Hetkittäin sitä miettii mitä lapset joutuvat oppimaan perheessä, jossa on paljon koiria. Olen tarkoituksella havainnoinut omaa 3 poikaani ja naureskellut mielessäni näitä kummallisuuksia.
Portit:
Lapset oppivat pienestä pitäen sulkemaan ja avaamaan ns. lapsiportteja, kulkeakseen asunnossa. Lapset osaavat myös uskomattoman hyvin sulkea portit perässään. Lisäksi lapset osaavat kulkea porteista niin, ettei yksikään koira pääse karkuun portin takaa. Portit rajoittavat tiloja, aikanaan estivät koirien pääsyn lasten huoneisiin. Nyt portit rajaavat koirien tilaa yksin ollessaan keittiön ja pesuhuoneen ovilla.
Ovet:
Lasten pitää oppia kulkemaan ovista, niin etteivät koirat pääse karkuun ja se, että ovet pitää aina sulkea perässään, ettei koirat juokse autotielle. Jos menee avamaan ovikellon soitua, pitää sulkea joko väliovi tai pitää laittaa koirat portin taakse, jotta ne ei ryntää tulijan luo.
Turkki:
Kun joku koirista on pesty, pyytävät lapset aina luvan: ”Saako Pupua silittää??”. Tämä siksi, että illalla näyttelykuntoon laitettuun koiraan ei saa koskea, jotta se on myös aamulla vielä kunnossa, eikä tahmatassuilla lähmitty. Lisäksi usein kysytään pesujen jälkeen, ollaanko menossa näyttelyyn seuraavana päivänä.
Näyttelyt:
Näyttelystä tultua on vakio kysymys: Tuliko pokaaleja (muualla ei niin väliä) 😀
Muta maistuu, onko jotain puutosta…
Pallero on laihtunut ja vauhtia löytyy.
On se kasvanut… tosin näyttää jotenkin ylisuurelta.
Onneksi suussa on huppu eikä korva…
