Ilon toipuminen on viimein alkanut… Tuntui että närästyslääkitys aiheutti sille lisäoksentelua, sillä se oksensi aina lääkkeen saatuaan. Kokeilin ilman lääkettä ja kappas, oksentelu loppui siihen. Tässä samalla siirsin osan porukasta täys raakaruualle. Vaikka nappula on helppoa ja halpaa, en jaksa sitä, että kahta tästä porukasta pitää silloin vähän väliä kiikuttaa eläinlääkäriin hiiva ym ongelmien vuoksi. Laskin, että lähinnä Ilo ja Pupu, on kartuttaneet eläinlääkärin huvijahtirahastoa 8 kertaa viimeisen vuoden aikana. Lisänä sitten ne kerrat, jolloin ei ole tarvinnut lääkäriin asti mennä, kun esim. hot spot lääke on löytynyt kotoa.

Koska olen raskaana ja laiska, syötän neidit valmis raakaruualla, lähinnä Murren murkinan pötköillä. ALussa käytössä on kana-mix täysiravinto, jossa on kaikki tarpeellinen. Jos homma toimii ja koirat voi hyvin, voin alkaa laajentaa valikoimaa. Koska neljän koiran barf ruokinta ei ole halpaa (paitsi jos eläinlääkärikulut jää pois 😉 ), Uni saa puolet myös nappulaa. Sillä kun ei ole mistään oikeastaan tullut mitään ja pitäähän nuo nappulatkin syöttää tynnyristä pois.  Tälle porukalle valmis barffia kuluu kilo päivässä. Ihan älyttömän oikeaoppiseksi en ala, koirat voi saada myös joskus esim. kaupan maksalaatikkoa tms, kunhan on viljatonta.

Josko tämä tästä, Ilon tuskaa on ollut hyvin kurja katsoa, mutta onneksi nyt se vaikuttaa jo terveeltä. Vauhtia on ainakin saatu takaisin. Kuten myös Pupulle, joka aina herää kun ruoka vaihtuu pois nappuloista. Se on pihalla hullutellut, pomppinut onnessaan yksinään pehmolelu suussa ja leikitellyt sisälle menossakin.

Eilen illalla Ilo sitten vielä oksensi isot oksennukset ja aamullakin vielä viihtyi ajoittain venyttelyasennossa. Nyt Ilo sai sitten närästyslääkkeen lisäksi vatsa-antibiootti Tylosin kuurin  ja nyt lääkkeen alettua vaikuttaa, koira on viimein oma itsensä. Eli sillä oli närästystä ja jotain lievää vatsatautia. Nyt sitten jatkellaan lääkitystä ja toivotaan, ettei saada mm. närästyksestä jatkuvaa vaivaa.

Mietittiin isännän kanssa näitä koirien sairauksia, joita aina tasaisin väliajoin riittää. Ilo tuntuu imuroivan niitä eniten, on hotspottia, vatsatautia, närästystä, korvissa hiivaa ja tulehdusta, nyt tässä pienen ajan sisällä. Lisäksi ollut kurkku- ja virtsatulehdusta sun muuta. Pupulla ongelmana on lähinnä tuo hiiva, joka menee korviin ja aiheuttaa ihollekkin rapsutusta. Uni ja Naomi, on ainakin tällä hetkellä, terveimpiä, niihin ei oikein mikään iske, ehkä kerran vuodessa joku pikku kremppa.

Jokke ja Sanu kävivät katsomassa miten ”heidän” koirat meillä voi 😀 . Sovittiin etukäteen, ettei huomioida koiria, mutta aikamoisen shown tytöt vetivät. Ne olivat niin iloisia jälleennäkemisestä, etteivät meinanneet rauhoittua millään ja muistaa, miten sitä pitikään tehdä, että saa rapsutuksia. Muutenkin Pupu oli aivan varma, että Jokke tuli juuri hänen takiaan ja aina tilaisuuden tullen hyppi Joken päälle. En tiedä oliko juoksulla osuutta asiaan vai innostuiko Pupu, että jes, viimein noi hakee mut kotiin 😀

Naomi leikattiin heti tiistaina ja leikkaus sujui hyvin. Nyt neiti toipuu poikien vanha paita päällä ja toipuminen on sujunut hyvin. Pönttö päässä oli aluksi kauhistus, mutta nopeasti vaihdoin sen tuohon paitaan, niin pystyi neiti liikkumaankin. Haava näyttää siistiltä ja kohta on tikin poisto ja koko homma on muisto vain.

Käytiin yksi päivä pellollakin kävelemässä, alussa koirat tietty riehui, mutta sitten meno tasaantui kävelyksi ja meidän perässä pysyttelyksi. Heinä oli kasvanut ihan älyttömän pitkäksi. Tuolla pellolla ei viljellä mitään, vanhat rikkaruohot vain rehottaa. Toinen pelto, jossa käveltiin, oli varmaan tosi myrkytetty, koska ei oltu käännetty, eikä silti kasvanut muutamaa vanhaa kortta enempää. Ilolla oli pellossa tekemistä, ettei eksynyt, mutta ei isotkaan koirat sen pidemmälle nähneet. Naomi oli kotona, sillä tuommoinen heinikko ei olisi hyväksi mahan haavalle.

Äsken kävin juoksuttamassa Unia ensimmäisen kerran pyörällä. Käytössäni on Springer -apulaite, johon koira kytketään valjailla ja päässä koiralla oli vielä varmuudeksi kuonopanta. Tämä oli selkeästi Unin laji. Se ravasi aivan mieletöntä vauhtia, en muista yhenkään koiristani ikinä ravanneen noin kovaa vauhtia.Ei ihme, että se kehässä paahtaa, enhän mä ikinä pystyisi juoksemaan tuollaista vauhtia 😀 . Askel oli myös tavattoman kaunis, pitää joskus jonkun kuvata tuon koiran menoa pyörän rinnalla.

Syvä heinikko…

Metsästä sitten siinä, kun ei toista heinältä meinaa nähdä.

Jepjep, Ilppa tosi viisaan näköisenä. Pitäisköhän parralle tehdä jotain.

Vesijänis uima-altaassa? Ei vaan koirien lelujänis terassin katolla.

Uni juoksee… Tosi onneton kuva, vauhdissa kuvattu kännykällä.