Jekun kulkuvälineet

Posted on

Luovutin Jekun vetämisenestämis opettelun. Kuonopantaahan poika vihaa ja yleensä saa ne pois päästä. Vain Jokke-merkkinen on päässä pysynyt, mutta sitten Jekku kynsi sen rikki. Niinpä se on nyt teipattuna. Koska Jekku vihaa niin syvästi kuonopantoja, kokeilin kokoelman vetämisenestovaljaita. Meiltä taitaa löytyä nyt ainakin kolmet erilaiset. Mutta nuo markkinoilla olevat on melkoisen surkeita. On Haltin rektiovaljaat (liian ohuet narut, kääntyivät helposti ja löystyivät), PetSafe reaktiovaljaat (yhtä huonot ohuet narumaiset) sekä TopCanis salon valjaat (nämä Y-valjas malliset, mutta silti eivät Jekulla toimineen oikein ollenkaan).

Mulla meni hermo ja ompelin Jekun parhaisiin vetämiseen tarkoitettuihin valjaisiin eteen renkaan. Niillä on sitten menty tähän asti. Kyllähän nekin kääntyy, mutta ei niin paljoa, kuin nuo narumalliset. Jekku on valjaista kiinni joustohihnalla vyötäröllä, näin ei vetäminen muutenkaan niin haittaa ja on enemmän käsiä muille koirille. Kun valjas on edestä kiinni, ei Jekku saa niin hyvin vedettyä ja nostettua kierroksia vastaantulijoita kohtaan. Ohittamisetkin onnistuu etukiinnityksellä paremmin.

Jekun valjaat Zero DC Short ja saman merkin joustohihna. Vetovyönä on ollut hlpis, kun en tiennyt oliko käyttöä, nyt vois ehkä jo ostaa paremmin selkää tukevan ja sellaisen mikä pysyy paremmin alhaalla liikkeessä, mm. tolla Zeromerkillä on omansa. Meillä nyt Top Canis talutusvyö ja siihen pehmuste.

DSC_1062

Molempiin valjaisiin on nyt ommeltu pala vanhasta Hurtan pannasta ja sen avulla vanhan pannan lenkki kiinni eteen. Hupille ei taida nuo valjaat enää mahtua, mutta Jekulle sitten vaatteiden kanssa.

DSC_1075

Näin se on kiinni edestä.

DSC_1076

Ja näin kävellessä. Juoksulenkillä sitten saa vetää ja hihna siirretään normaaliin paikkaan selkään.

DSC_1078

Kiinni vyötäröllä talutusvyössä.

 


Uusilla vaatteilla pakkaseen

Posted on

Sisu ja Hupi sai uudet takit pakkaskeleille. Olin aiemmin hankkinut Hurtan takit, mutta ne eivät sopineet noiden turkeille lainkaan, takuttivat hirveästi. Löysin sitten Peten Koiratarvikkeesta takkeja, joissa oli liukas sisäpinta ja kun niitä vielä myytiin ihan livenä tuossa XXL-kaupassa, niin pitihän käydä katsomassa. Ja mukaanhan ne lähti. Pieniä muokkauksia tein kaula-aukkoon kotona, kun tykkään ottaa vähän pidemmät takit, kouin koira, että peittää kunnolla, niin kaula-aukko jäi vähän isoksi. No pari pistoa ja oli sopivat.
Tänään oli sitten tuota pakkastakin reippaasti, niin käyttöönkin pääsivät heti. Ja töppöset pääsi käyttöön. Ainut vaan, että niitä on vain yhdelle koiralle, niin puin molemmille ceskeille ne takajalkoihin, jotka palelevat enemmän. Aluksi ekalla 5 metrillä ne sinkoili, mutta sitten tajusin kiristää ne tarpeeksi kireälle. Koirat vaikuttivat niin tyytyväisiltä, eikä yhtään kiljunaa kuultu, että pakko se on ostaa Sisulle omat töppöset.

Pupu pärjää pakkasessa, joten sillä päällä vain Pomppa-takki.
Jekulla on päällä Hupille ompelemani takki, joka on tehty vanhasta toppatakistani ja siinä on liukas sisävuori, eikä vatsaosaa ollenkaan (jottei takuta). Normaalisti en Jekkua pukisi tälläseen säähän, mutta pakkaset tuli niin äkkiä, että pelkäsin sen palelevan.
Sisulla ja Hupilla on uudet Jackson takit päällä ja töppöset jaloissaan.

DSC_0675


Ulkoilua ja lumielämää

Posted on

Joulun aikaan ollaan nautittu lomasta, koirat on porhaltaneet pellolla ja kotipihalla vapaana. Pakkaset vaan vähän vaivaa ja jalkoja alkaa ceskeillä palelemaan. Tänäkin talvena Hupi kiljuu kävellessä, kun jalkoja paleltaa niin paljon. Tähän kuoroon on yhtynyt myös hänen poikansa, Sisuakin kiljututtaa paleleminen ja jalkoja pitää purrakkin sen takia. Ostin kokeeksi yhdet tossut, jos niistä olisi apua. Yhdet siksi, että jos koirat ei olisi suostuneet kävelmään, niin en olisi turhaan ostanut monia. Hupi ainakin käveli ihan ok tossuilla, Sisuakaan ne ei niin haitanneet, mutta kun olivat Hupin kokoa, niin lensivät äkkiä jalasta.

Tässä videota joulun tienoilta pellolta. Hauskasti näkee, että Jekku hoksaa pellon laidalla PUUN! Sinne on päästävä heti nostamaan jalkaa, oli se miten kaukana vaan. Jekulla on aina tuo, jokainen tuollainen näkyvä on päästävä pissimään ja luoksetulokäskyn kuultuaan, on aina pakko pissiä ensin ja tulla vasta sitten. Pakko oli tuossa laittaa kamera pois, kun noin kauas lähtivät, mutta kyllä ne sieltä aisat hoidettuaan palasivat..

Toinen on kuvaa pihaleikeistä. Vaikka Pupu on 7v virtaa löytyy edelleen… Vähän liiankin kanssa. Ja isä ja poika ovat kuin majakkka ja perävaunu 😀


Lunta

Posted on

Viimein tuli kunnolla lunta. Ai että koirat oli iloisia, kun eilen oltiin tunti pihamaalla leikkimässä. Takkeja puin varmuuden vuoksi Pupulle, Hupille ja Sisulle ja ihan tarpeeseen ne varmasti olikin, kylmä lumi kun paakkuuntui ceskyjen vatsakarvoihin. Jekkua ei edellis talven tapaan paleltanut ja eipä tuohon kasvavaan turkkiin enää halua mitään takkuuntumisen pelossa pukeakaan. Pihaleikkien jälkeen oli kaikilla muilla paitsi Jekulla edessä sulatus lämpimän suihkun alla. Lumipaakkuja ei saa jättää koiraan sulamaan, koska ne voi aiheuttaa paleltumisvammoja ihoon, ne on aina joko föönattava lämpimällä ilmalla pois tai lämpimän suihkun alla sulatetava.

DSC_0416

Jekun päätä ei palella.

DSC_0409

Ceskyillä on samanlaiset ja samankokoiset Hurtan toppatakit. Sisulle tuo on vielä hitusen iso, mutta nopeasti se on sopiva, niin en viitsinyt pienempää ostaa. Tuskin se kauhean paljon jää isäänsä pienemmäksi.

DSC_0410

Pupu käyttää vanhaa Pomppa takkiaan.


Kylmää vastaan

Posted on

Pakko se oli kaivaa myytävien (myytäviä vaatteita täällä) koirahaalarien kassista vielä Pupulle fleecehaalari. Vaikka olinkin miettinyt, etten haalareita enää jaksa vetää koirien päälle. Pupu vaikutti tyytyväiseltä lenkillä. Koska mittari on nyt ollut pari päivää iltalenkillä pakkasen puolella, niin Sisukin on saanut takin päällensä. Hetken se ihmetteli Naomin vanhaa takkia ja sitten jo mentiin entiseen malliin.

Aapo veljeltä on jo kulmahampaita irronnut, kääk! Aapo menee siis koko ajan viikon edellä hampaiden kanssa. Sisulla on reilu viikko ekaan näyttelyyn ja mä niin toivon, että alakulmurit ois siihen mennessä irti. Ceskyillä kun pentupurennassa lähes aina alakulmurit yläkulmurien sisäpuolella ja tuomarit ei sitä välttämättä tiedä ja pitää purentaa ahtaana. Uudet nysät alakulmureista on tulleet näkyviin, mutta hampaat ei kunnolla heilu. Ja kulmureista on muutenkin kiinni, tuleeko purennasta oikea, nyt kun etuhampaat on oikein päin. No lisätään narulelu ja sukka repimistä ja tänään annoin naudanluut kaluttaviksi koko porukalle. Meillä harvoin noita luita tarjotaan, sillä aina niistä tulee pientä riitaa, toisella on aina paremmat luut kuin itellä. Ja ceskyn vahvat leuat tuppaa noitakin rikkomaan, jollei ole tarkkana. Mut jos nyt saisi nuo hetken olla kaluttavina…

DSC_0174

Nyt pärjää lenkkeillä

DSC_0175

Ei takki menoa haittaa

DSC_0176

Herkkua!


Pimeässä

Posted on

Piti kokeilla kuinka meidän sakki näkyy pimeässä. Olen tarkoituksella tilannut meillä pannat aina mahdollisimman heijastimilla. Mahdollisuuksien mukaan kaulosaan heijastin ja ihan ehdottomasti kiristysosaan.  Nyt pimenevässä ilmassa iltalenkeille joutuu pukemaan heijastinliivit. Meillä on niin huonot katuvalot eikä kävelyteitä. Pupulla on aikanaan testi kakkoseksi tullut Clas Ohlsonin koirien heijastinliivi. Kaikilla muilla on Best Friendin kaksipuolinen liivi. Jekulla se on keltaisena tiimivärinä, kuten Pupulla on ja mustilla olen laittanut oranssit puolet näkyviin 😀 Jekun ja Hupin hihnoissa on myös heijastin palaset lisäämässä näkyvyyttä.

Aamulenkeillä en usein jaksa pukea jokaista. Sinne puen vain Pupulle hiejastinliivin ja muilla ne löytyy pannoista ja hihnoista.

DSC_0064

Hyvinhän nuo näyttää toimivan.


Tavarataivas jatkuu

Posted on

Viimein ne tulivat, koiranäyttelykärryt pöydällä. Olin näitä katsellut ja miettinyt, mutta en raaskinut hommata ja sitten ne loppuivatkin maahantuojalta. Kuulin, että uusi erä tulisi ja päätin sitten kumminkin varata yhdet. Eilen ne sitten tulivat ja tänään ne kasasin. Ne vaikuttavat täydellisiltä, mutta vasta koeajot sen kertovat, onko niin. Ratasmallisia on helpompi työntää, mutta niiden kanssa on aina saanut raahata erikseen painavan pöydän mukana. Häkkimallisia on taas todella raskas vetää perässä, mutta niistä on saanut samalla pöydän. Toivon, että tässä täyttyy nyt molemmat haaveet, helppo työnnettävyys, kun ceskyt ei ole keveitä ja pöytä mukana.

Nämä siis Milomaticin rattaat

DSC_0015-001

Testing

DSC_0020-001

DSC_0017-001

Sisätilaa on

DSC_0021-001

Pupukin mahtui heittämällä

DSC_0023-001

DSC_0024-001

Menee pieneen tilaan

DSC_0025-001

 


Palkintoja

Posted on

Muistan sen ajan, kun haaveilin, että koirani saisi kehässä edes sen yhden ruusukkeen ja lottovoitto olisi, jos ihan sertinkin saisi. Nyt niitä on tullut ja viime viikolla postiluukusta tipahti myös Hupin Suomen muotovalio diblomi. Talossamme on nyt kaksi suomen muotovaliota, uskomatonta, tämmöisestä aikanaan vain haaveilin…

Joka näyttelyn jälkeen nakkaan ruusukkeet vain kirjahyllyyn pinoon, osa on ollut kehyksissä useamman vuoden. Pystejäkin on kasa, vaikka nykyään yritän ottaa palkinnot lahjakortteina, jos mahdollista. Olen osan ruusukkeista ja palkinnoista vienyt töihini kouluun ja lahjoitellut meillä käyville lapsivieraille leikkeihin. Silti niitä on paljon. Nyt sain vähän taas järjestettyä niitä. Ylimääräisille ruusukkeille pitäisi ostaa iso lasinen maljakko, jonne ne voisi vain nakata. Olen tälläisen joskus kuvissa nähnyt ja se näytti hauskalta.

140912-DSC_5662

Kirjahyllyn päällys olohuoneessa.

140912-DSC_5667

Yksi hienoimmista pysteistä. Unin villakoirien erikoisnäyttelystä voittama sertipatsas, näitä ei muualta saa.

140912-DSC_5663

Jekun ja Hupin valiodiblomit ja Hupin tittelilappuset sekä niihin kuuluvat ruusukkeet. Kehykset on ikeasta, tarkoitettu paksuille kehystettäville.

140912-DSC_5665

Sekalaista seurakuntaa, isoimpia, hienoimpia ja tärkeimpiä ruusukkeita. Siinä on on Pupun, Hupin, Jekun ja Wilman ruusukkeita. Loput odottavat pahvilaatikossa maljakkoa.

140912-DSC_5666

Unin ruusukkeita. Tähän en raaskinut koskea. Koiran, jonka kanssa sain tämän voittokulun kokea, mitä on pärjätä ja voittaa ja joka sytytti voitonjanon.