Category Archives: Koulutusohjeita

marras 18 2011

Fiksu ja vähemmän fiksu

Posted on by

Olen nyt opettanut kaikille koirille kosketuskeppiä. Jekku on ollut selkeästi fiksuin, niin kosketuskeppi kuin alusta opittiin alle 5 minuutissa, kun pääsi homman jujusta kiinni. No ei Naomi ja Pupukaan juurikaan huonompia, hämmästyttävän helppoa. Oikeaa kosketuskeppiä meillä ei ole ollut, mutta sen virkaa on ajanut, poikien tekemä, tikun päässä oleva pääsiäismuna 😀

Vähemmän fiksua Jekku osoitti eilen illalla. Kun koirat olivat rouskutelleet illan isoja naudanluita, ajattelin, että pitää vielä kohta päästää pihalle, kun katsahdin Jekkua. Pikkumies seisoi olohuoneen lattialla ja lorotti tyytyväisenä kinttu pystyssä legoihin! Onneksi tajusin reagoida ja karjaista. Herra sitten joutui koirahuoneeseen odottamaan siivousta ja ulospääsyä. Aivan käsittämätöntä toimintaa herralta, toivottavasti otti onkeensa, että tämä on täysin kiellettyä ja tämä olisi nyt ainutlaatuinen tapaus. Jekkuhan ei todella tiedä periaatteessa, että sisäpissiminen on kiellettyä, kun ei ole moista koskaan yrittänyt. No nyt tietää 😀 Ei edes kyläpaikoissa tai koiratreeneissä ole yrittänyt tehdä sisälle…

marras 17 2011

Treeneissä

Posted on by

Tänään oli Pupun ensimmäinen rally-toko tunti. Pyörällä pöräytettiin paikalle. Pupua jännitti selvästi, haukku oli herkässä. Koira ei oikein tiennyt pitäisikö ystävystyä vai mitä kurssitovereiden koirien kanssa. Kavereina treenaamassa meidän kanssa oli afgaani ja greyhound.Kun päästiin treenaamaan ensin kontaktia ja sitten jo ihan vähän rataakin, niin Pupu alkoi pikku hiljaa toimimaan paremmin ja paremmin. Nameja upposi koura kaupalla ja naksutinta naksuteltiin urakalla. Jostain muistinsa lokeroista Pupu kaivoin pentuna opetut opit. No kentällä koira toimi, mutta kun tuli ihminen tai koira liian lähelle, koira syöksyi niitä kohti. Koiria kohti epävarmana haukkumaan ja ihmisen luo tietenkin, hyppimään.

Koska Pupu ei osaa sivulle tuloa kiertäen, saimme tämän kotiläksyksi. Ensiksi pitää opettaa kosketuskeppi, jolla ohjaten sitten opetetaan kiertäminen.  Kosketuskeppi on keppi, jonka päässä on pallo. Koira opetetaan tökkäämään nenällä palloa. Keppiä liikuttamalla saadaan koira kulkemaan haluttuun suuntaan, koska se yrittää tökätä palloa. Keppi sitten voidaan helpommin häivyttää, kuin perinteisesti käytetty käsi, jossa nami. Aiemmin siis pidettiin namia kädessä ja sillä ohjattiin koiraa. Koira oppi vain odottamaan milloin nami on kädessä, eikä seurannut tyhjää kättä.

Keppi oli myös kätevä, kun Pupu yritti hyppiä, tarjosi kouluttaja kepin nenän eteen. Pupulle oli juuri näytetty, että keppiä koskemalla saa naksun ja palkan. No sen oli sitten pakko koskea ja unohti hyppiä 😀

marras 9 2011

Koulutusluento

Posted on by

Kävin tänään koulutusluennolla, joka liittyi tuohon Rally-toko kurssiin. Hauskasti sitä huomasi tippuneensa hieman kehityksen kelkasta, koirille kun ei ole opetettu kosketuskeppejä tai mattoja, kun en ole tajunnut niiden ideaa ollenkaan. Luento oli mielenkiintoinen, tulipahan päivitettyä nykyisille koulutusmetodeille, pääosin shapingiin, jota tuo naksutuskin on. Muutamia isompia virheitä huomasin mitä on tullut tehtyä:

-Ohjaan koiraa namilla, vaikka pitäisi odottaa koiralta toivottua toimintaa. Koiran pitää tarjota mitä halutaan. Jos halutaan koiralta kaksi jalkaa laatikkoon, ensin palkitaan laatikon katsomisesta kun se toimii, odotetaan että koira tarjoaa laatikkoa kohti menemistä, kun se toimii vaaditaan taas yksi pykälä enempi. Koira joka hoksaa tuon tarjoamisidean, oppii hyvin nopeasti hakemaan onko se tämä mitä etsit. Kun koira tarjoaa aina toimintoa, siihen liitetään vasta sitten sana.

-Vaadin liikaa eri asioita samalla koulutuskerralla. Koiran pitäisi heiluttaa häntää, seistä kauniisti ja pysyä paikallaan oikeassa asennossa… Ei onnistu, eka haetaan seisominen, sitten pikku hiljaa parempaa asentoa, kumminkin niin, että vahvistustiheys säilyy.

-Tarpeeksi tiheä palkitseminen. Opetusvaiheessa toiminnasta palkitaan noin 5sek välein. Eli oikeastaan jatkuvasti, jos väli on pidempi, on hypätty hakemaan jo liian vaikeaa.

-Sitä saa mitä vahvistaa… Eli jos älähdät koiralle joka ryntää haukkumaan ovikelloa, se saa positiivisen vahvistuksen… Ennemmin pitää opettaa, että ovikello on merkkiääni istumiseen tms 😀 (Tää on NIIIIIIN vaikeaa)

-Negatiivinen rankaisu pahentaa ongelmakäyttäymistä, koska se saa koiran lukkoon ja stressaantumaan joka lisää ongelmakäyttäytymistä.

Huoh, vähän hirvittää mitä tuleman pitää kun Pupun tuonne vie, kun tiedän nyppiväni hihnasta, joka on juuri sitä negatiivistä rankaisua joka ei johda mihinkään. Se tulee jostain selkärangasta, kun on 80-luvulla oppinsa saanut, jolloin tuo oli ihan suositeltavaa. Pitää aktiivissesti opetella vanhoista käyttäymismalleista pois. Silti jännityksellä odotan, aina voi oppia uutta 🙂


Pieni innokas Pupu silloin joskus 7kk iässä 🙂

marras 1 2011

Koulutusta

Posted on by

Miten sitä ei ole tiennyt, että ihan vieressä on koirakoulutuksia ja näyttelyharjoituksia. ENiten harmittaa, että oli näköjään myös näyttelykoirien hierontakurssikin vieressä. ELi tuossa lähellä, entisessä Kennelliiton toimitilassa on kaikenmaailman koirajuttuja Avoimen luokan järjestämänä (LINKKI). Niinpä nyt sitten menin ja ilmoitin Pupun Rally-toko -kurssille 😀 Mulla ei ole juurikaan hajua koko lajista, kuin että jossain kylteissä on tehtäviä mitä pitää suorittaa, mutta noin muuten en kyllä tiiä. Nyt olen YouTubea katsellut, mitä tuo on. Mutta avoimin mielin mennään Pupun kanssa sinne, Pupulla on joka tapauksessa varmasti kivaa 😀 Lisäksi mennään katsomaan maanantaisia näyttelyharjoituksia, että saisko Jekku jotain uutta sieltä.

Naomin haava on parantunut kauniisti. Pönttöä on joutunut pitämään, kun salakavalasti on poistellut suojaksi laitettua sukkaa ym. Saattaa antaa sukan olla pitkän aikaa, kunnes se on yhtäkkiä kadonnut.

Jekku joutui tänään toteamaan, että elämä on karua. Herra on nyt jonkun aikaa, katsellut ruokakuppiaan ja käynyt koskematta omaansa katselemassa muiden. On sitten palannut kupilleen, kun muilla on ollut loppu ja sitten vasta syönyt. Mutta tuollainen kuppiin sylkeminen ei vetele. Ilolla ja Pupulla aikanaan otettiin tylysti kuppi pois, jos alkoivat pelleilemään, mutta Jekku on ollut semmoinen mammam mussukka, ettei oo raaskinut. Nyt hermostuin, kun odotteli, josko parempaa tulisi, että kun poistui kupilta muiden kupeille, niin kuppi tylysti lähti ylös, eikä takaisin tullut. Palataan asiaan huomisella ruualla, josko sitten jo maistuisi ihan se mitä tarjotaan. Pupu jaksoi aikanaan pari päivää temppuilla, mutta sen jälkeen on aina syönyt kaikkea mitä kuppiin on laitettu. Saapa nähdä kauanko Jekku jaksaa yrittää.

311020111485.jpg
Pupun on taas joutunut kulkemaan kuonopannan kanssa, neiti kun on päättänyt haukkua kaikille ohikulkeville koirille…

311020111486.jpg
Naomi ja Naomin oma yksiö, jossa ah, oma rauha…

311020111479-3.jpg
Jekku sen kuin kasvaa, tätä kasvua voi seurata kuvina TÄÄLLÄ.

syys 22 2011

Joojoo mies

Posted on by

Jekku jaksaa yllättää. Poika täytti eilen 7kk ja ajattelin, että voitaisiin alkaa harjoittelemaan pyörään totutusta, Jekkukin tulee aikanaan varmasti juoksemaan pyörän vierellä Pupun kanssa. Kävelytin ensin pari metriä pyörän vierellä ja kytkin sitten Springer juoksutuslaitteeseen, poika ei ollut milläsinkään, odotteli vaan koska mentäis… No nousin pyörän selkään ja koira näytti siltä, että mentäiskö ny kovempaa. Korttelin ympäri ajoin ja viimeiset metrit poika sai painaa ihan niin kovaa kuin pääsi tai lähinnä niin kovaa kuin mä pääsin 😀 Poika nimittäin juoksee näköjään todella kovaa ja näyttää ihan whippetiltä. No tulipa todettua, ettei tätäkään tarvitse totutella ja opetella, poika on semmoinen joojoo mies, että kaikki sopii, varsinkin jos saa makkaraa tai mennään kovaa. Ensi keväänä sitten, kun on vuoden täyttänyt päästään sitten juoksutuspuuhiin.

Pupu pääsee kerran pari viikossa pyörän vierelle kunnolla juoksemaan. Pääosin menemme ravia, mutta kotia lähestyessä alkaa yleensä Pupun vauhti nousta ja viimeiset metrit tullaan senkin kanssa ylämäkeen niin kovaa, kuin pyörästä irtoaa. On ihana katsoa koiran nautintoa, kun ensin saa mennä laumanvaellusravia ja sitten lopuksi päästää viimeisetkin höyryt ulos.

220920111364.jpg
Mitä me tässä odotellaan, voisko jo mennä?

220920111368.jpg
Jekku menee kuin vanha tekijä.

syys 19 2011

101 koiratemppua

Posted on by

Sain veljeltäni syntymäpäivälahjaksi kirjan 101 koiratemppua. Kirjasta löytyi yksi klassikkotemppu, joka me aikanaan veljen kanssa opetettiin huonoin seurauksin sekarotuiselle Osku koiralle. Temppu oli oluen nouto jääkaapista. Aluksi piti tietenkin opettaa jääkaapin avaaminen. Laitettiin oven kahvaan naru ja keppi, joista Osku sai avattua oven. Muuten kiva, mutta koira lähtikin vetämään narua väärään suuntaan, niin että ovi pysyikin kiinni ja koko jääkaappi meinasi kaatua 😀

No ei siinä vielä kaikki… Opetimme Oskua hakemaan myös tölkkiä. Pari ekaa hakua eteisestä olohuoneeseen meni ihan ok, mutta hurjista kehuista innostunut Osku haki tölkin vauhdikkaalla laukalla eteisestä ja innostuessaan puri noutoesinettä. No siinähän meni sitten tölkki rei’ille hampaiden voimasta ja hyvin ravisteltuna se alkoi voimallisesti suihkuamaan. Osku sylkäisi tölkin keskelle olohuoneen lattiaa, jossa tölkki suihkusi kattoon asti. Tätä temppua ei le sen koommin opetettu 😀

osku.jpg
Sekarotuinen Osku osasi monenmoisia temppuja.

syys 18 2011

Olipas tuomari :D ja koirankorjausta

Posted on by

Lohjan pentu show takana ja ei voi kuin ihmetellä tuomaria. Tuomarilla ei ollut oikeuksia harjakoirille, mutta pentunäyttelyissä voi pentuja arvostella kuka vaan. Noh kun tuomarille sitten pläjäytetään 19 harjakoiraa nenän eteen, niin tietämys ei ole aina suurta. Jekulle hän toivoi pidempää kuonoa ja parempia kulmauksia. Hauskaa sikäli, että Jekulla on pisimpiä kuonoja mitä teidän ja kulmauksetkaan ei ole huonot 😀 Kehässä Jekku kulki upeasti metrin edellä ja meinattiin törmätä edellä menevään. Seisomiset sujui ok, mutta pöydällä oloa pitää vielä hioa.

Tuomari: Kati Kilpeläinen

Sopivan kokoinen, jolla hyvät mittasuhteet. Sopiva Luusto, hyvä kallo. Kuono voisi olla pidempi. Lyhyt kaula. Etuasentoinen lapa, riittävä eturinta & runko. Laskeva selkälinja. Voisi olla paremmin kulmautunut. Liikkeiden tulee vielä vakiintua. Kaunis karva, rauhallinen luonne.

PEK-4

LISÄÄ KUVIA TÄÄLLÄ

Eilen kävi hyvä ystäväni meillä yökylässä. Hän on nykyään kouluttautunut ongelmakoirakouluttajaksi. Vihjailin etukäteen, että Pupu riekkuu ja hyppii eikä jätä tulijaa rauhaan koko aikana ja Jekku poika haukkuu. Nopealla analyysillä, Pupu ei ole kuulemma mahdoton, sille ei ole vain opetettu käytöstapoja ja sen pitäisi saada enemmän liikuntaa vauhdin purkuun. Jekku oli sitten vähän haasteellisempi, se nimittäin kuvittelee olevansa iso rottweiler uros, jonka tehtävänä on suojella emäntää 😀 .  Nyt Jekulle tehdään pienillä eleillä selväksi, että emäntä kyllä osaa ihan itse pitää itsestään huolen. Vaikeinta tässä on ehkä mulle, olla pari päivää huomaamatta Jekun haukkua, en saa komentaa enkä reagoida 😀

dsc_6121.JPG
Ja tämä olisi tuomarin mukaan kaivannut lisää pituutta 😀

dsc_6137.JPG
Minun pieni rottweiler, on sitä myös kehässä 😀

dsc_6146.JPG

dsc_6166.JPG
Tuomarin arviossa…

dsc_6157.JPG
Kaulaton, kulmaukseton, kuonoton 😀

syys 13 2011

Elämä on koulutusta

Posted on by

Kyllä huomaa, että Naomilla alkaa olemaan lääkitys enempi kohdallaan. Tänään pidin iltahämärissä koiria irti tyhjässä puistossa ja normaalisti Naomia olisi saanut huudella ja odottaa, sekä varmistaa, ettei koira hukkaa meitä. Naomilla kun ei ole ollut koskaan kovin voimakasta tarvetta lauman kasassa pitämiseen, kyllä lauma hänestä huolehtisi. Nyt Naomi kulki hyvin mukana, jäi kyllä haistelemaan, mutta sai juosten (! kyllä, juosten) meidät kiinni helposti. Lopuksi kun Naomia huusi haisteluista hihnaan kiinni, koira juoksi onnellisena täyttä laukkaa luokseni. Ontumisetkin jäi, ainakaan en ole havainnut,  joko särkylääkityksen ansiosta tai kilpparilääkityksen tultua kohdalleen. EI Nao vieläkään ole super vilkas, mutta semmoinen eloisampi ja iloisempi sekä yritteliäämpi. Jekkua kouluttaessa on aina yksi harmaa tunkemassa, et mä kans. Voisin veikata, että nyt lääkitys alkaa olemaan paremmin kohdalla.

Lenkillä alkoi itseäni naurattamaan, että lähes kaikki toiminta on jonkinlaista koulutusta ja sillä on tarkoitusperänsä. Nytkin kävelin puistossa reipasta vauhtia, koirien piti pitää itse reipasta vauhtia, että pysyivät mukana. Puistossa eteen tullut kivi, toimi pienenä koulutusalustana ja jokaisen oli vuorollaan hypättävä kivelle (no Nao reipas pomppi koko ajan selkeästi huutaen ”Minä! Minä!”). En myöskään pysynyt puistotiellä, vaan poukkoilin pitkin poikin puiden seassa. Aina kun koirat lähti vauhdilla edelläni johonkin suuntaan, tein 90 asteen kulman toiseen suuntaan. Mahtoi näyttää hassulta, jos joku katseli. Lisäksi huomasin hetken tulleen, kun Jekku hetkeksi pysähtyi haistelemaan. Nopea piiloutuminen lähipuun taakse. Hetken Jekku kattoi, et ei hemmetti, mihin se hävisi. Jätettiinkö mut yksin noiden hullujen kanssa. Mutta sitten se sai hajun tai ainakin havaitsi minut ja kipitti kiireesti luokseni. Tietenkin voivoittelin kauheasti, että mihin se pieni Jekku raukka hävisi. Tällä vahdistin koiran epävarmuutta jäädä lenkillä yksin ja vahvistin koiran pysymistä lauman mukana, niin, että koira oppii itse seuraamaan, eikä sitä tarvitse huudella.

Kotona, jos joku koira haluaa silityksiä, siltä yleensä vaaditaan ensin jotain. Jekkua esimerkiksi laitetaan seisomaan lattialle tai pöydälle ja vasta sen jälkeen se saa haleja ja rapsutuksia. Näin seisomisesta ja käsittelystä tulee ihan arkea ja haluttua toimintaa. Lisäksi se on pientä aktivointia arjen keskellä, jokaiselle otukselle.Jos näitä alkaisi aktivoimalla aktivoimaan, niin kyllä siihen saisi päivänsä kulumaan. Ja jollei muuta, niin aina voi vaikka laittaa pompulan uusiksi 🙂

dsc_5870.JPG
Etupihallamme kasvaa useampikin kärpässieni. Koirien reagoiminen sieniin on ollut mielenkiintoista. Ensin mentiin haistelemaan, et mikäs tänne on tullu, onko se lelu. Mutta kun pääsivät haisteluetäisyydelle, niin kaikki kavahtivat sientä ja kiersivät sen kaukaa.