23.4 meille tuli pikkuinen Uni. En tiiä mihin se hävisi, sillä nyt on tälläinen 5½kk vekara… Jolla kokoa 55cm ja Painoa 18kg (Pupu 56cm/17kg).
Author Archives: admin
Jaanalla juoksemassa
Posted onVillakoirat kävi tänään Jaanan luona ”koirapuistoilemassa”. Vähän oli hyytynyt meininki, mutta hetkittäin saatiin kunnon vauhtia käyntiin. Pikkuinen kääpiövillakoira Vinski herrakin alkoi muistaa mihin meidän tyttövilloja on kiva käyttää. Ehkä musta Uni virkisti sen muistia, sillä aikanaan Vinski aina astui jatkuvasti mustaa isovillakoira Pilviä…Uni käyttäytyi yllättävän hyvin, oletin suurempaa haukkuamista. Pupu vaan alkaa näyttää pieneltä Unin rinnalla. Nyt onkin sitten raatoja kotosalla.
Harjakoirat jätettiin turvallisuus syistä kotiin. Arvattiin, että vauhti tulee nousemaan kovaksi ja pikkuiset, hitaat, harjakoirat olisi helposti jääneet alle.
Telttailua ja tavarataivasta
Posted onTulipa sitten ostettua teltta koirille, muttei mikään perinteinen koiranäyttelyteltta… Oikeat koiranäyttelyteltta on 3m x 3m tai 2,5m x 2,5m, eli melkoisen isoja, jos yhden koiran kanssa matkustaa (HYVÄNÄ ESIMERKKINÄ TÄMÄ). Niimpä sitten googletin pitkin poikin nettiä ja löysin loistavan vaihtoehdon meille. Löysin pukoppiteltan (LINKKI), jonka pohjapinta-ala on 165cmx 165cm, painoa 3kg.. ja hintakaan ei päätä huimannut. Tuommoisen saa hyvin itse kasaan ja jaksaa roudata näyttelypaikalle. Sinne mahtuu häkki ja pöytä ja sateen tullessa se suojaa ihan riittävästi. Tuusulan näyttelyssä näin semmoisen livenä ja netistä löysin kuvan ihan käytössä:
(http://i12.photobucket.com/albums/a228/limonadi/Jarvenpaa2802006TheShihTzuCamp1.jpg)
Nyt kun vielä saa pöytään isommat pyörät alle (että sitä voi ihan oikeasti vetää), niin alkaa olla koiranäyttelyvarustus kasassa. Luulin, että pärjään, kun mukana on koira ja turkinhoitovälineet, vaan niin tämä on alkanut pakon sanelemana muuttua välineurheiluksi 😀 . Kun kerran toivoo, että olisi paikka, jonne koiransa laittaa, ottaa seuraavalla kerralla mukaan häkin. Sitten tarvitsee koiranlaittopaikan ja hommaa pöydän. Sitten tavarat pitää raahata paikalle, joten tarvitaan pyörät alle. Eikä siellä näyttelypaikalla jaksa seistäkään koko päivää, eli tarvitaan retkituoli. Ja pisteenä iin päälle: kun kyhjöttää naapurin teltassa armottoman sadekuurin takia, tajuaa tarvitsevansa oman teltan… 😀
Sitten vielä muutama hassunhauska kuva kesältä…
Aina yksi pieni villakoira syliin mahtuu…
Kutsu on käynyt ja kunhan istuu saa namia… Miten niin kaksi ahneinta on ehdollistunut täydellisesti.
Eipä voisi iloisemmalta näyttää.
Mitä tuolta järveä pitkin lipuu…??
Mammaaa, sieltä tuli eläimiä, apua, minne voin paeta, ne tulee tänne, ne tulee kohti, iiiik eläimiä! Villiluonto hyökkää!
Tipu, tipu, tipu, tännepäin… Pikku Ilo pitää teistä hyvää ”huolta”…Eikös tällä mökillä ollut raakaruokintaa?
Pikkutytöt pesussa
Posted onIlo ja Naomi kävi tänään pesussa. Ilon kaula on kokonaan parantunut ja karva kasvaa onneksi kaulaan. Näillä näkymin syypää oli se punkkiaine. Yritin kuvailla tyttöjä pesun jälkeen, mutta Naomin korvat ei suostuneet yhteistyöhön. Silloin kun ei kuvattu, korvat nousi ja kun kuvattiin ei sitten millään 😀 . Naomin kaulapilkut oli ihanasti ruskettuneet. Olisi hauska nähdä omat koirat nakuna kesän jälkeen, että minkä värinen niiden nahka ja kuviot turkin alla mahtaisi olla, nakumalleilla, kun on tuo kaikki nähtävissä.
Kouvolan aikataulut ovat tulleet. Harmituksena oli tuomarin vaihtuminen, tämä tuomari ei oikein tykännyt Pepistä Auran näyttelyssä kesäkuussa. No lähdetään nyt kumminkin kokeilemaan, vaikka tuskin menestystä tulee. Kun tuomari vaihtuu, niin oliso mahdollisuus peruuttaa näyttely.
Kaksoset, korvat toimii samalla lailla 😀
Ja mikä ihme tämä on? …(Koira joka sai hepulin, kun puhalsin sitä)
Märkiä koiria
Posted onMikä siinä on, kun lähtee neljän turkkirotuisen koiran kanssa ulos, ilman takkeja ja haalareita, niin alkaa sataa taivaan täydeltä. Naomi oli taas avoimen järkyttynyt kun sai vettä niskaansa. Harjakoirat nyt muutenkin menevät vähänkin kastuessaan ihan raukkaparan näköisiksi.
Unin harjoitukset jatkuivat lenkillä. Aina kun ehdin alkaa kehumaan ennen ensimmäistä vuhhausta, ohitus ihmisestä meni hyvin. Koira oppi nopeasti, että makupalan saa kauniista ohituksesta ja kerjäsi namia, heti kun ihminen oli mennyt ohi. Ilmeisesti oli alunperin oppinut, että vuhhaamalla saa namia, koska aina haukuttuaan katsoi minua. Nyt minun on ehdittävä ennen Unia, jotta palkka tulee oikeasta käytöksestä.
Pentukoulua ja korvakoulua
Posted onUni on alkanut vuhhimaan ja oikeastaan haukkuu kaikkea mikä liikkuu ja mikä ei liiku. Tänään sitten käytiin kahdestaan iltalenkillä ja harjoiteltiin namin voimalla elämistä ja olemista. Lauman mukana kulkiessaan pentu saa helposti liikaa itseluottamusta ja alkaa rähinöimään lauman tuella, ”mun isosiskot tulee vetää teitä turpaan” ilmiö. No lenkki itsekseen sujui hyvin, otin vielä metsätiellä katoamistemppuja. Yksi kunnon katoaminen ja koira joutui huimasti etsimään, minne minut hukkasi. Kun lopulta löysi, tietenkin voivottelin raukka paraksi, jotta hieman hätkähtäisi. Ja se auttoi, Uni piti selkeästi paremmin minut kartalla. Tässäkin lauman mukana juostessa on helpompaa, kuin yksin ollessa. Lauma pitää minut näkyvissä ja pentu seuraa jotain laumasta.
Illalla vielä harjoiteltiin Naomin kanssa korvien ylhäällä pitoa. Ensin naksutin pelkästää korvien nostosta, asennosta riippumatta. Kun se sujui, palkkion sai vain seistessä korvat tanassa. Pikkasen piti namia liikutella, että sai koiran nousemaan ylös, Naomi kun yritti namin toivossa istua ja mennä maahankin sekä antaa tassua, siis kaikki temput mitkä osaa. Lopulta alkoi sekin sujua, joten jatketaan harjoituksia. Ilollehan on jo aikanaan opetettu, että seiso sana tarkoittaa korvien nostoa myös.
Unin eka näyttely
Posted onHohhoijaa, Unin eka näyttely on ohi. Harjoittelusta huolimatta käyttäytyminen kehässä meni ihan penkin alle. Kehässä oli kiva pomppia hyppypomppuloikkaa sekä repiä hihnaa. Seistä ei voinut, eikä ainakaan pitää tassuja siinä mihin niitä yritin laittaa. Hetkittäin sentään koirakin toimi… Ei auta muuta kuin lisää harjoitusta.
Vastassa oli Kukka sisko, joka tietenkin seisoi ja juoksi hienosti 😀 (miten niin meillä asuu ne sekopäät). Kooltaan Kukka oli Uni jonkin verran isompi. Ja malliltaan ehkä lyhyempi ja korkeampi kuin Uni. Tassut ja pää oli paljon Unin isompia. Kukka sitten lopulta päihitti Unin, mutta tyttöjen arvostelut oli melkoisen samanlaiset. Unikin sai kunniapalkkinnon, ruusukkeen ja pystin.
Tuomarina oli Marja Kurittu ja arvostelu meni näin:
Sopusuhtainen, kaunispäinen ja ilmeinen narttu. Erinomainen etuosa, runko ja kulmaukset. Liikkuu ja esiintyy vauhdikkaasti. Iloinen miellyttävä luonne.
PN-2, KP
Lisää kuvia löytyypi TÄSTÄ LINKISTÄ. (linkki korjattu!)
Siskokset peräkkäin, edessä Kukka, takana Uni.
Hyppypomppuloikkaa siskon perässä.
Hetkittäin komeaa menoa.
Jippii, ohi on ja saa riehua.
Unia ei huvittanut myöskään seisominen…
Uni ja ekat palkinnot
Porin KV
Posted onEIlen oli Porin kansainvälinen näyttely. Olimme menneet edellisenä iltana Parkanon mökille, josta aamulla sitten starttasimme. Ajoimme tietenkin harhaan navigaattorin avustuksella, mutta pääsimme sitten kumminkin näyttelypaikalle, jossa Saana odotteli Pupua trimmaukseen. Saana leikkasi Pupun edustuskuntoon ja sitten vaan tukka pystyyn ja kehää odottelemaan. Avoimessa luokassa Pupua vastassa oli valkoinen isovillakoira, joka oli pienikokoinen. Olen aina luullut Pupua tosi pieneksi, mutta tämä koira oli pienempi. Isommassa turkissa, koira olisi varmasti näyttänyt paljon suuremmalta. Koostaan huolimatta koira oli hyvin tasapainoisen näköinen. Pupu sai erittäin hyvän ja sijoittui avoimessa luokassa toiseksi, tämän valkoisen nartun perään. Nartut ja koko rodun voitti Seleste, jonka epäilinkin voittavan. Pupun juokseminen on tuskaisaa, se edelleen tuijottaa minua kiinteästi niska kenossa. Muutamien sekuntien ajan sain sitä juoksemaan pää eteenpäin, mutta pääsääntöisesti en, monista eri kotiharjoitteluista huolimatta. Seisomiset sujui hyvin, niissä ei ollut ongelmaa. Tuomaria ei pussattu enää nurin, vaan hirmuinen hännän heilutus riitti.
Uni oli reissussa harjoittelemassa näyttelymaailmaa, Uni otti hyvin lunkisti ja makoilla retkotti kehän laidalla puoliksi kehässä. Selesteäkin käytiin moikkaamassa, onhan Uni Selesten täti. Seleste oli kyllä sitä mieltä, että Uni on rasittava pikkukakara, joka pitää laittaa kuriin ja nurin. Näyttelypaikalle tultaessa Uni hieman haukkui, mutta se onneksi sitten loppui. Kotona nimittäin Unilla on nyt joku mörkö vaihe, kun kaikki mahdollinen ja mahdoton tuntuu haukuttavan koiraa, myös keskellä yötä. Selailin blogia taaksepäin ja totesin Pupullakin olleen samanmoinen suunnilleen tässä iässä. Joten kai tämäkin on ohimenevää.
Tuomarina oli: Hans Boelaars, Hollanti ja arvostelu meni näin:
Not really exelent type. First class dense coat. Color can be deeper. Pleasing head. A bit short ears. Corr bite. Exellent front strong bodied. Nice rear. Prefer better tail.
Ei kovin erinomaista tyyppiä. Ensiluokkainen tiheä turkki. Väri voisi olla syvenpi. Tyydyttävä pää. Vähän lyhyet korvat. Erinomainen edestä vahva runko. Kiva takaa. Toivoisin paremman hännän.
EH, AVK-2
Päästyämme takaisin mökille koitti koiralle vapaus. Vuorokauden se olikin joutunut hihnassa olemaan, muiden mellastaessa. Voi sitä onnea kun pääsi tykittämään taas Unin kanssa.
Tukka pystyssä
Asettelua tuomarin eteen
Pääkenossa juoksua
Pienikokoinen kilpakumppanimme Martina’s Crazina
Ilo metsästää hyönteisiä ruohikosta
Pupu vaanii Unia
Tältä Uni on näyttänyt koko kesän, kieli lerpattanut 30cm ulkona suusta…