Turkkikoiran omistaja ei saa sairastaa

Posted on

Meillä on tuota sairasteluputkea riittänyt ihmisilläkin, ensin pikkuneiti ja sitten minä itse. Silloin aina turkkien hoito jää vähemmälle ja tehdään pakolliset jos jaksetaan. Olin jo puolikuntoisena Salon näyttelyssä ja sen jälkeen en jaksanutkaan oikein koiria laittaa. Hupi oli pakko jossain välissä ja sen laitoin pikaiseen ilman trimmauksia. Arvasin, että Jekku alkaa olla jo pesukunnossa, kun uusi tautiaalto iski heti perään. Koira alkoi käsiinkin tuntua jo huolestuttavalta, mutta oma jaksaminen oli nollassa. No tänään aamulla aikaisen aloitin välittömästi koiran laiton, koska aamulla vielä jaksaa, jos iltapäiväksi hyytyy. Tunnissa oli Jekku laitettu ja kyljen takkupallerot selvitetty. Kun perushoito ja turkki on ollut takkuuntumista ennen kunnossa, ei ne takutkaan sitten ylivoimasia olleet. Vähän reilummalla kädellä takkusuihketta ja niin aukesi sekin turkki. Tosin tiedän, että nyt joutuu hieman tiivistämään pesuväliä pariksi kertaa, avattu turkki vetäytyy helpommin takaisin takuun.

Samalla innolla konetin Pupultakin kaljut osat ja availin kyljen ja korvaan taustojen takut. Toivottavasti voimat riittävät vielä päivän aikana sen pesuunkin…

Takkua a’la Jekku, kylki oli tällä kertaa toiselta puolelta takussa.


Raakaa…

Posted on

Vajaa 3 vuotta sitten lopetin koko koiraporukan barffauksen ja siirryimme nappulaan ja osa raakaruokintaan, koska vauva oli tulossa, enkä jaksanut puljaa raa’an kanssa. Blogiinkin kirjoitin, että palaamme barffiin heti kun taas jaksan. Kauan siihen sitten meni, mutta nyt päätin ottaa askeleen raakaruokintaan. Sysäys tähän on ollut tämän kevään koirien pienet sairastelut, on ollut korvissa hiivaa, silmätulehduksia ja mahojen kanssa kremppaa ja hilseilyä sekä kutinaa. Naomihan söikin jo nyt aikalailla raakaa, mutta nyt sitten loputkin siirtyvät raakaruuan maailmaan. Naomi ja Pupu koiristamme barffasivat hyvällä menestyksellä aiemmin pitkän aikaa ja voivat silloin todella hyvin.

Barffin, tai itse puhun mieluummin raakaruokinnan, perusteet on hallussa, mutta päivitin niitä ajantasalle (raakaruokinnasta siksi, koska barffaus on toisille kuin ääriliike, jossa on vain yksi ja oikea tapa, minä tykkään mennä siten mikä näyttää koiralle sopivan parhaiten) Tuttavapiirissä on onneksi useampi raakaruokkija ja hyviä neuvoja sain. Itse en nojaa ruokavaliossa niin kovin luihin, vaikka ne toki ruokavalioon kuuluukin, mutta koira on lihansyöjä, liha ja rasvat on ravinnon perusta, sitä ryyditetään sitten luulla ja kasviksilla. Lisäksi tarvitaan lisäöljyjä (kala pääasiassa), koirien maitohappobakteeria etenkin näille hiivailijoille ja Naomille suositeltiin ubikinon-lisäravinnetta, joten sitä Naomi saa kokeilla myös.

Odotan kauhulla taas miten Pupu alkaa virkistymään. Aina raakaa saadessaan tuossa koirassa huomaa eron, se saa 100% lisää energiaa. Ilmeisesti nappularuoka kumminkin aiheuttaa pientä vaivaa mahaan, joten kun vaiva poistuu, niin koira lentää 😀 Alkuun päätin kokeilla kuukauden ja sitten miettiä miten siitä jatketaan. Alku mennään myös aikalailla kaupoista saatavilla valmisraaka ruuilla (Musch).

Pupun ruokamäärä keikkuu 400g-500g välillä, Hupin 200g-300g välillä, Naomi ja Jekku 150g per nenu. Eli keskimäärin meillä menee kilo päivässä. Koirat syö edelleen kerran päivässä. Käytössä on Muschin kana-ateria (jossa vähän luuta), sika-ateria, liha-ateria, lohi-ateria, näitä voi käyttää sellaisenaan.
Luuna on käytössä liha-luuateria sekä luumurske, näitä ei anneta yksinään, vaan puolet annoksesta on luutonta liha-ateriaa (liha+kasvis), sillä Pupu ei ainakaan ennen kestänyt isoja luumääriä, enkä pidä muutenkaan niin tarpeellisena isoja luumääriä. Luunmääräksi suositellaan nykyään kaikkea 20%-70% väliltä, itse kallistun tuonne alle 50% määriin. Kanansiipiä ja naudanrustoluuta on myös pakastimessa, mutta niitä syödään satunnaisesti hampaita auttamaan.

Pullovatsa Naomi. Kuukausi ollaan Naomia laihduteltu, eikä juuri mitään muutosta!

 

 


Turkin selvitys pesun jälkeen (harjakoiralle ja ceskylle)

Posted on

Kotilaitossa, pesun jälkeen, kun koira on föönattu kuivaksi, laitan koiran kyljelleen ja nostan käsin ja harjalla karvoja pystyyn. Suihkutan kevyesti kauttaaltaan Laser Lites Show Sprayta.

 

Sen jälkeen käyn suihkutetut osat läpi sekoite harjalla. Suurin osa takuista häviää ihan näin.

 

Isommat takut kastelen kunnolla ja selvitän karva kerrallaan kammalla. Lopuksi, käyn koko koiran kammalla läpi, jotta viimeisetkin takut löytyy.


Luottokamat

Posted on

On vaan joitakin turkinlaitto välineitä, joita ilman ei selviäisi. Harjakoirilla ja Hupilla ne ovat aika samat, isovillalla sitten on omanlaisensa. Kuvassa selvitystä odottava Hupi kera luottokamojen.
Siinä on Arteron silikoniset kumilenkit. Moni ei tykkää silikonisista, koska ne irtoaa helposti, mutta minä pidän, että ne mieluummin irtoavat tai menevät poikki, kuin katkovat karvan. Lisäksi pompula ei ole päässä liian kauaa, vaan niitä tulee vaihdettua, koska edellinen sinkoaa jonnekkin.
Laser Litesin Show Spray, jonka etiketin mukaan pitäisi tuoda vain kiiltoa, mutta sen parempaa takkujen selvitysainetta saa hakea. Kun ensin nostaa turkkia ylös, suihkuttaa turkin sekaan ja sitten käy harjalla ja kammalla läpi, niin suurin osa takuista on hävinnyt ilman  mitään selvittelyjä.
Altessen sekoiteharja. Käytin jossain vaiheessa enempi Madanin piikkiharjaa, mutta olen taas aikalailla palannut sekoiteharjan ystäväksi. Ei revi turkki ja tekee siihen kivan kiillon.
Spratt-antistaattiset kammat. Vähentävät turkin sähköistymistä ja niillä saa helposti selvitettyä turkin.


Sekopäistä menoa

Posted on

Lenkin jälkeen pihamaalla Hupi sai melkoisia hepuleita ja sai Jekun innostumaan peräänsä. Jostain syystä Pupulla oli tällä kertaa ihan omat jutut ja pojat sai riehua rauhassa kahdestaan. Kameran kanssa oli tuskaa pysyä poikien perässä. Naomikin lähti hetkeksi poikien perään, kun kerrankin Pupu ei ollut sotkemassa. Sille vaan meinasi käydä huonosti, pojat kiilasi sen juostessaan terassille ja Naomi törmäsi terassin puulaatikkoon. Hetken aikaa Naomi kakoi siinä kun ilmat meni pihalle, mutta tokeni onneksi siitä.

Naomi <3

Pupu hetken paikallaan

Koko porukka innostui hetken juoksemaan

Siis mitä tuo Jekku tekee??

Kameran oli vaikea pysyä perässä

Jekku päätti ottaa iltapalaa

Tapit taivasta kohti

Juuri ennen iskua

Leiki mun kaa!

Sekopää

Likaisena ja trimmaamatta


Kotipihatreeniä

Posted on

Kun olen ollut nyt vuorostani itse kipeänä, ei koirat ole saaneet niin paljoa ohjelmaa kuin normaalisti ja kun oli nuo hirmu helteetkin, jolloin en halunnut läkähdyttää koiria. Tein nyt itse kepit pihalle, jotta Jekun kanssa harjoiteltaisiin sitä keppeihin sisään menoa ja opettelisin itse ohjaamaan ilman, että ohjaan koiraa polvella… Samalla sitten opetin muillekkin keppejä, kun ne tuossa olivat maahan tökättyinä. Aluksi oli tarkoitus vain odotella koiran hoksaamista ja palkata pala palalta lähemmäksi oikeaa suoritusta, mutta hyttysten määrä johti siihen, että päädyinkin opettamaan perinteisesti. Myös kuvaajia vaivasi hyttyset, joten heiluu 😀

Arvaan, että jotkut katsovat kauheaa koiran ohjaamista, mutta meillä tarkoitus on vain pitää hauskaa ja opettaa koirille vain jotain, ilman minkäänlaisia tavoitteita 😀

Tässä varsinainen agility tähtemme. Voi hyvä ihme miten se pelleili ”Anna namiaaa, anna namiaaa!”. Nurmikko oli sikäli huono, ttä Jekulle sopii paremmin maahan palkkaus, ja ruohikolla sitä ei voinut tehdä. Nami kädessä saa usein Jekun vain seuraamaan kättä.

 

Seuraavana oli vuorossa Hupi, joka näki ekaa kertaa kepit. Ahne kun on, äkkäsi nopeasti mistä naksu ja palkka tuli. Tosin, omaan rauhalliseen tahtiin tietysti suoritti 😀

 

Sitten Pupu… En olekaan vuosikausiin ohjannut esteille isoa koiraa, tuntuma oli heti kärkeen erilainen. Alussa Pupu yritti ottaa keppejä suuhunsa, kun yritti keksiä mitä haetaan. Kepit myös meinasi kaatua Pupun kanssa. Pupulle nuo on joskus opetettu, mutta ei se näemmä yhtään muistanut.

 

Ja Naomikin sai tehdä, vaikka tiedän, että kaikki tämmöinen rasittaa sitä valtavasti. Se on niin innokas ja todella nopea oppimaan, se haluaa tehdä töitä. Naomikaan ei ole tainnut juurikaan tämmösiä tehdä, mutta hoksottimet toimi hyvin nopeasti.


Niin lähellä! (Salon näyttely)

Posted on

Aaagghh! Se oli niin lähellä. Jekku oli Salon näyttelyssä Paras Uros-2 ja sai vara-sertin, voittaja koira sai sen meidän himoitseman sertin :D. Vara-serti ei meitä auta, sillä se muuttuisi sertiksi vain, jos voittaja ei sitä saisikaan jostain syystä (esim. doping tms). Mutta ei se auta kuin jatkaa metsästystä.

Jekku kyllä oli kehässä upeasti, vaikka oli erikoinen tilanne, kun kehässä oli tuomari ja harjoitusarvostelija (tuomariksi valmistuva), niin pöydällä molemmat katsoi koiran läpi. Joskus nuorena Jekku olisi ihmetellyt tilannetta, mutta nyt ”aikuisen” koiran viisaudella otti ihan lunkisti, vaikka mä jouduin siirtymään pöydältä kokonana sisuun, kun tuomarit oli molemmin puolin pöytää 😀

Turkkikin alkaa näyttää jo hienolta, vaikka karvan päät on vielä kuluneet. Tai ainahan ne on, jollei niitä nyytitä. Se on luonnollista kulumista, mutta häiritsee vähän perfektionistin silmää…

Kuvat otti Katja Laurila ja niitä on lisää TÄÄLLÄ:

Odotellaan tuomaria

Ihana turkki hulmuaa

Seisomista

Hassu tilanne tuomareisen tutkiessa

 


Ei onneksi…

Posted on

Hupi todellakaan ole penaalin terävin kynä. Tänä aamuna menin rauhassa pissattamaan koiria pihalle, ihana aamu, aurinko paistoi ja linnut sirkutti… Rauhallista kunnes huomasin Hupin hiipivän kaulapitkällä nurmikolla, kohti lintua! Vielä lentokyvytön rastaanpoikanen kökötti nurmikolla ja Hupi oli jo nenä siinä kiinni. Yritin hieman kutsua koiraa pois ja pelkäsin teurastuksen alkavan ihan kohta, etenkin kun lintulähti röpiköimään huutaen karkuun ja samaan aikaan poikasen vanhemmat teki hyökkäyksiä ilmasta käsin. No onneksi Hupi on hieman hömelö, se katseli vain ihmeissään ja lähti pissalle 😀

Pupu ei ole vieläkään matkalla kohti nyöriä, en mä ole raaskinut vielä 😀 Se näyttää liian kivalta pörröturkissaan, eikä juurikaan takkuuntunutkaan. Mut emmä tiiä oisko siitä kehiin kummassakaan tukassa, karvan kärki sillä on aina ruskea, mutta harmaata on se loppu osassa kohtaa turkkia, kuten päässä. No ehkä 3 vuoden päästä veteraanikehissä saisi olla harmaa pää.

Edelleen tukka pörrönä

Karvanpäät ruskeat, mutta alta harmaata…