Aika ajoin sitä tulee koiria lenkittäessä ja etenkin laittaessa miettineeksi, mitä haluaisi seuraavalta koiralta. Täytyy sanoa, että en oikein tiedä. Karvaamattomuus on tärkeä ominaisuus, mutta näin iän karttuessa, on alkanut kaipaamaan myös helppoa turkkia. Ettei tarvitsisi tuntikausia möllöttää pesuhuoneeseessa pesemässä, föönaamassa ja trimmaamassa koiraa. Tai pestä koiraa 5 päivän välein, että se pysyisi jotenkuten takuttomana. Mutta yleensä tuo karvaamattomuus ja helppohoitoisuus ei kulje käsi kädessä, etenkin jos haluaa vielä käydä näyttelyissäkin 😀
Lenkeillä sitä haaveilee koirasta, joka pärjäisi säässä kuin säässä ja jonka turkkia ei tarvitsisi suojella ja varoa. Jekku ja ceskyt nimittäin kastuu pienestäkin vesisateesta ihan läpi ja sitten on tietenkin kylmä. Ja turkin päälle ei voi pukea, ilman ihanaa takkushowta. Puudelikaan ei pärjää päivää märässä marjametsässä. Mutta jälleen kerran turkin lähtemättömyys ja säänkestävyys ei kulje käsikädessä.
Mielessä aina pyörii tutut villakoira, harjakoira ja cesky, mutta myös irlanninvesispanieli, dandiedinmontinterrieri ym. ei niin tutut vaihtoehdot. Ja se collie… jonka kanssa karvaamattomuudesta ei voi puhua edes samana päivänä 😀
Aika ajoin minulle tarjotaan koiria tulevista yhdistelmistä tai syntyneistä pennuista. Olen otettu aina kun minuun otetaan yhteyttä, mutta usein olen joutunut sanomaan ei, koska koiria on ollut jo tämä kiintiö 4kpl. Tosin jos joku todellinen helmi osuisi kohdalle, niin ei siinä voi enää ei sanoa :D.
Jekunkin tukka kasvaa pikku hiljaa
Pupukin laitettiin tänään kauniiksi, mutta kyllä siinä riitti taas työtä.
