Eilen laitoin taas Jekun turkkia ja mietin, että en ihmettele, jos jotkut pitää harjakoiran tai villakoiran turkkia vaativana. Kun avasi märästä koirasta ison kansan takkuja pesuvälin venähdettyä, niin mietti, miten perus Sessen omistaja siitä edes selviytyisi. Itselle tuo ei ollut ongelma, vaikka en haluakaan uusia mieluusti näkyä enää koskaan. Minulla on Jekulle löytyneet oikeat aineet ja käsissä vuosien saatossa hioutunut taito takkujen avaamiseen. Voin vaan kuvitella mitä vaikeuksia normaali koiranomistaja kohtaa turkin avauksessa ja siten enemmin tai myöhemmin tarttuu trimmeriin. Kun turkkia ei avata kokonaan, vaan takku sieltä ja takku täältä. Tai jos takut revitään ilman avaavia aineita auki. Jos turkkia ei kuivata kunnolla pohjaan asti. Jos turkkia ei pestä tarpeeksi usein ja jos vielä pesujen välillä ”availlaan” likaista turkkia. Tuloksena on aina suurempi takku seuraavana päivänä ja pahempi sotku seuraavaan pesuun.
Takku on aina epämiellyttävä koiralle, se kiristää ja aiheuttaa kipua ja nipistyksiä. Niiden antaminen olla, ei voi olla koskaan hyväksyttävää. Jos ei ole taitoa tai halua hoitaa turkkia, on armeliainta koiralle ajaa koko turkki tarpeeksi lyhyeksi.

On muutama niksi turkin hoitoon, niin että turkinhoidosta tulee molemmille miellyttävää

1. Säännöllisyys. Koira pestää sille sopivin välein ja turkkiin ei kosketa välineillä tässä välissä. Jos koira pysyy takuttomana 3 päivää, niin koira sitten pestä 3 päivän välein. On miellyttävämpää pestä ja kuivata takuton koira nopeasti, kuin venyttää pesuväliä, availla takkuista koiraa pahimmillaan tunteja.

2. Kun turkista löytyy takku, ollaan jo myöhässä. Koira on saatava pesuun välittömästi, sillä yksi löytynyt takku tarkoittaa 3 muuta piilossa.

3. Takkua ei koskaan revitä auki.  Jos se takku pääsee iskemään se avataan hyvillä aineilla (villakoirilla ennen ja harjakoirilla pesun jälkeen). Suihkutetaan takkusuihketta turkkiin ja isoihin takkuihin hierotaan silkkitippaa suoraan takkuun, odotetaan hetki ja avataan varovasti karvan ulkoreunasta päin ulospäin. Koskaan ei pidä iskeä kampaa ihon ja takun väliin ja repiä takku pois. Pidemmän päälle se pilaa turkin ja pahentaa takkuamista.

4. Oikeat aineet. On etsittävä koiralle sopivat aineet. Huonoilla aineilla koira pysyy auki ehkä muutaman tunnin, kohtalaisilla pari päivää ja hyvillä, koiran turkille sopivilla vaikka viikonkin. On omistajalle (ja koiralle) helpompaa, että käytetään koiralle parhaiten sopivia aineita.

5. Avataan joka takku, kuivataan turkki huolella ja lopuksi tärkein, hyvin tiheällä kammalla käydään koko turkki läpi ihoa myöten ja poistetaan pienetkin sotkun alut.

6. Ajetaan turkki pois, jos ei ole jaksamista säännölliseen turkin hoitoon. Tai jos turkki on revitty jo niin huonoon kuntoon, ettei sitä pysty enää edes hyvillä aineilla pelastamaan ja aloitetaan puhtaalta pöydältä alusta.

Itse olen jonkin sortin perfektionisti näyttelyissä käyvien koirien turkeissa. Ne hoidetaan intohimolla. Muut saakin sitten olla yleensä helpoissa ja lyhyissä turkeissa, joita ei niitäkään päästetä pahaan kuntoon. Jos turkki osoittautuu normaalia vaikeammaksikin, kuten Pupulla ja nyt leikatulla Naomilla, niin mitäpä koiria kiusaamaan pitkillä turkeilla, kun ei ne kehiin tule (tai no Pupu käy harvakseltaan, että voi sitten kasvatella ja ottaa taas pois).

Kun katon kuvia muinoin, on turkinhoitotaitoni parantuneet mutta täydellinen en ole, villakoiraan jää kiharaa ja harjakoirallakaan ei ehkä joka karva ihan täydellisesti suorassa. Ja ehkä se tärkein, olen nykyään säännöllisempi ja ankarampi itselleni 😀 Mutta joskus sitä relaa, vaikka tietää, että pitäis, mutta tekee sitten taas korjausliikkeen  😀 Ilmeisesti olen myös hullu, kun on tullut näitä tukkakoiria aikanaan hommattua ja jäätyä koukkuun. Kurailmoilla ja niitä takkuja avatessa miettiin, että voisi puuhailla jotain järkevämpää, jos omistaisi vaikka mopsin tai whippetin.

Kekun pentutukkaa

Edesennyt Ilo aikanaan pitkässä turkissa.

Naomi aikanaan pitkässä helpossa turkissaan. Leikkauksen myötä turkinlaatu muuttui villavaksi ja takkuavaksi.

Pupulle kasvatettiin tälläinen lyhyempi malli erikoisnäyttelyyn.

Unin turkki näyttelykaudella.

Edesmennyt Wilma aikanaan näyttelyturkissa (trimmaaja Saara Kumpulainen)