Turkeista…

Posted on

Minulta on kyselty, ajanko Naomin turkin, kun se ei pääse enää näyttelyihin… Ei, en ole ajamassa sitä. Toki sitä ei nyt hoideta ihan niin viimeistä pilkkua viilaten, kuin kehään menijöitä, mutta pitkänä se saa olla. Helpompaa toki, kun ei tarvitse välttämättä takkuja niin varovasti aukoa, vaan voi oikaista esim. saksien kanssa. Lisäksi pesuaineiden kanssa voi olla suuripiirteisempi ja käyttää kaapista pois noita näyttelytukille sopimattomia (siis semmoisia mistä ei tule niiiiiin täydellistä turkkia pestessä…). Saapa nähdä miten turkki vielä muuttuu lääkityksellä, koska taudilla pitäisi olla vaikutusta turkkiinkin. Hitaastihan se on kasvanut, vaikka ois päällään seissyt, mutta hyvälaatuisena tullut kylläkin.

Jekun ja Pupun turkin kanssa sitten eletäänkin tarkemmin, koska olen aika tarkka näiden näyttelyturkkien kanssa. Tosin on ihan sama onko koti -tai näyttelykoira, niin en kestä jos siinä on takkuja tai muuten möykkyinen tai parta kasvaa. Ja muutenkin tykkään, että kotikoiratkin näyttävät rotunsa edustajilta, vaikka joskus noilla isovilloilla tulee oikaistua ja ajettua kaljuksi, mutta enempi tykkään, ettei rotua tarvitse arvailla.

Naomilla oli pesuvuoro tänään ja Jekulla huomenna sunnuntain pentunäyttelyyn pesu. 11 harjakoiraa on sunnuntaina Tuomarin kartanon vinttikoiraradalla, saapa nähdä miten äijän käy.

dsc_4552.JPG

dsc_4565.JPG
Elämä voittaa, häntäkin jo nousee.

dsc_4574.JPG
Kaikki koirat popsivat pihalta tippuvia omenoita. Jekku ja Pupu myös leikkivät niillä…

dsc_4584.JPG

dsc_4592.JPG

dsc_4596.JPG
Omena suussa Pupua pakoon.



Korvien kiinnitystä

Posted on

Eilen irrotin korvateipit, jotta korvat sai tuulettua ja näkisi, joko ne pysyy. Pelotti älyttömästi saisinko niitä enää takaisin. No pesun jälkeen sitten aloitin yrityksen. Nettiohjeita katselin TÄÄLTÄ ja lisäksi sain puhelimessa ohjeita. No tein vessapaperirullan paloista pötköt, mitkä päällystin apteekin teipillä. Ja sitten kiinnittelin ne korviin. Jo illalla sain tehdä paketit kolmeen kertaan, kun pötköt vaan lenteli ja aamulla olikin korvasysteemit purettu kokonaan 😀 . Ilmeisesti tuo apteekin teippi ei ollut tarpeeksi pitävää. Aamulla sitten laitoin ne maalarintepillä ja nyt ne ainakin pysyy… Tai toivottavasti, ainakaan piharallissa ne ei irronneet.

Tänä aamuna lapset jo pusuteltiin hyppimällä päälle, eli kohta saa jo alkaa käyttäytymiskoulutusta herralle pitämään. Eilen ovella käyneet miehen veli vaimoineen, eivät myöskään saaneet kauhukohtausta aikaiseksi. Heidät otettiin vastaan haistellen ja suhteellisen välinpitämättömästi. Pikku hiljaa pojasta alkaa kuoriutumaan ihan normaali pentu, aikamoinen Persoona, Herra Jekku Kepponen.

Pupu on niin onnellinen kun on saanut riehukaverin. Pihalla ne painaltaa kahta sataa ympyrää. Pupulta leikkasin tänään puolet turkista pois. Niskatukka on niin lyhyt, ettei sillä kehään mennä. Nyt sitten odotellaan niskatukan kasvua ja runkoturkki saa rinnalla kasvaa takaisin. Yhtäaikaa ne luulis nyt olevan valmiita… Yritän ottaa kuvia illalla, jahka saan pestyä.

dsc_2456.JPG
Tasan 4kk ja harjoitellaan pöydällä seisomista pesun jälkeen.

dsc_2460.JPG

dsc_2465.JPG
Nämä teippaukset herra nykerteli pois yön aikana.

dsc_2467.JPG
Nyt pysyy!


Näytelmäharkat

Posted on

Päätin sitten eilen järkyttää Jekun maailmaa lisää ja kärräsin pojan Naomin kanssa näyttelyharkkoihin. Aivan suureksi hämmästyksekseni, poika käyttäytyi ihan niinkuin kaikki 4kk ikäiset pikku miehet. Eka katottiin vähän et ounou, missä ollaan ja sit olikin hirmu kivaa, kun juostiin ja syötiin kinkkua ja seistiin ja syötiin kinkkua ja oltiin pöydällä ja syötiin kinkkua 😀 Poika on vaan niin ahne, että veri tirskahti peukalosta, kun maitohampaat pureutui siihen kiinni. EI se ole toivoton tapaus, ei millään muotoa.

Naomia ällötti treeneissä olleen 5 viikkoiset pienet harjakoiralapset…Se ei halunnut niitä hoidettavikseen 😀

Eilen harjoiteltiin myös ovikelloa ja ovista ramppaamista. Pojista oli hauskaa kulkea ovista ja syöttää herkkuja aina sisään tullessa. Jekulle ovikellon ääni onkuin naksutin, se tiesi, että siitä saa herkkuja. Enemmän taisi meillä reagoida Pupu…

Tänään irrotin korvatuet ja paniikissa katselin mihin suuntaan korvat lähtee sojottaa. Toinen jo pysyi yllättävän hyvin. Nyt vaan pitää harjoitella tuota teippaamista, sillä huomasin tänään jo muutaman etuhampaan puuttuvan ja yksi heilui, eli hampaiden vaihto on alkanut ja korvat on pehmeimmillään.

 KUVIA HARJISTREENEISTÄ

dsc_2391.JPG

dsc_2360.JPG
Siis yök, tuolla noita pieniä valkeita palleroita on…

dsc_2413.JPG
Kumpi saa kinkun…

dsc_2405.JPG
Naomi meni niin innolla taas ja pieni nappisilmä taas tuijotti tilaisuuden tullen kameraa 😀



Millainen työ ennen koiran hankintaa…

Posted on

Tämän pennun miettiminen käynnistyi jo ennenkuin Ilo oli meiltä lähtenyt. Ihailin Mehmed harjakoiraa ja sain vinkin, että heillä olisi myös mehmedin värinen poika pentu vailla kotia. Hautasin asian pikaisen tutkimisen jälkeen, koska kyseessä oli poika ja koska Ilon selvittelyt oli kesken. Kun Ilosta jouduimme luopumaan, minulle selvisi, että poika on edelleen omaa kotia vailla. Alkoi ahkera miettiminen voisinko ottaa pojan, onko koiralla miten terve suku ja millaisia koiria on koiralla takana. Harjakoira pojista puhutaan paljon, että nostavat koipeaan sisällä, siinä missä tytötkin merkkailee sisällä. Ajatus pelotti. Monia poikaharjakoiran ja pienten poikakoirien omistajia haastateltuani, sain tietää, että osa on täysin sisäsiistejä ja osa tekee sisälle vain, jos on juoksuisia narttuja talossa tai jos koirien perheen urosten keskinäiset suhteet on rempallaan (kilpailua, kuka on kukko tunkiolla). Asiaan vaikutti, että pennun molemmat vanhemmat oli sisäsiistejä, tämä sisälle kuseminenkin kun periytyy. Pupun leikkaamisesta olin puhunut jo vuosia ja nyt kun näytti siltä, että koko kesäloma menisi juoksuisen nartun kanssa, päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Tämä tietenkin auttoi asiaa poika koiran hankinnassa.

Mietin myös eri rotuja, tutustuin ja selasin, soittelin tutuille ja mietin ja mietin. En halunnut enää tehdä samaa virhettä kuin Unin kanssa, että joutuisin luopumaan koirasta vain sen takia, että se on täysin väärän luonteinen minulle ja että sen pitäminen tässä elämäntilanteessa oli mahdotonta. En kestäisi enää luopua yhdestäkään koirasta… Mietinnässä oli harjakoira, kääpiövillakoira, shih tzu, amerikancockerspanieli ja ceskyterrieri. Kalkkiviivoille pääsivät shih tzu ja harjakoira. Koska shih tzun lytty kuono ei miellyttänyt isäntää ja itsekkin mietin miten pärjäisin partaisen naaman kanssa. Ceskykin oli loppuun asti mukana ja näitäkin kyselin, mutta pentutilanne oli heikko (mutta tämä jäi kyllä mieleen rotuna, jonka voisin joskus ottaa, parrasta huolimatta). Lopulta mietittyäni ja mietittyäni sain vain todeta, että omasta mielestäni harjakoira on ollut aina täydellinen minulle, joten mitä sitä vaihtamaan.

Sitten alkoikin pennun taustan selvitys… Mitä silmäsairauksia ja muita sairauksia voisi takaa löytyä. En halunnut koiralle samaa kohtaloa kuin Ilon kanssa. Tervettä sukua ei ole olemassakaan, mutta tämä ei näyttänyt olevan pahimmasta päästä. Lisäksi selvittelin millaisia turkkeja sukulaispuutereilla oli, että mitä oli turkin osalta odotettavissa.

Kaikkeen tähän meni kolmisen viikkoa, joten ihan heppoisesti ei tullut pentua otettua, mutta Ilon ja Unin jälkeen sitä on tullut liian varovaiseksi ja tieto on lisännyt tuskaa…

090620119991.jpg
Tässä Pupu turkki avattuna. Harmittaa etten ehtinyt pestä sitä ennen leikkausta, sillä nyt kestää varmaan viikon ennenkuin pääsee pesemään. Mutta ei tällä tukan mitalla ois ollu kyl mitään asiaa näyttelyyn tai olis, mutta tuskin ois pärjännyt…

090620111000.jpg


Naomi taas pestynä

Posted on

Pesasin taas Naomin ajankuluksi ja kokeilin taas uusia shampoita… Yritämme löytää turkille parhaan yhdistelmän. Nyt tuli taas aika kivan oloinen tuosta turkista, mutta huominen kertoo sen paremmin, kun seuraavana päivänä turkki yleensä laskeutuu paremmin. Naomia ei poseeraus huvittanut, se ois vaan näin kuumassa köllötellyt.

dsc_1725.JPG

dsc_1728.JPG
Ei jaksa, ei millään…

dsc_1747.JPG

dsc_1749.JPG


Naomillaa ja Iloa

Posted on

Naomin turkki kasvaa ja kasvaa, mutta jännittää riittääkö se kumminkaan kehään. Aika lyhyt se kyllä on, mutta mennään nyt sunnuntaina yrittämään kehiä. Eniten jännittää kyllä suostuuko neiti liikkumaan ja jos liikkuu niin miten. Aikaisemminhan on ollut, että eka kierros menee hyvin, toinen kohtalaisesti ja kolmannella kierroksella saa jo hinata perässä. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin, että harjoittelu on tuottanut tulosta!

Ilon iho on kehyessä ihottumassa, pääosin jalkojen välistä, jossa iho on ilman vaatetta. Ilmeisesti maasta tulevat siitepölyt, heinät ym ärsyttää ja onnistui Ilo viikonloppuna saamaan muutaman naksunkin varastettua (maissi ja peruna), joten nekin vielä lisää. Iho kutisee ja oma epätoivoni syvenee. Ollaan vaiheessa katselleen, saadaanko iho kuriin vai miten tässä käy 🙁

dsc_1085.JPG

dsc_1092.JPG

dsc_1113.JPG