Harjakoirien juoksut oli ohi, niin ne pääsivät pitkästä aikaa näyttelyharkkoihin. Tällä kertaa ei tosin minun kanssa vaan viejinä toimivat pojat. Hyvää treeniä pojat saivat, vaikka Naomi ei ollut ihan yhteistyökykyisimmällä päällä. Mahtavaa oli, että poikia kohdeltiin kuin ketä vain koiran esittäjää ja neuvottiin ja opastettiin. Simokin sai oppeja omalle pehmokoiralleen, jota roikotti näyttelyhihnan päässä. Pojat käsitteli kauniisti koiria ja osasivat jo tosi hienosti esittää koiria, siinä missä muutkin treenaajat.

Kotona olikin sitten Uni keksinyt taas omaa puuhaa, kun tytöt jäivät keskenään kotiin. Olin antanut molemmille ison uuden naudanluun, mutta siitä huolimatta Uni oli käynyt tiskipöydältä astioista ruuan jämiä, sillä seurauksella, että lasi ja lautanen oli pirstaleina lattialla. En tiennyt yhtään oliko koira syönyt ruuanjämiä hajonneiden astioiden seasta, joten kotiin tultua lähdin pikapikaa hakemaan tankoparsaa. Yleensä minulla on ollut sitä varalla kotona, Pupun popsimisten takia. Tankoparsa kietoutuu sopimattomien syötyjen ympärille ja tuo ne turvallisesti ulos. Unin iltapala olikin tölkillinen tankoparsaa ja purkillinen koiran purkkiruokaa ja nyt toivotaan, ettei mitään sopimatonta edes ole suuhun joutunut. Muita vahinkojakaan ei ollut sirpaleista tullut, heti tarkastin tassut ja suun.