Category Archives: Sisu

touko 9 2015

Mistä tietää, että on kevät?

Posted on by

Koska iskee joka keväinen pentukuume 😀 . Tähän asti on säästynyt tunteelta, Sisu on ollut vielä tarpeeksi pentu, mutta nythän se täyttää jo hurjan vuoden ihan kohta (eli ihan kakara edelleen). Jostain syystä kaikille syntyy tai hankkii kaikkia ihania pentusia näin keväällä, tuntuu, että niitä tursuaa joka paikasta. Ja onhan pennut ihania, kuvissa… Kotona ne pissii  ja tuhoaa, riehuu, vaatii ja pitää ääntä. Niitä pitää opettaa ja kouluttaa. Ja ne puree! Pienet naskalihampaat uppoavat varpaisiin. Ja niiden kanssa pitää stressata tuleeko kaikki hampaat, onko korvat ojennuksessa, kasvaako oikein, syökö sopivaa ruokaa, liikutetaanko tarpeeksi, oppiiko sisäsiistiksi jne jne, paljon iloa, mutta paljon huolta ja murhetta. Pentukuume pliis mene pois 😀

Pääkenossa

Pupu <3

kuono

Ilo <3

dsc_7543.JPG

Uni <3

dsc_2391.JPG

Jekku <3

dsc_9660-001.JPG

Jekku ja pien Hupi <3

DSC02035

Sisu <3

Roosa2

Ja se maailman suloisin pentu mikä minulla on ikinä ollut… Roosa 750g <3

touko 2 2015

Aikaiset aamut

Posted on by

Kun viikonloppuna viimeistään klo 6:30 alkaa kuulumaan vaativaa vinkunaa sekä oven raapimista, kiroaa sängyssä erästä nuorta ceskypoikaa. Sitten nousee ylös ja vetää aamutakin päälle ja laskeutuu rappuset ja menee koirahuoneeseen, niin on iloinen jollei riehakas vastaanotto. Äkkiä ovi auki ja pihalle. Pihalla nousemisen raskaus unohtuu. Vaikka sataisi vettä, linnunlaulu, tikan koputus ja ihana kevät pyyhkii väsyyksen pois. Sitten voikin palata sisälle, jättää koirat jatkamaan uniaan ja mennä itsekkin takaisin sänkyyn tyytyväisenä. Onni on pentu (tai no kohta yks vee), joka sentään joskus osaa ilmoittaa omasta hädästään ja pyytää pihalle asioille.

Sisu on työaamuina tottunut aikaiseen rytmiin, että viikonloppuisinkin sen sisäinen kello herättelee sen samoihin aikoihin. Työaamuisin lähden aina lyhyelle kävelylle poikien kanssa, Pupun jäädessä nukkumaan nojatuoliin, se ei ole enää halunnut lähteä klo 6 aamulla lenkeille. Pupu käy sitten aina myöhemmin, ruuan jälkeen ulkona.

DSC_1445

 

huhti 19 2015

Lauman ulkoilua

Posted on by

Aamulenkillä sunnuntai aamuna suunnistin koivupuistoon. Neljän koiran vapaajuoksutus vaatii aina hieman järjestelyjä, neljää ei voi päästää irti tuosta vain. Laumana koirat liikkuvat rohkeammin kauemmas ja saalista nähdessään säntäävät varmasti perään. Koivupuistossa on pitkä näkyväisyys joka suuntaan ja tilaa juosta. Sekä sunnuntai aamuna hyvin vähän ihmisiä liikkeellä. Sisun päästin irti jo puistoon tultuamme, mutta muun lauman vasta puiston takareunassa, kun olin varma, ettei siellä liikkunut ketään muita. Koirilla oli hauskaa, kun kerrankin pääsivät irti ja saivat peuhata aivan vapaana ja nuuskutella rauhassa.

Hienosti porukka tuli aina kutsusta, kutsun moneen kertaan jotta eivät luule, että joutuvat kiinni. Toki mulla on aina herkkuja taskussa, tälläisen lauman kanssa ei parane kokeilla tulisivatko vai eivätkö. Jekulle kutsu, sekä ”otetaan kiinni” sanominen aiheuttaa kauhean kyttäämisen ympärille. Se on aivan varma, että se kutsutaan vain siksi, että puistoon on tullut toinen koira 😀

DSC_1411

Jee kivaa!

DSC_1402

Tule! ja nehän tulee, kun on herkkuja taskussa.

DSC_1404

Kutsuitko minua? Sehän siis tarkoittaa, että joku koira on jossain?!

DSC_1406

Tarkkailija Jekku

DSC_1415

Sisu teki muutaman piston pidemmälle hajujen perässä, mutta hillitsin mieleni, enkä huutanut vaan tylysti kävelin toiseen suuntaan pois… Perässähän se lopulta tuli.

 

huhti 17 2015

Hoikkaa porukkaa

Posted on by

Yli kuukausi raa’alla ja kaikilla kropat kohdillaan. Pupu ja Jekku ovat laihtuneet ja kiinteytyneet ylimääräisistä löllykiloistaan. Ja Hupi taas on saanut takaisin massansa, jonka kadotti viime talvena, kun laihtui liikaa. Mutta Sisua ei silläkään ruualla saanut kasvamaan isommaksi 😀 . No Sisulla on aikaa äijäytyä vuosien saatossa, se on junnu ja siltä se saakin näyttää.

Ja raakaruualla porukka on nyt mennyt ilman kummempia kikkailuja, paitsi tietty Pupu, joka syö ruokansa kypsennettynä, mutta ilman teollisia sekin menee. Vahingossa tähän raakaa ajauduttiin takaisin ja tälleen sitä on menty.

Mitä Pupulle kuuluu? Pupu voi tasaisesti ja hetkittäin jopa hyvin. Koira on hoikemmassa kunnossa kuin aikoihin. Ruokavaliossa on seitiä ja kukkakaali (biolatte 4-legs ja möller ADE), antepsin menee kaksi kertaa päivässä. Närästystä ei ole, vaatteet on saaneet olla rauhassa. Kaulan painaminen aiheuttaa taas kakomista. Ja koiralla on jotenkin käsijarru päällä, ikäänkuin olisi saanut 3v lisää ikää muutamassa kuukaudessa. Verikokeisiin mennään vapun jälkeen.

DSC_1356

Tässä aikalailla miltä kupit usien näyttävät, ruuan tähteitä ja silkkaa lihaa, Pupulla kukkista ja seitiä.

DSC_1373-001

Jekku timmi jätkä pesun jälkeen.

DSC_1318

Pupu raukalla on isomman isovillan nahka, mutta pieneksi jäi…

 

huhti 12 2015

Helsingin ryhmänäyttely

Posted on by

Sisu oli eilen Helsingin ryhmänäyttelyssä, joka järjestettiin PetExpon yhteydessä. Sisu oli ainut cesky paikalla, mutta se ei mitään merkitse, kun koiraa verrataan rotumääritelmään. Tuomari tuntui olevan aika tiukka, mittasi koiria, ei antanut jatkoon oikeuttavaa SA:ta ja alempiakin arvosanoja tippui. No mutta Sisun tultua kehään, tuomari ihmetteli onko tämä cesky lainkaan, kun oli niin iloinen ja innokas ja tykkäsi tuomarista. Sisu oli rotunsa paras ja ainut erityinen vika, mikä Sisulla tuomarista oli, oli sen häntä, se on hieman korkea, mutta tuomari sanoi tykkäävnsä kokonaisuudesta niin häntä ei niin haitannut. Sisu sai toisen sertinsä, joten nyt voi huokaista, enempää ei tarvita, ennenkuin Sisu täyttää 2 vuotta.

Tuomari: Anne Sume, Viro

Erinomaista tyyppi & mittasuhteet. Hyväilmeinen, vielä kehitysvaiheessa oleva pää, purenta ok. Kaunis kaula, hyvä ylälinja. Erit. hyvin kulmautunut edestä & takaa. Ikäisekseen hyvin kehittynyt rintakehä. Turkki vielä kehitysvaiheessa. Tempperamenttiset liikkeet.

ERI SA ROP sert

DSC_2457

Reipas poika

DSC_2473-001

Seisominenkin sujui hetkittäin, puoliksi oli hyppyä 😀

DSC_2438

Liikkuminen on jo hyvin varmaa, isänsä tyylillä mennään 100km/h

DSC_2482

Isossa kehässä muiden terriereiden kanssa.

DSC_2484-001

Isossa kehässä mennään tyylillä

DSC_2491

Sisun keskittymiskyky jo melkoisen koetuksella, niin seisotin lopulta kiinni pitäen. Kuvassa viimeisenä terrierit voittanut skotlanninterrieri, rotu, johon cesky usein sekoitetaan.

DSC_2416-001

Sisun mielipide 😀

 

huhti 6 2015

Aurinko piristi

Posted on by

Ei se aurinkoinen päivä pettänyt tälläkään kertaa, Pupu oli taas paljon iloisempi ja riehuvampi. Tarkoitus oli tänäänkin heittää pitkälenkki, mutta pihalla riitti hommaa, niin oltiinkin sitten vajaa neljä  tuntia pihalla. Etupihan puolta on osittain aidattu ja päästinkin ensin pienet koirat sinne, koska omat hommani oli siellä ja koska siellä pohja oli kuiva. Takapihan puoli on edelleen märkä ja melkoiselle mudalle menee nopeasti, sen pitää antaa nyt kuivua rauhassa, ettei mene ihan pilalle. Pupukin pääsi lopuksi, kun ehdin vahtimaan sitä, tuon puolen aidat ei nimittäin ole kuin näytiksi laitettu. Pupu jos hyppää aitaa vasten, kuten sillä tapana on ollut, aita kaatuisi. Koirat riehui ja rallasi koko päivän pihamaalla, kyllä on nyt ruuan jälkeen väsyneitä koiria…

Pupu sai nyt uutena ruuan sekaan keitettyä kukkakaalia. Kokeillaan josko tuosta saisi kuidun Pupun ruokaan ja mahan täytettäkin.

Otin pihalla videota ja naurettiin, että montako kertaa koirat ehtii kaatumaan videolla 😀 Tässä videossa Jekku ei enää oikein jaksanut lähteä leikkiin mukaan, ne juoksi Sisun kanssa kaksin pitkät pätkät ennenkuin Pupu päästettiin (pilaamaan niiden leikit…). Päivän projektikin näkyy näemmä videolla, peräkärry täynnä risuja 😀

huhti 6 2015

Lenkkeilyä

Posted on by

Olemme laajentaneet reviiriämme lenkkeilyn osalta sitä mukaan kun kunto kohoaa. Kun omat kulmat alkaa ärsyttämään, otetaan auto alle ja ajetaan lähiseudulle tekemään lenkki erilaisissa ja uusissa maisemissa. Eilen ajettiin Tuusulan Ruotsinkylän liityntäparkkiin ja lähdettiin kävellen sillan yli, moottoritien yli. Tarkoitus oli mennä tutkailemaan metsämaastoja siellä, mutta koska mukana oli rattaat, tyydyimme tällä kertaa kiertämään vajaa 4km/40min teitä pitkin metsän ympärillä. Oli ihan hassua kävellä hieno asfaltoitua tietä, joka ei oikeastaan vienyt minnekään järkevään, Tuusulan moottoritien varressa. Tie oli varmaan tehty metsässä näkyviä vanhoja hiekkakuoppia varten tai sitten silloin kun moottoritietä oli tehty. Metsässäkin näkyi rattaiden meneviä polkuja, mutta ehkä ensi kerralla otetaan rauhallinen vauhti ja ilman rattaita. Vaikka pikkuneiti on jo 4v, noissa meidän vauhdikkaissa hikilenkeissä on helpompaa, että lapsi istuu kyydissä.

Koirille olen nyt ottanut viimeisille pitkille lenkeille flexit. On siinä vähän säätämistä ja pari kertaa olen ne solmuunkin saanut, mutta niin noilla pitkillä taipaleilla on helpompaa, kunhan ei tule kukaan vastaan 😀 . Jekku on flexissäkin valjaissa ja kiinni vyötäröllä. Koirat saa flexien kanssa muutenkin erilaista lenkkiä kuin lyhyissä hihnoissa. Ne joutuvat tuon tuosta pyrähtelemään ja ottamaan meidät kovalla vauhdilla kiinni.

Pupu ei ole nyt parilla vikalla pitkällä lenkillä ole ollut mukana, kun olo on ollut vaihtelevaa. Pupun ollessa mukana olisi myös kaikille laitettava tavalliset hihnat, neljä flexiä olisi jo liikaa. Rauhalliselle metsäkävelylle se varmasti lähtee mukaan.

DSC_1266

Mystinen tie, joka ei oikeastaan vie minnekkään järkevää, Tuusulantien varrella.

 

maalis 30 2015

Ristiriitaisia ajatuksia näyttelyistä

Posted on by

Jännät tunnelmat jäi tästä parin näyttelyn putkesta. Näyttelyä edeltävänä iltana tuntui, ettei voisi olla mitään turhempaa harrastusta, mutta mennään nyt, kun on ilmoitettu. Näyttelyaamuina, vaikka ei ollut edes aikaiset lähdöt, mietti, että on tää hullutus, mitä jos jäisi kotiin ja kävisi koirien kanssa vaikka pitkällä metsälenkillä. Näyttelypaikalla tunnelmat oli ihan ok, kehässä tykkään mennä ja esitellä kauniita koiriani, jotka rakastavat esiintyä. Se on ilo silmälle. Mutta jos voittaa, alkaa puuduttava loppukilpailujen odottaminen, siinä menee aina kauan, että tunnelma ehtii latistua aikalailla. Ja kun tietää, että cesky pärjää hyvin harvoin ryhmissä, että odottaminen 99% tapauksissa aiva turhaan. Kierros kehässä ja siinä se sitten on ja voikin lähteä kotimatkalle.

Mutta kun ajoimme kotiin näyttelystä ja katsoin tabletilta suorana loppukilpailuja ja kun seuraavana päivänä katsoin niitä suorana kotisohvalta, innostus nousi ja nousi. Ensinnäkin tajusin, että tunnen kauhean monta ihmistä loppukehistä ja varsinkin koiraa. Ja jotenkin se tunnelma oli vaan niin ihanaa. Tahtoo kanssa! 😀 Missä olisi seuraava lähinäyttely?

DSC_1223

Onneksi oli kuski, niin pystyi tabletilta katsomaan loppukilpailuja suorana 😀

DSC_1226

Ja kotisohvalla katsojia oli enemmän, kaikki koirat eli mukana. Kuvassa näkyy miten tuttavani mäyräkoira voitti ryhmänsä.

DSC_1230-001

Ja illalla tästä innostuneena mietin kasvattaako Jekun turkkia, sääennusteen katsominen sai toisiin aatoksiin. No oman rotunsa nakuedustajalta näyttää nyt ja on niin söpö.