Ei sitten tarvittu kuin yksi kostea aamulenkki pesun jälkeen ja poika näytti taas siltä, kun ei olisi vähään aikaan pestykkään. Illalla oli vielä näyttelyharjoitukset, joissa olisi voinut olla hieman siistimmän näköinen, mutta minkäs teet. No harjalla sutaisin ennen lähtöä, ei nyt ihan säkkäränä kehdannut lähteä.

Keskittyminen treeneissä oli yllättävän hyvää, vaikka tytöt ja pojat kiinnostivat pitkän tauon jälkeen. Oman vuoromme tauolla otin Jekulle, istumista, seisomista ja maahanmenoa. Ihmeen hyvin koira toimi, olin aivan hämmästynyt. Kyllähän tiedän, että Jekku käskyt osaa, mutta silti hämmsätyin millä tarmolla ja innolla se juttuja suoritti. Tietenkin herkkunami motivoottorina. Jekku suorastaan hyppäsi maahan pyydettäessä, kuten Uni aikanaan. Kai tolle jätkälle voisi tuota tottelevaisuutta enemmänkin opettaa näemmä 😀

Lopussa kaikki olivat taas irti ja leikkivät. Jekku jahtasi yhtä tyttöä, eikä juuri muita huomannut. Vaikka villakoirille murisi vinttikoiraradalla, niin tuolla ei ollut mitään ongelmaa, vaikka toisen pojan kanssa tuota tyttöä jakoivatkin. Itse käytin aikaani kahden 9 viikkoisen pennun pussailuun, miten ne taas näyttivät pieniltä ja hömelöiltä. Aina jaksaa yllättää, että nuo pikkupennut on niin käsittämättömän pieniä ja suloisia 😀

Pojat saivat pennun nimi äänestyksen valmiiksi ja pennulle löytyi sille sopiva nimi. Meillähän on näillä viimeisillä koirilla ollut nimenä jokin asia, joka ei ole oikeasti nimi (Pupu, Uni, Ilo) ja sattumalta Jekkukin osuu tähän kategoriaan, vaikka sille ajattelin vanhan aikaista pystykorvan nimeä. Naomihan on tullut aikuisena meille, siksi se ei kuulu joukkoon . No pystykorvanimi tulee tälle seuraavallekkin pojalle ja sattumalta taas se tarkoittaakin jotain. Pienestä terrieristä tulee Hupi.

Osuipa silmiini uusi blogi, jota seurailla. Monet seuraamani kun ovat hiljentyneet vuosien varrella tai kirjoittavat muutaman kerran vuodessa. Tämä on lasteni serkun kirjoittama blogi: Kiira, Prinssi ja Samba.

Näiden kuvien välillä taisi olla noin 12h…