Kotipihatreeniä

Posted on

Kun olen ollut nyt vuorostani itse kipeänä, ei koirat ole saaneet niin paljoa ohjelmaa kuin normaalisti ja kun oli nuo hirmu helteetkin, jolloin en halunnut läkähdyttää koiria. Tein nyt itse kepit pihalle, jotta Jekun kanssa harjoiteltaisiin sitä keppeihin sisään menoa ja opettelisin itse ohjaamaan ilman, että ohjaan koiraa polvella… Samalla sitten opetin muillekkin keppejä, kun ne tuossa olivat maahan tökättyinä. Aluksi oli tarkoitus vain odotella koiran hoksaamista ja palkata pala palalta lähemmäksi oikeaa suoritusta, mutta hyttysten määrä johti siihen, että päädyinkin opettamaan perinteisesti. Myös kuvaajia vaivasi hyttyset, joten heiluu 😀

Arvaan, että jotkut katsovat kauheaa koiran ohjaamista, mutta meillä tarkoitus on vain pitää hauskaa ja opettaa koirille vain jotain, ilman minkäänlaisia tavoitteita 😀

Tässä varsinainen agility tähtemme. Voi hyvä ihme miten se pelleili ”Anna namiaaa, anna namiaaa!”. Nurmikko oli sikäli huono, ttä Jekulle sopii paremmin maahan palkkaus, ja ruohikolla sitä ei voinut tehdä. Nami kädessä saa usein Jekun vain seuraamaan kättä.

 

Seuraavana oli vuorossa Hupi, joka näki ekaa kertaa kepit. Ahne kun on, äkkäsi nopeasti mistä naksu ja palkka tuli. Tosin, omaan rauhalliseen tahtiin tietysti suoritti 😀

 

Sitten Pupu… En olekaan vuosikausiin ohjannut esteille isoa koiraa, tuntuma oli heti kärkeen erilainen. Alussa Pupu yritti ottaa keppejä suuhunsa, kun yritti keksiä mitä haetaan. Kepit myös meinasi kaatua Pupun kanssa. Pupulle nuo on joskus opetettu, mutta ei se näemmä yhtään muistanut.

 

Ja Naomikin sai tehdä, vaikka tiedän, että kaikki tämmöinen rasittaa sitä valtavasti. Se on niin innokas ja todella nopea oppimaan, se haluaa tehdä töitä. Naomikaan ei ole tainnut juurikaan tämmösiä tehdä, mutta hoksottimet toimi hyvin nopeasti.


Niin lähellä! (Salon näyttely)

Posted on

Aaagghh! Se oli niin lähellä. Jekku oli Salon näyttelyssä Paras Uros-2 ja sai vara-sertin, voittaja koira sai sen meidän himoitseman sertin :D. Vara-serti ei meitä auta, sillä se muuttuisi sertiksi vain, jos voittaja ei sitä saisikaan jostain syystä (esim. doping tms). Mutta ei se auta kuin jatkaa metsästystä.

Jekku kyllä oli kehässä upeasti, vaikka oli erikoinen tilanne, kun kehässä oli tuomari ja harjoitusarvostelija (tuomariksi valmistuva), niin pöydällä molemmat katsoi koiran läpi. Joskus nuorena Jekku olisi ihmetellyt tilannetta, mutta nyt ”aikuisen” koiran viisaudella otti ihan lunkisti, vaikka mä jouduin siirtymään pöydältä kokonana sisuun, kun tuomarit oli molemmin puolin pöytää 😀

Turkkikin alkaa näyttää jo hienolta, vaikka karvan päät on vielä kuluneet. Tai ainahan ne on, jollei niitä nyytitä. Se on luonnollista kulumista, mutta häiritsee vähän perfektionistin silmää…

Kuvat otti Katja Laurila ja niitä on lisää TÄÄLLÄ:

Odotellaan tuomaria

Ihana turkki hulmuaa

Seisomista

Hassu tilanne tuomareisen tutkiessa

 


Ei onneksi…

Posted on

Hupi todellakaan ole penaalin terävin kynä. Tänä aamuna menin rauhassa pissattamaan koiria pihalle, ihana aamu, aurinko paistoi ja linnut sirkutti… Rauhallista kunnes huomasin Hupin hiipivän kaulapitkällä nurmikolla, kohti lintua! Vielä lentokyvytön rastaanpoikanen kökötti nurmikolla ja Hupi oli jo nenä siinä kiinni. Yritin hieman kutsua koiraa pois ja pelkäsin teurastuksen alkavan ihan kohta, etenkin kun lintulähti röpiköimään huutaen karkuun ja samaan aikaan poikasen vanhemmat teki hyökkäyksiä ilmasta käsin. No onneksi Hupi on hieman hömelö, se katseli vain ihmeissään ja lähti pissalle 😀

Pupu ei ole vieläkään matkalla kohti nyöriä, en mä ole raaskinut vielä 😀 Se näyttää liian kivalta pörröturkissaan, eikä juurikaan takkuuntunutkaan. Mut emmä tiiä oisko siitä kehiin kummassakaan tukassa, karvan kärki sillä on aina ruskea, mutta harmaata on se loppu osassa kohtaa turkkia, kuten päässä. No ehkä 3 vuoden päästä veteraanikehissä saisi olla harmaa pää.

Edelleen tukka pörrönä

Karvanpäät ruskeat, mutta alta harmaata…


Agiliitoa

Posted on

EIlen käytiin taas agiliitämässä ja otettiin taas porukasta videota. Koirat oli erittäin hitaalla päällä, koska oli helteinen keli. Jekku toimi taas hyvin, mutta minä puhun liikaa. Ja oska puhun liikaa, ei käskytkään ehdi tulemaan ajoissa. Esteen kiertämistä harjoittaessa videolla näkee ja kuulee hyvin kuten sanon: ”Kierrä, hyppy, HYVÄ, kierrä, hyppy, HYVÄ, kierrä, hyppy HYVÄ”. Jos jättäisin tuon hyvä sanan pois joka välistä, niin koirakin etenisi nopeammin 😀 Se on vaan jotenin automaattiesti istutettu minuun, kuten myös kuten myös polvella kepeillä ohjaaminen. Nopeassa vauhdissa voi alkaa tulla hankaluuksia ohjailla koiria samalla jaloilla, kun pitäisi juosta eteenpäin 😀

Mutta tässä ne ovat: Jekku, Ares ja Maikki.

 


Ei penaalin terävin kynä…

Posted on

nimittäin tuo meidän Hupi. Olin lenkillä pelkkien poikien kanssa ja puistossa päästin ne irti. Kun pojat lähti liian kauaksi eteen, menin koivun taakse ”piiloon”. Yhtäkkiä Hupi huomaa, että Mami on kadonnut!! Hupi juoksee äkkiä takaisin ja minusta ohi 200km/h  pitkän matkaa, pysähtyy, katselee ympärilleen ja juoksee takaisin päin ja ohi. Ei nähnyt minua, vaikka seisoin nyt Hupin puolella puun vieressä. Ja jälleen vauhtia oli 200km/h ja 30m ohi… Pysähdys, kuikuilu ja eikun taas takaisin täyttävauhtia ja ohi 😀 Tällä välin Jekku oli hipsinyt kaikessa rauhassa viereeni ja uudella ryntäyksellä Hupi tajusi Jekun olevan minun luonani. Noh, ainahan sitä kun pitkästä aikaa tapahtuu tollasta voikin vähän eksyä. Mutta poikien taas mentyä liian pitkälle toistin piiloutumisen ja mitä tekee Hupi, ryntää taas +3 kertaa ees taas ohi minusta ja puusta, jonka vieressä seison, ennenkuin älyää, et hei sehän on tossa 😀

Jekun erikoisuus on puut ja tolpat. Aukean reunalla voi olla puu tyylillä 100m päässä, Jekku näkee, että TOLPPA!! ja ryntää kauhealla vauhdilla sinne älyttömän kauas tolpan luo. Ei usko pysäytyskäskyjä, ei normaalisti ongelmitta toimivaa kutsua. Ihan kuin se huikkaisi: ”mä tuun kohta, käyn vaan pisulla, oota…”. Ja käytyään pisulla, Jekku tulee aivan täyttä vauhtia takaisin, kuin olisin juuri kutsunut koiraa.

Lenkin opetus, ei kannata mennä liian kauas, tai emäntä katoaa…

 


Naomi paksupulla

Posted on

Naomin turkki alkoi taas tumppuuntumisen ja huonomman näköiseksikin se on mennyt. Naomin perussairaus kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa yleensä tuota huonompaa turkkia, plu tietenkin sterilisaatioleikkaus, joka joillain muuttaa turkinlaatua. Naomilla ainakin turkki muuttui 100%, entisestä superhelposta kovahkosta karvasta pehmeään ja hyvin takkuuntuvaan karvaan. Naomille tuo turkinlaitto on sydämen vajaatoiminnan takia aina koettelemus, se on melkoisen väsy aina sen jälkeen, niin on koiralle armollisempaa lyhentää turkki. Jos turkki olisikin entisenlainen helppo, kerran 3 viikossa pestävä, niin saisikin olla pitkä. Nyt trimmasin koiran aamupäivällä ja pesin iltapäivällä, niin Nao jaksoi selkeästi paremmin.

Ajelin nyt Naomin melkoisen lyhyeen kesäkarvaan, 2mm terällä myötä karvaan. Korvat ja häntä saivat vain pitää karvansa. Ajelin likaisena, jotta ei tarvinnut takkuja alkaa ajamaan. Takut lähti ja niskasta löytyi vähän ärsyynyttä ihoa, mikä lie siihen nirhaissut. Ja turkki oli hienosti peittänyt Naomin paksuuntumisen. Olin kyllä todennut, että enää se ei ollut se superhoikka mikä joku aika sitten, kun mikään ei meinannut riittää pitämään koira lihassa. Nyt kyllä tuloksena oli ihan liian lihava paksumakkara, turkin lähtö paljasti sen koko karmeudessaan. Nyt Naomi on taas pienemmällä annoksella, jotta tuo turpoaminen saadaan pois.

Naomi ennen pesua, ei näytä mitenkään liian paksulta…

Trimmin jälkeen, voi paksukaista…

Ihanat korvat!

Nyt on vaatteet lämmittämässä.


Operaatio nyöri

Posted on

Muutama vuosi sitten päätin kokeilla Pupulle nyörejä. Se kokeilu ei päättynyt hyvin, kun Pupu takkuuntui ihosta haisevaksi panssariksi. Nyt olen edelleen ihaillut nyöriturkkeja, etenkin Hihhii kennelin Asta koiraa (KUVA), jolla on kauniin ohuet nyörit. Monesti nyörikoirat alkaa haisemaankin, mutta Astaa olen nuuskutellut, eikä se ole haissut. Nyörikoira on alun jälkeen todella helppohoitoinen verrattuna tunteja kestäviin kuivauksiin ja trimmauksiin. Nuorena nyörittyneillä ruskeilla värikin pysyy paremmin.

Villakoiran turkki nyörittyy itsekseen, kun sitä ei harjata. Koko ajan pitää huolehtia, että turkki on ihoon asti auki ja nyörit on irtonaisia. Villakoira on melkoisen erinäköinen nyöreissä, hyvin eron saa vuoden 2009 kuvista, joissa Pupu oli siskonsa kanssa samassa näyttelyssä. Pupun sisko on siis nyörivillakoira.

Pupu pörröturkissa

Pupun Dooris sisko nyöreissä

Pupun lähtötilanne

Ja sitten palkint pönötyksestä

 


Tuloksia

Posted on

Jos naputtelisi viimeisen näyttelyn tuloksetkin ennen seuraavaa… Hupi oli jälleen kerran ROP-pentu vaikka vastassa oli 2 tyttöpentuakin. Arvostelukin oli huima. Hupilla on ollut aikamoinen aloitus: 4 pentuluokan näyttelyä, 4 ROP-pentu tulosta ja 1 RYP-2 tulos. Nyt Hupi siirtyykin aikuisten luokkaan ja aloittaa sen Iitistä reilun viikon kuluttua.

Tuomari: Veli-Pekka Kumpumäki
Hyvin sopusuhtainen ja mieleltään reipas, vahvaluustoinen uros, jolla erinomaiset mittasuhteet. Komea pää ja ilme, jossa hyvä pituus. Hyvät eturaajat ja oikea rintakehän malli. Kaunis ylälinja. Hyvä takaosa. Hyvä turkki tulossa. Toivottavasti raidoitus katoaa myöhemmin. Ihana olemus.

PEK1 KP ROP-pentu

Jekun ura ei ole ihan samanmoisessa nosteessa… Tuomarinkartanon näyttelystä vain ERInomainen ja ikäluokkansa kolmas, ilman pääsyä paras uros kilpailuun… No jatkamme yrittämistä.

Tuomarina: Petik Zsuzsanna, Unkari

Well build male. Correct bite. Typical head. Good topline. Nice coat. Loose elbows. Noce moving but narrow front.

Hyvin rakentunut uros. Oikea purenta. Tyypillinen pää. Hyvä ylälinja. Hyvä turkki. Löysät kyynärpäät. Liikkuu hyvin mutta kapea edestä.

ERI, AVK-3

LISÄÄ KUVIA CESKYISTÄ TÄÄLLÄ

Hupi ROP-pentu
Kuva: Katja Sjöroos