Mitäs meillä syödään?

Posted on

Raija kyseli miten Brit Care on meille sopinut. Noh, eipä sitä ole paljoa syöty 😀 . Mä nimittäin hain sitten lopulta lisäksi Eaglen Golden (ent. Holistic) ankka-kaura nappulaa. Eli kohta kuukauden on sitä vedetty. Ruokinnassa ei ole ollut mitään ongelmia tuohon vaihtamisen jälkeen. Nappula tuntuu sopivan ihan hyvin kaikille, mitä nyt Naomin silmävuoto on melko punaista, mutta ei mitenkään mahdotonta. Valmistaja suositteli kokeilemaan 60 päivää ja vetää sitten vasta johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Ruuan maistuvuus on ollut kaikille hyvää ja jos olen yrittänyt harjoille laittaa Britin peruna nappulaa sekaan, niin Britit jää syömättä. Lisänä tietysti meillä saadaan 4-5 kertaa viikossa sekaan raakaa lihaa tms ei-prosessoitua ruokaa. Ja öljyä ja karpalojauhetta on edelleen annettu lisänä. Ruoka turvotetaan nykyään kaikille.

Huomenna on pentunäyttely Kaapelitehtaalla Helsingissä, jonne olemme menossa. Unin sisko Lunakin on tulossa, on kiva nähdä Uninkin sukulaisia.

dsc_6273.JPG
Uni istuu edessä ja Luna istuu taka oikealla, 5 viikkoisina. Keskellä Scarpebox Vento Di Primavera


Lyhyesti

Posted on

Possuflunssa piikin takia vasen käsi on kipeä, joten en kirjoita pitkästi. Lumi tuli ja Unille ihmetys. Jonkun aikaa uutta materiaalia maassa piti tutkailla, että uskaltaako siihen edes astua. Nyt siellä peuhataan jo Pupun kanssa.

Naomi aloitti juoksunsa nyt Ilon perään. Pitkät välit on näillä harjakoirilla.

Pupu:
Eka:3.8.2008, 11kk
3.12.2008
17.4.2009
19.8.2009

Ilo:
eka: 4.6.2008, 6kk
1.12.2008
30.4.2009
2.11.2009

Naomi:
7.9.2008
19.4.2009
6.11.2009


Lisää temppuja

Posted on

Leevikin halusi kouluttaa jotain koiraa ja annoin Leeville Naomin käyttöön. Leevi päätti opettaa Anders Halgrenin opeilla Naomin kierimään. Annoin luvan ja samalla mietin mielessäni, ettei Naomia saa ikinä opetettua kierimään, mutta yrittäköön nyt. Meni hetki ja minulle esiteltiin lattialla kierivä Naomi! 😀 Pakko sanoa, ettei oo näköjään lasten koiran käsittelyyn opettaminen ja oma esimerkki mennyt hukkaan. Ilman pelkoa tai ahdistusta ja ilman apua Naomi kierähti hienosti namipalan perässä lattialla.

dsc_5613.JPG

dsc_5608.JPG

dsc_5620.JPG

dsc_5611.JPG

dsc_5616.JPG

Eilisissä harjakoirien näyttelyharkoissa Uni toimi taas tehtävässä ”Suuri pelottava kiltti musta koira” eli totutettiin Unin avulla pikkukoiria kilttiin suureen mustaan koiraan, joka on usealle koiralle iso mörkö. Pieni harjakoirapoika Elmeri hastui Uniin ja Uni sai hetken leikkiä Elmerin kanssa, niin että oli kumminkin hihnassa. Elmeri kun oli pikkasen Iloa isompi.

03112009138.jpg
Uni pöydällä, mutta suureksi ihmeeksi ei uskaltanut vaihtaa pöydältä toiselle vaikka väliä oli vain muutama sentti.

03112009147.jpg
Uni peilin kautta kuvattuna kännykällä.


Ossin missio

Posted on

Ossi innostui ajatuksesta, että koirat voi opettaa etsimään mitä vaan. Niimpä hän halusi alkaa kouluttaa joku koiristamme golfpallojen etsintään 😀 . Mitäs siinä estelemään, kun toinen on innostunut ja kivaahan se on koirillekkin. Koska Ilolla ja Ossilla oli jo ennestään hyvä suhde, luovutin Ilon Ossin koulutuskokeiluun. Ensin tosin oli ohjeena lukea Anders Halgrenin Koiran kanttarelliopas kirja, jossa kohta kohdalta opetetaan kanttarellien etsintää. Kun vaihtaa sienen golfpalloksi on ohjeilla helppo opettaa.

Ilo oli kuuliainen opettaja ja oli mukavaa huomata, miten poika on imenyt itseensä koiran käsittelyä ja koulutusta. Hyvin poika handlasi koiran kanssa ja koki onnistumisen iloa, kun sai koiran oppimaan.

dsc_5593.JPG
Ossi laitta koiran istumaan ja odottamaan

dsc_5599.JPG
Palkitaan koira istumisesta.

dsc_5601.JPG
Sitten ”ladattu” golfpallo odottamaan etsijää

dsc_5588.JPG
Ja eikun golfpalloa etsimään, jonka takana piilee herkku.

dsc_5602.JPG
Ja sitten kolme kateellista portin takana haluaisivat myös etsiä herkkuja…

Kaiken päälle Ilo aloitti juoksunsakkin tänään. Joten juoksuaikataulumme näyttää nyt tältä, odotettavissa varmaan myös Naomin juoksu…

Pupu:
Eka:3.8.2008, 11kk
3.12.2008
17.4.2009
19.8.2009

Ilo:
eka: 4.6.2008, 6kk
1.12.2008
30.4.2009
2.11.2009

Naomi:
7.9.2008
19.4.2009


Temppukerhoa

Posted on

Otin tänään extempore temppuharjoituksia Unille ja Ilolle. Erityisemmin ei ollut mielessä mitä harjoitellaan, lähdin työstämään siitä mitä koirat minulle tarjosivat makupalaa halutessaan.

Uni oli ensin vuorossa, muiden kökkiessä portin takana. Unin pravuuri on maahanmeno, jossa se näyttävästi paiskoo tassuja ilmaan ennen laskeutumista (ikäänkuin tassun anto maahan mennessa, molemmilla jaloilla). No tästä yritin saada Unia läppäsemään molemmilla tassuilla käsiini. Se onnistui jotenkuten, useimmiten yleensä meni hyppimiseksi. Keksin tästä pyytää ns. orava asennossa istumista, molemmat tassut ilmassa. Tätä harjoiteltiin hyvin vähän, sillä kasvavan koiran selkä ei kestä tuollaista rasitusta muutamaa kertaa enempää. Mutta sain silti jo Unin ymmärtämään parista kerrasta homman nimen, näin on sitten hyvä pohja tulevaisuuteen ja temppu jo hitusen hanskassa. Koska tuota ei voinut vielä pahemmin opettaa, keksin, että otetaan sitten vilkutusta. Eli koira antaa tassua, ilman että kukaan ottaa tassua kiinni. Temppu saatiin hyvään alkuun, super ahneen ei ollut vaikea käsittää mistä naksun ja maksun saa.

Toisena otin Ilon. Ajattelin ajatuksissani opettaa Ilon antamaan tassua, koska siitä saisi työstettyä helposti vilkutusta ym, mutta Ilo ei ollut samaa mieltä. Ilo alkoi tarjoamaan makuullemeno puoliksi kyljellään. No aloin palkkaamaan siitä ja sain jalostettua tempuksi kierimisen. Ilo hoksasi jo mitä haluan, mutta nami sai sen hössöttämään puolet ajasta.

Muille en tänään temppuja ottanut, vaatii itseltäkin tarkkuutta palkata ajallaan ja huomata pienet vihjeet mitä haetaan, niin kaksi koiraa kerralla riittää.

Pikkasen tuntui tuo temppuilu kuluttaneen Unin pahinta hölmöily -särmää. Lenkillä vastaan tuli naapuri, koiran ja tyttärensä kanssa. Oli pimeää ja sateista, joten kyllähän ne pelotti, etenkin kun tyttö huuteli moita jo pitkältä. No sain Unin hyvin pienellä vaivalla lopettamaan haukkumisen ja kaikki koirat, seisoivat rauhassa vieressäni, kun juttelin naapurin kanssa hetken. Oli kyllä harvinaista herkkua, ettei kaikki singonneet rapsuteltavaksi, vaan vain odottelivat rauhassa. Useita mörköjä tuli lenkillä vastaan, ensin valoisassa ja sitten säkkipimeässä. Eli uudella asuntoalueella oli kaivettu tietä auki ja  kuoppien edessä oli puomeja, ne pelottivat Unia kauheasti. Lisäksi tien viereen oli tuotu putkia, pilkkopimeälle osuudelle. Oli erittäin hyvää harjoitusta näyttää Unille, ettei ne ole vaarallisia mörköjä. Uni tulikin reippaasti ”mörköjen” luo, ja pelko haihtui heti kun tajusi mitä olivat.

Naomilla on jotain kummallista alapäässään. Säikähdin jo, että se on juoksun kehittänyt, kun alapää oli turvonnut ja punainen, mutta ei se sitä ollutkaan vaan ihossa oli jotain punaista ärsytystä. Laitoin siihen nyt voidetta ja jos vielä maanantaina näyttää samalta, niin täytyy kiikuttaa lääkäriin. Iho ei kumminkaan tunnu vaivaavan Naomia millään tavalla… Eikä ärsytystä ole muualla.

27092009090.jpg
Unilla vauhtia riittää niin, ettei kamerakaan pysy mukana.

12102009110.jpg
Eikä kurahaalaritkaan hidasta tyttöjen vauhtia.

12102009107.jpg
Naomia hidastaa, niin takki kuin sateinen sää.

12102009108.jpg


Olipas päivä!

Posted on

Tänään ei tapahtumia puuttunut. Sain soiton työpaikalle, jossa pojat kertoivat lattialta löytyvän jotain olkea. Kotiin päästyäni sain todeta ”oljen” olevan jostain korista silputtua silppua. Hetki meni ennenkuin tajusin, että Uni oli taas tyhjentänyt leipäkorin näkkileivistä ja sen päälle sitten tuhonnut täydelliseksi silpuksi koko leipäkorin.

Hetken päästä Simo tuli kertomaan, että oli pelastanut kilpikonnan Pupun suusta. Joku oli jättänyt vessan oven auki ja konna oli köpötellyt karkuun. Pertti-konna on semmonen pöljä, ettei mene kilven sisään säikähtäessään. Näin Pupu oli sitten saanut poimittua sen etujalasta ylös. Konna säilyi onneksi täysin vammoitta ja en usko, että Pupulla olisi ollut kantamista kummempaa sille tehnyt.

Unin ja Naomin kanssa käytiin näyttelyharkoissa. Unin hampaiden katsominen on tuskaa, sillä se haluaa pussata kaikki, sekä se tempoo päätä pois katsojan käsistä. Alussa tuolla jopa alkoi dramaqueenina kiljumaan. Loppua kohti onneksi alkoi edes hieman sujumaan, mutta tekemistä tuossa riittää. Naomi oli hirmu virkeällä päällä, alussa se toki hyppäsi suoraan sohvalle katsomaan muiden koirien leikkiä, mutta sitten kun lopussa kaikki (paitsi Uni) oli vapaana, Naomikin kierteli kerjäämässä rapsutuksia ja herkkuja.

Kotiin  tultua hellan päällä, lapsisuojan takana, oli pala pannukakkua, se meni parempiin suihin. Nyt ei voi jättää mitään ruokaa mihinkään. Oman 6dl nappulaa lisäksi Uni siis söin puoli pakettia näkkileipää, palan pannukakkua, lukemattoman määrän nameja sekä leipäkorin… koira on aivan pohjaton.


Ohops

Posted on

Pupulle tuli vahingossa normaalia pidempi pesuväli, kun tajusin pesseeni koiran viimeksi Äetsän näyttelyyn 13.9.  No silti olen käsin pitänyt silmällä missä mennään, turkissa ei ollut takun takkua. Tänään sitten karmaisevan räntäkelin jälkeen päätin extempore pesasta Pupun. Föönatessa taas huomasi miten pitkä Pupan päätukka on, niska ei ollut niinkään pitkä, vaikka ei se tynkä sekään ollut. Mutta voi miten kaunis naama ilmestyi taas trimmatessa kuukauden parran takaa, ihan kuin eri koira.

Sää oli kyllä tänään karmaiseva. Naomi ja Ilo oli sadetakeista huolimatta avoimen järkyttyneitä, että joutuivat lenkille moiseen säähän. Ne näyttivätkin märiltä rukkasilta perille päästyämme. Pupu ei ollut iloinen, mutta ei kauhean moksiskaan. Unia taas ei puristellut mikään, se loikki kuralammikossakin ja paineli vapaana pitkin litimärkään nurmikkoa. Naomi ja Ilo tarttis pikkasen lämpimämmät vedenpitävät takit, että edes vähän pärjäisivät. Unilla taas haalari on jo vähän pieni, se on samaa kokoa kuin Pupulla… Mistähän lie löytäisi 60cm Janutexin punaisen haalarin sille.

dsc_5056-1.JPG

dsc_5059-1.JPG


Lenkkeilyä

Posted on

Olen unohtanut kirjoitella, että meillä on jätetty kuonopannat pois. Pupun aivastelutkin jäivät heti, kun kuonopanta jätettiin pois. Ilmeisesti kuonopanta kumminkin jotenkin ärsyttää sen nenäonteloita ja tulee noita 20 aivastusta peräkkäin aivastuksia. Nyt koira ei aivastee ollenkaan. Unillakaan ei ole kuonopantaa tarvittu, koiria ohittaessa riittää kun antaa vinkkikäskyn: TÄÄLLÄ ja koira liimautuu taskuun/sormiin kiinni, koska tietää saavansa rakasta ruokaansa, eli makupalojen voimalla mennään ohi.

Onhan se haasteellista taluttaa neljää koiraa, mutta tehokkaaksi remmien selvittäjäksi on tullut, helpottaa kun koirat on aikatavalla oppineet kulkemaan itse valitsemillaan paikoillaan, mitä nyt Uni poukkoilee pitkin poikin edessä. Koiria tulee suht harvoin vastaan, mikä on huono, kun koira kerrankin tulee, on se niin suurta ihmettä, että kierrokset on sadassa. Jos koiria tulisi vaikka kymmeniä lenkin aikana vastaan, niin ne ei olisi mitään matkailunähtävyyksiä.

Lahden näyttelyn 25.10 aikataulut tuli. ja sinne oli ilmoitettu kaksi isovillakoiraa. Saa nähdä kenet Uni saa kilpakumppaniksi…

dsc_4968.JPG