Lenkin jälkeen pihamaalla Hupi sai melkoisia hepuleita ja sai Jekun innostumaan peräänsä. Jostain syystä Pupulla oli tällä kertaa ihan omat jutut ja pojat sai riehua rauhassa kahdestaan. Kameran kanssa oli tuskaa pysyä poikien perässä. Naomikin lähti hetkeksi poikien perään, kun kerrankin Pupu ei ollut sotkemassa. Sille vaan meinasi käydä huonosti, pojat kiilasi sen juostessaan terassille ja Naomi törmäsi terassin puulaatikkoon. Hetken aikaa Naomi kakoi siinä kun ilmat meni pihalle, mutta tokeni onneksi siitä.
Kun olen ollut nyt vuorostani itse kipeänä, ei koirat ole saaneet niin paljoa ohjelmaa kuin normaalisti ja kun oli nuo hirmu helteetkin, jolloin en halunnut läkähdyttää koiria. Tein nyt itse kepit pihalle, jotta Jekun kanssa harjoiteltaisiin sitä keppeihin sisään menoa ja opettelisin itse ohjaamaan ilman, että ohjaan koiraa polvella… Samalla sitten opetin muillekkin keppejä, kun ne tuossa olivat maahan tökättyinä. Aluksi oli tarkoitus vain odotella koiran hoksaamista ja palkata pala palalta lähemmäksi oikeaa suoritusta, mutta hyttysten määrä johti siihen, että päädyinkin opettamaan perinteisesti. Myös kuvaajia vaivasi hyttyset, joten heiluu 😀
Arvaan, että jotkut katsovat kauheaa koiran ohjaamista, mutta meillä tarkoitus on vain pitää hauskaa ja opettaa koirille vain jotain, ilman minkäänlaisia tavoitteita 😀
Tässä varsinainen agility tähtemme. Voi hyvä ihme miten se pelleili ”Anna namiaaa, anna namiaaa!”. Nurmikko oli sikäli huono, ttä Jekulle sopii paremmin maahan palkkaus, ja ruohikolla sitä ei voinut tehdä. Nami kädessä saa usein Jekun vain seuraamaan kättä.
Seuraavana oli vuorossa Hupi, joka näki ekaa kertaa kepit. Ahne kun on, äkkäsi nopeasti mistä naksu ja palkka tuli. Tosin, omaan rauhalliseen tahtiin tietysti suoritti 😀
Sitten Pupu… En olekaan vuosikausiin ohjannut esteille isoa koiraa, tuntuma oli heti kärkeen erilainen. Alussa Pupu yritti ottaa keppejä suuhunsa, kun yritti keksiä mitä haetaan. Kepit myös meinasi kaatua Pupun kanssa. Pupulle nuo on joskus opetettu, mutta ei se näemmä yhtään muistanut.
Ja Naomikin sai tehdä, vaikka tiedän, että kaikki tämmöinen rasittaa sitä valtavasti. Se on niin innokas ja todella nopea oppimaan, se haluaa tehdä töitä. Naomikaan ei ole tainnut juurikaan tämmösiä tehdä, mutta hoksottimet toimi hyvin nopeasti.
Hupi todellakaan ole penaalin terävin kynä. Tänä aamuna menin rauhassa pissattamaan koiria pihalle, ihana aamu, aurinko paistoi ja linnut sirkutti… Rauhallista kunnes huomasin Hupin hiipivän kaulapitkällä nurmikolla, kohti lintua! Vielä lentokyvytön rastaanpoikanen kökötti nurmikolla ja Hupi oli jo nenä siinä kiinni. Yritin hieman kutsua koiraa pois ja pelkäsin teurastuksen alkavan ihan kohta, etenkin kun lintulähti röpiköimään huutaen karkuun ja samaan aikaan poikasen vanhemmat teki hyökkäyksiä ilmasta käsin. No onneksi Hupi on hieman hömelö, se katseli vain ihmeissään ja lähti pissalle 😀
Pupu ei ole vieläkään matkalla kohti nyöriä, en mä ole raaskinut vielä 😀 Se näyttää liian kivalta pörröturkissaan, eikä juurikaan takkuuntunutkaan. Mut emmä tiiä oisko siitä kehiin kummassakaan tukassa, karvan kärki sillä on aina ruskea, mutta harmaata on se loppu osassa kohtaa turkkia, kuten päässä. No ehkä 3 vuoden päästä veteraanikehissä saisi olla harmaa pää.
nimittäin tuo meidän Hupi. Olin lenkillä pelkkien poikien kanssa ja puistossa päästin ne irti. Kun pojat lähti liian kauaksi eteen, menin koivun taakse ”piiloon”. Yhtäkkiä Hupi huomaa, että Mami on kadonnut!! Hupi juoksee äkkiä takaisin ja minusta ohi 200km/h pitkän matkaa, pysähtyy, katselee ympärilleen ja juoksee takaisin päin ja ohi. Ei nähnyt minua, vaikka seisoin nyt Hupin puolella puun vieressä. Ja jälleen vauhtia oli 200km/h ja 30m ohi… Pysähdys, kuikuilu ja eikun taas takaisin täyttävauhtia ja ohi 😀 Tällä välin Jekku oli hipsinyt kaikessa rauhassa viereeni ja uudella ryntäyksellä Hupi tajusi Jekun olevan minun luonani. Noh, ainahan sitä kun pitkästä aikaa tapahtuu tollasta voikin vähän eksyä. Mutta poikien taas mentyä liian pitkälle toistin piiloutumisen ja mitä tekee Hupi, ryntää taas +3 kertaa ees taas ohi minusta ja puusta, jonka vieressä seison, ennenkuin älyää, et hei sehän on tossa 😀
Jekun erikoisuus on puut ja tolpat. Aukean reunalla voi olla puu tyylillä 100m päässä, Jekku näkee, että TOLPPA!! ja ryntää kauhealla vauhdilla sinne älyttömän kauas tolpan luo. Ei usko pysäytyskäskyjä, ei normaalisti ongelmitta toimivaa kutsua. Ihan kuin se huikkaisi: ”mä tuun kohta, käyn vaan pisulla, oota…”. Ja käytyään pisulla, Jekku tulee aivan täyttä vauhtia takaisin, kuin olisin juuri kutsunut koiraa.
Lenkin opetus, ei kannata mennä liian kauas, tai emäntä katoaa…
Jos naputtelisi viimeisen näyttelyn tuloksetkin ennen seuraavaa… Hupi oli jälleen kerran ROP-pentu vaikka vastassa oli 2 tyttöpentuakin. Arvostelukin oli huima. Hupilla on ollut aikamoinen aloitus: 4 pentuluokan näyttelyä, 4 ROP-pentu tulosta ja 1 RYP-2 tulos. Nyt Hupi siirtyykin aikuisten luokkaan ja aloittaa sen Iitistä reilun viikon kuluttua.
Tuomari: Veli-Pekka Kumpumäki Hyvin sopusuhtainen ja mieleltään reipas, vahvaluustoinen uros, jolla erinomaiset mittasuhteet. Komea pää ja ilme, jossa hyvä pituus. Hyvät eturaajat ja oikea rintakehän malli. Kaunis ylälinja. Hyvä takaosa. Hyvä turkki tulossa. Toivottavasti raidoitus katoaa myöhemmin. Ihana olemus.
PEK1 KP ROP-pentu
Jekun ura ei ole ihan samanmoisessa nosteessa… Tuomarinkartanon näyttelystä vain ERInomainen ja ikäluokkansa kolmas, ilman pääsyä paras uros kilpailuun… No jatkamme yrittämistä.
Tuomarina: Petik Zsuzsanna, Unkari
Well build male. Correct bite. Typical head. Good topline. Nice coat. Loose elbows. Noce moving but narrow front.
Hyvin rakentunut uros. Oikea purenta. Tyypillinen pää. Hyvä ylälinja. Hyvä turkki. Löysät kyynärpäät. Liikkuu hyvin mutta kapea edestä.
Olen kuullut että on aikamoinen punkkivuosi jo heti alkuun. Meillä säästyttiin pitkään ilman niitä. Mutta näyttelytrimmissä Jekustä löytyi punkki, se oli karvan seassa ja epähuomiossa, punkkia huomaamatta silvoin sen trimmerillä ja tietenkin pää jäi ihon sisään. Ennen näyttelyä en edes uskaltanut kauheesti alkaa kaivelemaan, mutta perus yrityksillä se ei irronnut. Onneksi oli google, joka kertoi, että ei hätää, pää tulee aikanaan ulos, jollei ala tulehtumaan. No laitoin suihkaisun tähän tarkoitettua suihketta (TÄMÄ) ja haava sulkeutuikin siististi ja punkin pää irtosi sitten ruven mukana myöhemmin.
Eilen esikoinen ihmetteli roskaa Hupissa, no ei se roska ollutkaan vaan kaksi punkkia oli kiinnittyneenä Hupin vatsaan, melkoisen isoina jo. No punkkipihdeillä näistäkin selvittiin ja nyt lähti koirien ruokaan mukaan valkosipulitabletit. Oikea valkosipulikin kävisi, mutta olen itse sipulille allerginen, niin koirat saa sipulinsa ruuan seassa tablettina. Valkosipuli toimi ainakin meillä viime kesänä, toivottavasti se riittää myös tänä vuonna. Jos nyt alkaa pahalta näyttää, niin on se taivuttava valeluliuoksiin.
Vihdoin sai pihalta kuvia ilman lunta! Sitä riittikin pitkään ja sen jälkeen piha oli hetken sellainen mutavelli, ettei sinne voinut mennä juoksentelemaan. Nyt kun oli muutama aurinkoinen päivä, pääsi koko lauma sinne rallailemaan. Hupin ja Pupun yhteinen sävel on niin voimakas, että ne alkavat enemän ja enemmän muistuttaa toisiaan 😀 Joskin Hupi on vähän hölmömpi ja hitusen rauhallisempi mutta sen voi aina korvata raa’alla voimalla 😀
Niin puhtoinen Jekku, vielä…
Nämä ovat kuin kaksi marjaa…
Todellakin…
Ja näillä kahdella leikkikin kohtaa, molemmat rajuja leikkijöitä.
