Temppuilua

Posted on

Katsottuamme Talenttia ja siellä foorumituttumme Heka villakoiran temppuilua, sekä saatuamme lahjaksi koirien temppukirjan, päätimme poikien kanssa ryhtyä tuumasta toimeen. Selailimme kirjaa ja mietimme mitkä temput opettaisimme kullekkin. Naomin temppuilua rajoitti sen fyysiset esteet, viime aikojen ontumiset, eivät mahdollista hyppyjä ja muutenkin varotaan kroppaliikkeitä (eli takajaloilla seisomisia tms) varmuuden vuoksi. Lopulta päädyin siihen, että Naomi harjoittelee tekemään kahdeksikkoa jalkojen ympärillä, Pupu kumartaa ja Jekku hyppää jalan yli.

Aloitin Naomilla, Naomi oli haljeta innosta päästessään tekemään jotain. Sen pienet aivot raksuttivat ja raksuttivat ja yrittivät selvittää mitä tässä haetaan. Heti alkuun totesin, että Naomin on vaikea mennä ali ja kahdeksikkoa tehdessä, on vaikea olla itse niin suorassa, että Naomi ei paineistuisi asennostani. Niimpä temppu vaihtui lennosta siihen, että Naomi menee joka askeleella jalkojen välistä. Silloin pystyn olemaan suht suorassa. Naomi sai melko heti tempun ideasta kiinni, mutta puolet ajasta meni yli-innostuneeseen hössötykseen 😀 Ehkä tästä vielä temppu saadaan.

Seuraavaksi oli vuorossa Jekku, jonka alkuharjoittelu meni siihen, että poika melkein huusi RUOKAA!!! KINKKUUAAA!!! MULLEEE!!! ja vain sinkoili herkkujen perässä yrittäen tappaa sormeni. Jekku saikin sitten harjoitella olemaan tappamatta sormiani, herkun sai kun ei purrut käsiäni namia tavoitellessa. Kun se alkoi vähän sujua, yritin opettaa hyppyä jalan yli ja sitten takaisin päin jalan ali. Mutta ei Jekku tainnut käsittää mitään, se vaan sinkoili kumipallona kinkun perässä, hyppien joka suuntaan ja mennen ali, jos kinkkukin meni 😀 Pitää miettiä, Jekulle temppua, missä se ei voi vain sännätä, vaan joutuu käyttämään päätään hieman rauhallisemmassa tehtävässä. 200 lasissa, kun ei ehkä ehdi tajuamaan mitä pyydetään 😀

Ja sitten Pupu, se osoitti olevansa villakoira.. Tyynen rauhassa se odotti namia, avustin hieman kumarrusasennossa muutaman kerran ja pienellä kosketusohjaamisella koira alkoi suorittaa kinkkua tuottavaa asentoa kerta toisen jälkeen. Muutaman kerran kokeili makaamista, mutta kun älysi, että siitä ei saa mitään ja joutuu yrittämään uudestaan, ei tuohon paljoa tarvittu. Vaikka Pupu on normaalisti vaikka millainen sählä, on hauska huomata, että koulutettaessa se on tyynen rauhallinen.

Vanhoina temppuinahan nuo osaa antaa tassua, Nao kieriä ja läpsäyttää yläfemmaa, Jekku läpsäyttää kaksi tassua käteen kerralla. Kaikki osaa pyöriä seisoen itsensä ympäri jne, mutta katsotaan, saadaanko Halloween juhliin mennessä jotkut temput hanskaan, jotta voitaisiin poikien kanssa ne esittää koirien kanssa temppukirjan antajille 😉 Näin alussa opetan itse koirille pikkasen pohjaa, jotta näen voiko temppu edes onnistua. Pojat saa opettaa tässä rinnalla samoja temppuja, aina kun siltä tuntuu.

2011-10-10-naapurin-hevosia-ja-leevi-pesee2.jpg
Pupu näyttää suunnilleen tältä, kun temppua opetellaan 😀

2011-10-10-naapurin-hevosia-ja-leevi-pesee1.jpg
Meidän tukat.


Helpotusta turkinhoitoon

Posted on

Helpotusta turkin hoitoon tuo nyt esikoiseni, joka on innostunut pyykkäämään Naomia. Ekalla kerralla piti vähän auttaa mm. shampoiden valinnan kanssa, mutta nyt homma meni kuin vanhalta tekijältä ja Naokaan ei enää kokeillut, että voisiko tilanteesta luistaa. Todella hyvää jälkeä poika tekeekin, ihan yhtä hyvää kuin äitinsäkin.

Itse vielä kyllä laitan Jekun tukan, se kun osaa vielä kokeilla temppujaan minuunkin. Kuonon ajelu on aina sujunut ilman mutinoita, pesun herra on oppinut sietämään, eikä yritä kadota liukkaasti kuin saippuapala. Mutta föönaus, siinä pitää vanua ja venyä ja hiippailla ja jollei muuta, niin vatsaa föönatessa kannattaa yrittää makuulleen, että työ olisi mahdollisimman hankalaa 😀 Pitää vain kärsivällisesti jaksaa palauttaa koira seisomaan, niin kyllä se jossain vaiheessa alkaa sujua. Pahin mitä vois tehdä, ois rähähtää, koska sitten vanuttaisiin vielä enempi, kun mammakin on niin ilkee.

Ihmettelen itse miten paljon olenkaan ihastunut ja rakastunut tuohon Jekkuun ja sen hassuun persoonaan. Aivan samalla lailla kiinnyin aikanaan Oskuun ja Roosaan. Se on vain niin, että toiset koirat liikauttaa sydäntä enempi. Rakastan minä näitä tyttösiäkin ja niissä osaa jo arvostaa aikuista järjenkäyttöä, mutta Jekussa on se jokin, lisäbonus.

2011-10-11.jpg
Asiantuntija koiraa laittamassa, poikani 11v. pärjää hyvin koiran ja turkinlaiton kanssa. Naon turkki on kasvanut nyt hurjasti pituutta ja paksuutta lääkityksen alettua.

dsc_6711.JPG
Aikuista hillittyä viilipyttymäisyyttä.

dsc_6830.JPG

dsc_6843.JPG
Minun pikku collieni
♥ Ainakin kuono on yhtä pitkä 😀


Hämeenlinnan pentunäyttely

Posted on

Eilen oltiin Tuuloksen kauppakeskuksessa, Hämeenlinnassa pentunäyttelyssä. Vastassa oli 13 harjakoiraa. Jekku mölliäinen pöllöili pöydällä harjatessa ja mietin, että mitenhän meidän kehässä pöydällä käy. Mutta Jekku yllätti ja oli pöydällä tosi kauniisti, eikä edes pakitellut yhtään. Tuomari huokaili Jekulle sen kauniista päästä ja kun ei ole liikoja poskiakaan, tuomarin sanoin hällä meni kylmät väreet Jekun päästä 😀 . Niin se oli sitten parantunut näköjään viime viikosta 😀 . Jekku voitti urokset ja lopulta myös oli koko harjakoirien kaunein koira (ROP). Sitten alkoikin taas pitkä odotus loppukilpailuja mutta kannatti odottaa. Jekku tuli kääpiö-ja seurakoiraryhmässä kolmanneksi, toyvillakoiran ja kiinanpalatsikoiran jälkeen! Pojat oli iloisia, kun kotiintuomisina oli taas pokaaleja ja ruusukkeita ja Pupusta oli kiva taas saada ruokapalkinto (syötän Jekun voittamat nappulat Pupulle 😀 )

Tuomarina: Juha Putkonen

7kk. Erinomainen tyyppi ja rungon mittasuhteet. Kokoa ei saa tulla enempää. Hyvä pään pituus, jossa sopivasti jaloutta. Oikeat kallon ja kuonon mittasuhteet. Hyväasentoiset korvat. Keskiruskeat silmät, hieman pyöreät. Hyvä purenta ja pigmentti. Erinomainen rintakehä. Hyvä kaula ja ylälinja. Lanteen päälle kaartuva häntä. Eturanteissa löysyyttä. Riittävä sivuaskelpituus. Miellyttävä käytös. 

PU-1, KP, ROP, RYP-3

LISÄÄ KUVIA TÄÄLTÄ

dsc_6261.JPG
Jekku osasi olla kauniisti tuomarin pöydällä.

dsc_6252.JPG
Vauhti oli kovaa, kuten aina.

dsc_6276.JPG
Paras pikku pentu Jaska ja paras isopentu vastakkain.

dsc_6330.JPG
Jekku ROP ja Honey VSP (Jekku vaan päätti jälleen kerran, ettei seiso millään ROP kuvassa, avustuksella saatiin se hetkeksi paikalleen :D)

dsc_6387.JPG
RYP-3 pallilla.


Omenoita

Posted on

Jekun korvat pysyvät jo hienosti pystyssä, mutta lepattavat reunoilta vielä. Alhaalta korvat on jo selkeästi kovettuneemmat. Nyt sitten teipattiin enää vain pientä varmistelua. Haluan vetää nämä korvat varman päälle, kun ei teipatuista korvista kokemusta ole 😀  Oma usko horjuu satunnaisesti mutta kyllä ne kuulemma siellä ylhäällä pysyvät. Ehkä kohta jätetään teipit pois ja uskaltaudutaan katsomaan kuin käy.

Kuvassa on omena. Meillä kaksi puuta on tuottanut tänä vuonna älyttömän sadon ja omenoita on tippunut hirmumäärät. Koirat ovat popsineet ison määrän omenoita ja kun kummempaa ei ole niistä tullut, maha reagoinut tai mitään, niin ovat saaneet popsiakin. Pupu tosin käyttää omenoita myös pallojen korvikkeena.

Sadekeli tekee turkeista kamalia, onneksi edes Jekku menee huomenna pesuun näyttelyä varten, muut joutuu vielä esiintymään raparipoina, kun flussa iski, enkä viitsi alkaa turhaan hillimaan turkkien kanssa. No eipä nuo takkuun mene tms, sekaisilta vaan näyttävät.

dsc_6092.JPG
Kun naama on viikon ajelematta, niin hauskasti siitä tulee ihan valkoinen.


Eläinlääkäri soitti taas…

Posted on

Nyt Naomin jalkatuloksista. Ortopedi ei ollut löytänyt Naomin jaloista mitään vikaa, kulumat ei kuulemma kuvissa näykkään, vaan sitten pitäisi tehdä tähystys. Ortopedi ei suositellut tähystystä näin pienelle koiralle, sillä se voisi aiheuttaa enemmän ongelmia, koska sitä olisi vaikea suorittaa ja se voisi raapia luupintoja tms. Nyt mennään särkylääkkeellä tämä viikon kuuri. Jos sitten vielä ontuu, niin särkylääkettä voi kuulemma popsia loppuelämänkin, ettei tarvitse kärsiä kipuja, jos on esim. kulumia.

Minun on vaan vaikea kuvitella Naomille mitään nivelkulumia, sen verran vähän liikkuva kaveri on aina ollut. Toki painoa oli jossain välissä, mutta kyseessä on kumminkin pikku koira. Myös ajatus kipulääkkeiden syömisestä loppuelämän tuntuu erikoiselta, etenkään kun syytä ei lopulta ole tiedossa. No toivotaan, että se onkin vain joku venähdys ja menee näillä lääkkeillä ja levolla ohi. Jos ei, niin sitten kyl kokeillaan varmaan jotain osteopaattia tai hierontaa.

Piti tähän vilä lisätä, että eläinlääkärikin puhui vanhuuden vaivoista, mutta minun mielestäni 6-vuotias kiinanharjakoira ei ole mikään vanha vielä. Poliisikoiratkin tekee tuon ikäisenä vielä täysillä töitä.

dsc_5819.JPG
Nyt osui nappiin pesussa aineet ja Naomin turkista tuli todella hieno!

dsc_5828.JPG


Tukkaidoli…

Posted on

Monet ovat miettineet millaiseksi Jekun väri muuttuu, kun se haalistuu. Vähän osviittaa voisi antaa minun tukkaidolini Mehmet (Valanyan Alejandro), joka on väriltään hyvin Jekun kaltainen. Jekku tosin voi muuttua Mehmetiä vaaleammaksi, mutta tässä nyt näkyy edes vähän suuntaa, minkälaiseksi Jekun turkki voisi muuttua. Pentuna Mehmet oli myös tuollainen ketunpunainen. Mehmet on muutenkin ollut linkkinä Jekun ja minun välillä. Aikanaan kyselin mitä aineita sen turkkiin käytetään, kun minulle vihjaistiin, että siellä Mehmetin luona etsi kotia yks pikku kopio 😀 . Sukua toisilleen Mehmet ja Jekku eivät ole.

Tuo harjakoiran väri on mystinen. Tuntuu, että monet näistä riistanvärisistä vaalenee ja sitten palaa tummempaan. Esimerkkinä vaikka Naomi, joka oli pentuna mustavalkoinen. Sitten muuttui pikkuhiljaa vaaleanharmaammaksi, ollen jossain välissä ihan hopeinen, melkein valkoinen ja nyt on tummunut taas tummemmaksi harmaaksi. Osa taas muuttuu lähes valkoisiksi ja jäävät aikalailla siihen väriin (niinkuin vaikka tämä).

Jekku on muutenkin kasvanut, huomasin, että Ilon vanha panta ei meinaa mennä kunnolla pään yli, joten pitää pojalle hankkia uusi isompi pantakin.

317003_10150306172819301_569784300_7737282_4112414_n2.jpg
Mehmet (Valanyan Alejandro)
. Hauskasti turkissa näkyy vaalea ja tumma raita latvoissa, Jekku on tehnyt ihan samanlaiset 😀

314298_10150306173139301_569784300_7737290_4969422_n3.jpg
Mehmet (Valanyan Alejandro) viime viikonloppuna Sastamalan näyttelyssä rotunsa paras 🙂

Mehmet ja Jekku pentuna:

5a908f7e5ee5e075c33454b0c2951b4d.jpg955296c97bb45c0e63cb53e74e3f847b.jpg
Mehmet 11vk (Kuva: ©Nanna Jalonen)———————————-Jekku 11vk (Kuva: ©Rose)


Miten tähän kaikkeen pystyy?

Posted on

Minulta kysytään monesti, että miten ja ehdin hoitaa koko tämän eläintarhan ja perheeni… No itse en ole nähnyt vielä mitään ongelmaa siinä, mutta ylimääräistä aikaa ei välttämättä jää. Tänään nauratti Jekkua laittaessa, että tässä se näkyy oikein, mitä se yhdistäminen on 😀 Miltä näyttää normi päivä perheessä jossa on isä, äiti, 3 kouluikäistä poikaa ja yksi vajaa vuoden ikäinen pikku neiti. Eläinkuntaa edustaa tällä hetkellä 3 turkkirotuista koiraa sekä kaksi maakilpikonnaa, jotka ovat olleet minulla lapsesta asti. Aikaisemmin täällä on myös pyörinyt marsuja, hamstereita, hiiriä, etanoita, sammakoita ja kaloja, itseasiassa akvaario on haaveissa, mutta vielä haaveissa…

Aamulla 6:50 herätys ja isojen poikien lähettäminen kouluun ja tiskikoneen täyttö.
Koirat pikapissalle pihalle samalla, kun täyttää pyykkikoneen.
Vaille 9 ekaluokkalainen, vauva ja kaksi koirista autoon, koululainen tiputetaan matkalle ja ajetaan koirapuistolle.
Koirat saa puistoilla vajaan tunnin ajan, neidin keikkuessa rattaissa.
Sitten parin kirpputorin kautta kotio ja kotiin tullessa myös Naomi taas pissille.
Sitten neiti ja koirat nukkuvat ja on aikaa syödä itse ja kirjoittaa blogiin aamun reissusta.
Klo 13 neiti autoon ja koululainen hakemaan(toisina päivinä haetaan kävellen ja koirat saa pitkän lenkin)
Ruokaa porukalle, rauhallinen hetki sisällä.
Ja sitten pihalle leikkimään. Samalla kun neiti ja ekaluokkalainen leikkivät hiekkalaatikolla, saa JekkuPetteri näyttelyharjoitusta naksuttimen ja kinkun kera. Seisomista ja juoksuttamista. Kun kinkku loppuu pääsee muutkin koirat pihalle.
Tunnin päästä sisälle ja pikkuneidille maitohuikat ja pihalle valmis nukkumaan.
Siitä rivakasti JekkuPetteri pesulle, koska koirapuistossa oli ryvettynyt ja hiekka kuivattaa turkkia.
Kun koira on pesty ja kääritty lämpimiin pyyhkeisiin, äkkiä paistamaan jauheliha ja samalla tekemään pitsapohjaa. Pitsa valmiiksi ja odottamaan hetkeksi uunin lämpenemistä, siinä välissä ehtiikin harjata kostean koiran läpi päällisin puolin.
Pitsa uuniin ja radioPeltorit korville, itkuhälytin ja munakello näkyville ja fööni laulamaan (tarkoituksella on hankittu itkuhälytin, joka äänen lisäksi, näyttää valoilla, jos vauva itkee).
Tuplaturbofööni tekee tehtävänsä ja 10 minuutin päästä koira on kuiva.
Soitto isommille lapsille, että kotia kohti kavereilta ja samalla koiran läpi kampaus ja kynsien leikkuu.
Munakello soi, ruoka on valmis, koira on valmis, vauva herää ja mies palaa töistä.
Normi päivä 😀

Isovillakoira ottaa yleensä isomman haukun ajasta ja sen laitankin usein viikonloppuisin, kun on mies hoitamassa neitokaista. Myös näyttelypesut ajoitan usein iltaan, jotta ei tarvitse keskeyttää kriittisellä hetkellä. Jos neiti olisi herännyt kesken föönauksen, olisi hän päässyt kantoliinassa keikkumaan selkään, omat Peltorit päässään. Koiran turkin hoidot, korvien teippaukset ym onnistuvat hyvin lapsen kanssa. Antaa vaan neidin tyhjentää harjalaukkua, aika menee kivasti uusien ”lelujen” kanssa.

Kyllä kaikki onnistuu, kun osaa tehdä montaa asiaa päällekkäin ja soviteltua samalla aikataulua 🙂 Nyt Jekkusen korvat kiinni pakettiin, neidille vaatteet ja kärryn kyytiin ja  koirat iltalenkille.


Jekkurekkukekkulainen pesty

Posted on

Jekku Kekku Kekkonen aloitti pesu urakan eilen, kun oltiin päästy kotiin maalta. Sitä sitten seuraakin Pupu ja Naomi ja sitten onkin  viikon päästä taas Jekku, kun on kaivopuiston näyttely 😀 . Loputon urakka siis. Pojasta kehittyy koko ajan upeampi, mä niin tykkään sen ulkonäöstä, kuin myös sen hassusta luonteesta. Ikää herralla on tänään 6kk.

dsc_5156.JPG
Upea Jekku. Nyt ollaan treenattu myös seisottamista näin.

2108201112301.jpg
Yritin ottaa hienoa kuvaa Jekusta märkänä 😀