Upea päivä (Villakoirien erikoisnäyttely)

Posted on

Lähdin hakemaan Villakoirien erikoisnäyttelyyn sitä H:ta (hyvä) ja mitäs saatiinkaan! Näyttely oli Kaapelitehtaalla, joten se oli tuttu paikka Unille lukuisista pentunäyttelyistä. Kehässä meno oli sitten sen mukaista. Koira paahtoi hihna pitkällä kahtasataa, kuvista päätellen, mun olisi vaan pitänyt antaa sille vielä enemmän hihnaa. Seisomisetkin onnistui, mitä nyt yksilöarvostelun aikana hallissa ulvoi joku koira ja Uni yritti kääntyä koko ajan katsomaan mikä siellä on hätänä. Tiukasti pidellen sain koiran pysymään. Hampaiden katsomista on treenattava, koira edelleen yrittää veivata siinä, ettei tuomari saisi niitä kunnolla katsottua. Tuomarilta tuli tulos erinomainen (ERI) ja Uni voitti ikäluokkansa (junioriluokka) nartut. Paras narttu kisassa oli kaikkien ikäluokkien parhaat ja kun tuomari karsi neljä sijoittujaa, oli kehässä enää Uni ja 3 valioluokan koiraa… Lopulta Uni sijoittui kolmanneksi, ohi yhden valion ja koska muut oli jo valioita, niin serti tuli Unille!

Arvostelu meni näin:

Tuomarina: Ann-Charlotte Hillberger, Ruotsi

Härlig svart juniortik av utmärkt typ. Goda proportioner och bra könspägel. Bra huvud och uttryct. Bra hals, rygg och svans. Bra bröstkorg. Välvinklad fram och bak. Rör sig med god stil och resning. Bra päls. Härlig pudel attityd.

Ihanan musta juniorinarttu, erinomaista tyyppiä. Hyvät mittasuhteet ja hyvä sukupuolileima. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula, selkä ja häntä. Hyvä rintakehä. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu hyvällä tyylillä ja ryhdillä . Hyvä karva. Ihana villakoira asenne.

ERI1, PN-3, sert

Ilppa oli mukana, koska minulta oli pyydetty sitä juniorhandleri lainaan. Juniorhandlerissa nuoret kilpailevat koiran esitystaidoista. Ilolla ja Miitalla synkkasi heti hyvin yhteen, kun oli herkkuja tarjolla 😀 . Kehää en uskaltanut mennä katsomaan, ettei Ilo häiriintyisi minusta, mutta siellä oli mennyt loistavasti. 10 juniorhandlerin joukosta, Ilo ja Miitta tulivat kolmansiksi!

LISÄÄ KUVIA ON TÄSSÄ LINKISSÄ

dsc_0664.JPG
Uni hienona, joskin mun leikkaamana, eli jälki ei ihan tasaista.

dsc_0717.JPG
Vauhtia riitti niin, että meinattiin epähuomiossa jyrätä edessä menevät…

dsc_0762.JPG
Unin palkinnot. Noita puudelipatsaita saa vain erikoisnäyttelyistä sertin saaneet.

dsc_0817.JPG
Miitta ja Ilo. Ilo selkeästi katsoo missä nakit menee 😀

dsc_0831.JPG
Upea kolmas tila!

dsc_0848.JPG


Koirien vaatteita

Posted on

Ompelin pyynnöstä Mici chihuahualle uuden takin. Vanha oli mallini ja ihan kauheen pieni takki oli, ei edes mahtunut Ilolle. Kokosin sitten myös Ilon takkeja, joita olen ommellut ja otin kuvia. Ilolle tosin nuo omat takit ei enää oikein mahdu päälle.

dsc_9834.JPG
Micin uusi takki.

dsc_9835.JPG
Micin vanha takki ja uusi hitusen isompi takki, jossa tuo toivottu hihnalenkki niskassa.

dsc_9836.JPG
Heijastintarrasta leikatut norsut.

dsc_9838.JPG
Ilon goottitakki.

dsc_9837.JPG
Heijastintarrasta tehty kuvio.

dsc_9840.JPG
Ilon prinsessa toppatakki.


Levoton tuhkimo

Posted on

Uni on levoton tuhkimo. Tuossa hiihtolomalle sen hyvin huomasi, mistä isäntä on maininnut etäpäiviltään. Eli Uni kiertää huoneesta toiseen eikä asetu makaamaan. Olen luullut tuon johtuvan siitä että olen poissa, mutta näköjään se tekee sitä myös, kun minä olen paikalla (silloin tosin laumasta puuttui taas isäntä tai lapset). Iltaisin se ei tee tuota, vaikka joku puuttuisikin, vaan aamupäivän. Huoneissa vaeltelun lisäksi, siihen kuuluu ajoittaista vinkumista, joka ei ole erityisen vaativaa tms kunhan vinkuilee. Yritin käskyllä laittaa Unin lepäämään, mutta kohta se oli jo taas vaeltamassa. Kynsien napsunta parketilla kuului tasaisesti, se selkeästi kiertää joka huoneessa, missä se ei noin muuten yleensä vietä aikaa. Muut koirat ei välitä vähääkään sen levottomuudesta vaan ne kuorsaavat tyytyväisinä. Iltapäivällä koira usein rauhoittui ja makasi sitten rauhassa nukkuen.

Harjakoiriahan ei saa huonolla ilmalla ulos, etenkään jos sataa räntää ja tuulee. No nyt on sekin ihme nähty, että joudun huutelemaan harjakoiria sisälle räntäsateesta… Eilen heittelin pihalle nappuloita etsittäväksi lumikasoista. Koirat etsivät pitkän aikaa täydessä räntäsateessa ja lopulta harjakoiratkin oli litimärkiä, mutta eivät edes huomanneet sitä! Aamulla sitten Ilo ja Nao muistivat, että jossain voisi olla vielä nappuloita ja uppoutuivat touhuun taas niin, että eivät olisi tulleet sisään sateesta.

Meillä ei ole koskaan isot koirat ja eipä kauheasti muutkaa ole saaneet leikkiä sisällä, pihamaa on ollut peuhaamista varten. Nyt Uni ja Pupu ovat ottaneet leikkitantereekseen eteisen, jossa ne painivat illalla hyvinkin paljon. En ole viitsinyt kieltää niitä, eteisessä on tilaa, eivätkä ne ole kenenkään tiellä siellä painiessaan. Usein toinen tulee olkkariin suolistettu pehmoeläin suussaan ja johdattelee toisen eteiseen siitä painimaan. Lenkkeily, pihalla juokseminen ja aktivointi ei selkeästi sekään riitä, joten purkakoon loppuenergian painimiseen, pentujahan ne vielä on.

dsc_9535.JPG
Leikkitanner, jossa aina vallitsee kaaos. Sinne kasataan aina kaikki lelut.


Ah näitä säitä

Posted on

Tytöt painalsi pari tuntia pihamaalla ja muuttuivat hyvin nopeasti lumella kuorrutetuiksi koiriksi. Pihalla lumi jalkojen pohjissa ja koko koirissa ei menoa haitannut, mutta kun otti sisälle, niin nyrkinkokoisten lumipaakkujen päälle kävely parketilla oli hieman haasteellista. Koirat saivatkin sitten sulaa pidemmän aikaa pesuhuoneessa pyyhkeiden päällä. Harjakoirat ei tietenkään viihtyneet pihamaalla hetkeä pidempää, koska pakkasta oli kyllä aika paljon. Ja kun tänä talvena on tuota luntakin riittänyt kiitettävästi.

Äitini kyseli englanninkielisistä kommenteista joita joskus näkee blogissani. Varoituksen sana niistä. Ne ovat mainoksia, jotka automaattisesti täyttävät mm. tällaisia blogeja. Olen yrittänyt niihin laittaa estoja parhaani mukaan, mutta aina niitä vain tulee. Älkää vain painako viesteissä olevia linkkejä…

dsc_9726.JPG
Unin loputtoman pitkät takajalat…

dsc_9728.JPG

dsc_9759.JPG
Pupukin muuttunut lähes tunnistamattomaksi lumikuorrutuksessa.

dsc_9707.JPG
Tuolla jossain on lastenhuoneen ikkuna.


Naomin vuoro

Posted on

Oli Naomin vuoro käydä pesussa ja voi vitsit siitäkin tuli nätti. Minä niin rakastan noita pitkiä laskeutuvia turkkeja. Ne on pesun jälkeen niin käsittämättömän kauniita. Turkithoituvat nyt aikuiskarvassa älyttömän helposti. Pesu tehdään enää 2-3 viikon välein ja silloin turkista saattaa löytyä muutama pikku takku. Tänään tosin oli Naomilla enempi takkuja, kun kokeilemani hoitoaine ei selkeästi sopinut koirille ollenkaan. Mutta ne aukesivat ilman tuskaa. Kuvista ei näy, että Naomia piti seisotuspaikkaa vähintäänkin arveluttavana ja puolet ajasta käytti tärisemiseen, kinkun voimalla seisominenkin onnistui. Naomi on kuvissa niin oma itsensä, hyvin arvonsa tunteva.

dsc_9654.JPG

dsc_9634.JPG

dsc_9640.JPG

dsc_9650.JPG


Ilo kauniina

Posted on

Ilo on oppinut tihisemällä inisemään, jos joku asia ei miellytä. Jos en tee elettäkään antaakseni ruokaa, koira tulee viereen ensin hymyilemään kauheasti raapien ja sen jälkeen inisee, kuin olisi juuri kuolemassa nälkään. Tänään pesussa Ilo valitti samalla lailla pöydällä, kun sekoittelin shampoot ja sitten kun aloin kastelemaan, niin sama tihinä. No eipä auttanut, pesuun joutui kumminkin. Ilon ääni on semmoinen, että hän on pieni orporaukka. Naomi taas vinkuu yleensä yhden vaativan vinkaisun, jos esimerkiksi haluaa syliin. Vinkaisua tehostaa kostea katse.

Hiihtoloma alkoi ja ajattelin urakoida koiran päivässä pesuun. Aloitin Ilosta, koska se on nopein ja helpoin. Öljyä taisi lipsahtaa vähän liikaa hoitoaineen sekaan, pitää seurata että pitääkö pikapesasta, jos alkaa menemään takkuun. Pitkästä aikaa otettiin Ilostakin kunnon seisotuskuvia, Ilo vaan ei ollut ihan samaa mieltä seisotuksesta, sitä ei olisi huvittanut ollenkaan. Turkki on paikkapaikoin jo maahan asti, Ilohan selkeästi haluaa isona yorkiksi (KUVA), että turkki laahaisi maata… No polvikarvat siellä jo onkin.

dsc_9618.JPG

dsc_9627.JPG

dsc_9619.JPG

dsc_9622.JPG


Ruokinta ja sen vaikeus…

Posted on

Viime aikoina on mieleeni tullut ajatus, miten koiran ruokinta voikaan olla näin vaikeaa. Selasin blogia taaksepäin ja setvin ja setvin koirien syömisiä, hiivoja, turkin kasvua ja kasvamattomuutta. Tuo raakaruokintaan hurahtaminen on vähän samanlaista, kuin aikanaan löysin lapsille kangasvaipat tai suosin itse luomutuotteita. Siihen kun on kerran oppinut, siihen palaa aina uudestaan. En ole nimittäin lainkaan tyytyväinen nappuloiden kanssa. Kaikki lähtee varmaan siitä, että en lainkaan usko, että koiralle on hyväksi elää 100% nappulalla. Tiedän, että monet koirat elää niin ja voi ihan hyvin. Mutta minä haluan koirilleni parempaa, luonnonmukaisempaa. Niinpä meillä syödään koko ajan raakaa nappuloiden rinnalla. Pupu ja Uni söi tuossa nyt hetken vain tuota nappulaa ja sen kyllä huomaa mm. korvista. Molempien korvat töhnäävät taas hyvin tummaa töhnää aivan tajuttomat määrät. Barffilla/kotiruualla ollessa vilkuilin muutamaan kertaan korvia, eikä niistä löytynyt mitään silloin.

Sitä mietin myös, miten Pupu, joka ennen söi sikin sokin halpoja ja kalliita nappuloita, raakaa lihaa, koiran purkkiruokia, koirapuuroja, kotiruuan jämiä, voi hyvin ja turkki kasvoi ihan hervottomasti. Miten Pupu nyt yhtäkkiä ei enää kestäisikään monipuolista ruokavaliota? Nyt Pupun turkki voi huonosti, se ei kasva juuri ollenkaan. Näyttelyttämistä huhtikuussa joudumme varmasti lykkäämään, turkki ei yksinkertaisesti riitä. Mietin palaamista sekaruokintaan. Muistan lukeneeni jostain lauseen, että koiran ei tarvitse barffata voidakseen hyvin, riittää, että se ei syö teollisesti tuotettua ruokaa.

Harjakoirathan meillä palasi barffiin. Niiden barffaus ei tule kalliiksi. En vaan kestänyt katsoa miten Naomin silmän aluset värjäytyivät nappula ruuasta parissa päivässä taas kirkuvan punaisiksi. Raakaruokinnalla silmät valuu, mutta silmän aluset pysyvät paljon siistimpinä ja vaaleampina. Lisäksi nappuloilla harjoilla taas turposi mahatkin, ei siis lihomista vaan kummallista turvotusta.

Yksi onni on, kaikkiin koiriin uppoaa hyvin se mitä kuppiin laittaa. Sama onko siellä pelkkää nappulaa tai gourmee herkkuja, kukaan ei nirsoile. Toki ne herkut katoaaa hitusen nopeammin kupista 😉 .


Omatoimiruokailua ja näyttelyharkoissa

Posted on

Uni oli tässä yhtenä päivänä keksinyt omatoimiruokailun. Koirien ruokasäkit oli pesuhuoneessa trimmauspöydän päällä. Koiria aina sulattelen lumesta pesuhuoneessa, joten Unilla oli aikaa puuhasteluun. Uni olikin roikkunut tassuillaan trimmipöydän reunalla ja saanut pussit sopivaan asentoon ja ahminut jonkun verran nappuloita, kunnes kiva toiminta estettiin… Onneksi kyseessä oli vain kahden pussin pohjalliset, eikä mikään 15kg. Se on niin jännä tuossa Unin puuhailussa, että ruuat ja tavarat voi olla viikkoja-kuukausia samalla paikalla ja sit yhtäkkiä Uni päättääkin syödä/tuhota. Mikä ihme sille silloin päähän iskee tai sit sil on vaan pitkät piuhat…

Tänään oltiin harjakoirien näyttelyharjoituksissa. Naomi jatkoi reipasta linjaansa vaikka Ilokin oli mukana. Paikalla olleet Windy Willow’s kennelin 9-viikkoiset pennut sulattivat aivan sydämeni. Aivan ihania aitonaku lapsosia ja puuteripoika. Naomi haisteli niitä epäuskon vallassa ja Iloa ne kiinnostivat hirmuusti. Ilon siskolla Nuullakin on tällä hetkellä pieniä pentusia, joista kuvia täällä.

LISÄÄ KUVIA NÄYTTELYHARKKOJEN VAAVEISTA LÖYTYY TÄÄLTÄ

dsc_9466.JPG

dsc_9469.JPG
Tytöt höpsöttivät menemään muiden joukossa (tietenkin nameja kerjäten).

dsc_9456.JPG
Mun suosikki, jolla onneksi oli jo oma koti, Windy Willow’s Beaufort d’hiver ”Manu”