Nyt sitten oli Unin pesu. Koska kasvattaja oli saavuttamattomissa jouduin taas itse leikkaamaan 😀 . Tulos on ehkä sen mukainen. Kaulaa pitäisi jotenkin kaivaa enempi esiin, jos vaan osaisi. Liike kuvia otettiin myös, kun siskoistakin oli otettu.
Ei aina voi mennä täydellisesti…
Sitten klassiset 19vk kuvat kera Pupsan.
Sitten vielä muutamaa kuvaa maalta. Käytiin matkalla sisko Pepin luona ja siitä laitan kuvia huomenna…
Maasta se pienikin ponnistaa…
Osanottoni Uman yllättävän pois menon johdosta. Uman kanssa tuli toistemme blogeihin kirjoiteltua ja seurasin päivittäin Uman blogia. Näyttelyissäkin oli tarkoitus tavata ja vaihtaa muutama sana, mutta ei ehditty 🙁
Me olemme olleet mökkielemässä Kerimäellä ja Parkanossa. Uni ja Pupu ovat nauttineet vapauden riemuista ja Pupu liikkunut taas koko hereillä olo aikansa ja sammunut vasta illalla. Uni on yrittänyt pysytellä perässä, mutta pennulla vielä Uni vie silloin tällöin voiton. Kerimäen mökillä tuli Pupukin pestyä, arigaatilla tuli virta fööniin ja trimmeriin. Unikin piti pestä, sillä se tippui laiturilta järveen, eikä ees ollut moksiskaan. No järvipesu ei ole koskaan kauhean hyvä idea, ei nyttenkään. Sen jälkeen olen taistellut takkujen kanssa, joka päivä olen osan turkkia joutunut suihkeen kanssa selvittämään. Kuvissa Pupun peppupallot voi näyttää hassuilta, mutta ne hakee hieman uutta paikkaansa, eli hieman allemmaksi.
Perustottelevaisuusharjoituksiakin on otettu. Pääosin muun touhun ja leikin keskellä, mutta tänään myös yksilöllisiä.
Naomi: Osaa seurata hienosti, samoin istuu sivulle, pysyy paikalla ja tulee kutsusta upeasti juosten sivulle. Koulutuksessa pitää olla hyvin helläkätinen, yksikin varomaton liike saa koiran siirtymään sivummalle miettimään, mitä tuo nyt oikein tarkoittaa. Naoa on ihana kouluttaa, se on tottelevainen ja kuuliainen ja innoskas oppimaan uutta. Nyt on erityisesti sivulle tulo ja maahanmeno nurmikolla harjoituksen alla. Nurmikolle kun ei ole kiva mennä makaamaan. Lisäksi harjoitellaan kovasti korvien pitämistä ylhäällä seistessä.
Ilo: Yli innokas oppilas. Osaa tulla hyvin sivulle, pysyy paikallaan juuri ja juuri, menee maate, seuraa ja loikkii ilmaan… Lähinnä harjoitellaan malttamista ja alhaalla pysymistä. Koulutuksesta tekee haasteellista pieni koko, esim. istumisessa on vaikea nähdä karvalaahuksen takia miten koira on sijoittunut sivulle ja istuuko ollenkaan.
Uni: Vauvakoulua. Osaa istua käskystä. Innokas oppija, joka oppii nopeasti. Tänään harjoiteltiin maahanmenoa, jonka palkkasin tennispallolla. Koirasta on kehittymässä pallohullu ”isosiskonsa” tavoin ja sehän sopii. Koira osaa noutaa ja tuoda pallon heittäjälle. Harjoitellaan lähinnä peruskäskyjä, istumista, seisomista ja makaamista.
Pupu: Meidän ”palveluskoira”. Osaa hienon kontakti seuraamisen, tulee eteen kutsusta, osaa mennä maate, istua, pysyy paikallaan. Mitään en niin rakasta, kuin tuota pk-seuraamista hyvällä kontaktilla, vaikka se näyttelykehässä se on huono. Maahanmenot on hitaita, niimpä pallo ei lentänyt ennenkuin koira oli maate. Sivulle istumiset myös vaativat harjoitusta. Niitä harjoiteltiin namilla, jottei hösellä pallon perään. Pitäisi opettaa näyttelyjuoksu erikseen, nenä eteenpäin…
Metsässä märkänä
Ilo venekoira. Kaula edelleen paketoituna ettei raavi.
Pallohullu II
Nao ja Naon korvat joihin on saanut totutella.
Äkkijarrutus.
Pallo suussa menoa.
Anna tänne se… kokoero senkuin hupenee.
EIlen Uni ei ollutkaan mukana, mutta tänään oli Kontulan matseissa. Koira istui kärsivällisesti katsomossa vaikka ihmiset katsomossa huusivat, taputtivat käsiään ja käyttäytyivät vähintäänkin kummallisesti. Koira on ihan eri maata kuin Pupu aikanaan. AInut ihmetyksen aihe, oli juuri kävelemään oppinut lapsi. Uni olisi kauhean mielellään mennyt leikkimään pikkutytön kanssa.
Uni kävi myös kastelemassa tassunsa meressä, kun pelien välillä kipaistiin Vuosaaressa meren rannalla. Eipä uiminen innostanut, lähinnä piti vain yrittää mussuttaa kaikkea rannalla olevaa.
Innokas pelin seuraaja… Taisi tulla maali.
Meren rannalla pelien välillä.
Kotona sitten liotin ja pesin Ilon. Liotin siksi, että sain kovettunutta rupea irti niskasta. Niska näyttää jo paremmalta ja karvattomalta… No eiköhän nuo karvat tuosta takaisin kasva ennen pitkää, ihan hassulta pallopäältä näyttää nyt 😀 Ja kun nyt on näyttelytauko Ilolla, niin se iskee aina Naomillekin. Niimpä sitten uskaltauduin kokeilemaan mitä käy Naomin korville, jos niitä keventää. Siitä tule mielettömän hieno. Ihan hassua, että Naomin korvat nyt nousee, mutta hyvältä se silti näyttää. Nyt pitää sitten opettaa pitämään korvat pystyssä namin nähdessä, kuten Ilokin on opetettu… Ehkä Naomi sittenkin pääsee Pupun ja Unin matkaan ja mä säntäilen kehien välillä…
Eilen katseltiin huviksemme nettitv:stä Kolmosen Hännänheiluttajia ja LIV kanavan koirankoulutusohjelmia. Lähinnä Naomin kummallisen sänkykakkauksen takia ja Ilon muuten vaan sisäpissimisen takia. Alkoi mietityttämään omat kuviot. Olen aina kouluttanut koirilleni peruskäskyt ja niin hyvin, ettei ole tarvinnut miettiä osaako. Lisäksi koirat ovat osanneet nipun muita kivoja temppuja. Nyt mä oon jotenkin mennyt pilalle 😀 . Talostamme löytyy yksi tokon alkeet saanut koira, sekä 3 hyvin vähän kouluttamalla koulutettua. On totta, ettei meillä yksikään silmille hypi ja käyttäytymissäännöt osaavat, mutta kyllä on tullut niitä tilanteita, että toivoisi tän lauman kuuntelevan myös silloin, kun ei ole makkaran palaa kädessä.
Olen aina voinut olla ylpeä hyvin koulutetuista koiristani, vaikka Wilma esitteli taitojaan vain kentällä ja oli kotona ihan pikkupiru. Useita pätkiä yömyöhään katsottuani, alkoi hahmottua omat hölmöydet. Vai miltä kuullostaa esimerkiksi se, että Unia ei ole opetettu odottamaan kupin laskemista, koska pelkäsin, että sen ruokahalu vähenee. Huomaa, että olen painiskellut nirsojen koirien kanssa. No tänään sitten otettiin se takaisin. Ilman mitään käskyjä, en laskenut kuppia ennen kuin koira istui ja aina kun se nousi, kuppi nousi takaisin ylös. Ekalla kerralla meni hetki, sillä istumista ei olla harjoiteltu mitenkään. Toisella syötöllä Unilla oli selkeä kuva mielessä mitä pitää tehdä, että kuppi laskeutuu, vaikka vielä joutui pari kertaa sen nostamaan, kun ei jaksanut odottaa. Ja ruoka maistui odottamisesta huolimatta 😀 Huomaa kyllä että on villakoira, oppiminen on todella nopeaa. Unin kanssa kun tuossa alkoi olla ongelmaa sikäli, että hyppi aina kuppia kohden. Kyllä se vielä meni, mutta kohta ois ollu ongelmia, kun koira kasvaa, pikku gorilla kun ei hypi mitenkään kevyesti.
Myös periaate, ettei voi opettaa mitään näyttelykoiralle, ettei seisominen ja juokseminen kärsi, on kyllä huuhaata. Osku koira aikanaan osasi varmaan satoja eri käskyjä ja silti seisoi ja juoksi komeasti näyttelyissä. Ilokin osaa kauniisti juosta ja seistä, mutta aina saa polttaa hiilensä, kun se ei millään tule, jos on mukavampaa haisteltavaa tms… Koira on kumminkin paljon muuta kuin se näyttelykoira. Sen on toimittava 365 päivää kotioloissa ja se ehkä 52-100 parin tunnin keikkaa näyttelypaikalla…
Mitä kakkaamisongelmaan tulee, niin ohjelmissa suositeltiin enemmän ulkoilua, mm. aikataulutetusti 7 kertaa päivässä. Niin koiran sisäinen kello tietää milloin mennään ulos. Lisäksi sänkyyn kakkaava koira, pitää tiputtaa takaisin koiran tasolle (miten niin Naomia on hieman hemmoteltu… ei niitä silmiä voi vastustaa, etenkin kun se on kuorrutettu pienellä vinkaisulla). Meillä on neljä k-o-i-r-a-a, ei 4 pientä söpöstä mun tyttöä…
No tässä on kesäloma aikaa, ottaa pikkaisen treeniä joka koiralla. Jos ottaisi ohjenuoraksi nakki päivässä per koira koulutusta. No tänään koirat saivat etsiä nameja pihanurmikolta. Uni vaan piti muo pöljänä, kun sinkosin desin nappulaa pitkin poikin 😀 Ja sille tuli kyllä kiire…
Uni oli tänään myös harjoittelemassa Hesa cupissa. Pelit oli Laajasalossa ja tuolla päästiin hyvin harjoittelemaan menoa ja meininkiä, meteliä ja hälinää. No eipä tuo ollut moksiskaan. Pennusta asti sitä on tarkoituksella raahattu vaikka mitä katsomaan. Huomenna ois pelit pallokentällä, joten lähdetään varmaan ratikoita ihmettelemään.
Tänään oltiin Tuusulan näyttelyssä turisteina. Uni ja Naomi oli mukana. Naomi oli näyttämässä Unille, miten näyttelypaikalla otetaan hälinästä huolimatta ihan rennosti. No kyllähän tuo pari osasi nätisti käyttäytyä ja ottaa rennosti. Tyhjässä kehässä mentiin myös pari kierrosta ja hienosti tyttö osas juosta ja seisoa.
Uni miettii… ”isona musta tulee yhtä hieno”.
Uni treenaa
Ei huvita ei…
Uni on täyttänyt myös 17 vk ja tietenkin piti ottaa klassikko kuvat neidin kasvusta. Unilla vaan on joku kaulaton isopää vaihe. Ai, että teki meili vetästä koira continentaliin samantien 😀 . Ois vilpoisa kesäkampaus. Seisominen ei kyllä huvittanut ollenkaan, mutta jonkinlaiset kuvat sentään sai.
Eilen katselin Ilon niskaa, että mistäs roskaa täällä on… Luulin että punkkiaineeseen ois jäänyt kiinni likaa ja rapsuttelin. No kappas, iho olikin sieltä rikki. Yritin tehdä tarkempaa tutkimusta ja päättelin, että kyseessä on joku haava ja sen erite oli roskaksi luulemaani. No eikun koneella kohta sileäksi, että pääsee puhdistamaan. Ja mitä löytyikään! noin 1,5cm halkaisijaltaan oleva kova kellertävä kohouma, joka oli keskeltä rikki. Empä ole tuollaiseen ennen törmännyt. Soitin eläinlääkäriin ja sain ohjeeksi jatkaa antibioottia korviin, auttaa myös niskaan, sekä laittamaan korvatippaa myös haavaan… Ajelin sitten myös pikkasen isommalta alalta tuon haavan ympäriltä, jottei karvat mene siihen. Ois kyllä tehnyt mieli ajella koko koira 😀 Tuon kohdan kasvaminen kehäkuntoon kun kestää kauan. Nyt ei voi pantaa laittaa, joten valjaat pitää kaapista etsiä. Voin vaan kuvitella mitä takkupalloa niistä saadaan.
Mutta mistä tuo tuli? Ei hajuakaan.
Tukkaa piti leikellä isommalta alalta vielä, tosin saksilla, jottei karvat mene avonaiseen haavaan.
Naomi oli monta päivää pissimättä sänkyyn ja sitten eilen, kun ompelin isovilla Metkalle töppösiä, niin jossain välissä neiti oli sitten hiipinyt sänkyyn pissille, vaikka takaovi oli auki. Olemme Maaritin kanssa ymmällämme, mikä tuolla neidillä on! Se on ollut täysin sisäsiisti ja on edelleen, mutta pissalla pitää käydä välillä sängyssä. Mielenosoitustako? Ja kun oli nyt taas monta päivää tekemättä tuota. Nuo on niin mystisiä, nuo harjakoirat. Isovillat on semmosia putkiaivoja, ettei ne ees älyisi mitään mielenosoituksia.
Uni ja rakas lelu, pyykkikoneen pesupallo.
Vajaakorvaisella ei kummoista muutosta lääkityksestä, tänäänkin oli valtavat takut lapojen kohdalla rapsuttelun seurauksena. Toivottavasti lääkitys nyt tepsisi ja päästäisiin vaivasta. Ilo muuten painoi eläinlääkärissä 3,8kg eli painoa on liikaa, no tuntee sen käsiinkin että semmonen pallukka on. Varsinkin takavartalostaan. Ilolla jotenkin nappularuokavalio iskee tuonne vatsan seutuville, siitä tulee semmoinen kova pallukka. Kai nappula ruoka jotenkin turvottaa sitä. Liikuntakin on vähentynyt, kun ne Naomin kanssa keskittyvät biitsikauteen ja rusketuksen saamiseen.
Unilla ja Pupulla menee sitä vastoin kovaa. Pihalla ollessa meno on lähes tauotonta, mutta sisällä sitten onkin vain köllötteleviä koiria. Uni on lähes sisäsiisti, yhtenä päivänä tosin nätisti liritteli keittiön lattialle, kun terassin portti oli kiinni, oma mokani. Papereita meillä ei ole enää ollenkaan lattialla.
Jouduin ottamaan Pupulta huput pois, sen kaula ja niska oli ihan takuilla 🙁 . Nyt sitten oli mietittävä kumpi on tärkeämpää, niskatukka vai korvat, no päädyin niskatukkaan. Korvat ovatkin nyt sitten paketoimattomina. Ehkä kun nuo hampaat on vaihtunut, päästään taas paketoimaan…
Pikaisesti kirjoittelen, että vajaakorvaisen koiran salaisuus ratkesi. Kaulalla oli tänään takut, jotka kielivät rapsutuksesta. Eläinlääkäri otti näytteet korvista syvältä ja molemmista korvista löytyi bakteeria. ELikkäs Ilppa sai antibioottikuurin.