Jeksu on pesty ja kuvattu, huomenna ois vuorossa Naomi ja sitten Pupu…
Tietty parempi meni epätarkaksi.
Häntä heiluen.
Kuten meidän harjakoirilla, niin pompuksi meni.
Vaarallisen söpö…
Lassie
Author Archives: admin
Lomailua
Posted onVietimme viikon lomaillen, tällä kertaa savon suunnalla. Jekulle uutena kokemuksena siellä oli vastassa järvi. Reippaana poikana Jekku otti esimerkkiä Pupusta ja viereisellä mökillä kesää viettäneestä serkkuni 11-vuotiaasta beauceron Pulmusta ja polskutteli heti alkuun muutaman taidokkaan kierroksen. Myöhemmin uinti ei enää niin maistunut, vaikka kuumalla kävikin vedessä seisomassa. Pupukin ui pari kierrosta ja sen jälkeen myös vain kahlaili rannassa, vaikka Pulmu uikin joka kerta, kun ihmisetkin ui.
Pupu oli taas haljeta onnesta kun ihmisiä tuli ja meni ja veljenikin tuli mökkielämää viettämään. Joka kerta Pupu jaksoi riehua, myös aamuisin, koska olihan oltu koko yö erossa 😀 Ja Jekku jaksoi haukkua joka kerta tulijat, ennenkuin muisti, että hitsi, näähän olikin tuttuja. Jekku sai lisänimen Jekku Repolainen, koska on niin ketun näköinen. Lisäksi pojasta tuli puhuttua nimillä Jeksu, Jeks, Jekster, Kepponen, Kekkonen, Repo jne 😀
Pupu ja Jekku viihdyttivät muutenkin toisiaan ryntäämällä vuorotellen haukkuen mäkeen, vaikka sieltä ei tullut ketään. Jekku tutustui mökillä uusii, hänestä arveluyttaviin, asioihin. Mm. iso sateenvarjo oli ensin hyvinkin jännä juttu, mutta haisteltua paljastui ihan tylsäksi. Pupu ja Jekku leikkivät ja riehuivat loputtomasti ja iltaisin niillä oli oma iltaralli, jolloin paineltiin pitkin poikin hirmuista vauhtia.
Mites Naomi… No se vietti ihanaa mökkilomaa maaten terassilla ja katsellen muiden pöllöjä touhuja. Lisäksi se otti vastaan satoja rapsutuksia. Vaivautui juuri ja juuri parille metsälenkille ja söi hyvin 😀
Uimaope Pulmu (Dom–Anricoss Primevere) antaa neuvoja.
Ensiluokkaista uintia. Näin hyvää uintia en ole nähnyt aikoihin, villakoirilla se on ollut aina jonkin sortin rävellystä.
Vauhtia riitti.
Pupu menetti lopulta myös jalkapallonsa, kun ne menivät jatkuvasti takkuun järvessä kahlatessa.
Jekulla oli onnen päivät, sai elää 3 viisaan aikuisen nartun kanssa kukkona tunkiolla, tosin kaikki nartut oli leikattuja 😀
Pupu ja Jekun, eiku ketunraato (koirien lelukettu)
Naomin lempipaikka, terassi 😀
Reenilöissä ja korkealla mäellä ja Unskapunska
Posted onEilen oltiin vaihteeksi harjakoirien näyttelyharkoissa, Jekku pojan kun pitää saada paljon harjoitusta, että osaa sitten kehissä käyttäytyä. Jekku juoksi kauniisti ja osaa jo seistä melkoisen hyvin vapaasti, asetteltuna on vielä hiomista. Naomia treenasi Leevi ja juokseminen sujui oikein hyvin, seisomisessa pitää treenata hieman esittäjääkin. Pöydällä Jekku ei yrittänyt napsaista ketään, vaikka edellisenä päivänä oli ollut eläinlääkäri ja rokotukset. Olin aivan varma, että pelkäisi nyt, mutta eipä poikaa pelottanut vaikka mahdollisimman monta eri ihmistä haalin Jekkua katsomaan. Toki kinkulla oli varmasti osuutta asiaan 😀
Pupu sai omaa treeniä, kun Kia halusi kokeilla sitä junior handlereita silmällä pitäen. Eihän se helppo ole käsitellä vieraamman, mutta yllättävän hyvin Kia sen kanssa pärjäsi.
Treenien päätteeksi pojat halusivat kiivetä viereiselle isolle mäelle. No ei kuin pikku neiti kantoliinaan ja menoksi. Kahteen kertaan minä (ja Naomi) meinattiin kuolla niihin yli 350 askelmaan, mutta ylös päästiin kumminkin ja upeat oli näköalat. Kahdessa muussa koirassa ei moinen pikku kiipeäminen tuntunut missään… Tuliaisiksi mäeltä saatiin kaikki koirat takiaisiin, mutta ne onneksi lähtivät suht hyvin irti. Jekulle tuo mäkitreeni oli hyväksi, niin portaissa, kuin alas tullessa kävelytetä pitkin, tuli ja meni paljon ihmisiä, jotka eivät olleet kiinnostuneet siitäpätkääkään. Jekkua nimittäin jännittää välillä kohti tulevat ihmiset ja ne, jotka porhaltaa yhtäkkiä takaa ohi. Nyt se huomasi, ettei niissä sittenkään ollutkaan sen kummallisempaa.
Täytyy sanoa, että Jekku on ollut loistavaa terapiaa itselleni. Minun on ollut todella vaikea päästä yli Unista luopumisesta ja sitten vielä Ilon lopetuksesta. Nyt kun Jekku tuli meille, niin kaipuu näitä koiria kohtaa on vähentynyt huomattavasti ja tuntuu päivä päivältä paremmalta, että näin tämän pitikin mennä. Eihän Jekku ole (vielä), läheskään niin täydellinen koira kuin Naomi on (tai semmosia ei taida olla olemassakaan, muita kuin Naomi), mutta vaikka se saattaa välillä tiheään kommentoida äänellään asioita, niin silti jaksan ihmetellä päivästä toiseen, miten sisäsiisti se on (ikää 4kk eikä meillä ole tarvinnut ottaa edes mattoja pois… Mitään ei tule sisään, jos vie ulos ja jaksaa pidätelläkkin) ja miten se tuottaa Iloa niin Pupulle, kuin Naomille, kuin perheen pojillekkin. Ja kuinka se osaa olla yksin, eikä ole vielä hajoittanut mitään. Perheen nuorimman ihmisen kanssa ne ihmettelvät yhdessä uusia asioita, syövät keppejä, rakastavat pesupalloja ja tonkivat kukkaruukuista multaa ja syövät/repivät heinää ja kukkasia pihalla 😀
Jekku pojan upeaa liikettä.
Ja vapaata seisomista.
Naomilla oli taas selkeästi vapautunut olo.
Pupu, jätti naku harjakoira… Mammaa on tuollaaa… ja kinkut, ei muusta niin väliä.
Tuonne pitäisi kiivetä, näytti helpolta hommalta alhaalta käsin… (Malminkartanon täyttömäki)
Näkymät oli todella upeat!
Pikku neiti kantoliinassaan (Girasol Romantique)
Nonii, ei tuntunut missään 😀
Ja pikkuinen Uni neiti oli päässyt trimmiin Lauran ja Saanan leikattaviksi ja hieno oli tytöstä tullut!
Tuusulan näyttely
Posted onEilen oli helteinen Tuusulan näyttely. Varjossa lämpöä oli +30 astetta ja viilentämisestä huolimatta, koirat oli ihan läählääh. ENnen kehää hitusen treenasin Naomia ja se vielä kulki, mutta kun päästiin kehään, koko koira lysähti ja ei kulkenut enää yhtään. Häntä koipien välissä murjottaen neiti suostui juuri ja juuri ravaamaan. Kinkut ei kiinnostaneet vähääkään. Tuomari huomasi tämän ja lisäksi löysi kaikenlaisia uusia vikoja Naomista, mistä en ollut tiennytkään 😀 EN ole mm. tiennyt, että Naomin jalat kääntyisi ulospäin, ei ainakaan kukaan muu ole koskaan moista huomannut 😀
Tuomari: Petro Paolo Condo, Iltalia
Bit heavy on head. Ex. eays + underjaw. A bit of skin on the throat. Needs more neck. Frontfeet turn out. Good topline + chest. Good angels. Coat not in super-condition. Tail carrier too low in mowement.
Vähän raskas pää. Erinomaiset silmät ja alaleuka. Vähän liikaa nahkaa kaulassa. Tarvitsisi lisää kaulaa. Etujalat kääntyy ulospäin. Hyvä ylälinja ja rinta. Hyvät kulmaukset. Karva ei super-kunnossa. Hännän kanto liian alhaalla liikkeessä.
EH
Jekku poika oli turistina mukana ja opettelmassa näyttelyelämää. Poika kulki reippaana alueella ja pusutteli innolla tuttuja. Vieraampiin tutustuttiin kinkun voimalla ilman ongelmia. Jätkä jopa rupes isottelemaan berhardilaiselle… Tyhjässä kehässäkin käytiin pyörähtämässä. Poika on kyllä tosi muuttunut alkuaikoihin, en usko ollenkaan, ettei tästä mitään tulisi.
Tänään kävi veljeni vaimoineen kylässä. Ovesta tultua he olivat hyvin epäilyttäviä, mutta kun kinkku ja nappulatarjoilu alkoi, niin johan he olivatkin heti kavereita. Pupu nyt sekosi entiseen malliinsa ja näytti Jekulle ei-ehkä-niin-hyvää mallia 😀
Ei vois vähempää kiinnostaa…
Kuuma
No, yhdellä menee kovaa.
Tällä pariskunnalla on paljon yhteistä… Hortonomit on tuhonneet orvokkeja, repineet ja syöneet niitä, lisäksi maistuu kepit ja revitään talouspaperit. Yhdessä lyömätön kaksikko 😀
Pestyt kaverit
Posted onPesasin tänään molemmat harjakoirat huomista Tuusulan näyttelyä varten. Tosin sinne osallistuu vain Naomi. Jekku ei oikein ollu kiinnostunut tuosta seisomisesta, mutta saatiin se joten kuten pulkkaan. Naomin turkki on kasvanut hienosta ja se on säilyttänyt upean laatunsa, vaikka karva on nyt jo melko pitkää.
Jekku on meidän
Posted onNyt Jekku on sitten virallisesti meidän iki oma koiruli 🙂
Juhannus
Posted onJuhannus vietettiin anopin kesäpaikassa Parkanossa. Siellä on koirien käytettävissä koko maatilan pihanurmi ja koirat kyllä ottivat siitä kaiken irti. Tai, no jaa, kaksi koiraa. Naomi otti kaiken irti betoniportaista, jotka lämpenevät kivasti auringossa 😀
Jekku keksi hälytyshaukut. Etenkin kun ei muistanut, että muut perheen ihmiset oli toisessa huoneessa. Yhtäkkiä sitä alkoi epäilyttämään viereisen huoneen äänet tai jos toisesta huoneesta tuli joku, niin kauhea haukkuminen päälle. Yksinkertaisesti jätimme nämä täysin noteeraamatta ja mahdollisuuksien mukaan estettiin fyysisesti Pupua osallistumasta niihin. Ja niin ne ovat sitten vähentyneet pariin kertaan päivässä ja silloinkin usein ihan selitettäviä. Kenestä nyt ei olisi pelottavaa, jos mansikkamaalla hyörii huppupäinen henkilö, jonkun ihme kastelukannun kanssa. Mutta kun tyyppi on tarkastettu, se ei enää epäilytä. Herkästi tulee varmasti jatkossakin käyttämään ääntää, mutta semmoinen turhan haukkuminen on jo hyvin jäänyt pois.
Lisäksi ollaan jo kovasti harjoiteltu vaikka mitä. Kankaanpään keskustassa käytiin ihmettelmässä elämän menoa. Ja mökillä harjoiteltiin kontaktia, istumista, seisomista, paikalla oloa naksuttelemalla. Lisäksi tietenkin kehän kiertämistä, kauniisti seisomista, koskemista ja hampaiden katsomista. Aikuiset koirat ovat saaneet perehtyä hyppyjen, luoksetulojen ja paikallaolojen maailmaan sekä näiden yhdistelmiin.
Näin sisäsiistiä pentua minulla ei ole ikinä ollut kuin Jekku. Kaikki tulee ulos, kunhan vain vie. Ei tee sisälle mitään, eikä tarvitse papereitakaan.
Kävyt, kepit ym on kivojaaaaaa…
Hullut juoskoon, minä lepää lomalla!
Pallo hukassa?
Ei ihan toi koppi toimi…
Yhdessä palloa kiinni, iso voitti…
Hahaa, ehdinpäs kerrankin ensin… ja iso perässä…
Korvien kiinnitystä
Posted onEilen irrotin korvateipit, jotta korvat sai tuulettua ja näkisi, joko ne pysyy. Pelotti älyttömästi saisinko niitä enää takaisin. No pesun jälkeen sitten aloitin yrityksen. Nettiohjeita katselin TÄÄLTÄ ja lisäksi sain puhelimessa ohjeita. No tein vessapaperirullan paloista pötköt, mitkä päällystin apteekin teipillä. Ja sitten kiinnittelin ne korviin. Jo illalla sain tehdä paketit kolmeen kertaan, kun pötköt vaan lenteli ja aamulla olikin korvasysteemit purettu kokonaan 😀 . Ilmeisesti tuo apteekin teippi ei ollut tarpeeksi pitävää. Aamulla sitten laitoin ne maalarintepillä ja nyt ne ainakin pysyy… Tai toivottavasti, ainakaan piharallissa ne ei irronneet.
Tänä aamuna lapset jo pusuteltiin hyppimällä päälle, eli kohta saa jo alkaa käyttäytymiskoulutusta herralle pitämään. Eilen ovella käyneet miehen veli vaimoineen, eivät myöskään saaneet kauhukohtausta aikaiseksi. Heidät otettiin vastaan haistellen ja suhteellisen välinpitämättömästi. Pikku hiljaa pojasta alkaa kuoriutumaan ihan normaali pentu, aikamoinen Persoona, Herra Jekku Kepponen.
Pupu on niin onnellinen kun on saanut riehukaverin. Pihalla ne painaltaa kahta sataa ympyrää. Pupulta leikkasin tänään puolet turkista pois. Niskatukka on niin lyhyt, ettei sillä kehään mennä. Nyt sitten odotellaan niskatukan kasvua ja runkoturkki saa rinnalla kasvaa takaisin. Yhtäaikaa ne luulis nyt olevan valmiita… Yritän ottaa kuvia illalla, jahka saan pestyä.
Tasan 4kk ja harjoitellaan pöydällä seisomista pesun jälkeen.
Nämä teippaukset herra nykerteli pois yön aikana.
Nyt pysyy!