Category Archives: Pupu

joulu 5 2012

Pakkasta ja Messarin odottelua

Posted on by

Eilen oli vähän mukavampi keli illalla. Heti kun pakkanen laski alle 10 asteen, niin ei enää pennulla jalkoja palellut, vaan lenkki viipotettiin vailla huolen häivää. Tänään aamulla mittari näyttää taas hurjia -18 lukemia, ei varmana ulkoilla ilman kiroilua ja kiljuntaa Hupin suunnalta.

Nyt alkaa näyttää vähän siltä, että kohta otetaan paperit pois. Pissoja tulee paperille enää 1-2 kertaa päivässä, kakkoja satunnaisesti  0-1 kertaa päivässä. Muuten on kaikki tulleet kotosalla jo aikalailla pihalle. Hupi osaa mennä ovelle palloilemaan ja odottelemaan, eikä pissakaan tule heti, jollei sekunnissa ole ovea auki. Varmaan kun kirjoitan tämän, tulee heti käänne huonompaan päin 😀

Itse jännitän jo viikonloppua. Silloin on messukeskuksen näyttely, johon Jekku osallistuu molempina päivinä. Tuskin menestystä tulee, kun on yli 100 harjakoiraa paikalla, mutta messari on aina messari, sinne on päästävä. Perjantaista sunnuntaihin meille tulee myös Jekun kasvattaja parin harjakoiran kanssa. Saapa nähdä millainen show  Jekulla siitä tulee, Mehmet pojan kanssa varmaan pientä katselua kumpi on kukko tunkiolla ja Helmi tyttöä Jekku varmasti rakastaa syvästi 😀 Muuthan varmaan ottaa ne ihan normisti vastaan, Pupu yrittää liiskata ne onnesta, Naomia ei kiinnosta ja Hupi on varmaan iloinen leikkikavereista.

Tämä ulkoilu on maailman tyhmintä…

Ja kaksi vain riehuu pakkasesta välittämättä.

Hupilla on lämmikeenä Wilman vanha skottitakki. Silti vähän alkoi aamuleikeissä varpaat eilen palella.

joulu 2 2012

Reissaamassa ja pakkanen

Posted on by

Käytiin koko porukalla yökylässä veljelläni. Jännitin hieman miten Hupi poika selviytyy ekasta yökyläreissusta, muut koirat ovatkin olleet välillä veljelläni hoidossa (tai kuten me vitsillä puhumme, koirat ”ovat” veljeni ja vain minulla hoidossa 😀 ). Ensi töiksi kyläpaikkaan tultuamme levitettiin ulko-oven eteen sanomalehdet ja esittelin ne Hupillekkin. Ja reippaana poikana Hupi kävikin koko reissun pääosin ulkona ja paperilla, mutta parit kakat sitten kumminkin oli eksyneet muuallekkin… Kaikki koirat ottivat lunkisti kyläilyn, ei niitä puristellut vieras paikka, olihan ruokakupit kumminkin mukana. Hupikin oli ihan oma reipas itsensä kuin kotona ja nukkui hyvin rauhaisasti koko yön. Kotoota poiketen, koirat saivat nukkua lattialla vieressäni, niille se on varmaan spesiaali luksusta.

Aamulenkki oli hieman haastellinen, oli satanut varmaan 10cm höttölunta ja Hupi raukka möngersi kaulaa myöten hangessa ja puolimatkassa lenkkiä kieltäytyi kävelemästä. No loppumatkan kannoinkin sylissä, kun ei ollut takkiakaan mukana. Iltalenkillä sitten yritettiinkin vaikka mitä, että sylipaikka olisi taas irronnut. Ymmärrän toki, että pakkanen tassuissa on ensi tuntumalta vallan kamalaa, mutta tosiasia on, että siihenkin pitää vaan tottua. Hupi kiljui, huusi, raivosi ja kiroili vähän väliä lenkillä, kun tassuja kipristi. Mutta hassu juttu, kun vaan sinnikkäästi jatkoin matkaani syliin nostamatta, koko homma unohtui ja pystyikin kirmaamaan vaikka ihan hangessakin ilman ongelmia. No siihen asti, kunnes se sylijuttu muistui taas mieleen 😀

Meille tuli myös uusi isompi akvaario. Koko tuolla on noin 185L, joten on vanhaa isompi. Malliltana tuo on sellainen timantinmuotoinen kulma-akvaario. Koska akvaario tuli vanhan paikalle, niin nostan vesimäärää hiljaksiin, että kalat ehtii tottumaan, kun en voinut kypsyttää uutta akvaariota etukäteen.

Näin levotonta porukkaa koirat oli kyläpaikassa 😀

Uusi kulma akvaario

joulu 1 2012

Kylmääää

Posted on by

Nyt ne kylmät tuli ja Hupi raukalle ihan yllätyksenä. Aamulenkillä vaikka oli Naomin paksu takki päällä, niin silti alkoi varpaita palelemaan ja se oli kaamea itkun aihe. Ei voinut kävellä, vinkua vain ja nostella tassuja. Sitten vielä lumipaakut keräänty tassunpohjaan. No kun sain ne sieltä poistettua, niin loppumatka viiletettiin kotiin hurjaa vauhtia, äkkiä lämpimään! Mietinkin, kun ei ole Hupilla koko talveksi ilmeisesti kehiä, kun pentunäyttelyitä ei näytä olevan tänä talvena, niin saa karvat vähän kasvaa muualtakin pidemmiksi. Erityisen huolen aiheena on mulla tietenkin korvat, kun Jekkukin ne viime talvena ehti palelluttamaan. Mutta jos nollakelejä tulee pidemmäksi aikaa, niin silloin voi aina turjakkeen siistiä.

Naomi sai taas päällensä paksun toppahaalarinsa, niin pärjäsi aamulenkkinsä. Ei se kyllä nauti, mutta selviää kunnon varusteilla. Kahta muuta ei pakkanen haittaa lainkaan! Jekku paineli, pörhisti vaan turkkiaan ja jatkoi menoaan yhtä määrätietoisesti kuin ennenkin. Pupu nyt ei ole juurikaan koskaan palellut lyhyestä tukastaan huolimatta, mutta sillä toki enemmän massaakin, mikä pitää lämpimänä.

Olipa jännä huomata taas muutos Pupun käytöksessä. Mietin, että pakkanenko sen on saanut taas riekkumaan lenkillä, kunnes sai taas vetää vanhan johtopäätöksen. Olin ostanut barfpötköjä ruuan lisukkeeksi, kun Jekulle on nyt tärkeä saada kosteaa ruokaa, niin annoin niistä muillekkin. Pupu ja Jekku sai isommat annokset nappulan lisukkeena, Naomi ja Hupi vain maistiaiset (koska en tiedä miten Naomin maha taas kestää). Niin kumminkin, Pupu muuttui taas riekkumarallaksi, kun sai puolet ruuasta raakaruokaa… Taas voi miettiä saako se nappuloista mahavaivoja vai miksi ihmeessä se on silloin rauhallinen möllykkä ja aina kun raakaruokaa tulee enempi kuppiin, niin virtaa riittää vaikka naapurillekkin. Se ei saa enempää proteiiniä tms vaan kun noissa on puolet kasvista, niin ei ole mitenkään multilihaisia… EN tiiä, mystistä, mutta sama ilmiö oli aikanaan Pilvi isovillallani.

Minua ei pikku pakkaset tai tuulet haittaa…

Kaksi hyvn puettua palelijaa ja yks, jolla oli villi päivä…

marras 28 2012

Se kasvaa ja ystävät

Posted on by

Ei sitten tarvittu kuin vähän lunta ja koirien meno oli taattu. Hädin tuskin huomasi lumen sataneen, mutta ilo oli silti ylimmillään. Kolmikko paineli pitkin pihaa riehuen, Naomin, tietenkin, katsoessa terassilta hullujen menoa.

Hupi kasvaa niin hurjaa vauhtia, että takit alkaa taas jo jäämään pieniksi. Nyt on jätetty taakse Ilon koko ja takit. Siirrytään kääpiövillakoira Wilman takkeihin ja vielä on onneksi sitten Naomin takkejä jäljellä. Pitkän pennin ois saanut takkeihin laittaa, jos olis uutena joutunut koko ajan ostamaan. No nyt vaihtui myös panta. Leveä Ilon pentu panta alkoi olla niin sopiva, että oli etsittävä isompaa. No onneksi niitäkin on laatikollinen, hihnoja ja pantoja, vanhimmat niistä ovat Oskun ja tessun 80-luvun lopusta. Nahkahihnat ei mene miksikään aikojen saatossa, jos ne säilyttää sisällä. Nyt Hupilla on Naomin vanha Hurtan puolikiristyvä panta ja kunhan kaula vielä vähän kasvaa, niin saa tuon Naomin angry birds pannan, jollen sitten tilaa sille jotain ihan omaa…

Nämä kaksi nukkuu hyvin usein näin…

Sekoboltsit painaltaa niin, ettei kamera pysy perässä.

marras 27 2012

Lunta odotellessa

Posted on by

Nämä kelit on niin karmeita, että alkaa selkeästi koiriakin tympiä. Pihamaallakaan ei huvita enää juosta ja leikkiä, kun se alkaa olemaan märkää mutavelliä. Hupi käy yksin rallia ympäri pihaa, muiden katsoessa terassilta. Mikäs sen hauskempaa kuin kiertää kiitolaukkaa leikkimökin ympäri. Pupu sentään suostuu pallon perään lähtemään mutta harjakoirat haluaa vain nököttää terassilla.

Yritin vähän kuvata Pupun ja Hupin palloleikkejä tält aamulta, mutta keli on niin synkkä, että ei siitä mitään tullut, kamera ei oikein saanut tarkkaa kuvaa. Onneksi on luvattu kylmenevää ja lumisadetta, saadaan kuran tilalta lumipaakut sitten… Keli kun keli, niin turkkikoiran kanssa saa taiteilla. Kesällä se muuttuu vihreäksi juuri leikatusta ruohosta, kevät ja syksy menee kurarallissa ja talvella riesana on tarttuva lumi ja lumipaakut sekä tietenkin pakkupakkaset. Tosin niitä paukkupakkasia on vaikea kuvitella juuri nyt…

Jos kukaan muu ei juokse, niin minä menen!

Kyllä tappijaloistakin vauhtia irtoaa…
Pupu sentäs hakee palloa
Pomputtaa…
Nysse vei sen mun pallon!
Mua ei huvita… 

marras 23 2012

Tulisipa jo pakkaset ja silmätarkastukseen

Posted on by

Pikkasen alkaa nämä kurakelit ottamaan päähän. EI ole yhtään lenkkiä, etteikö koirat olisi ravassa. Pupussa ei onneksi juuri  näy, eikä tartukkaan, kun turkki on nyt niin lyhyenä, mutta nuo kaksi muuta. Jekku on joka kerta kaulaan asti musta, eikä huuhtelukaan juurikaan auta, väri tuntuu pysyvän. Hupi näyttää puhtaalta ja märältä, mutta kun sitä suihkuttaa suihkukopissa, saa huomata, että kuravesi siitäkin valuu. Hupin mahaturkki tuntuu myös kerävän kivasti hiekkaa, nostaessa sen huomaa. Hupilta joutuu suihkuttelemaan jalkojen lisäksi myös parran 😀

Turkit joutuu melkoiselle koetukselle vesi-hiekkasekoistuksen koristaessa montakertaa päivässä. Olenkin lisännyt isomman annoksen turkinsuojaöljyä hoitoaine veteen, jotta edes vähän säästyisi ja että Jekulla olisi edes muutama haiven mahassa messariin mennessä 😀

Huomenna menee kaikki aikuiset koiramme silmätarkastukseen. Jännittää mitä sieltä tulee. Alunperin piti mennä vain Jekku ja Naomi, Jekulle eka kerta ja Naomille uusinta, jotta näkee missä vaiheessa kaihi on. Naomin silmät peilaa erikoisesti valokuvissa ja normielämässäkin, joten veikkaan sieltä löytyvän jotain. Pupu sai peruutusajan, kun eilen tuli tieto, että Pupun siskolla on Asteroid Hyalosis eli lasiaisen rappeuma. Sama sairaus mitä Ilollakin oli ja harjakoirilla etsitään geenitestillä. Villakoirissa sen ei pitäisi olla periytyvää, mutta katsotaan nyt, mitä tulee meillä tulokseksi.

Tältä Jekku näyttää joka lenkin jälkeen.

Huuhtelu ei paljon auta

Yhdeltä kaverilta pitää pestä myös parta
Jekku puhtoisena ja yksi linssilude kuvassa kanssa, joka pitäisi pestä, sillä on pissipää… ilmeisesti jäänyt Jekun alle pihalla käydessä 😀

 

marras 19 2012

Fiksu poika

Posted on by

Olen aina pitänyt terrierejä jotenkin hankalina kouluttaa, mutta Hupin kohdalla saa kyllä muuttaa käsitystään. Naksutin opittiin hetkessä, kosketuskeppi alle viidessä minuutissa ja tänään oli vuorossa kosketusalusta. Heti pentu tajusi, että jotain on tehtävä, paikalla oli nami ja naksu ja heti alkoi tarjoamaan alustan haistelua, olihan kosketuskeppiä pitänyt koskettaa nenällä. Kun koira tarjosi tätä jatkuvasti, niin aloinkin vaatimaan edes yhtä jalkaa alustalle ja sinnehän se löytyi muutaman naksauksen jälkeen. Vaikka alustan paikkaa vaihtoi, koira osasi mennä alusta päälle. Nami haettiin aina kädestä, jotta aina voitiin uudestaan mennä alustalle. Tietty pentu on kuin pieni lapsi, imee oppia sisäänsä hurjalla vauhdilla, etenkin kun sattuu olemaan hyvin ahne pieni pentu.

Nyt kaikki koirat osaa alustan ja kosketuskepin ja niitä voi käyttää sitten kivasti uuden opetteluun. Pupulla esimerkiksi maahanmenon nopeuttamiseen olisi tarkoitus käyttää kosketuskeppiä, näytti toimivan aika kivasti, kun kokeili.

Kuvat on vähän tuollaisia tärähtäneitä, kun yrittää samalla kuvata, naksauttaa ja palkita koiraa 😀

Kosketusalusta paikallaan (hiirimatto)

Jos kokeilisin koskea nenällä…

Ai tassuko tähän, tosi helppoa!

marras 18 2012

Juhlintaa

Posted on by

Eilinen meni ankarasti urakoidessa, 3 koiraa kävi pesulla ja samalla leivoin tälle päivälle lähes kaiken tarjottavan. Tänään sitten oli vuorossa kahden lapsen syntymäpäivät ja talo täyteen juhlijoita. Pupu vastaanotti juhlijat tuttuun tapaan oven takaa poronluun kera. Se kun edelleen liiskaisi vieraat silkasta rakkaudesta ja kun kaikki ei osaa ottaa vastaan sen rajua rakkautta.

Muut saivat purjehtia vieraiden joukossa, mitä nyt Hupia hieman pidettiin sylissä vieraiden tullessa, jottei jää jalkoihin ja oven väliin. No Hupi taisi saada aika paljon sitä syliaikaa ihan pelkällä suloisuudellaankin 😀 . Jekku ilmoitti aina kun ovesta tuli joku, normaaliin tyyliinsä korkealta ja kovaa. Jekku päätti, myös että serkkuni liikkeistä on syytä ilmoittaa muutenkin. Mistä lie moisen päähänsä saanut… Mutta kaiken kaikkiaan koirat selvyivät loistavasti juhlinnasta ja isossa ihmisjoukossa olemisesta.

Kun iso osa vieraista oli poistunut ja jäljellä oli vain koirankestäviä, pääsi Pupukin vapauteen. Vajaa 5min se jaksoi veuhtoa ja rauhoittui sitten normaaliin olotilaansa. Kaikki koirat alkoi olla puhki ja keskittyivät syömään poronluita ja vaihtelemaan niitä keskenään. Hupilla on ärsyttävä tapa, kun se jää ilman luuta, se menee haukkumaan luun syöjän viereen itsepintaisesti ja kun aikuinen koira häkeltyy, se yrittää pölliä luun. No enää tuo ei niin tehoa, mutta aina voi yrittää terrierin tarmolla haukkua 😀 Ja vaikka luita olisi 20kpl, niitä on aina yksi liian vähän. Pupu yrittää aina ottaa kaikki itselleen ja Hupista paras luu on aina se, joka on jollain muulla.

Pieni koira, suuri luu…

Veto veks juhlijalta.