Eilen kävelimme lenkillä ja tien poikki juoksi nenämme edes fasaani. Mitä teki koirat? Naomi tuskin huomasi, Pupu vain katsoi perään, Ilo samoin mutta Uni oli irrota nahoistaan, jee saalista! Uni seurasi innolla fasaanin matkaa läheisellä pihalla eikä voinut olla hyppimättä fasaanin perään, joka johti fasaanin lehahtamiseen. Hetken koira pysähtyi mutta oli silti aivan intopiukeena. Muut koirat seisoi löysin hihnoin vierelläni. Toki koko ajan hoin Unille sanaa ”lintu”, kuten aina, jos Uni näkee vaikka maassa olevan variksen. Tämä siksi, että voin käyttää kehässä samaa sanaa ja Uni alkaa ryhdikkäästi katsellaan etsimään kivaa lintua. Muistan, että Ilolla oli tuollainen saalistaja vaihe aikasemmin, mutta se on näköjään sammunut, mutta Unilla on nyt se vaihe. Meillä linnun perään ei saa lähteä, siitä saa olla kiinnostunut ja katsoa, tämä siksi, että mökillä sorsat käy rannassa katselemassa olisiko evästä.

Mutta Uni keksi muutakin. Käytiin kaupassa pojan jalkapalloharkkojen aikana ja sanoin miehelle, ettei koiraa voi jättää varmaan kauppakassien kanssa auton takakonttiin. Isännän vastuulla sitten jätettiin koira ja kassit reiluksi 5 minuutiksi konttiin… Ja mitäs tapahtui 😀 Tullessamme solmittu muovipussi oli avattu ja kaksi VEHNÄJAUHOPUSSIA rikottu ja osa syöty! Mutta on tuo koira pöljä! Siellä olisi ollut useampi paketti nakkeja, leikkeleitä ja kassler lihaakin, niin pöljä menee ja syö vehnäjauhoja 😀