Arkiminää

Posted on

Kävin tänään pellolla kuvailemassa räjähtäneitä koiria. No Ilo on ainut, joka kuvissa näyttää räjähtäneeltä. Villat paineli niin kovaa, ettei tukan sekoamista edes huomaa. Tukka on takana, kun vauhti on kova. Mutta etenkin Ilon kuvista näkee, ettei näyttelyturkki ole aina yhtä kaunis ja laskeutuva kuin kehässä pyörähtäessä.

No Ilo pääsi tänään pesuun ja näyttää taas ihan inhimilliseltä. Että sillä tuota tukkaa riittää vaikka miten yrittää karstata tai kovemmin käsitellä. Pesin vanhalla shampoolla ja hoitoaineella, jotka löytyi kaapin perältä ja ne toimikin nyt ihan älyttömän hyvin! Kaapissa on kasapäin vanhoja pullon jämiä, pitää yrittää niitä kotipesuissa käyttää pois, etenkin noiden villojen kanssa, kun ne vaahdotetaan kahteen kertaan ja shampoota noihin turkkeihin uppoaa.

Uni on nyt keksinyt alkaa kiusimaan Iloa, joka tietenkin vastaa kiusaamiseen äkäisesti. Olen nyt ottanut linjan komentaa Unia lopettamaan, koska Ilon räjähdykset vain innostavat sitä. Kaiken päälle Ilo välillä taas haluaa leikkiä hippaa Unin kanssa ja tämän joudun kieltämään välittömästi. Muuten Ilosta kohta tulee pelkkä märkä läiskä, jos jää isojen alle.

dsc_4954.JPG
Hyvin kaukana kehärinsessasta…

dsc_5047.JPG
Ilon valtavat häntäkarvat.

dsc_5012.JPG
Naokin räjähtäneenä, vaikkei niin huomaa.

dsc_4947.JPG
Ja yhet paineli kuin pienet eläimet.

dsc_4962-1.JPG
Mutta mistä näitä kierosilmiä tulee (No Scarpeboxilta 😉 😀 ) (Tämä kuva suurenee hieman kun sitä klikkaa).

dsc_5030.JPG
Ja toinen kierosilmä.

dsc_4963.JPG

dsc_5004.JPG
Leijona iski kiinni antilooppiin.

dsc_4974.JPG
Ilmassa.

dsc_5019.JPG
On se kun lähes 60cm korkea isovilla häviää peltoon (vaikka tuo viljellyltä näyttää, kyseessä on jonkunlainen paketissa oleva pelto).


Mikään ei riitä

Posted on

tuolle penikalle evääksi. Lattialla oli muovipussissa vanhoja ohraryynejä ym, odottivat siinä jatkosijoitusta. No eikös Uni ollut syönyt niitä ohraryynejä sieltä kahmalokaupalla. Tuloksena oli sitten ryyniripuli, jonka tuloksia sai tänään työpäivän jälkeen siivoilla. Eihän en sulaneet koiran vatsassa ollenkaan. Onneksi iltaan mennessä maha rauhoittui ja ruuaksi annoin riisiä ja kanaa.

Mutta mikä ihme saa koiran syömään kuivia ryynejä!! Että tuo koira voi olla pohjaton. Ruokalistalla on ollut 3 kertaa näkkileivät leipäkorista sekä sokerikipon nuoleminen ja nyt noi kuivat ryynit. Yksikään omista koiristani ei ole koskaan ollut tuollainen, jolle pahimpaan nälkään maistuu vaikka oma kakka! Edesmenneet koirat Pilvi ja Wilma, olivat leikkauksen jälkeen todella ahneita, mutta esimerkiksi näkkileipiin eivät koskeneet, vaikka muuten varastivat pöydiltä ruokaa. Ainut joka on pystynyt vastaavaan, on ystäväni edesmennyt labradorinnoutaja, joka aikanaan varasti mm. muropaketin ja vehnäjauhopaketin…

Kaikki koirat on niin räjähtäneen näköisiä, että pitäisi huomenna kuvata niitä, jotta ihmiset näkee, miltä näyttelyfifit näyttää arkena kotioloissa, Kaukana on tyylikäs kiiltävä turkki harjakoirilla ja villakoirillakin on pompulat ihan räjähtäneet.


Ruokamurheita

Posted on

Eipä sitten sopinut hieno ANF ruoka. Reilu 15kg sitä ehdittiin syömään ja se tuntui sopivan kaikille, kunnes kolmelle koiralle iski hiiva korviin. Yritin lääkitä, mutta lääkitys ei tehonnut, pahimmat korvat vetistivät ja olivat aivan tulipunaiset. Onneksi tajusin alkaa epäilemään ruokaa. ANF:n sisällyksestä löytyikin sana hiiva, jota nyt vahvasti epäilen syylliseksi ja se selittäisi, miksi osa ruuista ei sovi mystisestä syystä. Siirsin koirat pikaisesti ainoalle ruualle mitä kaapista löytyi, eli keitin riisiä ja lihana oli naudan maha. Vuorokaudessa korvat asettui ja vetistävät korvat muuttuivat, kuin niissä ei olisi koskaan hiivaa ollutkaan. Kipaisin sitten parin päivän tutkimisen jälkeen hakemassa James Wellbelowedin lammasta, jossa ei tuoteselosteen mukaan näyttäisi olevan hiivaa eikä yleisesti hiivaa aiheuttavia ruokia (vehnää, soijaa, porkkanaa, omenaa ym). Nyt, ilman lääkityksen jatkamista, korvat ovat kaikilla terveet, tosin Jamesia on syöty nyt muutama päivä, joten ylläripylläreitä odotellessa. Annoin nyt ruokien mukana taas joka päivä karpalojauhetta, hiivaa torjumaan.
Nyt olisi sitten tarjolla ANF ruokaa, jos joku haluaa kokeilla 😀

Huomenna onkin edessä Unin pesu ja laitto näyttelyä varten. Toivottavasti saan sen leikattua edes kohtalaisen näköiseksi. Näyttely on tällä kertaa Kotkassa.

Ja vielä, onnittelut tyttöjen poikakavereille Lalille ja Simballe, jotka ottivat kaksoisvoiton Komaromin näyttelyssä Unkarissa. Lali oli rotunsa paras ja Simba paras uros-2. Pojat on eurooppakiertueella käyden pari Unkarin näyttelyä, Tullnissa Itävallassa sekä Maailmanvoittaja näyttelyssä Bratislavassa, Slovakiassa.


Jalkapallossa ja pihamaalla

Posted on

Leevillä oli tänään Opel liigan loppuottelu ja otin Ilon mukaan reissuun. Lähinnä siksi, että Ossilla olisi tekemistä sitä talutellessa ja se oli helpoin koirista nostaa kainaloon ja ottaa kentän laidalle. Ilman piti olla lämmin, mutta melkoisen kylmä aamupäivällä oli, joten Ilo oli osan ajasta myös takin sisällä. Kentän laidalta löytyi myös kauniita syksyisiä pensaita, joiden edessä oli pakko kuvata Iloa. Kuvista huomaa, että Ilon väri on nykyään aika kaukana mustavalkoisesta, väri on lähinnä mustan, harmaan ja valkoisen sekoitusta.Huomenna sitten ehkä Uni mukaan matseihin, pääse taas harjoittelemaan hälinässä oloa.

dsc_4512.JPG

dsc_4517.JPG

dsc_4537.JPG

Kotosalla teimme pihahommia ja koirat sai painaltaa pihalla. Tai no lähinnä villakoirat hoitaa tuota ja harjakoirat käyttää aikaansa köllöttelyyn ja rentoutumiseen. Koirat juoksi taas niin, että Unin kieli oli tipahtaa, kuvaa nyt sitten koiraa, jolla on kieli maahan asti. Tuntuu, että Unilla on kyllä normaalia pidempi kieli.

Ilma oli käsittämätömän lämmintä , tosin taisi olla viimeisiä viikonloppuja, että pystyy istuskelemaan iltaa terassilla. Huomisen jälkeen on luvattu kylmää, joten kilpikonnat Pertti ja Julia on otettava sisätiloihin. Ne ovat asuneet koko kesän ulkoaitauksessa. Nyt asuvat hetken pesuhuoneessa, kunnes marras-joulukuussa menevät reilun 3kk estävää horrokseen.

dsc_4601.JPG
Uni ja sen käsittämätön kieli… Roikkuu ulkona vaikka suu on kiinni. Näyttääpä tosi järjen jättiläiseltä 😀

dsc_4596.JPG
Kävin lopsauttamassa kielen takaisin suuhun…

dsc_4640.JPG
Hups, portti meni kiinni.

dsc_4650.JPG
Unilla on käsittämättömän paksut ja lihaksikkaat reidet puolivuotiaaksi pennuksi.


Säikyttelijä ja ensi vuoden näyttelyt

Posted on

Hitsi sai taas tänään ylimääärisiä sydämen tykytyksiä. Iltalenkillämme on tiemme päässä pimeä peltopolku. Peltopolun varrella asuu lyhytkarvainen collie Pate. Patella ei ole aitoja ja se tuleekin lähes aina pensasaidasta läpi koiriamme katsomaan. Erityisen ärsyttävää tämä on pimeällä, kun pensaasta sukeltaa jotain. Osaan nyt jo hieman varoa, mutta juoksuaikaan se on todella rasittavaa, koira seuraa meitä pitkiä matkoja, vaarantaen oman turvallisuutensa. Omistajien ollessa pihalla, koira ei tietenkään tule.

Tänään olin päästänyt Naomin irti, kuten tavallista, koska Naomi käy siten asiollaan. No Naomi oli jäänyt taakseni asioilleen ja huomaan Paten sukeltavan pensaikosta minun ja koirien takaa, eli Naomi jäi Paten taakse. Näen pimeässä kun Naomi tulee mutta joutuu pysähtymään Paten ollessa keskellä polkua. Huudan Naomille kannustavasti, sillä en pääse pelastamaan sitä pinteestä, koska tuloksena olisi kaaos, kun muut koirat hyppisivät sikin sokin Paten kanssa. No hetken puntaroituaan ja toisiaan tuijoteltuaan, Naomi ottaa ratkaisevan liikkeen ja pinkoo selkeästi sydän pamppaillen ja täysillä juosten laajassa kaaressa Paten ohi.

Naputtelin tänään ensi vuoden näyttelyt jo näyttelysivuille. Useisiin vaan ei ollut vielä kotisivu linkkejä… mutta lisäilen niitä sitä mukaa kun niitä tulee Kennelliiton sivuille.


Masentunut Puppa ja ohitusta

Posted on

Olen tässä katsellut, että kylläpä se Pupu rauhoittui, kun täytti 2 vuotta. Että miten se tiesi olevansa jo niin vanha 😀 . Mutta nyt muistuikin mieleeni, että tämähän on taas sitä juoksun jälkeistä masennustilaa. Koira on siis valeraskaana ja muuttuu ylirauhalliseksi ja varovaiseksi. Olen nyt aamuisin antanut herättyä koirille ruuan ja sen jälkeen lenkittänyt vähintään vartin lenkin. Pupu ei halua aamuisin nousta sängystä syömään, ruoka on jäänyt nyt kuppiin useasti. Se ei myöskään millään haluaisi nousta ylös uloslähteäkseen. Lenkillä se sitten kulkee pää roikkuen vieressä. Nuo Pupun hyvin tiheät juoksut kyllä rassaa, kun juoksun aikana neiti on vänkyrä, ei huvita totella, tätä kestää sen 3 viikkoa. Sitten alkaakin valepentujen odotus, jota kestää useamman viikon. Ja kun kaikki tämä on ohi, niin kohta voikin alkaa odottelemaan seuraavaa juoksua. Täytyy jossain välissä miettiä Pupun mahdollista pennutusta, jollei sitä aio tehdä, on koiralle armollisempaa leikkauttaa se. Toisaalta ruskeita isovillapentuja ei ole koskaan liikaa 😀 Toisaalta tuntuu monimutkaiselta teettää pennut ja etsiä niille hyviä koteja ja sitten miettiä niiden loppuelämän, että mitä niille kuuluu. Isovillakoirakaan ei saa ihan paria pentua vaan pentuja tulee melko varmasti aikamoinen määrä… Eikä meillä ole tällä hetkellä tilojakaan pentujen kaitsemiseen.

Lenkillä harjoitellaan kovasti ohittamista. Kuonopannat on nyt saatu jätettyä kotiin, kun olen tehostanut koulutusta. Ilo aina puhisee kaikille koirille, mutta kipittää silti ohi. Pupu haukkuu muille vain, jos ohittava koira tekee haukkuhyökkäyksen. Naomi kiertää ohitettavat kaukaa. Uni on nyt haukkunut ohitettaville mutta olen nyt ottanut käyttöön komentamisen sekä samipalojen syötön yhdistelmän. Yleensä toimin näin: havaitsen vastaan tulevan koiran. Otan koirat samalle puolelle, kiepautan hihnat tukevasti käteen, kaiken varalta vaikka hihnat ei yleensä edes kiristy. Sanon Unille huomiosanan TÄÄLLÄ (huomiosana=sana jolla saa Unin huomion vaikka se nukkuisi), Uni tietää, että sanan kuultuaan mulla on namia (pitäisi muuten keksiä parempi sana mitä ei viljele muuten puheessa, esim. nami tms) ja alkaa hamuamaan kättä ja siinä olevaa namia. Tiiviisti sivulla kulkien ohitetaan koira ja samalla toistan käskyä ohi, sekä annan Unin nakertaa paloja namista. Jos Uni haukahtaa tulee tiukka shhhht ja pieni nappaus hihnasta, jolloin Uni hieman hätkähtää ja kehun sitä hiljemisestä ja palkitsen, jolloin koira lähtee taas reippaana kulkemaan.

Tänään kaksi ohitusta onnistui noin, mutta yhdessä ohituksessa kaksi terieriä hyökkäsi hihnoissaan kohti. Mikä oli tulos, Pupu alkoi haukkumaan, joten Unikin komppasi ja koko hieno muodostelma hajosi koirien sekoittuessa hihnoihinsa. Pupu onneksi hiljeni ja sain Unin tiukalla komennuksella myös hiljenemään (sille jää levy päälle) ja pääsin kehumaan ja palkitsemaan Unin käytöksen korjauksesta.


Metsässä

Posted on

Huominen Paraisten näyttely peruuntui meidän osalta. Valvoin viime yön pojan kipeän silmän kanssa ja aamupäivä vietettiinkin silmäpolilla nyppimässä takiaisen piikkejä silmästä. Väsymys on niin älytön, että päätin jättää koiran pesu urakan tältä päivältä väliin, puhumattakaan aikaisesta aamuherätyksestä ja pitkästä ajosta huomenna.

Kävimme sitten iltalenkin Ruotsinkylän metsässä. Pojat etsi sieniä ja koirat nautti metsästä. En ole aikoihin nähnyt Pupua noin täpinöissä, kuin päästessään metsään. Ihan hetkeksi päästin isot koirat revittelemään. Pahemmin en uskalla pitää irti, kun tuolla liikkujia on paljon.

Kuvattiin tyttöjä myös penkin päällä ja että tuo Uni ja sen pitkä kieli. Joka toisessa kuvassa sen naama oli hyvinkin erikoisesti levällään 😀 . No tuli sentään muutama ok kuvakin. Ja viimein sai yläkuvaa päivitettyä, että kaikki koirat on kuvassa.

Sienet jäivät metsään, sillä sienen tunnistustaidot eivät ole ihan parhaasta päästä… Kanttarellit olisin mukaani ottanut, mutta niihin ei törmätty. Kummalliseen siniseen sieneen kylläkin… Kun tutkittiin sieniä piti olla tarkkana, ettei yksi ahnepossu koira luule, että pyörittelemme jotain herkkua maassa. Unia nimittäin kiinnosti tutkittavat sienet ihan liian kanssa.

dsc_4285.JPG
Hurjaa vauhtia.

dsc_4282.JPG
Perät.

dsc_4290.JPG
Asennusta, miten saada neljä koiraa pysymään penkillä. 

dsc_4293.JPG
Helposti
😉

dsc_4302.JPG
Unin kieliö… Näitä kuvia riitti…

dsc_4310-5.JPG

dsc_4316-1.JPG
Mystinen kuusimetsässä kasvanut sininen sieni.


Löytyiköhän ruoka… ja aivastuksia

Posted on

En tiedä löytyikö nyt kaikille koirille sopiva ruoka. Etsiskelin lähinnä villakoirille sopivaa ruokaa ja eläinkaupasta suosittelivat tätä ruokaa. Myös harjakoirafoorumilla oli ollut puhetta ko. ruuasta. Ruoka on ns. uuden sukupolven ruokia, jotka on kai jotenkin lihaisempia ja luomumpia kuin edeltäjänsä. Tämäkään ei sisällä vehnää eikä soijaa. Ruoka on ANF kalkkuna-ohra (LINKKI). Tuota on nyt syöty reilu viikko ja sitä olen antanut kaikille. Ruuan maistuvuus on tosi hyvää, kukaan ei ole nirsoillut, vaikka kupissa olisi pelkkiä nappuloita. Naomin silmät värjäytyy, mutta ei niin pahasti kuin joistakin ruuista. Myös korvien jatkuva tyhjän rapsutus on jäänyt pois. Katsotaan nyt, vielä pari viikkoa ennenkuin tuuletetaan, oishan se ihme, että löytyisi kaikille sopivaa sapuskaa, joka ei ole edes hirmu hintaista.

Pupu on aloittanut taas satunnaiset aivastelunsa, siis ne missä Pupu aivastaa 20 kertaa peräkkäin. Mietinkin aivastelun yhteyttä kuonopannan käyttöön ottoon… Viimeksikin kun kuonopanta oli pidempään käytössä, niin Pupu aivasteli. Pitää pitää sillä taukoa pannasta, että onko siitä apua.

Piti vielä palat viikonlopun näyttelyreissuun… Lähdettyämme ja jonkun matkaa ajettuamme, tajusin, että jalassani oli pinkit karvareunuksiset crocsit!! Mulla oli siis jäänyt mukavat koiranpissityskengät jalkaan! Mietin miltä mahtaisin näyttää ne jalassa kehässä ja miten pystyisin juoksemaan kengissä, mutta pelastuksen toi onneksi kasvattaja, jolla oli sattumalta kahdet kengät mukana. Niitä lainaten sai hyvin koirat esitettyä… Mitähän ensi viikonloppuna unohtuu 😀