Pupu on nyt nukkunut viime yöt makuuhuoneessa. Joka yö siinä 4 aikaan alkaa itsensä lussuttaminen ja yölevottomuus. Köhimistä on satunnaisesti ollut ja etenkin tänään, kun oli vieraita. Puin varuiksi valjaat, jotta kaulaa ei painaisi, mutta niin vaan ne vanhat valjaat sen verran painoi, että kauheaa köhimistä tuli vähän väliä.

Laitoin sähköpostia tilanteesta lääkärille ja hän soittikin parin tunnin päästä. Saimme Pupulle lääkkeet apteekkiin ja kävimme ne illalla hakemassa. Nyt sitten menee 2 viikkoa antibioottia (jos keuhkoissa on myös tulehdusta) ja kortisoni aloitettiin tablettina. Myöhemmin se annetaan ehkä hengitettävänä.

Nyt kun tietää mikä on tauti, alkaa laskemaan 1+1. Pupu on pikku hiljaa hyytynyt ja hyytynyt lenkeillä ja olen sen vain laittanut huonon kunnon ja iän piikkiin. Ehkä Pupu ei olekaan palellut lenkeillä, vaan on ollut kurja olo muutenkin. Pupu ei leikittänyt pentua, kuten se kaikkia muita pentuja on rakastanut ja leikittänyt. Pupu muuttui vuosien saatossa myös lenkeillä epävarmaksi ja haukkuvaksi muille koirille. Puhumattakaan Pupun yliherkästä kaulasta, johon hipaisukin saa koiran yskimään. Kaikkeä tätä nousee mieleen ja nyt se saa selityksen. Ei voi muuta sanoa, kuin ONNEKSI Pupu kuvattiin, niin löytyikin tämä nyt kohtuu ajoissa, eikä vasta myöhemmin, kun on jo kaikki liian myöhäistä.

Tässä on hyvät esmerkkikuvat keuhkoista. Tälläiset keuhkojen pitäisi kuvissa olla KUVA. Nämä ovat ihmisen, mutta aivan samannäköinen muutos, kuin mitä Pupun keuhkot oli KUVA.

Nyt toivotaan, että lääkkeet lähtee auttamaan. Tämä ei parane, mutta hoidolla hidastetaan etenemistä. Tähän loppui haaveet Pupusta enää koskaan näyttelykehissä, saati muissa harrastuksissa, mutta kunhan saisimme pitää ilonamme vielä pitkään…

Pupun lääkerepertuaari alkaa olla aika mahtava, oli kaivettava pari dosettia, toinen aamulääkkeille ja toinen iltalääkkeille…

Pupu sai myös uudet Rukka merkkiset valjaat, käytiin sovittamassa kaupassa mallia, mikä ei paina yhtään kurkkua. Seuraavassa pesussa lähtee sitten turkkikin.

Tänään kun tulin töistä, kuulin, että Pupu oli oksentanut kaksi kertaa. Toinen oli jo siivottu, mutta toinen odotti onneksi eteisessä. Aloin puhdistamaan ja totesin, ettei ole tavallinen tyhjän mahan oksennus, ei ollut keltaista ja sitten tajusin, että ruskeat klöntithän oli verta… Koira oli oksentanut vähän ruokaa ja verihyytymiä… Äkkiä soitto eläinlääkäriin, että mitäs nyt. Pakko oli sitten lähteä lääkäriin ihmettelemään missä nyt on vika, kun koirakin oli vaisumpi.

Koko koira röntgen kuvattiin nielusta suolistoon asti. Lisäksi vielä kuvien jälkeen ultrattiin mahaa, jos jotain näkyisi. Kuvissa ruokatorvi näytti normaalilta, maha oli pieni, ei viitannut mihinkään jumiin jääneisiin möykkyihin, suolisto oli tyhjä, lukuunottamatta, että kakkaa oli tulossa paljon :D. Ei ollut erityistä kaasunmuodostusta. Samaa näytti ultraääni, ei edes pentusia näkynyt, vaikka vitsillä kyselinkin. Mikään ei viitannut ainakaan vierasesineeseen. Oksentelu johtui mitä ilmeisimmin siitä, että vatsalääke ei sopinut Pupulle, sen kanssa on kuulemma ihan normaalia, että ne ei kaikille sovi.

MUTTA ne huonot uutiset… Kuvissa näkyi Pupun keuhkot ja eläinlääkäri pyysi minua tulemaan katsomaan niitä. Röntgenkuvattujen keuhkojen pitäisi olla tummat, mutta Pupun keuhkot olivat kuin hämähäkinseitin peitossa, niissä näkyi paksuuntuneita muutoksia, eläinlääkäri mukaan bronkielii keuhkokuvioitus. Joka mahdollisesti johtuisi jonkunlaisesta kortisonin puutteesta elimistössä ja sitä aiheutuu krooninen bronkiitti. Tähän hoitona on ensin kortisoni suun kautta ja myöhemmin hengitettynä koirien maskilla.

Nyt tulikin keuhkokuvien puolesta epäilys, että mitä jos Pupun yölliset yskät onkin tätä keuhkosairautta, eikä närästyksen aiheuttamaa kakomista, kun öiden jälkeen oksennuksiakaan ei ole. Pupu joutuu erityistarkkailuun ja siirtyy makuuhuoneeseen nukkumaan viikoksi. Varmuuden vuoksi koko porukka myös madotetaan Axilurilla 5pv ajan, siksi, että myös keuhkomadot tekee tälläistä yskää ja leviää helposti koirankakkojen mukana. Ja aina kun epäillään tuota bronkiittia, pitää häätää madot ennen kortisonihoitoa. Viikon päästä olemme viisaampia, jos Pupu edelleen yskii, mutta ei närästä, eikä oksentele, niin sitten lähdetään hoitamaan bronkiittia kortisonilla…

Jännittävää tästä tekee sen, että jos Pupulla on eräänlainen kortisonin puutostauti, josta tää sairaus johtuu, niin mikä yhteys tällä on edesmenneeseen Peppi siskoon, jolla oli addisonin tauti. Taudissahanon myös jonkun sortin kortinonin puutos ja hoitona on myös kortisoni…

Mikä mul on?

”Krooninen bronkiitti (keuhkoputken tulehdus) on ehkä tyypillisimmillään  vanhemman koiran (>8v.) yskä, joka alkaa vähitellen ja johtaa yskimiseen koiran innostuessa tai keuhkoputkea painettaessa. Myös rasituksen sieto vähenee.  Kyseessä ei ole bakteerien tai virusten aiheuttama infektio  vaan krooninen inflammaatio, jossa  keuhkoputkien seinämät paksuuntuvat  vähitellen ja limaneritys lisääntyy. Sen  aiheuttaja jää usein epäselväksi, mutta  ympäristön saasteet (tupakan savu, hiukkaset), voivat selittää osan sairastumisista samoin allergiset tekijät.  Lääkitystä käytetään, jos yskä häiritsee normaalia elämää.” (http://www.nuottaniemenelainlaakari.com/kennelysk.htm)

Ei Pupun närästys kotikonstein ala helpottamaan, viime yönäkin taas kakoi närästystä, vaikka saanut kaikki apukeinot. Tänään soitellaan eläinlääkäriin, jos sieltä saataisiin helpotusta vaivaan.