Kaljupuudeli ja pikku piru

Posted on

Eilen mietin, että jatketaanko Pupun kanssa tuolla tukkamallilla vai vetäistäänkö kalju, kun ehtisi vielä ennen talvea. Koska Pupua ei ole minnekkään näyttelyyn ilmoiteltu ja ei varmaan ennen ensi kesää käy (jos silloinkaan), niin päätin sitten vetäistä kaljuksi. Aamun sade hieman vielä lisäsi intoa. Pupu on taas seisojapuudeli lookissa.

Hassua on että meillä on 8 viikkoinen pentu, mutta matot lattialla. On kätevää, kun on kotona, niin saa kiikutettua pentua joka välissä pihalle ja ihan muutamat päivässä on tullut sisälle ja nekin paperille tai sen läheisyyteen. Pentu on myös hirmu fiksu. Ulos päästessä tekee asiansa, jos on sellainen hätä, jos ei, niin kököttää vaan ovella odottamassa sisäänpääsyä, eikä häntä saa millään houkuttelulla pissalle. Pari kertaa päivässä iskee totaalinen pikku-piru-kohtaus ja silloin napsitaan kaikkea mikä liikkuu tai ei liiku… Onneksi stä muistaa, että tuo on vain ohimenevää (ja itseasiassa niinkin ohimenevää, etten muistanut esim. Unin ikinä napsineen ihmisiä. Heh, pieni kurkkaus blogiteksteihin Unin pentuajalta hieman virkisti muistiani 😀 )

Monet Hupin kuvista nähneenä ja siten livenä, ovat sanoneet samaa asiaa, koira on luonnossa paljon pienempi, kuin oikeasti. Sama ongelma oli aikanaan Ilon kanssa, kuvissa se näytti isommalta kuin olikaan. Mutta Hupi on tosi pieni, paino muutaman kilon verran ja korkeuttakin ehkä 15cm.

Jekku edelleen murrailee röyhkimysvauvalle, joka kokeilee kyllä hampaitaan Jekkuunkin (ja me ihmisetkin saamme osamme). Aikuiset koirat lähinnä yrittävät ensin karkuun naskalihampaita ja sitten murahtavat jos ei uskota. Nukkumaan koiranpetiin saa jo tulla ja Naomi päästää pennun edelleen hivuttautumaan ihan iholle. Naomille muutenkin tuntuu pentu tehneen hyvää, se on paljon virkeämpi. Kun Ilo kuoli, hävisi Naomilta kyljestä nukkujakaveri ja nyt se on selkeästi onnellisempi, kun sillä on taas ystävä lämmittämässä (tosin Pupukin päästää näemmä pennun kylkeensä kiinni, ainakin jos kukaan ei näe…). Tänään Naomi yritti hetken pyytää pentua leikkimään ihan leikkiasennossa, mutta yhteistä säveltä ei vielä löytynyt.

dsc_8737.JPG
Kyllä se kuuluu selkeästi kalustoon, vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

dsc_8884.JPG
Täältä tullaan!

dsc_8744.JPG
Kukkuu!

dsc_8763.JPG
Yritin saada kuvaa, jossa Hupi näyttäisi yhtä pieneltä, kuin oikeasti on.

dsc_8750.JPG
Pupu ja Jekku juoksee villinä, Naomi tarkkailee tilannetta, mutta mikäs siellä vasemassa reunassa pakenee piiloon 😀

dsc_8769.JPG
Virkeämpi Naomi.

dsc_8823.JPG
Pupu ja hänen pallonsa.

dsc_8829.JPG
Ystävykset.

dsc_8858.JPG
Ihanat syyskelit…

dsc_8865.JPG
Pikku riiviö Naomin häntäkarvoissa…

dsc_8870.JPG
IIIIKK, apua se pennuli tuleeeeee!!!!


Treenaamassa

Posted on

Varsinainen riiviö pikku miehestä on jo kehittynyt. Kun se saa riiviökohtauksen saavat kaikki tuntea sen pienet naskalihampaat ja sisukkaan mielen. Myös Naomi saa oman osansa, tosin Naomi ensin juoksee karkuun ja kun se ei auta, niin viimein komentaa lopettamaan. Erityisesti aamulla virtaa on selkeästi roppakaupalla ylimääräistä. Pukevat kouluunlähtevät pojat on niin kivoja ja heiluvia vaatteita on ihana tavoittaa… Mutta toisaalta se on hassu, se voi istua pitkiä aikoja katsomassa ihmisten puuhia.

Pissat ja kakat tulee aikalailla pihalle, kun sinne pääsee. Ihan muutamia on tullut lattialle, mutta eiköhän se siitä lisäänny, ainakin muilla on lisääntynyt.

Illalla käytiin harjakoirien näyttelyharkoissa Jekun kanssa ja Hupikin oli mukana. Jekulla jäi aivot narikkaan, oli vain tytöt ja tytöt… No istutin Jekkua takanani, enkä päästänyt mihinkään, koska herra ei osannut edes hihnassa kulkea. No vähän aikaa istuttuaan kokeilin uudestaan ja korvat toimi ja sain edes juoksutettua normaalisti, vaikka namit ei innostaneet yhtään. Hupi sai tutkailla myös porukkaa ja reippaana hän siellä olikin, vaikka kummallisia harjakoiria paikalla.

Viime pesussa Jekun turkki meni ihan pöyhöksi ja se näyttää ihan kamalalta, shampoo kokeilu meni näköjään ihan pipariksi,, vaikka on tuota enenkin käytetty… Tekisi mieli pestä heti uusiksi 😀

dsc_8684.JPG
Jos varovasti nuuskaisen…

dsc_8672.JPG

dsc_8675.JPG
Lelukoira


Jättikorva

Posted on

Sanomalehtiä! Tarvitaan sanomalehtiä! Ne unohdin tuosta mietinnästäni 😀

Poika nosti yksi päivä vitsillä Jekun korvat ja voi ihme mikä dumbo koirasta tuli, huvitti, että jos korvat oikeasti olisi pystyssä ja karvoissaan, niin ne olisivat todella valtavan näköiset. Oli sitten pakko ottaa kuva pystykorvaisesta Jekusta. Otin samalla myös kuvan Naomin viiksistä. Viime pesussa taas ajelin turkin 2mm terällä myötäkarvaan mutta jätin naamaan tuollaiset pienet viikset. Niitä nyt tuskin huomaa, mutta tuntokarvat jäivät ajeltua pidemmiksi.

dsc_0144.jpg
Dumbo Jekku

dsc_0146.jpg
Naomin pienet viikset

dsc_0169.jpg
Kekku pestynä söpönä ja ulkona satoi kaatamalla vettä 😀

Ja pakko laittaa kun sähköposti toi lapsukaisista kuvia. En tiedä onko kuvissa Hupi vai joku muu, mutta pentukuvasaastetta kumminkin <3 Kuvaaja: Ann Moring

xpennut7v_1-2.jpg
Sunnuntaina sitten haetaan yksi näistä söpöläisistä kotiin…

pentuleikkii.jpg


Näkö epäilyjä ja partakarvoja

Posted on

Nyt yhdellä lenkillä tapahtui sellaista, että aloin epäilemään Naomin näkökykyä. Menimme pikku neidin vauhtia pienessä metsässä, päästin Naomin irti, kun tiesin, että tässä vauhdissa se pysyisi mukana. Tuolla olimme käyneet Naomin kanssa viimeksi joku puoli vuotta sitten. No jäihän se Naomi sitten haistelemaan jonnekkin taakse. Metsästä tulin reilun polvenkorkuiseen heinikkoon pulkkamäen alle. Kävelen polkua ja huomaan, kuinka Naomi loikkii jo selkeästi hätääntyneenä noin 20-30m minusta oikealle. Koiran pitäisi nähdä minut hyvin, sillä seison polulla ja neiti oli vielä sylissänikin. Koira pomppii ja hyppii jo melkoisen hätääntyneenä heinikossa eikä näe minua. Vasta muutaman kutsumisen jälkeen koira osaa paikallistaa huudon suunnan ja ryntää vauhdilla luokseni. Mietin, eikö se todella nähnyt minua kunnolla vai hätääntyikö se vain niin paljon. Tosin Naomi ei ole koskaan hätäätynyt katoamisestani, vaan se on omaan tahtiin köpötellyt perässä vaikka kotiin asti 😀 Naomillahan todettin 1,5v sitten silmätarkissa jo ikään liittyviä kaihipisteitä. Jos Naomi ei näkisi, se myös selittäisi sen haluttomuutta liikkua vieraissa ympäristöissä sekä myös kotosallakin, joskin tutuissa ympäristössä täysin sokeakin koira pärjää.

No pesussa jätin sille nyt kumminkin varmuuden vuoksi parran, koska silloin tuntokarvat säästyy. Ja nyt kun ei ole silmätkään juuri vuotaneet ja partakin pysynyt ihmeen puhtaana.

Naomi on nyt voinut pirteämmin, vaikka kaukana ollaan terveenä olosta. Ruokinnan muutos laihempaan, oli selkeästi hyvä vaihtoehto. Naomi ei kestänyt jo aikaisemmin raakaruoka barffia ja nyt ei enää vahvaa Acanan viljatonta nappulaa. Nyt menee viljaton Oskarin koiranmakkara ja selkeästi käytös muuttui ja kaikki sisälle pissaaminen ja kakkaaminen loppui heti.

dsc_8050.JPG

dsc_8011-001.JPG

dsc_8010-001.JPG
Jekku ja Jekun ponnarit


Trimmailua

Posted on

Pupu alkoi näyttämään jotenkin epäsiistiltä jo nyt, kun edellisestä trimmauksesta oli vain 1kk, niin ex-tempore tänään sen laitoin kuosiin. Turkkia ei tarvinnut juurikaan leikata, malli oli pysynyt, mutta kuonon, korvat ja hännän ajelin. Mutta todella nopeasti nyt karva kasvaa ja niin kasvaa kynnetkin. Tuntuu, että kerta viikkoon kynsien leikkuu on liian hidasta ja yleensä tuo turkki on vasta 2kk jälkeen muuttunut metsäläisen näköiseksi. Epäilen tuota viljatonta ruokaa, joka sopii todella hyvin. Pupu ei ole enää syönyt vaatteita eikä hiiva ole vaivannut.

Naomi on nyt kakannut joka päivä sisälle, satunnaisesti pissaillutkin. Vaihdoin sille nyt ruokaa, jos siitä olisi apua, vaikkakin tähän asti ruoka on sopinut ja sitä ei ole mitenkään muutettu/vaihdettu. Ulkonakin käydään nyt kuin pikkupennun kanssa, jotta ei tarvitse tehdä sisälle…

dsc_7680.JPG
Näin hyvin turkki on kasvanut.

dsc_7684.JPG
Vähän trimmattiin terrieri-malliin.

dsc_7689.JPG
Kaikkiin kuviin tunki yksi assistentti…

dsc_7700.JPG
Näyttelykoira normitilassa. Turkin pentukarva helmat kihartuu, aikuisturkki pysyy suorana.

dsc_7709.JPG
Ja taas joku assistentti kuvissa 😀


Kurakakku

Posted on

Käväisimme viikonloppu visiitillä Parkanon mökillä mustikoita poimimassa. Sää oli hyvä, mutta maa oli tavattoman märkä. Metsää oli juuri raivattu, joten sielläkin oli paikkapaikoin mutaista. Jekku tuntui imevän joka ikisen kurapisaran mitä löytyi. No kun ensin käveltiin märällä nurmikolla, sitten käytiin hiekkatiellä ja metsässä kävelemässä ja palattiin märälle nurmelle, niin soossi oli valmis. Näyttelyvoittajamme oli kaukana puhtoisesta ulkomuodostaan 😀 Pupussa ei kurat juurikaan näkyneet, se on sopivasti juuri oikean värinen.

Naomi taas ei halunnut juurikaan lenkeille. Jäi portaille makailemaan ja vilkutti vaan, että menkää te. Muutenkin Naomi makaili aivan kummallisissa paikoissa ja kummallisissa asennoissa. Märällä nurmikolla seinän vieressä, märällä nurmikolla kyljellään keinun vieressä, ihan kulkuväylällä ja välillä pää kylmän betonisen aurinkovarjon tolpan päällä. Tuo pään pitäminen ylhäällä lisäsi huoltani, koska bulldogit usein makaavat pää ylhäällä, jonkun tason päällä, jotta henki kulkisi nukkuessa kunnolla. Varasin tänään Naomille taas ajan lääkäriin, keskiviikkona käydään katsomassa varmaankin taas kaikki veriarvot…

dsc_7362.JPG
Puhtoinen Naomi ja ah, niiin puhdas Jekku 😀

dsc_7364.JPG
Sumuinen aamu

dsc_7370.JPG

dsc_7394.JPG
Pupu puupinon päällä

dsc_7415.JPG
Jippiiii!

dsc_7421.JPG
Jekku lomalookissa.

dsc_7431.JPG
Pupu märkänä.

dsc_7442.JPG
Naomi makaili kummallisissa paikoissa.

dsc_7385.JPG


Pieni sisäsiisti harjakoira

Posted on

On pakko kyllä ylistää tuota Jekkua, se kun kuuluu rotuun, joka on tunnetusti huono sisäsiisteydessä. Ei ole keskellä yötä kiva herätä vaativaan piippaukseen koirahuoneesta, mutta pyytäjä oli Jekku ja se ei turhia yleensä vingu, joten noustava oli. Päästin pojan ovesta pihalle ja se pinkoi hirveätä vauhtia pusikkoon ja hetken päästä palasi asioiltaan. Tyytyväisenä palasin sänkyyn ja Jekku jatkoi uniaan aamuun asti. On vaan onni, että käsiin on sattunut uroskoira, joka ei tee sisälle mitään asioitaan ja kaiken lisäksi osaa vielä pyytääkin ulos.

Huomenna olisi taas  kehät Helsingissä edessä ja Jekku on laitettu valmiiksi.

dsc_7111.JPG

dsc_7117.JPG


Turkinhoidon vaativuudesta

Posted on

Eilen laitoin taas Jekun turkkia ja mietin, että en ihmettele, jos jotkut pitää harjakoiran tai villakoiran turkkia vaativana. Kun avasi märästä koirasta ison kansan takkuja pesuvälin venähdettyä, niin mietti, miten perus Sessen omistaja siitä edes selviytyisi. Itselle tuo ei ollut ongelma, vaikka en haluakaan uusia mieluusti näkyä enää koskaan. Minulla on Jekulle löytyneet oikeat aineet ja käsissä vuosien saatossa hioutunut taito takkujen avaamiseen. Voin vaan kuvitella mitä vaikeuksia normaali koiranomistaja kohtaa turkin avauksessa ja siten enemmin tai myöhemmin tarttuu trimmeriin. Kun turkkia ei avata kokonaan, vaan takku sieltä ja takku täältä. Tai jos takut revitään ilman avaavia aineita auki. Jos turkkia ei kuivata kunnolla pohjaan asti. Jos turkkia ei pestä tarpeeksi usein ja jos vielä pesujen välillä ”availlaan” likaista turkkia. Tuloksena on aina suurempi takku seuraavana päivänä ja pahempi sotku seuraavaan pesuun.
Takku on aina epämiellyttävä koiralle, se kiristää ja aiheuttaa kipua ja nipistyksiä. Niiden antaminen olla, ei voi olla koskaan hyväksyttävää. Jos ei ole taitoa tai halua hoitaa turkkia, on armeliainta koiralle ajaa koko turkki tarpeeksi lyhyeksi.

On muutama niksi turkin hoitoon, niin että turkinhoidosta tulee molemmille miellyttävää

1. Säännöllisyys. Koira pestää sille sopivin välein ja turkkiin ei kosketa välineillä tässä välissä. Jos koira pysyy takuttomana 3 päivää, niin koira sitten pestä 3 päivän välein. On miellyttävämpää pestä ja kuivata takuton koira nopeasti, kuin venyttää pesuväliä, availla takkuista koiraa pahimmillaan tunteja.

2. Kun turkista löytyy takku, ollaan jo myöhässä. Koira on saatava pesuun välittömästi, sillä yksi löytynyt takku tarkoittaa 3 muuta piilossa.

3. Takkua ei koskaan revitä auki.  Jos se takku pääsee iskemään se avataan hyvillä aineilla (villakoirilla ennen ja harjakoirilla pesun jälkeen). Suihkutetaan takkusuihketta turkkiin ja isoihin takkuihin hierotaan silkkitippaa suoraan takkuun, odotetaan hetki ja avataan varovasti karvan ulkoreunasta päin ulospäin. Koskaan ei pidä iskeä kampaa ihon ja takun väliin ja repiä takku pois. Pidemmän päälle se pilaa turkin ja pahentaa takkuamista.

4. Oikeat aineet. On etsittävä koiralle sopivat aineet. Huonoilla aineilla koira pysyy auki ehkä muutaman tunnin, kohtalaisilla pari päivää ja hyvillä, koiran turkille sopivilla vaikka viikonkin. On omistajalle (ja koiralle) helpompaa, että käytetään koiralle parhaiten sopivia aineita.

5. Avataan joka takku, kuivataan turkki huolella ja lopuksi tärkein, hyvin tiheällä kammalla käydään koko turkki läpi ihoa myöten ja poistetaan pienetkin sotkun alut.

6. Ajetaan turkki pois, jos ei ole jaksamista säännölliseen turkin hoitoon. Tai jos turkki on revitty jo niin huonoon kuntoon, ettei sitä pysty enää edes hyvillä aineilla pelastamaan ja aloitetaan puhtaalta pöydältä alusta.

Itse olen jonkin sortin perfektionisti näyttelyissä käyvien koirien turkeissa. Ne hoidetaan intohimolla. Muut saakin sitten olla yleensä helpoissa ja lyhyissä turkeissa, joita ei niitäkään päästetä pahaan kuntoon. Jos turkki osoittautuu normaalia vaikeammaksikin, kuten Pupulla ja nyt leikatulla Naomilla, niin mitäpä koiria kiusaamaan pitkillä turkeilla, kun ei ne kehiin tule (tai no Pupu käy harvakseltaan, että voi sitten kasvatella ja ottaa taas pois).

Kun katon kuvia muinoin, on turkinhoitotaitoni parantuneet mutta täydellinen en ole, villakoiraan jää kiharaa ja harjakoirallakaan ei ehkä joka karva ihan täydellisesti suorassa. Ja ehkä se tärkein, olen nykyään säännöllisempi ja ankarampi itselleni 😀 Mutta joskus sitä relaa, vaikka tietää, että pitäis, mutta tekee sitten taas korjausliikkeen  😀 Ilmeisesti olen myös hullu, kun on tullut näitä tukkakoiria aikanaan hommattua ja jäätyä koukkuun. Kurailmoilla ja niitä takkuja avatessa miettiin, että voisi puuhailla jotain järkevämpää, jos omistaisi vaikka mopsin tai whippetin.

dsc_8671b.JPG
Kekun pentutukkaa

dsc_9627.JPG
Edesennyt Ilo aikanaan pitkässä turkissa.

dsc_9640.JPG
Naomi aikanaan pitkässä helpossa turkissaan. Leikkauksen myötä turkinlaatu muuttui villavaksi ja takkuavaksi.

dsc_1563.JPG
Pupulle kasvatettiin tälläinen lyhyempi malli erikoisnäyttelyyn.

dsc_1980.jpg
Unin turkki näyttelykaudella.

wilmakaunis.jpg
Edesmennyt Wilma aikanaan näyttelyturkissa (trimmaaja Saara Kumpulainen)