Joensuun reissu

Posted on

Tässäpä juttua viikon reissusta Joensuun yläpuolella olevaan Lomakeskus Huhmariin.

DSC01187

Saimme mukavan huvilan, josta löytyi koirille kupitkin kaapista.

DSC01299

Pupu Hyötiäisen rannalla (vai oliko se Höytiäinen 😀 )

DSC01152

Kiivettiin Huhmarisvaaralle katsomaan maisemia.

DSC01234

Minigolf pelin ajaksi porukka joutui aidan ulkopuolelle odottelemaan.

140717-DSC_5171

Tennispelissä sai vähän enempi osallistua. Pupu ja Hupi toimi pallopoikina, hakien ohilyödyt pallot. Pupu lisäksi etsi myös ympärysverkkojen yli menneet pallot ja löysi yhden yimääräisenkin 😀

140717-DSC_5173

140716-DSC_5150

Frisbee golffissa Jekku harjoitteli kiekon ilmaisua kosketusalustatyyliin. Se onnistui jo hyvin, seuraavaksi, sitten kiekon etsintä vuorossa.

140717-DSC_5166

Jekun kanssa oletaan nyt harjoittelemaan tämän kirjan opeilla. Pojat syventyivätkin kirjaan, Jekulla vaan vähän tuo keskittyminen herpaantui 😀

DSC01384

Pupu Kolilla

140718-DSC_5183

Jekku Kolin komeissa maisemissa.

140718-DSC_5192


Mökillä

Posted on

Kuvia mökiltä Savonlinnasta

140709-DSC_5073

Vesi oli Hupista jännä, etenkin liplatus ja sitä piti ihmetellä. Ekana päivänä Hupilla oli päällä liivit, jotta näkisi sen liikkeet, mutta eihän Hupi siitä pihapiiristä mihinkään lähtenyt.

140713-DSC_5128

Kuumina päivinä käytin koirat uimassa. Jekku osasi edelleen upeasti uida. Periaate oli, että kiekka uimista ja sitten pääsee heti pois.

140713-DSC_5130

Hupi ei oikein pysy uidessa pinnalla. Sille pitää hommata liivit seuraavia uinteja varten.

140713-DSC_5131

Tassupohjaa onnistuu sentään.

140713-DSC_5134

Pupun tyylinäyte.

DSC01049-001

Rauhalliset kesäillat…

DSC00953

DSC00963

Pikkuneidin lempilelut, vasemmalla Hupi ja oikealla Sisu.


Pentukuvasaastetta :D

Posted on

Tässä sitä tulee

DSC01611-001

Oonko vähän söpö?

07 heinäkuuta

Tää on kyllä kummallisin nukkuja meillä ikinä!

DSC01615-001

Mikä toi on?

DSC_8081-001

Hulja tappaja

DSC_8127-001

Ison vierellä on turvallista

DSC_8241-001

Pitihän sitä jo seisotella 😉

DSC_8284-001

Kiinnostavaa!

DSC_8285-001

Isi, mihin mennään?

 

DSC_8296-001

Isi, kivaa!

DSC_8301-001

Isi, leikitään?

DSC_8395-001

Huolehtija paikalla.

DSC_8402-001

Jekku on sietänyt Sisua paljon enemmän kuin Hupia aikanaan. Murinaa toki kuuluu, mutta eiköhän Jekku taas parissa viikossa sula pennulle…

DSC_8152-001

Ja jotta totuus ei unohtui… Pennut on söpöjä ja suloisia, eikö?


Sisu tuli

Posted on

Nyt se on meillä viimein, Windytown Dominic elikkäs Sisu. Koirat otti pennun vstaan paljon rauhallisemmin kuin odotin tai siis Pupu otti, muilta en odottanutkaan mitään suurempaa. Hupi kulkee perässä ja tutkailee kaveria, Pupu tuskin edes huomaa, että täällä on ketään uutta ja Jekku odotetusti on kiinnostunut, mutta murinalla näyttää heti kaapin paikan 😀

Kotimatka tuli sylissä, koska hänen majesteettinsa ei halunnut olla lattialla omalla alustallaan. Pikku kaveri on jo paperisiisti ja heti kotonakin kävi paperilla asioilla. Reipas ja rohkea pentu, joka on heti kuin kotonaan.

140720-DSC_5206

140720-DSC_5207

140720-DSC_5217

140720-DSC_5218

Samasta puusta? Kyllä, isä ja poika

140720-DSC_5223

140720-DSC_5221


Pentunen

Posted on

Piti kirjoittaa kuvakollaasi lomareissustamme mökille ja Polvijärvelle, mutta kuvat ei olekaan kaikki vielä koneella, joten mennään pentupäivityksellä 🙂

Sunnuntaina olisi tarkoitus tuo Hupin poika, pieni Sisu hakea kotiin. En taida olla koskaan ollut näin huonosti valmistautunut pennun tuloon, en ole hankkinut vielä mitään 😀 . No toisaalta, meillä on kaikkea kotona koiralle, on pantoja, hihnoja, vaatteita, luita, leluja, ihan kaikkea, mutta olisi sitä voinut toki höpsöttää hieman. Pikku Sisun veli Aapo jo lähti viikko sitten kotoa, me venytimme hakua reissumme takia ja muutenkin tykkään, että pentu saa olla pikkasen pidempään kasvattajalla, 7-viikkoiset pennut on tosi pieniä ja ne lähinnä nukkuu ja syö.

Voin kuvitella miten Hupilla riemu ratkeaa kun pikku kopio tulee, se on varmaan niin niin onnellinen. Pupukin on varmasti innoissaan, niin se on aina ollut pikku pentujen kanssa. Mutta Jekku, se ei aikanaan ilahtunut Hupista alkuun, eikä varmasti ilahdu Sisustakaan. Jekulla menee se pari viikkoa, ennenkuin pentu on sen mielestä tarpeeksi kurissa ja järjestyksessä ja sitten voikin taas jo leikkiä pennun kanssa. No onneksi Jekku ei ole ollut koskaan mitenkään paha, murissut vain leikki yrityksille alkuun. Jännittää jo pikkasen pennun tulo, vielä pari päivää pitää jaksaa…

10552635_725225804182366_7894828833165249982_n

Veljekset harjoittelemassa lenkkeilyä, Sisu vaaleampi takana, edessä Aapo (Kuva: Maria Lehto)

10526632_10202316454569471_1235443776_n-001

Pikku Sisu harjoitteli pönötystä (Kuva: Maria Lehto)


Varustelua hankittuna

Posted on

Jekkuhan on ainut minun koirani, jota en ole saanut opetettua olemaan vetämättä. On kokeiltu pysähtyä kun vetää, vaihtaa suuntaa, nykäistä, opettaa käskyllä löysäämään hihna ja vaikka mitä. Silti, Jekku, jonka sisällä asuu husky, vain vetää ja vetää. Namit ei pihalla kiinnosta, joten kiitos on ollut vain sanallinen. Jos koiran ottaa lyhyelle hihnalle vierelle, koira osaa kävellä, kun hajut ei valtaa mieltä.

Vetäminen on huonoa Jekun kaulalle ja selälle ja todella huonoa myös minun niskoille ja hartioille. Olen käyttänyt viime aikoina perinteistä kuonopantaa, mutta Jekku ei tykkää siitä, enkä minä tykkää siitä. Peruskuonopannassa on myös vaaransa, vaikka itse laitankin sen kaulapantaankin kiinni, mutta jos sattuu vaikka tallomaan hihnalle tai koira säntää, kuonopanta kääntää nopeasti pään sivulle, mikä ei ole hyväksi sekään.

140702-DSC_5007-001

Jekun perusvarustelu tähän asti

Niinpä tilasin Lemmikkistoresta Jekulle uusia varusteita kokeiluun. Jekku sai Top Canis Salon vedonestovaljaat, joissa on edessä rengas, johon hihna kiinnitetään. . Valjaiden pitää olla melkoisen napakasti päällä ja ideana on, että valjaat kääntää vetävän koiran. Jekun on pienimmät mahdolliset, XS kokoa. Näitä testattiin nyt lyhyehkö iltalenkki. Alkuun olin todella epäuskoinen, sillä valjas kääntyi hieman päällä, vaikka oli napakasti kiinni. Lisäksi sama esti hieman hihnanpuoleisen jalan toimintaa. Koira yritti vetää kovasti alkuun, mutta rauhoittui sitten kävelemään iisimmin. Pitää jatkaa testiä, että toimiiko nämä todella. Nyt tuntuu, että peruskävelyssä ainakin toimisi jollakin lailla, mutta kunhan päästään kohtaamaan esim. koiria tai tulee hyviä hajuja, näkee todellisen luonteen.

Toinen hankinta oli Canny Collar – kuonopanta. Jekulla on pienin koko 1. Siinä ideana on, että pannan kiinnitys on niskan puolella ja vetäessä kuono painuu alaspäin. Ostin Jekulle vaaleanpunaisen, sillä vaalealla koiralla musta on usein häiritsevän näkyvä ja monet luulee kuonopantaa kuonokopaksi ja koiraa vihaiseksi. Vaaleanpunainen ei ehkä niin paista naamasta. Hyvin lyhyt kokeilu tehtiin kodin edessä ja ehtihän se Jekku jo sen kuonopannan nykästä kuonoltaan (kuten tekee vanhallakin). Hieman tuossa koossa leuan alta löystyy kiristys ja etenkin kun on vielä uutena vähän jäykkä. Laitoin sinne jo pienen pääpompulakumilenkin estämään liukumista. Tuntui alkuun toimivalta, tämänkin kokeilua jatketaan.

Ja kumpiakin tarvikkeita käytetään toki koulutuksen ohella, ehkä joku päivä Jekku kävelee jo ihan tavallisella pannalla tai valjailla.

140702-DSC_5009

Tops Canis etukiinnitteiset vedonestovaljaat koko xs ja Canny Collar kuonopanta koko 1

Tilasin myös kaikille koirille Unelmalemmikistä uusia puhelinnumero laattoja. Toisissa kaupoissa oli vaikka minkälaista metallista luunmallista kuvioilla sun muita. Jekulla on tuollainen ollut, mutta siinä ei ole kaiverrukset pysyneet. Meillä on vielä yksi vanha ehjä, joka on ostettu vuonna 1997 ja se edelleen on täysin luettavissa ja tarpeeksi pieni ja huomaamaton eikä kolise. Meillä on siis muoviset 17mm kokoiset (tylsät) pyöreät nimilaatat. Nyt niitä on 5kpl ja se yksi vanha, näin on lenkkipantoihin omat ja mökkipantoihin, jotka on siellä koko ajan kaulassa, toiset. Ja minullahan noissa nimilaatoissa ei ole nimeä lainkaan, pelkkä puhelinnumero vain. Ennen puhuttiin, ettei saisi olla nimeä, jottei varas tai muu epämääräinen koiran kiinniottaja tietäisi koiran nimeä.

140702-DSC_5017

 


Pihan pissasuojausta

Posted on

Uroskoirat nostavat tiuhaan tahtiin kinttuaan pihassa, niin kasvit joutuvat koetukselle, etenkin havukasvit ottavat helposti nokkiinsa. Pihassamme on yksi tuijapensas, jonka helma alkoi jo ruskettumaan, lisäksi kuusiaita on kasvamassa ja se on suosittu pissimisen kohde. Viime kesänä keksin tuijapensaan juurelle laittaa turveharkkoja ja tänä kesänä ne alkavat olla aika kivan näköisiä, kun kasvavat kukkasia. Harkot on juuri sovan korkuisia, ettei pojat yllä osumaan tuijaan.

140702-DSC_5013140702-DSC_5014

 

Kaadetun koivun rungonpätkät oli koristeina pihassa, mutta nyt ne siirtyivät kuusiaitaa suojaamaan. Ne toimivat pissialustoina pojille kuusiaidan juurella, näin kuuset selviävät ainakin vähemmällä. Kukkapenkkiä suojaa pienet aidat, pojat kun tuppasi kävelemään sinne keskelle.

140702-DSC_5011

140702-DSC_5010

Hyötykasvit on suosiolla nostettu hieman korkeammalle lavojen avulla, ei maistuisi pissalla maustettu tilli uusien perunoiden kanssa. Syötävät marjat on koirien piha-alueen ulkopuolella ja vadelmat, jotka on pihassa, on suojattu osittain aidoilla. Koirat nimittäin popsii marjat, jos silmä välttää 😀

140603-DSC_4662

 


Shampoita, turkkeja, lenkkejä ja kilpikonna

Posted on

Pesuhuoneessa on kasoittain koiranshampoo pulloja. On tyhjiä sekoittamista varten ja sitten niitä käytettäviä. Lisäksi kaapissa on valikoima harvemmin käytettäviä. Kun perheessä on 3 koiraa joilla kaikilla on erilainen turkki ja erilaiset vaatimukset, pulloja alkaa kertymään, etenkin kun kyseessä on näyttelykoirat. Ja kun jotkut shampoot on näyttelypesuun ja toiset kotipesuun, sitten vielä syväpuhdistavaa, öljyhoitoa ymym. No eipä ainakana turkki totu tiettyihin aineisiin. Raijalta saatujen testiaineiden jälkeen tilasin vielä yhdet pullot jatkuvaan käyttöön, True Iconic ei minua ensi kokeilulla hurmannut, peruspesuun tuntui olevan ok ja piti takuttomana, mutta kun olen seurannut ihmisiä jotka sitä käyttää jatkuvasti ja heillä nähnyt hyviä kokemuksia, iski halu kokeilla pitkään käyttöön. Nyt isot sekoituspullot on sekoitettu valmiiksi TI:n show sarjan aineita. Itseäni näissä miellyttää silikonittomuus ja suolattomuus ja ettei niissä ole kuluttavia aineita. Lisäksi ne ovat biohajoavia. Katsotaan mitä turkit tykkää (kunhan kasvaa :D). Nämä siis Jekulle ja Hupille, Pupulle on ihan eri aineet.

140619-DSC_4841

Koiranpesukori hieman hmmm vyöryy yli 😀 Ihmisten aine pullot on sekoituspulloina. Parhaat sekoituspullot on edess oikealla, isot Espreen sekoituspullot mitta asteikolla.

140619-DSC_4842-001

Uudet True Iconicit ja pestävä.

Jekun turkki kasvaa hurjaa vauhtia. Sitä on vajaassa kahdessa viikossa tullut varmaan sentti. Vaikka muuten tykkään tästä kaljulookista, niin en pidä siitä, että Jekku palelee. Se usein tärisee ja tärinä loppuu kun pukee sen suosikin, Hello Kitty paidan, joka on aivan liian iso. Muista vaatteista se ei tykkää, vaan yrittää hinkata ne pois päältä. Silleen ihme, kun Jekku ei koskaan palellut pakkasissakaan karvallisena ja kun villakoirat lopettaa palelun yleensä viikon päästä ajelusta, niin harjakoiran tukka on sen verran ohut, että Jekkua paleltaa vieläkin. Jos turkkia ei koskaan kasvatettakaan takaisin tai ajelen sen joskus, on pakko ajaa koira suoraan 9mm pituuteen, eikä millisiiliin.
Yllätyin myös kuinka rasittavaa minusta jatkuva pukeminen on. Toki oletin, että olisi lämpimät kelit ja koira voisi olla nakuna, mutta nyt ei ole säät sitä suosineet. Pitää pukea kurahaalaria, lämpöpaitaa, sadetakkia… Ja jos ei ole tarkkana, niin käy hullusti. Jekulla oli Naomin vanha haalari enkä mä tajunnut, että se on tyttömallia ja pippeli jää sinne sisään… Arvata voi mitä kävi pihapissalla…

140619-DSC_4843-001

Märkänä Jekku on kuin naku, rusketusta on tullut, niin näkee millainen väritys Jekulla olisi nakuna. Ihania pilkkuja!

140619-DSC_4845

Pieni kalju raukkaparka 😀

140621-DSC_4888

Mutta hurjaa vauhtia turkki kasvaa ja punainen tunkee jo läpi. Tumma pilkku niskassa tuli, kun siinä oli punkki ja siihen kohtaan alkoi tulla eri väristä karvaa.

140620-DSC_4867

Jekun lemppari paita, ainut mitä se ei yritä riipiä pois.

140622-DSC_4891

Kokeilin koirille lenkille, Roosan ja Wilman vanhoja, noin 250cm pitkiä hihnoja. Miten mä oon selvinnyt 3 koiran kanssa noin pitkillä hihnoilla, vaikka kivaltahan nuo käteen tuntuivat.

140621-DSC_4885

Talon maalauksen ajan Julian kesäaitaus on purettu ja Julia asuu isojen koirien vanhassa näyttelyhäkissä. Toivottavasti kelit kohta suosisi maalausta, niin saisi Julialle taas isommat tilat.