Uni kasvaa taas… Painoa Unilla on nyt 16kg ja korkeutta noin53cm. Pupu oli samanikäisenä 12,5kg ja 49cm eli jättiläinen tästä taitaa tulla 😀 . Saa nähdä mitä tuomari tästä viikon päästä tykkää, kun on eka pentunäyttely.
Pupu menee sunnuntaina Porin näyttelyyn näytille. Ihmeitä ei odotella, koska yksi kilpakumppaneista on aina ollut meidän edellä viime aikoina ;).
Siis voi hyvä ihme tuon pennun ruokahalua. Tänään vaihteeksi rosvottiin pöydälle unohtunut näkkileipäkori. Lapset oli onneksi kotona ja saivat pelastettua edes osan. Syötyään iltaruualla 3dl nappulaa, koira onnistui murtautumaan ruokatynnyriin. Onneksi tynnyri oli pikkukoirien eli pohjalla oli vain muutama pikkusäkki, joihin Uni ei yltänyt. Viereinen tynnyri olisi ollut täynnä Unin penturuokaa 😀 . En voi kuvitellakkaan miten meidän käy, kun vähennämme Unilta kolme ruokaa aikuisen kahteen, Unihan kuolee nälkään… Ja koska ruokaa ei ole nytkään tarpeeksi tarjolla, voi aina välillä popsia jo kerran sulaneet ruokatuotokset. Tähän yritämme antaa nyt ananasta, jotta ne ei maistuisi.
Koko koiraporukka nukkui viime yön keittiössä, mikä paransi omaa unen laatuani. Olen öisin havahtunut Unen liikkumisiin ja kuunnellut käykö se uudestaan makaamaan vai olisiko pissahätä. Uni ei ole tehnyt öisin asioita, joten olen herännyt aivan turhaan. Kämppä on vaan hankala, koska keittiö on aikusiten makuuhuoneen ja lastenhuoneiden välissä ja haluan kumminkin kuulla lasten mahdollisen hädän.Mutta joka tapauksessa koirat ovat saaneet lopullisen häädön makuuhuoneesta, tosin monet yöt nuo aikuiset koirat on jo siellä viettäneet ilman esteitäkin, koska keittiössä sijaitsee koirien omat pedit. Harjakoirille oma, aina avoinna oleva häkki (suojapaikka) ja isoille koirille koiransäky sekä taiteltu peitto. On varaa valita. Koirien sängyksi on myös suunnitteilla poikien vanha sängyn patja, kunhanUni saa mittaa ja saan patjaan vedenpitävän pestävän päällisen.
Koirat on nyt saaneet roppakaupalla koirakoulua. Tää on sellainen lauma, että jos ei kuria olisi, meillä lennettäisiin ”Jasonina perässä” ( Sanonta tulee lapsuuteni Jason kirjoista ).
.
Nyt olen katsellut LIVin ja MTV3 sivuilla olevia koirakouluja. LIVillä Victoria Stilwell kouluttaa koiria ( LINKKI NETTIOHJELMIIN). Hän käyttää palkkiona usein makupalaa, mutta myös ohjaa koiria mm. estämällä vartalollaan. Kolmosella Brad Pattison kouluttaa koiria hieman eillaisemmilla menetelmillä Hännänheiluttajissa (LINKKI NETTIOHJELMIIN). Brad ei usko koirien namipalavetoiseen koulukseen, jossa koirat palvelevat vain makupalan toivossa. Hän uskoo, että parempiin tuloksiin pääsee, sillä, että koira opetetaan pienillä nikseillä oikeasti kunnioittamaan omistajaansa. Tosin Victoriakin ajoittain käyttää samoja metodeja, mutta Victorialla on laajempi metodivarasto käytettävissään. Videoilla näkyvät koirat on aika ääritapauksia, mutta yhtäläisyyksiä löytyy meidänkin viikareihin…
Meillä on nyt harjoiteltu hihnakäyttäytymistä. Lähinnä villat vetävät, etenkin jos näkevät toisen koiran. Lisäksi ne haukkuvat toisia koiria ja Ilokin yrittää ison egonsa kanssa pullistella. Vetämiseen on metodina kääntyä aina ympäri ja kävellä toiseen suuntaan kun vetävät. Käännytään äkkiä, näin koira oppii tarkkailemaan omistajansa liikkeitä ja kulkemaan nätisti mukana (molemmat kouluttajat käyttävät tätä metodia). Koirien tullessa vastaan ohjaan koirat sivulleni/taakseni ja jos pullistelu alkaa (pääasiassa Ilo), niin menen väliin. Kuin koira, joka yrittää isotella, menen siis ja omalla vartalolla yksinkertaisesti estän Iloa mahtailemasta. En siis kiristä hihnaa ja vedä koiraa pois, vaan fyysisesti menen väliin. Näin osoitan sille olevani sen yläpuolella ja ottavani ohjat käsiin.
Pihahaukkuminen on myös tuskaista ja sisällä, aina kun tapahtuu jotain kaksi villakoiraa ryntää haukkumaan. Tässäkin on mentävä vain koiran ja haukuttavan väliin ja näyttää selkeästi olevansa johtaja, lisäksi käytän suhina ääntä hiljentämään koiria. Lisäksi käsken koiria poistumaan esimerkiksi ovelta haukkumasta, hus käskyllä ja ohjaamalla niitä vartalolla ja käsimerkillä. Nämä on toimineet yllättävän hyvin, jos on itse paikalla, pihahaukkumiseen itsekseen muuten näillä ei ole merkitystä. Ehkä sekin vähenee…
Lisäksi koirille on opetettu kesän mittaan, istumista, seisomista ja maahanmenoa, sekä ehdottomuutta tottelemisessa, myös ilman makupalaa tai palloa. Ilolle tämä on ollut vaikeaa, uskoa kun ei ole makupalapalkkaa (silloin palkkiona on kehut, rapsutukset, vapaaksi pääseminen jne). Silloin se yleensä ottaa pitkät eikä halua kuunnella. Se tuntuu muutenkin olevan näistä se kovapäisin, jonka maailmaa tämä eniten järkyttää. Se on saanut niin paljon anteeksi tähän mennessä pienen kokonsa ja söpön hymynsä takia.Olen alkanut vaatimalla vaatimaan aikuisia koiria tottelemaan käskyjä. Pitää käsittää, että enää niiden ei tarvitse harjoitella mitä istu käsky tarkoittaa, vaan niiden pitää jo totella käskyä.
Loistava esimerkki edistymisestä oli tänään pellolla. Olin vienyt Unin ensin yksityiselle harjoittelulenkille ja sitten aikuiset koirat. Laitoin aikuiset koirat paikalleen istumaan riviin vapaana. Kutsuin ne nimeltä yksitellen, niin, että toiset jäivät paikalleen kutsutun tullessa. Ja tämä jopa onnistui. Mitä nyt Ilo yritti tulla Naomin kanssa ja vain hymyili kun komensin takaisin istumaan.
Lisäksi on harjoiteltu kaikkia pieniä elämää helpottavia juttuja, esimerkiksi istuen lenkille lähdön odottamista ja tulemista yksin hihnaan puettavaksi. Tavallisesti kun yhdelle laittaa hihnaa, kolme tuuppii ja ryntäilee ympäriinsä, myös hihnat saatuaan ja silloin ollaan ihan solmussa. En ymmärrä miksi ihmeessä en ole opettanut niillä tätä alun alkaen…
En toimi oikein minkään tietyn koulutusmetodin orjana vaan sujuvasti vaihtelen siihen mikä tuntuisi toimivan. Silti on välillä kiva kokeilla toimisiko joku uusi juttu paremmin kuin nivaska vanhoja.
Kaikki paikalleen käskettynä kuvausta varten, Iloa hieman taitaa harmittaa…
Illalla satoi joten tyttöjen varustus oli tämä… Töppösiä olen ommellut muillekkin villakoirille suojaksi.
Huput kaulalla
Korvat suojassa
Pikku omenamummo
Kävimme tänään Luukin ulkoilualueella kävelyreissulla. Kävelimme suht lyhyen 2,5km Luukin kierroksen ja sen jälkeen menimme koirahakaan koiria juoksuttamaan. Naomilla ei meinannut vaan tulla kävelystä mitään, kun pensaat notkuivat mustikoita ja Naomin piti tyhjentää niitä suoraan pensaista. Muut eivät ainakaan vielä älynneet mikä aarreaitta pensaissa piili. Talutusta helpotti, kun pojat otti pikkukoirat. Koirat on selkeästi vakiintuneet niin, että Ossi ottaa aina Ilon ja Leevi Naomin.
Koirahaan ulkopuolella oli muutama este jota kokeilimme. Aluksi Pupu ei uskonut kykyihinsä, mutta pienellä vaituksella sitten hyppäsi korkean palveluskoiraesteen yli. Kokeilimme myös tikkaita, mutta koiralta loppui kantti kesken ja emme menneet alkua pidemmälle. Osku ja Tessu aikanaan meni tämmöiset leikiten. No eiköhän pienellä treenillä Pupukin opi, vaikkakin hösellykseen menee enin keskittymiskyky.
Emmä pääse…
Yllytyshullu
Koirahakaan mentyämme sinne tuli kaksi isoa irlanninsetteriä, uros ja narttu. En ole koskaan käsittänytkään miten isoja koiria ne todella olivat, yli 10cm meidän koiria suurempia. No Pupu ja Uni juoksuttivat niitä oikein olan takaa ja oli niin hauskaa, että kuola settereiltä vaan roiskui. Naomia ei ois voinut vähempää kiinnostaa koko koirahaka ja vietti aikansa penkillä möllöttäen. ilo sentään kävi näyttämässä setteriurokselle taivaan merkit, kun se yritti lähennellä. Ilo ei tainnut olla edes sen pään kokoinen…
Kaks tyytyi katselemaan
Naomi suorastaan pursui energiaa…
Sitten vielä kiepattiin rannan kautta ja otettiin parit poseerauskuvat siskoksista, joiden kokoero senkuin hupenee…
Tänään olin laittamassa koiraa pesuun ja mitä käsiin osuikaan… Kahteen uuteen rupeen! Soitto lääkärille ja nyt lääkäri epäili joko hotspottia tai punkkiaineen aiheuttamaan ihoreaktiota (PrakTik punkkiaine). Ajelin taas karvaa ja koko niska on pienen nypylän peitossa joissa on pienet ruvet. Eläinlääkärin kanssa keskusteltua pesin koiran syväpuhdistavalla shampoolla, jotta lopun punkkiaineen saisi pois, sekä puhdistin ja lääkitsin taas uudet kohdat, sekä peitin ne taas…
EN oikein ymmärrä miten tuo voisi olla hotspot, sillä koira ei ole kastunut eikä se ui, eli missään kosteassa nuo ei ole muhineet. Ensi viikolla otetaan kuulemma jotain näytteitä, jollei iho nyt rauhoitu pesun ja kotihoidon jälkeen…
EN tiedä miten Iloa pystyy nyt viemään lenkille kun pantaa eikä valjaita pysty tuohon nyt laittamaan…
Kuvat suurenee klikkaamalla.
Ylempi vanha, pesusta hieman ärtynyt, alempi uusi.
Vanha toisen puolen jälki, joka parantunut.
Uudet on alhaalla vasemmalla ja oikealla.
Uusi tukka malli… Tekisi oikeasti leikata koko koira nakuversioon, mutta toisaalta en millään raaski….
Paketissa taas 🙁
Naomin pesin eilen ja tänään otettiin muutama kuva.
Tänään jäi Uni ekaa kertaa muun porukan kanssa keittiöön, makuuhuoneeseen ja pesuhuoneeseen. Unin pesuhuone yksiön portti poistettiin. Käytiin kaupassa ja mikä oli tulos takaisin tullessa… Keittiön pöydältä oli revitty kaikki kangastabletit alas, niiden mukana myös lasit, onneksi ehjinä. Pöydältä oli päätynyt lattialle myös leipäkori, joka oli ollut täynnä erilaisia näkkileipiä. Siis todella oli ollut täynnä. Uni uskomaton oli popsinut siis korillisen näkkileipää pahimpaan nälkäänsä. Yksikään meillä ruokaa varasteleva koira, ei ole koskaan halunnut varastaa jotain niin tylsää ruokaa kuin näkkileipää! No jäi sit neidiltä päiväruoka saamatta, eiköhän se maha jo ollut täysi. Lisäksi löytyi myös pureskeltu keittiön lattialista, hampaiden vaihto on pahimmillaan. Listaan voisi vielä lisätä kuopan keskellä nurmikkoa Pupun trimmauksen aikana ja veden kuljettamisen suussa parketille… Siinä Uni on erityisen kunnostautunut. Se ei jotenkin juo siististi, sen suu vuotaa. Siirrettiin kuppi keittiöstä pesuhuoneen perälle, kun aateltiin, että siinä on matkaa, ettei lattia kastu. Mutta niin taitava se vaan on, että pystyy kuljettamaan vettä monta metriä suussaan 😀 .
Useamman päivän turkkia avattuani pesin Pupun. Järvipesu oli saanut sen aivan kamalaksi ja suihkeen kanssa sain sen pysymään auki aina avaamisen jälkeen, kunnes turkki oli täysin auki. Öljysin tukan ennen pesua ja käytin hoitoainettakin pesun jälkeen. Kuivaukseen meni hoitoaineesta huolimatta vajaa tunti. Pesussa käytin mustan koiran shampoota ja jotenkin koirasta tuli hieman erivärinen kuin ennen (tai sitten se on vain kuvitelmaa). Ei siitä kyllä mustaa tullut, mutta värit jotenkin syveni.
Leikkasin itse turkin, mutta ei siitä järin hyvä tullut. Peppupallot jäi aivan liian valtaviksi ja takajalkojen konetyön rajakin taitaa olla liian ylhäällä… Korvakarvoja ei ole koiralla juuri ollenkaan. Onneksi Uni on antanut nyt pakettien olla suht rauhassa, olen nyt käyttänyt tuota itseliimautuvaa tukisidettä, jota oli Ilonkin niskassa.
Pupuunkin iski vallattomuus.
Pari päivää sitten oltiin Karkkilassa Beach Partyissä ja koirat (sekä lapset) oli sen aikaa hoidossa veljelläni. Tässä muutama kuva sieltä.
Apina ja Gorilla
Ilo ja Naomi uusissa Vänttisen valjaissaan.
Tässä lupaamiani kuvia Peppin luota. Vilinää oli kun pihalla painalsi 3 isovillakoiraa, 3 keskaria ja yksi kääpiö sekä kaksi kiinanharjakoiraa. Sisälle jätettiin vielä muutama koira 😀 . Peppi ja Pupu painalsi kahta sataa alkuun, mutta sitten rauhoittuivat. Missi ihastui Pupuun ja kulki Pupun perässä. Peppi taas yritti haukkumalla saada Iloa ja Naomia ärsyyntymään, kuten tekee kotona Nanni toylle. No pikkuisen painostuksen jälkeen meidänkin neideistä alkoi löytyä ärhällä puolikin.
Tyttöjen erottaminen oli alkuun haasteellista, molemmilla oli vielä pinkit pompulatkin… Mutta nopeasti silmä harjaantui, että tummempi on Peppi, isompi on Peppi ja Peppi on se, jolla häntä on kippurampi.Vierekkäin laitettuna koko ja väri ero oli vielä huikaisevampi, kuin vauhdissa katsottuna.
