työ koirankoulutusopeista puhuessa, koska koirat olivat saaneet ensi luokkaista hoitoa ja koulutusta. Unin haukkuminen ja hössöttäminen oli vähentynyt, ilman minkäänlaista väkivaltaa, pelkästään jättämällä sen hössötykset huomioimatta. Koiria hakiessakin se hiljeni muutaman haukahduksen jälkeen ja hössötti hyvin vähän, eikä edes hyppinyt! (siis Unin vähän on normi koiralle aika paljon 😀 ). Naomi oli ainut, joka oli kai tullut ”takapakkia”, neiti oli nimittäin käyttänyt häikäilemättä hyväkseen sohvalle ja syliin nostopalvelua, jollaisesta se saa kotona vain uneksia…

Ilo oli saanut viikon aikana jonkinlaiseen lämpöhalvaukseen viittaavia oireita, mutta siitä selvitiin hyvin vähällä. Mietin kyllä oliko se vain harjakoirien kokeilua, että oisko päässyt vaikka sylikyytiin vai oikea lämpöhalvaus. Ilo oli nimittäin paneutunut lenkillä varjoon makaamaan ja hihnasta vedettäessä raahautunut…

Veljeni oli tehnyt myös hulvattoman hauskan kuvasarjan koirien deaktivointilomasta. Deaktivointi siksi, että koirien stressitasoa laskettiin alas, kun ne eivät päässeet riehumaan ja juoksemaan koko viikkona, vaan elivät rauhaisaa koiran elämää. Jatkamme veljeni aloittamia oppeja kotona ja katsotaan pysyykö saavutetut tulokset (poikien koulutus on ehkä haastavinta tässä tapauksessa…).

KOIRIEN LOMAKUVAT TÄSTÄ LINKISTÄ

dsc_1671.jpg
Veljeni sai oikein kuntoloman vaimonsa kanssa. Neljä kertaa päivässä lenkille tämän porukan kanssa
😀 (Kuvaaja: Naapuri)

dsc_2012.jpg
Opit haltuun. (Kuva: Jouko Huovinen)

dsc_2061.jpg
Jep! (Kuva: Jouko Huovinen)