Kevättä, aitausta ja synttärit

Posted on

Kevät koitti lämpinänä, mistä harjakoirat tykkää erityisesti. Koirat paistattelevat auringossa grillaten. Ilo onkin voinut olla ilman vaatteita lämpimimpänä aikana, mutta herkästi se palelee ja päällä pitää olla edes ohut mekko. Koira on laiha edelleen, ihan tolkuttoman laiha. Isäntä kyseli onko matokuureja annettu, että olisiko laihuus sitä, joten varmuuden vuoksi annetaan nyt sekin. Ilo syö tupla annosta raakaruokaa ja saa nyt lisäksi vielä rasvaisia ihrapaloja luiden kera. Odottelen edelleen tuloksia allergioista, jos niitä ei kohta tule, niin joudumme eläinlääkäriin tuon laihuuden kanssa.

Pihallekkin on saatu väliaikaista aitausta koirille, niin ei tarvitse olla koko ajan vahtimassa. Ilo nimittäin hilpasee hakemaan välipalaa, jos silmä välttää, fasaanin muodossa siis. Niitä kun kävelee ihan tuossa tarjottimella pihassa.

Vielä viimeiseksi, ONNEA NAOMI 6 vuotta tänään! Uskomatonta, että tuo neiti saapui meille 3,5 vuotta sitten ja on täydellisesti valloittanut meidät kaikki ihanalla luonteellaan. Kiitos Maarit tästä neitokaisesta, ehkei se ole se näyttelykehien kirkkain tähti, mutta lemmikkinä voittamaton.

dsc_0682.JPG
Edellisessä kodissa haaveilin valkovuokoista pihamaalla ja yritin saada niitä kasvamaan tuloksetta. Nykyinen pihani on täynnä ihania valkovuokkoja!

dsc_0703.JPG
Koirien väliaikaisaitaus, kunhan saadaan koko takapiha aidattua.

dsc_0739.JPG
Laiheiini.

dsc_0741.JPG
Villakoiralle tämmöinen laihuus voisi olla ihan normia, mutta harjakoirat on malliltaan punkerompia ja Ilokin on aina ollut paljon tanakampi.

dsc_0747.JPG

2011-04-26-luontoa.jpg
On se joskus ollut paksumpikin… (kaksi ekaa on kuvia viime kesältä)

dsc_0677b.jpg


Talven huumaa

Posted on

Talon päädyssä alkaa lumet sulamaan ja siinä oli mielenkiintoiset kuvausolosuhteet. Pupu pinkoi tapansa mukaan, mutta niin innostui Ilokin pienistä pyrähdyksistä. Naomi tyytyi köpöttelemään sulan maan kohdissa, tietysti, kuka sitä nyt tassujansa kastaisi lumeen, jollei ole pakko 😀 .

Ruokailun osalta mennään samassa kuin tähän asti ja edelleen koirat hyvässä kunnossa, Ilostakin alkaa löytymään taas tuota vauhtia ja iloa. Annan ruuan yleensä iltaisin, yhdessä kasassa ja nyt alkaisi näyttämään siltä, että tyhjä maha aiheuttaa satunnaista oksentelua, niinpä päätin lisätä aamuun pienen ”aamupalan”. Koska raakaa on nyt syöty pidempään, päätin ostaa aamupalaksi possunkylkirustoa, jonka pilkoin pieniin paloihin. Näin koirat saa pienen lihaluu palan aamuisin. Mutta seuraillaan, mitä vatsat sanoo luusta tai no tuo on vain rustoa, että sikäli sulavampaa. Ruokamäärät on myös olleet varmaan himpun liian vähäiset, koska kaikilta koirilta on vähinnyt läskiä luiden ympäriltä, mikä toisaalta ei ole huono ollenkaan 😀 Toisaalta nappulat ainakin turvottivat noita harjakoiria, että nyt näyttävät sitenkin ohuemmilta. No luu aterian muodossa nyt pikku lisäys ruokavalioon. Pitää Pupulle varmaan hommailla jossain vaiheessa isompia luita, joissa on vähän enempi haastetta, jos se nyt sulattaa ihan ok tuon.

dsc_8878.JPG

dsc_8880.JPG

dsc_8888.JPG
Mä löysin tämmösen hienon kepin…

dsc_8889.JPG
Mut sit tuli toi yks ja pölli sen!

dsc_8902.JPG
Katolta lorisevaa vettä on tutkittava.

dsc_8912.JPG
Pupu menee…

dsc_8915.JPG
Ja Pupu tulee…

dsc_8920.JPG

dsc_8927.JPG

dsc_8948.JPG
Pikku aasi.

dsc_8961.JPG

dsc_8964.JPG

dsc_8983.JPG
Naomi pysyi tietysti kuivalla maalla.

dsc_8987.JPG
Naomi seisoi hetken, mutta en ehtinyt kohdistamaan kameraa, kun se jo lähti tulemaan mamin luo. Kyllähän kuvaamaan kyykistynyt ihminen tarkoittaa sitä, että rapsutuksia on tulossa 😀


Hyvältä näyttää

Posted on

Ilon iho näyttää edelleen hyvältä, mitään muutosta pahempaa ei ole tullut, vaikka satunnaisesti on saanut napattua pöydältä tippuneita murusia. Muutkin koirat on pikku hiljaa siirtyneet samaan jotta Ilo ei saa nappuloita varastettua niiltäkään. Naomi ja Ilo syö nyt raaka possu – raaka kaalisose sekoitusta (50%-50%), Naomille tosin pikkasen enempi terästettynä. Pupu saa myös joko kaalipossua tai sitten Murren murkinan sika-kasvismixiä, puolen kilon patukka on sille sopiva ruokamäärä tällä hetkellä. Murrea siksi, että siinä määrin mitä Pupu syö, saisi lihaa ja kaalia olla jauhamassa lihamyllyllä vähän väliä.

Jossain vaiheessa kun Ilon homma saadaan balanssiin, alan pikku hiljaa lisämään Ilon ruokaan mm. öljyn ja kalkin.

Pupu:
500g Murren murkinan sika-kasvis tai 5-6dl sika-kaalisose mössöä
silloin tällöin loraus piimää, öljyjä jne

Naomi:
1,5-2dl sika-kaalisose mössö
Kalkkia
silloin tällöin loraus piimää, öljyjä jne

Ilo:
1-1,5dl sika-kaalisose mössö

Edelleen on vaikea välillä uskoa, että meillä asuu nyt 3 rauhallista ja suht täyspäistä otusta. Lenkeillä tulee edelleen kiedottua hihnat kireästi käden ympärille ja otettua koirat tiiviisti sivulle ohitustilanteissa ja aina saa hämmästyä yhtä paljon, että a) kaikki kävelevät toisen koiran ohi, b) kukaan ei sanonut mitään. Joskus, vieraammalle koiralle,saattaa Pupu sanoa kerran vuh, mutta se on lähinnä sit siinä.

On myös outoa, että meille voi tulla ihmisiä kyläänkin ilman erityisjärjestelyitä. Koiria ei tarvitse sulkea ovien taakse tai karjua hiljaa olemaan. Ihminen voi vain kävellä sisään ja siinä se. Poikien kaverit saavat liikkua ihan rauhassa, eikä tarvitse pelätä, että isot koirat tulisi haukkumaan ja hyppimään rajusti päälle. Tietysti Pupu vähän innostuu, kun ihmisiä tulee, mutta se ei ole mitään verrattuna entiseen. Ja nyt saan yhdellä (tai muutamalla 😀 ) komennolla koiran menemään makaamaan omalle paikalleen sänkyyn ja pysymään siellä. Outoa… 😀 Tässä sitä vaan huomaa, miten paljon Uni vaikutti meidän elämään, ei Uni yksinään olisi ollut mikään ongelma, mutta kun se sai touhottamisellaan koko tämän muun porukan käyttäytymään ihan yhtä huonosti. Kahden ison hallinta oli aivan mahdotonta ja kun kaksi pienempää vielä rutistui aina alle.

Minulta on jo kysytty aionko ottaa koiran kun Uni nyt lähti ja jätti sen neloskoiran paikan. No en aio, vaikka siitä näyttelykoirasta haaveilenkin… Yritän nyt saada nämä kotona olevat koirat vähän kehiin kiertämään jahka turkit kasvaa ja olisivat terveitä. Seuraavan koiran aika on vasta sitten, kun näistä alkaa aika jättämään. Ja silloinkin koira on mitä ilmeisimmin aikuinen tullessaan. Rodusta veikkaisin, että ei villakoira. Joku luonnostaan rauhallinen viilipyttymäinen. rotu, josta ei niin lähtisi karvaa ja joka on maksimissaan Pupun kokoinen. Kun sais semmosen kuin Naomi, lisättynä Ilon virralla, koko melkein Pupun verran ja harjakoiran helppo turkki. Löytyskö? 😀


Kohti parempaa

Posted on

Ilo on nyt syönyt 6 päivää raakaa possua ja kaalia soseutettuna. Eron koiran ihossa huomaa selkeästi. Korvat paranivat täysin ilman lääkitystä ja kaulan ihoon laitoin muutaman kerran Fucidinia ja iho parani sitten itsekseen. Eli on kyllä syytä epäillä, että ruokavaliolla on osuutta asiaan. VOi olla, että tuo tuosta räjähtää vielä käsiin, jos kaali ja possu ei sitten lopullisesti sovi, mutta nyt näyttää hyvältä.

Kuvat suurenee klikkaamalla.

2011-03-10-hotspot1.jpg

2011-03-11.jpg

Kävin eilen trimmaamassa ex-naapurin hoitokoira Mantaa. Pieni toyvillakoira oli ollut puoli vuotta leikkaamatta. Turkki oli niin pitkää, että siitä olisi saanut täyden näyttelytrimmin. Maha oli aikamoisessa huovassa, joten se ajeltiin nahkaa myöten pois. Turkin alta kuoriutui iloinen pieni ja 9-vuotiaaksi hyvin musta villakoira. Naomi oli mukana seurana, mutta eipä tyttöjä olisi voinut toisensa vähempää kiinnostaa 😀

dsc_8594.JPG

dsc_8588.JPG


Kikkailua…

Posted on

Nyt on sitten syöty tuon suunnitelma B:n ruokia. Se on nyt huomattu, että Naomi ja Pupu ei tykkää Nutrolin öljystä vaan syövät hyvin pitkin hampain, jos sit on kupissa. Iloon nyt uppoaa kaikki vähänkin ruuan tapainen… 😀 . Naomin vatsa ei kestä naudan mahaa. Ne kaksi kertaa kun on annettu, niin Naomi vatsa menee heti löysäksi ja tekipä jopa kakat sisällekkin (no minkäs se voi, jos on tulee, kun on syönyt sopimatonta). Pupu syö vielä osittain BritCaren lammas-riisiä, kun sillä tuo siirtymä pitää tehdä hyvin pikku hiljaa, mutta harjakoirat syö jo kokonaan riista-perunaa.

Yksi takaisku saatiin kun eilen huomasin, että Ilolla on molempien korvien suuaukon ulkopuolella alkavaa ihottumaa. Tuo on kohta, joka jää helposti märäksi pesussa (kun ei voi föönillä korviin puhaltaa) tai sitten iho on ärtynyt korvanpuhdistusaineen kosteudesta. Laitoin noihin jo hotspottiin saatua voidetta, toivottavasti talttuu sillä mahdollisimman nopeasti. Tämänkin ongelman paljasti korvan takkumöykyt. Ilo kun alkaa raapimaan ihottuman läheltä, jos ei ihan pääse oikeaan kohtaan ja tuo kasvanut tukka menee heti takulle niistä kohdin. Muuten noita ihottumia onkin usein vaikea havaita ennenkuin roihahtavat pahoiksi, kun ovat tuolla mustan turkin seassa.


Suunnitelma B

Posted on

Viikon olen tässä tutkaillut eri lähteitä, kysellyt tutuilta kasvattajilta sekä koiranomistajilta ja pohtinut mihin suuntaan näiden neitien kanssa lähtisi, että saataisiin tuo terveys ja tulehdusherkkyys paranemaan. Monenlaista ohjetta on tullut mm. juuri raakaruokintaan siirtymistä, homeopaatilla käyttämistä, allergiatestiä jne. Monissa ohjeissa oli samansuuntaisia ajatuksia mm. naudanmahan, karpalon ja valkosipulin sekä öljyjen suhteen. Nyt sitten päädyin aika tälläiseen, joka on aika pitkälti yhdenmukainen Sannan, Ilon kasvattajan tänne blogiin kirjoittamiin ohjeisiin 🙂 .

Elikkäs neidit laitettiin BritCaren Venison&Potato (riista&peruna) nappuloille. Tämähän nappula meillä on ollut lammas-riisinä käytössä. Vähän jännitän alkaako Pupun maha vaivata, kun tuossa on tuo peruna, mutta seuraillaan. Tämän lisäksi koirat saavat valkosipulitabletteja, karpalotabletteja sekä öljylisää. En saanut Viacutan öljyä, jota etsiskelin mutta otin sitten Nutrolin pentuöljyä, kun se on tömäkämpää ja sisältää kalaöljyä. Lisäksi nyt aloittaessa annan myös maitohappobakteeria sekä Inupek fortea. Naudan mahaa koirat saavat nyt ainakin pari kertaa viikossa, ehkä myös hitusen päivittäin, Oscarin mahapullien muodossa.

Jos nyt näillä saataisiin neidit kuntoon… Ja juuri lähinnä koirien oma immuunipuollustus voimiinsa. Kauhulla juuri mietin tota Pupunkin turkkia, että se on ajeltu kaljuksi marraskuun puolivälissä ja edelleen turkki on tuommoinen hyvin lyhyt, ei tietoakaan että kasvaisi kunnolla. Ennen Pupulla kasvoi näyttelyturkki 5kk:ssa, nyt ei ole mitään toivoa. Eli jotain häikkää on pakko olla.

Piti vielä lisätä, että sunnuntaina Unin pitäisi tulla Helsinkiin ja me käydään morjenstamassa, ei jaksa odottaa, että mitä neiti mahtaa tuumata…

dsc_8354-1.JPG
Tässä näkyy Pupun 3,5kk kasvatettu turkki! Vain pepun päällistä olen leikannut..
.


Tässä vertailupohjaa. Pupu maaliskuun lopussa 2009, kun joulukuu 11pv 2008 oli vedetty lyhyeen trimmiin..
.

dsc_8179.JPG
Jos mä ihan pikkasen nuolaisen, kun kukaan ei huomaa.
..


Koirien ruokinta mietteitä, kohti luonnonmukaisuutta…

Posted on

Löysin mielenkiintoisia artikkeleita koirien ruokinnasta. Unihan on Liisalla raakaruokinnalla (BARF) ja sen suhteen lueskelin mitä internetin ihmemaa tarjoaa. Perusbarf ohjeethan osaan, onhan meilä koirat ajoittain syöneet raakaruokaa, mutta siinäkin alkaa pikku hiljaa muuntumaan perusopit. Mm. ruokinta tiheydestä löysin mielenkiintoisia artikkeleita, jos nimittäin seurattaisiin koirien villejä serkkuja, susia, dingoja ym, niin luontoäiti ei ruoki niitä pienillä annoksilla kaksi kertaa päivässä tiettyyn kellonlyömään. Koirien tyhjän mahan oksennukset johtuvat siitä, että koiran vatsa on tottunut tuottamaan tiettyyn kellon aikaan mahanestettä (tarkat ruokinta-ajat) ja jos ruokaa ei tulekaan, vahvoista mahahapoista pitää päästä eroon ja koiralla ne tulee oksentamalla.

Artikkelien mukaan koirat myös näkevät jatkuvaa nälkää, kun niitä ruokitaan mini annoksilla useasti päivässä. Koiraeläimelle on luonnollista syödä isoja annoksia kerralla (sudet kaataa saaliin) ja sitten paastota pitkäaika, kunnes saa taas saalista. Koiraeläimet ei  hyydy nälässä, koska silloin ne eivät voisi metsästää, vaan ne ovat virkeämpiä. Niinpä kotikoiriammekin pitäisi ruokkia vain 3-4 kertaa viikossa. Mutta artikkeleissa varoitettiin, ettei tälläistä harvaa ruokintaa saa missään nimessä suorittaa teollisella ruualla vaan kyse on luonnonmukaisesta raa’asta ruuasta. Artikkeleissa oli ohjeita koirien hitaaseen totutukseen harvaan ruokintaan, sillä yhtäkkinen ruuan lisääminen voi johtaa mahalaukun kiertymään. Vatsa ikäänkuin koulutetaan taas ottamaan ison ruuan vastaan, koska vatsalaukku yhtenä lihaksena laiskistuu, kun käytössä on tiheästi pieniä annoksia sisältävä ruoka. Tällä ruokinnalla on merkitystä viikottaisella ruokamäärällä ja koirat saavat kerrankin ahmittua mahansa täyteen. Koirat kuulemma syövät tällä tyylillä vähemmän ja osaavat annostella ruokamääränsä itse.

Huvittavaa on, että olen ajankuluessa syöttänyt jo koiria todella epäsäännöllisesti, koska vauvan kanssa ei pysty olemana niin täsmällinen, enkä muutenkaan ole koskaan ollut mitenkään pedantti tämän asian suhteen. Lisäksi koirat ovat pitäneet puolipaastoja, niin että välillä ollaan jätetty aamuruoka antamatta. Edelliset koirat ruokittiin meillä kerran päivässä, pitäen joskus paastopäiviä ja mm. koirien kerjääminen väheni.

Vaikka kirjoittelen aina näistä koirien ruokintajutuista, niin se johtuu siitä, että asiat kiinnostavat, niitä on mukava tutkia ja pohdiskella. Tämäkään pohdiskelu ei tarkoita sitä, että meillä hypättäisiin ruokavaliosta toiseen koko ajan. Koirat saa nytkin nappulaa ja lisänä mm. barf ruoka pötköjä silloin tällöin.

Täällä nämä Mogens Eliasenin artikkelit

Ruokinta-ajat 

Ruokintatiheys 

Kuntouttaminen

Koiran maha

TÄÄLLÄ lisäksi muita mielenkiintoisia linkkejä koiranruokintaan.


Messukeskus ja pinkopallot

Posted on

Messukeskuksen voittaja näyttely oli tänään ja lähdettiin koko porukalla katsomaan koiria. Sen verran on ehtinyt puolessa vuodessa vierottua näyttelytouhuista, että koko hössötys vaikutti hetkittäin jo huvittavalta 😀 . Koiranäyttelyissä on hauskaa, mutta olin unohtanut, millaista se on, jos se menee liian vakavaksi, kuten itselläkin taisi käydä. Nyt kun on saanut välimatkaa näyttelytouhuun, muisti taas, että se on pelkkä missikisa, jossa tulos on vain tuomarin mielipide. Ja ettei sillä ole merkitystä onko nyt yksi kihara siellä tai toinen tupsu täällä. Ja sen verran se taas kolautti, että jos laittaisi pojat harjakoirien kanssa toko koulutukseen, niin näkisivät vähän muunlaistakin, ehkä järkevämpää 😉 koiraharrastusta, ne kun tykkää muutenkin niitä koulutella.

dsc_6828.JPG
Villakoirissa jokin lumoaa… Tässä Maaritin Nikin mielettömän kaunis pää.

Näyttelyissä on aina hauska katsastaa eri koirarotuja, sillä silmällä, että mikä rotu sopisi parhaiten meille. Melko varmasti tulevaisuudessa meille ei tule enää isoa rotua kuten isovillakoira, eikä miniminiä. Pienemmän koiran kanssa pärjää, vaikka se käyttäytyisikin ongelmallisesti. Ja pienenpienten ongelma tuntuu olevan tuo sisäsiisteys, jonka asian kanssa Ilonkin kanssa aina painitaan. Semmoinen yli 5kg -alle 15kg olisi varmaan ihan passeli. Pojillahan on tietenkin omat toiveet…

dsc_6868.JPG
Ossi haluaisi meille chihuahuan…

dsc_6874.JPG
Ja Leevi shäferin tai keskikokoisen villakoiran…
No semmoisia ei ole kyllä koskaan tulossa… 😀 Omaa silmää ja näppituntumaa luonteesta ja turkista mielyttää seuraavat rodut:

dsc_6820.JPG
Shih tzu, jollainen meilläkin hoidossa ollut Tuike koira on. Ihana luonteinen otus, jolla tuo harjakoirien tapaan laskeutuva pitkä turkki.

dsc_6855.JPG
Papillon, koiran mallinen koira, jolla nuo harjakoirien ihanaiset isot korvat ja mitä näyttelyissä olen seurannut, niin ei tunnu olevan mikään räksy tai hysteerikko.

dsc_6921.JPG
Lhasa apso, kuonollinen painos shih tzusta, joskin luonne on hyvin erilainen. Tämä yksilö oli aivan ihana, kun oli kuin Naomi, joka oli muuttunut lhasa apsoksi 😀

dsc_6875.JPG
Sitten vielä whippet, jollaisen Unin aina toivoin olevan, silloin, kun koiraa piti laittaa näyttelyyn 😀
No joo, eipä ole koiraa tulossa, mutta tätä ajatusleikkiä on aina hauska leikkiä.

Lisää kuvia messarista tässä linkissä.

Harjakoirat leikki viikolla pinkopalloja… Elikkäs kun en huomannut, niin ahmivat Pupun kupin tyhjäksi nappuloista, kun Pupulle ei maistunut (Pupu paastoaa noin kerran viikossa yhden ruokailun, pitää itse huolta linjoistaan). Voi arvata millaiseksi palloksi harjakoirat muuttuivat, molempien vatsa tuntui olevan räjähdyspisteessä, kun nappulat turposivat vatsassa… No loppuviikko menikin sitten pienillä annoksilla ja saatiin vatsat takaisin pieniksi…