Ruppana ja ruokaa

Posted on

Jaksoin jopa tänään laittaa Pupun, mutta laiton jälkeen oli kyllä aikamoiset säryt selässä. Mutta tytöstä tuli taas nätti, viime viikot kun se on näyttänyt lähinnä jättimäiseltä teddykarhulta pitkine partoineen. Söpöhän se on niinkin, mutta mä en kestä sitä, kun se parta alkaa haisemaan. Ja Pupusta tulee partoineen jotenkin surullisen näköinen, sillä on semmoinen surumielinen ja syyttävä ilme koko ajan, kun se mulkoilee vieressä 😀 .

Mä luovutin barffin ja Ilon suhteen. Ilo nimittäin sai viikolla taas kaksi uutta ihottuma kohtaa kaulaansa, mutta näihin onneksi ehdin puuttumaan heti. Kasvattajan kanssa juteltuani  päädyin hommaamaan sille omia erikoisnapuloita. Kokeillaan nyt ekaksi noita ja jos ei toimi, niin kokeillaan jotain muuta, Nyt Ilolla on siis hypoallergeenista BrittCaren riista-peruna ruokaa. Koska barffit on pakastimessa lopussa ja raskaus lähenee loppuaan, siirrän nuo muutkin nyt pikkuhiljaa nappulalle tai no Unihan sitä on jo syönytkin. Toki kaikkien ruokaa terästetään erilaisilla öljylisillä mm. lohiöljyä. Ainut joka on katsellut nappula kuppia pitkään, on ollut Naomi, mutta hetken emmittyään sekin on hyökännyt lopulta tyhjentämään rivakasti kupin.

dsc_6229.JPG
Valmis Pupunen. Pikkasen yritetään hakea modernin trimmin mallia, mutta olen myös päättänyt sen, että jos turkkia alkaa käymään ylivoimaiseksi, niin ajalen sen pois ja katotaan myöhemmin. Mutta nyt jaksoin laittaa, joten tuli nätti.


Villi kaksikko ja jätöksiä *mur*

Posted on

Ilo ja Nao on muuttuneet ihan kummallisiksi… Päivästä toiseen ne painivat keskenään. Välillä ne juoksee ympäri kämppää, tosin harvemmin, sillä isot koiratkin innostuu, mutta pääsääntöisesti purevat toisiaan painien. Eilenkin Naomi yritti leikillisesti karkuun, niin Ilo roikkui Naon sääriluu suussa raahautuen perässä. Tytöt peuhaa kuin pikkupennut. Itse kiellän isoja osallistumasta leikkiin, ettei mitään satu ja että pikkuset saa riehua rauhassa. Mutta eipä nuo isot niin hanakasti ole siihen leikkiin menossakaan. Eilen myös nähtiin se ihme, että Ilo juoksi lelu suussa, joka tietenkin oli mahdollisimman iso, isojen koirien pehmo. Harjakoirat kun ei meillä yleensä leluja suuhun ota (paitsi Ilo poikien yhtä pientä pehmeää lelupalloa ja turkismyttyä). En tiedä miten tuo Naomin leikkaus on tähän vaikuttanut, että haiseeko se jotenkin erilaiselta ja käyttäytyisikö se jotenkin sitten erilailla. Itse on ollut kyllä hämmästynyt, kun superrauhalliset harjakoirat on alkaneet riehujiksi.

Joku koirista tekee asioita sisälle. Ensin löytyi kahdet pissat eri öinä matoilta. Ja nyt sitten olen kahtena yönä ja kahtena päivänä törmännyt lattialla kakkoihin! Selkeästi barf koiran kakkoja, koska niissä on luuainesta sulamattomana eli syyllinen voi olla vain Naomi tai Pupu (Ilon erottaa koosta). Ärsyttää, barf piti olla niin hyvää, joten missä mättää, etenkin kun epäiltyjen listalla on kaksi 100% sisäsiistiä otusta. Ja ennenkin se toimi. No joka tapauksessa syötän nuo barffit pakasteesta pois, mutta pitää miettiä mitäs sitten. Vauvan tulo lähenee ja isäntä on esittänyt toiveen nappuloista, sillä aikaa kun olen poissa. Ja helpommalla pääsisin itsekkin niiden kanssa, etenkin jos ei tarvitsisi joka yö mattoja siivoilla… Mutta miten lie käy sitten Ilon ihon kanssa, pitäiskö sille olla jotain superallergikko muonaa?

(muutama kännykuva, siksi laatu tuota)

22092010277.jpg
Riehuvat harjakoirat, meno taas varsin vauhdikasta.

19082010247.jpg
Mekö syyllisiä öisiin kasoihin??? Me ollaan vaan nukuttu täs koko ajan…


Pulleat rosvot!

Posted on

Nyt on sitten keksitty uusin juttu. Jos takkahuoneen ovea ei muista lukita nauhalla, murtautuu Uni helposti paljeovesta takkahuoneeseen ja siitä pesuhuoneeseen. Houdini avaa sitten ruokatynnyrin kannen ja kaataa koko tynnyrin!! Mikäs se ystävällisempää, saa harjakoiratkin näppärästi evästä sitten 😀 . Alkuviikosta tapahtui ekan kerran ja illalla vielä Ilo oli ihan räjähdyspisteessä olevan näköinen, kun maha oli niin turvonnut ja janottikin kauheasti. Siitä tiesikin, että tynnyriä oli tyhjentäneet, Uni, Naomi ja Ilo, Pupulla ei ollut yhtään normaalia suurempi jano.
Tänään lähdin kiireessä ja unohdin kokonaan takkahuoneen oven auki, mutta onneksi pojat tuli koulusta 5min mun lähdöstä, sillä kuulemma tynnyri oli taas avattu ja kaadettu ja harjakoirat popsimassa… Se on käsittämätöntä miten Uni tynnyrin avaa, sillä se napsahtaa tosi kireästi kiinni, että saa itsekkin sitä repiä voimalla auki. Pakko siirtää tynnyri vaikka saunaan, sillä sinne Uni ei (ainakaan vielä) pääse, etteivät syö itseään halki.

Ilo sai eläinkääristä antibiootit ja uudet voiteet ja nyt on yritetty parannella hotspottia. Vähän paremmalta jo näyttää, toivotaan parasta.


Parempaa hallintaa ja ruokamäärät

Posted on

Uni houdinille on taas kokeiltu toista tapaa taluttaa. Se kun haukkuu ja hyppii kaikki vastaantulevat koirat (ja jotkut ihmisetkin). Yritin taluttaa sitä joku aika sitten pelkällä nahkalenkillä, joka oli molemmista päistä kiinni hihnan lukossa. Tämä tapa vähiten kuluttaa tuota niskaturkkia. No mikä oli tulos, vastaan tuli pieni koira ja kun yritin hillitä Unia sivullani, niin eikös se vetänyt päänsä pannasta. Onneksi ehdin varoittaa pikkukoiran omistajaa ja tämä sai pienen griffoninsa pelastettua syliin. Unihan ei olisi pahaa tehnyt, mennyt läpsimään tassuilla ja leikkimään pikku kaverin kanssa, mutta se olisi saattanut olla tuhoisaa tälle kaverille. Tämän jälkeen kuljettiin kuonopannassa taas. Tuskastuin vaan kuonopannan kanssa, kun Unin sai hallittua, mutta mitään oppimista ei tapahtunut, kuonopannassa sai hypittyä ja hilluttua entiseen malliin. Täällä kun vielä yleensä se vastaantulija tulee vastaan sillä kapeimmalla peltopolulla… Näissä tapauksissa ei auttanut kuin survoa koirat heinikkoon, lähes ojaan ja yrittää vain pidellä hihnoista kiinni (ja hävetä silmänsä päästään). Itselleni tämä on kova pala, sillä koirani ovat aina käyttäytyneet mallikelpoisesti ja ne on olleet koulutettuja. Pikku musta Uni, on usein koetellut kärsivällisyyttäni, vähän niinkuin pikku musta kääpiövillakoira Wilma aikanaan, sekin raivosi hihnassa. Mutta tuommoinen 4 kiloinen oli vastaantulijoiden mielestä lähinnä huvittava, kun taas tuo 25kg ei ole.

Vanhassa vara parempi, kun totaali hermo meni. Kaivoin koirien hihnalaatikosta nahkaisen kiristyspannan. Pupullekkin löytyi toinen joka juuri ja juuri meni. Ja eikun lenkille. Nyt lenkkejä kerryttyä olen huomannut, että ne toimivat, ainakin vielä. Voi olla, että jossain välissä niidenkin teho hiipuu ja pitää siirtyä hetkeksi johonkin toiseen. Nostamalla pannan hyvin ylös toisia koiria ohittaessa, saa Unin hyvin helposti hillittyä ja kiristämällä myös usein suhtkoht vaimennettua. Koira kulkee vierellä, kuin kouluhevonen kootussa ravissa, mutta kulkee. Lisäksi Uni yrittää usein näissä ohitustilanteissa pannasta pois pääsyä pään heilutuksella ja nopealla peruutuksella, mutta hah, kiristyspannastapa neiti ei irti pääse! Pupu uskoo jo sitä, että pannan nostaa ylös, sitä ei tarvitse sillä kiristää lainkaan. Näin minä pääsen ohi ilman, että täytyy kärrätä koirat ojaan seisomaan, pidellä niitä niin kovaa kuin pystyy ja ennenkaikkea, ei tarvitse hävetä riehuvaa isoa koiraa. Ehkä tähän pääsisi jollain pehmeämmälläkin tyylillä pitkäjänteisesti harjoittamalla, mutta nyt ei ole siihen resursseja tämän kasvavan mahan kanssa. Entisaikoina tämä tyyli oli valtavirtaa, mitä koirakouluissakin opetettiin (silloin kauan sitten 80- ja 90-luvulla kun minäkin olen tokossa kilpaillut…).

Onneksi saan välillä lenkille myös apukäsiä. Pojat kun on oppineet koirankäsittelytaitoja ja koirat on oppineet kulkemaan, niin heitäkin voi yhdistää. Pupukin on lapsen talutettava, silloin kun ei tule toinen koira vastaan, silloin nappaan vielä Pupun talutettavakseni, vaikka taitaa isoilla pojilla olla sen verran painoa, että menisivät hyvin vastapainona. Järkyttävää ajatella, että minä ulkoilutin poikien ikäisenä mm. kaveri labbista, jolla elopainoa oli 40kg kieppeillä, sekä naapuruston saksanpaimenkoiraa, afgaaneja, nöffiä ja kiinanpystykorvaa,sekarotuisia Oskua ja Tessua unohtamatta. Ei tulisi mieleenkään antaa pojille hihnan päähän yli 50kg painoista newfoundlandinkoiraa (KUVA) 😀 . Mutta silloin koiratkasvatettiin kovemmalla kurilla ja olivat ehkä siksi lapsenkin hallittavissa… Tai sitten ei 😀

05092010259.jpg
Apupojat lenkittää.

Lisään vielä loppuun koirien ruokamäärät talteen, jos tässä vaikka tulee lähtö ja isäntä joutuu ruokkimaan (ehkä pitäisi pojille ennemmin opettaa ruuan annostelua 😀 ).

Ilo
50g/kerta (100g päivä)
Valmista murre-mix raakaruokaa

Naomi
90g/kerta (180g päivä)
Valmista murre-mix raakaruokaa

Pupu 250g/kerta (500g päivä)
Valmista murre-mix raakaruokaa

Uni
2-3dl nappulaa (4-6dl päivä)
n. 110g (pötkön loput) valmista Murre-mix raakaruokaa (220g päivä)
+ mahdolliset ruokien jämät

Ruoka pötkö otetaan jääkaappiin sulamaan aina, kun ottaa seuraavan pötkön käyttöön, eli aamulla ja illalla.Yksi pötkö painaa 500g.


Nappulapuut (Coirulus Nappuulus ’Hauhau’)

Posted on

Miten saadaan lisää nappuloita, kun koiralta on ruoka loppu? No tietenkin kylvämällä lisää nappulapuita. Tänäänkin kylvin ennen sateen alkua 4dl nappulapuun siemeniä maahan, heittelin pitkin nurmikkoa, jotta saadaan hyvä sato. Tuosta määrästä pitäisi saada se ainakin 15kg. Lajikkeena minulla oli Hauhau, mutta lajikkeita on paljon enemmänkin. Jotkut hienot ja kalliit ei tuota niin paljon satoa Suomen oloissa. Nappulapuun siemenet siis vain kylvetään pitkin poikin maahan ja sieltä ne hyvin nopeasti nousevat jos ne pidetään kosteana. Siitä kasvaa pieni pensas, jossa nappulat sitten kehittyvät pienissä viinirypäleen tai viinimarjan kaltaisissa tertuissa, joista ne on helppo kerätä. Kerättyä kannattaa säilöä uusi erä siemeniksi, jotta on taas mitä kasvattaa.
Ei mennyt lapsille tämä selitys läpi ja pihalle päässeet koiratkin söi kaikki nappulapuun siemenet ennen sadetta 😉 .

Koirat on nyt siirtyneet pikkuhiljaa ja nyt täysin BrittCaren lammas-riisistä Hau-Haun lammas-riisiin ja vaihto on sujunut hyvin kivuttomasti. Molemmissa oli aika yhtenevät ainesosat, niin päätin vaihtaa edullisempaan. Hauhaussa on vielä yksinkertaisempia raaka-aineet, mitä lääkäri suositteli jatkuvasti hiivassa olevalle Pupulle. Naumin silmätkään ei ole reagoineet. Lattialta poimittuja tai muuten varastettuja ruokia lukuunottamatta, koirat eivät saa mitään muuta sapuskaa. Öljyä lisään ruokaan isot loraukset. Meillä näköjään sopii parhaiten se, että saavat pelkkää nappulaa, ei mitään muuta. Ei vaivaa hiivat, eikä vuoda Naon silmät.

BrittCare Adult Medium Breed
Lampaanliha, riisi, siipikarjan rasva, lohiöljy, luontainen aromi, riisileseet, sokerijuurikasleikkeet, panimohiiva, kananmunat, jukkauute, mineraalit, glukosamiinisulfaatti, kondroitiinisulfaatti, DL-methioniini, L-lysiini, mannanoligosakkaridit + frukto-oligosakkaridit, kuparisulfaattipentahydraatti, niasiini, kalsiumpantoteeni, foolihappo, koliinikloridi, biotiini,
vitamiini A, vitamiini D3, vitamiini E (alfa-tokoferoli).

HauHau Lammas-riisi täysravinto
Lampaanlihajauho (väh. 20%), riisi, maissi, kananrasva, hiiva, vitamiinit ja mineraalit. A-vitamiini 15 000 IU, D3-vitamiini 1500 IU, E-vitamiini 130 mg, kupari 15 mg, kalsiumi 1,6 %, fosfori 1,2 %.

dsc_2791.JPG
Räjähtänyt karvakasa pitäisi taas huomenna laittaa kuntoon Hakunilan näyttelyyn. Kiva vaan kun on sadetta luvattu ja näyttely on ulkona..
.


Ruokinnasta

Posted on

Meille on nyt tainnut vihdoin ja viimein löytyä sopiva ruoka, ainakin sitä on syöty jo 1½pussia hyvällä menestyksellä (yksi pussi 15kg). Ja hintakin on siinä 50e kieppeillä, eli kohtuullinen. Ruoka on Brit Care lammas-riisi (Adult medium breed). Harjakoirathan oli jo pidempään syöneet muun ruuan rinnalla Brit Caren lohi-perunaa, mutta villoille tuo peruna ei sopinut. Tässä ruuassa erinomaisiksi puoliksi hinnan lisäksi voi sanoa, että Naomin silmät vuotaa hyvin vähän ja värjäymät ei valu enää pitkin poskia vaan keskittyvät silmän alle. Aikasemmin kun koirat söi pelkkää nappulaa, niin 3 koirista ahmi kakkaa napaansa. Nyt tällä Brit Carella kellään ei ole innostusta ahmia kakkaa. Varmaan joku söisi, jos oleskelisi kakan kanssa mutta se pakonomainen kakan ahmisisen himo on täysin poissa. Kakat on myös tummia ja kiinteitä ja sitä tulee ihan kohtuullisesti, mikä kertoo, että ruoka sulaa hyvin. Nyt koirat eivät ole saaneet mitään tämän ruuan lisäksi, paitsi Nutrolin öljyä silloin tällöin. Ei ole ollut tarvetta lisätä esim. raakaa lihaa kakan syöntiä torjumaan ja itsekkin on päässyt ruokinnassa helpommalla.
Aikamoinen hehkutus, mutta kun kerrankin saa olla tyytyväinen joonkin nappularuokaankin.

Koirat syö edelleen 2 kertaa päivässä ja kerta annoksokset ovat:

Uni 4dl/kerta
Pupu 3dl/kerta
Naomi 0,75dl/kerta
Ilo 0,5dl/kerta

Noilla määrillä Uni ei pääse liikaa laihtumaan ja harjakoirat taas ei pääse pyöristymään. Alussa harjakoirat hieman nirsoili tämän ruuan kanssa, mutta nyt se menee innolla ja mukisematta (ne varmaan odotti qourmee herkkuja päälle). Nyt pitäisi etsiskellä lammas luitakin pureskeltavaksi, jotta ei olisi Pupulle liian laaja tarjonta ja hiiva taas iske. Tällä hetkellä niillä lojuu lattialla vanhat hirven luut.


Suuri metsästäjä ja pöljä

Posted on

Eilen kävelimme lenkillä ja tien poikki juoksi nenämme edes fasaani. Mitä teki koirat? Naomi tuskin huomasi, Pupu vain katsoi perään, Ilo samoin mutta Uni oli irrota nahoistaan, jee saalista! Uni seurasi innolla fasaanin matkaa läheisellä pihalla eikä voinut olla hyppimättä fasaanin perään, joka johti fasaanin lehahtamiseen. Hetken koira pysähtyi mutta oli silti aivan intopiukeena. Muut koirat seisoi löysin hihnoin vierelläni. Toki koko ajan hoin Unille sanaa ”lintu”, kuten aina, jos Uni näkee vaikka maassa olevan variksen. Tämä siksi, että voin käyttää kehässä samaa sanaa ja Uni alkaa ryhdikkäästi katsellaan etsimään kivaa lintua. Muistan, että Ilolla oli tuollainen saalistaja vaihe aikasemmin, mutta se on näköjään sammunut, mutta Unilla on nyt se vaihe. Meillä linnun perään ei saa lähteä, siitä saa olla kiinnostunut ja katsoa, tämä siksi, että mökillä sorsat käy rannassa katselemassa olisiko evästä.

Mutta Uni keksi muutakin. Käytiin kaupassa pojan jalkapalloharkkojen aikana ja sanoin miehelle, ettei koiraa voi jättää varmaan kauppakassien kanssa auton takakonttiin. Isännän vastuulla sitten jätettiin koira ja kassit reiluksi 5 minuutiksi konttiin… Ja mitäs tapahtui 😀 Tullessamme solmittu muovipussi oli avattu ja kaksi VEHNÄJAUHOPUSSIA rikottu ja osa syöty! Mutta on tuo koira pöljä! Siellä olisi ollut useampi paketti nakkeja, leikkeleitä ja kassler lihaakin, niin pöljä menee ja syö vehnäjauhoja 😀


Ruokinta ja sen vaikeus…

Posted on

Viime aikoina on mieleeni tullut ajatus, miten koiran ruokinta voikaan olla näin vaikeaa. Selasin blogia taaksepäin ja setvin ja setvin koirien syömisiä, hiivoja, turkin kasvua ja kasvamattomuutta. Tuo raakaruokintaan hurahtaminen on vähän samanlaista, kuin aikanaan löysin lapsille kangasvaipat tai suosin itse luomutuotteita. Siihen kun on kerran oppinut, siihen palaa aina uudestaan. En ole nimittäin lainkaan tyytyväinen nappuloiden kanssa. Kaikki lähtee varmaan siitä, että en lainkaan usko, että koiralle on hyväksi elää 100% nappulalla. Tiedän, että monet koirat elää niin ja voi ihan hyvin. Mutta minä haluan koirilleni parempaa, luonnonmukaisempaa. Niinpä meillä syödään koko ajan raakaa nappuloiden rinnalla. Pupu ja Uni söi tuossa nyt hetken vain tuota nappulaa ja sen kyllä huomaa mm. korvista. Molempien korvat töhnäävät taas hyvin tummaa töhnää aivan tajuttomat määrät. Barffilla/kotiruualla ollessa vilkuilin muutamaan kertaan korvia, eikä niistä löytynyt mitään silloin.

Sitä mietin myös, miten Pupu, joka ennen söi sikin sokin halpoja ja kalliita nappuloita, raakaa lihaa, koiran purkkiruokia, koirapuuroja, kotiruuan jämiä, voi hyvin ja turkki kasvoi ihan hervottomasti. Miten Pupu nyt yhtäkkiä ei enää kestäisikään monipuolista ruokavaliota? Nyt Pupun turkki voi huonosti, se ei kasva juuri ollenkaan. Näyttelyttämistä huhtikuussa joudumme varmasti lykkäämään, turkki ei yksinkertaisesti riitä. Mietin palaamista sekaruokintaan. Muistan lukeneeni jostain lauseen, että koiran ei tarvitse barffata voidakseen hyvin, riittää, että se ei syö teollisesti tuotettua ruokaa.

Harjakoirathan meillä palasi barffiin. Niiden barffaus ei tule kalliiksi. En vaan kestänyt katsoa miten Naomin silmän aluset värjäytyivät nappula ruuasta parissa päivässä taas kirkuvan punaisiksi. Raakaruokinnalla silmät valuu, mutta silmän aluset pysyvät paljon siistimpinä ja vaaleampina. Lisäksi nappuloilla harjoilla taas turposi mahatkin, ei siis lihomista vaan kummallista turvotusta.

Yksi onni on, kaikkiin koiriin uppoaa hyvin se mitä kuppiin laittaa. Sama onko siellä pelkkää nappulaa tai gourmee herkkuja, kukaan ei nirsoile. Toki ne herkut katoaaa hitusen nopeammin kupista 😉 .