Otin tänään extempore temppuharjoituksia Unille ja Ilolle. Erityisemmin ei ollut mielessä mitä harjoitellaan, lähdin työstämään siitä mitä koirat minulle tarjosivat makupalaa halutessaan.
Uni oli ensin vuorossa, muiden kökkiessä portin takana. Unin pravuuri on maahanmeno, jossa se näyttävästi paiskoo tassuja ilmaan ennen laskeutumista (ikäänkuin tassun anto maahan mennessa, molemmilla jaloilla). No tästä yritin saada Unia läppäsemään molemmilla tassuilla käsiini. Se onnistui jotenkuten, useimmiten yleensä meni hyppimiseksi. Keksin tästä pyytää ns. orava asennossa istumista, molemmat tassut ilmassa. Tätä harjoiteltiin hyvin vähän, sillä kasvavan koiran selkä ei kestä tuollaista rasitusta muutamaa kertaa enempää. Mutta sain silti jo Unin ymmärtämään parista kerrasta homman nimen, näin on sitten hyvä pohja tulevaisuuteen ja temppu jo hitusen hanskassa. Koska tuota ei voinut vielä pahemmin opettaa, keksin, että otetaan sitten vilkutusta. Eli koira antaa tassua, ilman että kukaan ottaa tassua kiinni. Temppu saatiin hyvään alkuun, super ahneen ei ollut vaikea käsittää mistä naksun ja maksun saa.
Toisena otin Ilon. Ajattelin ajatuksissani opettaa Ilon antamaan tassua, koska siitä saisi työstettyä helposti vilkutusta ym, mutta Ilo ei ollut samaa mieltä. Ilo alkoi tarjoamaan makuullemeno puoliksi kyljellään. No aloin palkkaamaan siitä ja sain jalostettua tempuksi kierimisen. Ilo hoksasi jo mitä haluan, mutta nami sai sen hössöttämään puolet ajasta.
Muille en tänään temppuja ottanut, vaatii itseltäkin tarkkuutta palkata ajallaan ja huomata pienet vihjeet mitä haetaan, niin kaksi koiraa kerralla riittää.
Pikkasen tuntui tuo temppuilu kuluttaneen Unin pahinta hölmöily -särmää. Lenkillä vastaan tuli naapuri, koiran ja tyttärensä kanssa. Oli pimeää ja sateista, joten kyllähän ne pelotti, etenkin kun tyttö huuteli moita jo pitkältä. No sain Unin hyvin pienellä vaivalla lopettamaan haukkumisen ja kaikki koirat, seisoivat rauhassa vieressäni, kun juttelin naapurin kanssa hetken. Oli kyllä harvinaista herkkua, ettei kaikki singonneet rapsuteltavaksi, vaan vain odottelivat rauhassa. Useita mörköjä tuli lenkillä vastaan, ensin valoisassa ja sitten säkkipimeässä. Eli uudella asuntoalueella oli kaivettu tietä auki ja kuoppien edessä oli puomeja, ne pelottivat Unia kauheasti. Lisäksi tien viereen oli tuotu putkia, pilkkopimeälle osuudelle. Oli erittäin hyvää harjoitusta näyttää Unille, ettei ne ole vaarallisia mörköjä. Uni tulikin reippaasti ”mörköjen” luo, ja pelko haihtui heti kun tajusi mitä olivat.
Naomilla on jotain kummallista alapäässään. Säikähdin jo, että se on juoksun kehittänyt, kun alapää oli turvonnut ja punainen, mutta ei se sitä ollutkaan vaan ihossa oli jotain punaista ärsytystä. Laitoin siihen nyt voidetta ja jos vielä maanantaina näyttää samalta, niin täytyy kiikuttaa lääkäriin. Iho ei kumminkaan tunnu vaivaavan Naomia millään tavalla… Eikä ärsytystä ole muualla.
Unilla vauhtia riittää niin, ettei kamerakaan pysy mukana.
Eikä kurahaalaritkaan hidasta tyttöjen vauhtia.
Naomia hidastaa, niin takki kuin sateinen sää.
