Villi kaksikko ja jätöksiä *mur*

Posted on

Ilo ja Nao on muuttuneet ihan kummallisiksi… Päivästä toiseen ne painivat keskenään. Välillä ne juoksee ympäri kämppää, tosin harvemmin, sillä isot koiratkin innostuu, mutta pääsääntöisesti purevat toisiaan painien. Eilenkin Naomi yritti leikillisesti karkuun, niin Ilo roikkui Naon sääriluu suussa raahautuen perässä. Tytöt peuhaa kuin pikkupennut. Itse kiellän isoja osallistumasta leikkiin, ettei mitään satu ja että pikkuset saa riehua rauhassa. Mutta eipä nuo isot niin hanakasti ole siihen leikkiin menossakaan. Eilen myös nähtiin se ihme, että Ilo juoksi lelu suussa, joka tietenkin oli mahdollisimman iso, isojen koirien pehmo. Harjakoirat kun ei meillä yleensä leluja suuhun ota (paitsi Ilo poikien yhtä pientä pehmeää lelupalloa ja turkismyttyä). En tiedä miten tuo Naomin leikkaus on tähän vaikuttanut, että haiseeko se jotenkin erilaiselta ja käyttäytyisikö se jotenkin sitten erilailla. Itse on ollut kyllä hämmästynyt, kun superrauhalliset harjakoirat on alkaneet riehujiksi.

Joku koirista tekee asioita sisälle. Ensin löytyi kahdet pissat eri öinä matoilta. Ja nyt sitten olen kahtena yönä ja kahtena päivänä törmännyt lattialla kakkoihin! Selkeästi barf koiran kakkoja, koska niissä on luuainesta sulamattomana eli syyllinen voi olla vain Naomi tai Pupu (Ilon erottaa koosta). Ärsyttää, barf piti olla niin hyvää, joten missä mättää, etenkin kun epäiltyjen listalla on kaksi 100% sisäsiistiä otusta. Ja ennenkin se toimi. No joka tapauksessa syötän nuo barffit pakasteesta pois, mutta pitää miettiä mitäs sitten. Vauvan tulo lähenee ja isäntä on esittänyt toiveen nappuloista, sillä aikaa kun olen poissa. Ja helpommalla pääsisin itsekkin niiden kanssa, etenkin jos ei tarvitsisi joka yö mattoja siivoilla… Mutta miten lie käy sitten Ilon ihon kanssa, pitäiskö sille olla jotain superallergikko muonaa?

(muutama kännykuva, siksi laatu tuota)

22092010277.jpg
Riehuvat harjakoirat, meno taas varsin vauhdikasta.

19082010247.jpg
Mekö syyllisiä öisiin kasoihin??? Me ollaan vaan nukuttu täs koko ajan…


Jestas näitä ilmoja…

Posted on

Sataa ja sataa, mikä tarkoittaa 16 kuraista jalkaa joka lenkin jälkeen. Ja kahta kiharaista villakoiraa.. No noita kahta isoa ei sateet haittaa pätkän vertaa, mutta harjakoirien saaminen asioilleen on työn ja tuskan takana, sillä eihän märkään maahan voi astua.

Sitruunapanta tuli testattua, turha kapistus. Parissa päivässä Uni alkoi haukkumaan kuin pantaa ei olisi ollutkaan. Muu perhe tukehtui sitruunan hajuun, kun kone koko haukun ajan suihkutti, joten luovutin ja otin sen pois. Kokeilin myös Pupulle, mutta ei tainnut sekään ihmeesti hätkähtää, kun en mitään apua huomannut.

Ilon iho on nyt ok, muutamia vanhoja rupia vielä löytyy, mutta odotan koko ajan kauhulla, että milloin taas iho reagoi näihin sateisiin…

150920102661.jpg
Kaks hullua painaltaa urheilukeskuksen joutomaalla kaatosateessa.

15092010268.jpg
Pikkuset kävivät vain pikaisesti asioillaan.

15092010269.jpg


Unin uusi malli

Posted on

Nyt se on sitten tehty, Unin uusi malli. Näin jätettiin näyttelyt tauolla ensi maaliskuuhun asti, jolloi lähdetäänkin hakeamaan sitä viimestä sertiä. Totesin, että menetämme vain messarin ja Turun näyttelyn, joten ei ole vaivan arvoista pitää pitkää turkkia. Tosin emmä tiiä mimmonen tursake toi taas kohta on… Nyt Unilla on tuommoinen modernin tyyppinen isolla tukalla, mutta keväällä sitten varmaan palaamme paljaaseen pyllyyn. Koira näyttää ihan hassulta, kun jalkakarvat puuttuu, mutta ei sitä rumaksi saa silti…

Vedin ensin pois 10-15cm ja sitten pesu ja föönaus. Sen jälkeen siistiminen. Silti tuntuu, että vartaloon jäi vielä aika paksulti karvaa. Karva oli myös niin paksua, ettei tuo alkuleikkaaminen meinannut millään onnistua, kun sakset eivät meinanneet pystyä hyvin tiiviiseen karvaan. Koska työskentely oli hyvin hidasta tämän raskauden takia, niin jouduin trimmaamaan koiran pimeässä pihalla… Täytyy tässä huomenna päivän valossa hieman tarkkoa ja seuraavassa pesussa hieman tarkistaa mallia. Mutta yksinkertaisesti ei pysty eikä jaksa tehdä koiraa yhdellä kertaa. Nytkin lonkkia ja selkää särkee, saa nähdä miten pääsee huomenna sängystä ylös.

Ilpan kaula on jo parempi. Tänään uskalsin kokeilla jo eloa ilman pönttöä. Voi sitä riemua pienellä koiralla, niin piti pinkoa, että eksyi naapurinkin pihamaalle. Antibioottikuuri jatkuu vielä pari viikkoa, joten toivottavasti tuo nyt parantuu ja pysyy poissa.

dsc_6151.JPG

dsc_6151-1.JPG

dsc_6163.JPG
Eilen laitoin Naominkin kuntoon, kun oli aikamoinen parta sillekkin tullut ja karva kasvanut pitkäksi. Monia taukoja jouduin senkin laitossa pitämään…


Tyylilyyli

Posted on

Eilen tytöt purki pihalla taas hieman energiaansa, mutta en sitten tiedä mikä Uniin iski, sillä se sippasi todella nopeasti. Olihan eilen normaalia kuumempi keli kyllä ja koirallakin on tuo koko vartalo karvoitus edelleen. Aika tyylikäs se neiti kyllä olikin 😀 Pikkasen on tuota karvaa joka paikassa. Suunnitelmissa on se laittaa nyt kuntoon ja tietenkin se on sitten sadeilma.

Edelleen mietin mallia, vaikkakin minulle vihjattiin, että Uni näyttäisi skandinaavisessa ehkä isommalta kuin continentalissa. Unin tapauksessa se ei ehkä olisi hyvä juttu, kun ei ole narttu pienimmästä päästä. Varmaan tuo messari ratkaisee asian, jos ilmoitan sinne, niin sitten se on pylly paljaaksi. Jos en ilmoita, niin sitten on aikaa miettiä, sillä seuraavat näyttelyt on vasta ensi vuonna joskus. Se ehtii niihin mennessä palata vaikka takaisin continentaliinkin, jos olen karvat talveksi kasvattanut. Joka tapauksessa, siitä pitää karsia hyvin paljon karvaa, päätukkaa ja korvia tietenkin lukuunottamatta, että sen saa pysymään siistinä kevääseen. Tuo pitkä turkki ei tule kestämään näin pitkiä pesuvälejä.

dsc_6030.JPG
Kovaa mennään, kunnes meno hyytyi.

dsc_6047.JPG
Pupu ja pupu.

dsc_6070.JPG
Unilta irtoaa kieli…

dsc_6044.JPG
Me ei osallistuta tohon menoon ollenkaan! Ilo näyttää niin hassulta, kun jouduin korvastakin ottaa karvoja, kun toisessa korvassa oli myös hotspotin alkua.

dsc_6041.JPG
Ruskean kuvaus on sitten vaikeaa, välillä se näyttää ihan ruskealta, välillä harmaalta, mutta ei missään nimessä siltä, millainen se livenä on 😀

2010-09-10-haukkupanta.jpg
Uni eilen (läkähtyneenä) ja sama koira viime toukokuussa juuri laitettuna. Pikkasen on eroa 😀

2010-05-21-vantaa-paiva-ja-uni-laitettu.jpg
Pakkohan se oli sitten leikkiä kuvankäsittelyllä (käytössä tosin vain onneton Paint), mutta sai vähän suuntaa antavaa miltä Uni näyttäisi Skandinaavisessa leijonassa. Trimmaaja oli vaan yhtä onneton niin muotoilussa koneella, kuin livenäkin 😀 Nättihän tuo olisi perskarvoissakin. Hih, mutta sitten mentäis ihan väärinpäin. Yleensä kasvatellaan ensin tuo skandinaavinen leijona ja aikuisena sitten leikataan continental, Unilla menisi juuri päinvastoin.


Pulleat rosvot!

Posted on

Nyt on sitten keksitty uusin juttu. Jos takkahuoneen ovea ei muista lukita nauhalla, murtautuu Uni helposti paljeovesta takkahuoneeseen ja siitä pesuhuoneeseen. Houdini avaa sitten ruokatynnyrin kannen ja kaataa koko tynnyrin!! Mikäs se ystävällisempää, saa harjakoiratkin näppärästi evästä sitten 😀 . Alkuviikosta tapahtui ekan kerran ja illalla vielä Ilo oli ihan räjähdyspisteessä olevan näköinen, kun maha oli niin turvonnut ja janottikin kauheasti. Siitä tiesikin, että tynnyriä oli tyhjentäneet, Uni, Naomi ja Ilo, Pupulla ei ollut yhtään normaalia suurempi jano.
Tänään lähdin kiireessä ja unohdin kokonaan takkahuoneen oven auki, mutta onneksi pojat tuli koulusta 5min mun lähdöstä, sillä kuulemma tynnyri oli taas avattu ja kaadettu ja harjakoirat popsimassa… Se on käsittämätöntä miten Uni tynnyrin avaa, sillä se napsahtaa tosi kireästi kiinni, että saa itsekkin sitä repiä voimalla auki. Pakko siirtää tynnyri vaikka saunaan, sillä sinne Uni ei (ainakaan vielä) pääse, etteivät syö itseään halki.

Ilo sai eläinkääristä antibiootit ja uudet voiteet ja nyt on yritetty parannella hotspottia. Vähän paremmalta jo näyttää, toivotaan parasta.


Parempaa hallintaa ja ruokamäärät

Posted on

Uni houdinille on taas kokeiltu toista tapaa taluttaa. Se kun haukkuu ja hyppii kaikki vastaantulevat koirat (ja jotkut ihmisetkin). Yritin taluttaa sitä joku aika sitten pelkällä nahkalenkillä, joka oli molemmista päistä kiinni hihnan lukossa. Tämä tapa vähiten kuluttaa tuota niskaturkkia. No mikä oli tulos, vastaan tuli pieni koira ja kun yritin hillitä Unia sivullani, niin eikös se vetänyt päänsä pannasta. Onneksi ehdin varoittaa pikkukoiran omistajaa ja tämä sai pienen griffoninsa pelastettua syliin. Unihan ei olisi pahaa tehnyt, mennyt läpsimään tassuilla ja leikkimään pikku kaverin kanssa, mutta se olisi saattanut olla tuhoisaa tälle kaverille. Tämän jälkeen kuljettiin kuonopannassa taas. Tuskastuin vaan kuonopannan kanssa, kun Unin sai hallittua, mutta mitään oppimista ei tapahtunut, kuonopannassa sai hypittyä ja hilluttua entiseen malliin. Täällä kun vielä yleensä se vastaantulija tulee vastaan sillä kapeimmalla peltopolulla… Näissä tapauksissa ei auttanut kuin survoa koirat heinikkoon, lähes ojaan ja yrittää vain pidellä hihnoista kiinni (ja hävetä silmänsä päästään). Itselleni tämä on kova pala, sillä koirani ovat aina käyttäytyneet mallikelpoisesti ja ne on olleet koulutettuja. Pikku musta Uni, on usein koetellut kärsivällisyyttäni, vähän niinkuin pikku musta kääpiövillakoira Wilma aikanaan, sekin raivosi hihnassa. Mutta tuommoinen 4 kiloinen oli vastaantulijoiden mielestä lähinnä huvittava, kun taas tuo 25kg ei ole.

Vanhassa vara parempi, kun totaali hermo meni. Kaivoin koirien hihnalaatikosta nahkaisen kiristyspannan. Pupullekkin löytyi toinen joka juuri ja juuri meni. Ja eikun lenkille. Nyt lenkkejä kerryttyä olen huomannut, että ne toimivat, ainakin vielä. Voi olla, että jossain välissä niidenkin teho hiipuu ja pitää siirtyä hetkeksi johonkin toiseen. Nostamalla pannan hyvin ylös toisia koiria ohittaessa, saa Unin hyvin helposti hillittyä ja kiristämällä myös usein suhtkoht vaimennettua. Koira kulkee vierellä, kuin kouluhevonen kootussa ravissa, mutta kulkee. Lisäksi Uni yrittää usein näissä ohitustilanteissa pannasta pois pääsyä pään heilutuksella ja nopealla peruutuksella, mutta hah, kiristyspannastapa neiti ei irti pääse! Pupu uskoo jo sitä, että pannan nostaa ylös, sitä ei tarvitse sillä kiristää lainkaan. Näin minä pääsen ohi ilman, että täytyy kärrätä koirat ojaan seisomaan, pidellä niitä niin kovaa kuin pystyy ja ennenkaikkea, ei tarvitse hävetä riehuvaa isoa koiraa. Ehkä tähän pääsisi jollain pehmeämmälläkin tyylillä pitkäjänteisesti harjoittamalla, mutta nyt ei ole siihen resursseja tämän kasvavan mahan kanssa. Entisaikoina tämä tyyli oli valtavirtaa, mitä koirakouluissakin opetettiin (silloin kauan sitten 80- ja 90-luvulla kun minäkin olen tokossa kilpaillut…).

Onneksi saan välillä lenkille myös apukäsiä. Pojat kun on oppineet koirankäsittelytaitoja ja koirat on oppineet kulkemaan, niin heitäkin voi yhdistää. Pupukin on lapsen talutettava, silloin kun ei tule toinen koira vastaan, silloin nappaan vielä Pupun talutettavakseni, vaikka taitaa isoilla pojilla olla sen verran painoa, että menisivät hyvin vastapainona. Järkyttävää ajatella, että minä ulkoilutin poikien ikäisenä mm. kaveri labbista, jolla elopainoa oli 40kg kieppeillä, sekä naapuruston saksanpaimenkoiraa, afgaaneja, nöffiä ja kiinanpystykorvaa,sekarotuisia Oskua ja Tessua unohtamatta. Ei tulisi mieleenkään antaa pojille hihnan päähän yli 50kg painoista newfoundlandinkoiraa (KUVA) 😀 . Mutta silloin koiratkasvatettiin kovemmalla kurilla ja olivat ehkä siksi lapsenkin hallittavissa… Tai sitten ei 😀

05092010259.jpg
Apupojat lenkittää.

Lisään vielä loppuun koirien ruokamäärät talteen, jos tässä vaikka tulee lähtö ja isäntä joutuu ruokkimaan (ehkä pitäisi pojille ennemmin opettaa ruuan annostelua 😀 ).

Ilo
50g/kerta (100g päivä)
Valmista murre-mix raakaruokaa

Naomi
90g/kerta (180g päivä)
Valmista murre-mix raakaruokaa

Pupu 250g/kerta (500g päivä)
Valmista murre-mix raakaruokaa

Uni
2-3dl nappulaa (4-6dl päivä)
n. 110g (pötkön loput) valmista Murre-mix raakaruokaa (220g päivä)
+ mahdolliset ruokien jämät

Ruoka pötkö otetaan jääkaappiin sulamaan aina, kun ottaa seuraavan pötkön käyttöön, eli aamulla ja illalla.Yksi pötkö painaa 500g.


Ilo ja ovet

Posted on

Ilolla on kummallinen päähän pinttymä. Jos pesuhuoneen ovi on kiinni, Ilo käy rapsuttelemassa ovea niin kauan, että se avataan. Ei koiralla sinne mitään asiaa ole, mutta auki se on saatava. Jos ovi on vain raollaan, niin silti Ilo käy kissamaisesti kynsillään avaamassa oven ja taas menemättä sinne sisään 😀 . Pesuhuoneessa on vesikuppi ja ovi on lähes aina auki, mutta joku ihme suljetussa ovessa iloa vaivaa.

Ilon hotspot sitten levisi koko alavartaloon. Kaulassa on taas pahin jälki, mutta näppylää on alavatsa ja reisien sisäsivuilla. Nyt on aloitettu täsmä isku lääkevoiteella ja desinfiointiaineilla, lääkärin aikasemmin antamien ohjeiden mukaan. Pantaa tai valjaita ei pysty käyttämään, joten Ilon on ulkoiltava vain pihamaalla.

Ilon jatkuvien hotspot ihottuen takia on joutunut miettimään jalostuskäyttöäkin. Ilolla piti alunperin teettää pennut jossain vaiheessa, mutta nyt olen sitä mieltä, että terveistä polvista ja silmistä huolimatta, tuo ihottuma on niin ikävä vaiva, etten halua levittää sitä yhtään enempää harjakoirakantaan, joka on muutenkin jo melko sairasta. Kun tuo Ilon ihottuma ei selkeästi ole kertaluontoinen, vaan uusiutuu useita kertoja vuodesta ja jota säätkin huonontavat, niin ei se ole kivaa elämää, etenkään, kun nuo avohaavat on kipeitäkin.

Muidenkin jalostuskäyttöä olen mietiskellyt. Naomi on nyt leikattu, joten sille ei pentuja tule koskaan olemaankaan, mutta samat sukujuuret jatkuvat mm. Naomin isän jalostuskäytöllä.  Pupuakaan tulemme tuskin koskaan käyttämään. Pupun siskolla on addisonin tauti, joka on kai jotenkin perinnöllinen, lisäksi Pupun ulkomuotovirheetkin on semmoisia, ettei Pupu ole korvaamaton villakoirajalostuksen kannalta. Mutta Uni, jos terveystulokset sallivat, niin Unia tullaan käyttämään jalostukseen. Kasvattajaksi en aio ryhtyä, joten pennutus tehdään jonkun kennelnimen alle ja riippuen uudesta asunnosta (jota ei ole vielä löytynyt), pennut syntyvät varmaan jossain muualla, kuin meillä kotona. 12 pikku Unia olohuoneessa ei houkuttele  😀


Ilolla taas ihottumaa ja tukka ajettu

Posted on

Kosteat kelit tuli ja Ilon iho reagoi siihen välittömästi. En taas muistanut kuivan kesän jälkeen, että pelkkä pissikäynti märällä nurmella saa hotspotin innostumaan. Sitten huomasin punaisen laikun kaulalla ja koira pääsi pesulle ja menetti taas turkkinsa. Turkin alta paljastui, että ihottumaa oli myös kainaloissa, juuri niissä paikoissa, missä kosteutta kerääntyy hautumaan. Tukatta nyt ilma vaihtuu ja puvut suojaa kastumasta, niin ei tarvii olla joka lenkin jälkeen föönaamassa turkkia.

Harjakoirilla monesti puhutaan karvaisista nakuista, joissa ei ole hirmuista eroa puuteriin. Niimpä ostin kuvia Ilon vatsapuolestakin 3kk karvoissa ja ajeltuna myötäkarvaan. Jos ajaisi vastakarvaan, niin kyllä Ilostakin hienon nakun saisi, puhumattakaan Naomista, jolla vielä väri edesauttaa, että näyttää kaljulta. Mutta ero karvaisen nakun ja puuterin välillä on hiuksen hieno, jos ollenkaan.

Kuvat suurenee klikkaamalla.

dsc_5894-1.JPGdsc_5899-1.JPG
Ilo 3kk karvassa ja ajeltuna nakuksi (näyttelyyn, jos ois näin karvainen naku, se höylättäisiin ainakin partakoneella ja ehkä myös veetittäisi karvanpoistoaineella…)

dsc_5895.JPGdsc_5906.JPG
Maha paistaa karvojen läpi ja on karvaton vatsakin…

dsc_5896.JPGdsc_5905.JPG

dsc_5907-1.JPG
Ilon ihottumaa kaulassa, samanlaista kainaloissa. Ei onneksi vielä ehtinyt pahaksi.

dsc_5918-1.JPG
Ja koska on nakutettu, pitää pukeutuakkin pari viikkoa, kunnes karvaa alkaa olemaan suojaksi.