Ompas taas varsinaista. Ilon pissailu on pahentunut. Kun lattialla on paperit, niin ensin kyykistyi niihin ja nyt jo matoillekkin… Mietittiin juuri, että pennun tulo varmaan pahentanut tätä, jollei pissailu lopu pennun lopetettua, on koira tutkittava läpikotaisin. Jos onkin vaikka joku rakenteellinen vika tms. Nyt olen sitten pukenut taas vaippoja, jotta muistaisi taas, ettei saa pissailla. AInakin viimeksi se hieman auttoi.
Tänään sitten löytyi uusi lottovoitto, joku oli kakannut sänkyyni! Tapahtuma hetkellä ainoat mahdolliset syylliset oli Naomi ja Uni. Kokeiltuani, että Uni ei pääse sängylle, ainoaksi syylliseksi jäi Naomi ja näkihän sen siitä muutenkin. Siivotessani Naomi istui vieressäni ja tärisi. Mikä lie idea tuo siltäkin oli…
Pupu taas on sitten ollut pari päivää huono ruokainen ja oksennellut… Mikä näitä koiria oikein vaivaa 😀
Uni sai eilen oman kurahaalarin, kun Naomin ei ole enää vähään aikaan mahtunut päälle. Samanlainen Janutexin haalari kuin Pupullakin, mutta punainen. Ostin suoraan samaa kokoa kuin Pupulla ja alussa vain pienennän sitä nauhalla. On ihan turhaa ostaa ns. oikeaa kokoa, koska se on parissa kuukaudessa pieni. Tämä saattaa mennä loppuelämän tai sitten aikuisena tarvitaan hitusen isompi, mutta luultavasti ainakin vuoden menee. Lisäksi tilasin tänään kankaita kurahuppuja ja tossuja varten.
Kuvat kamerakännykällä otettuja:
Pakko oli laittaa tääkin söpö kuva, joka on otettu kun Uni oli vielä pieni.
Peppi ja Pupu, mutta kumpi on kumpi?? ( Pupu vasemmalla)
Tänään paineltiin kauniilla ilmalla pihamaalla koko illan. Virtaa kaikissa tuntui riittävän. Huomenna sitten ois vaihteeksi Pupun pesua ja laittoa kohti Kotkaa. Onneksi sain Lauran kautta Pupulle tukanlaittajan paikan päälle, niin ei tarvitse itse säveltää!
Voimakaksikko
Siimaleikkuri käynnistyi aidan takana ja kiinnosti hurjasti.
Huiiii! Pihalta löytyi jotain pelottavaa, tunisiankilpikonnamme Heka.
Punnasin ja mittasin Unin, on se hitusen isompi, kuin Pupu aikanaan.
Pupu 13vk 40cm, 8kg
Uni 13vk 42-43cm, 10kg
Aletaan lähenemään isovillakoiran alarajaa jo nyt (45cm). Voisin kuvitella, että Unista tulee Pupua isompi, melko lailla Pilven kokoinen. Ruoka sille maistuukin ihan eri lailla kuin Pupulle tuon ikäisenä, mutta kokoonhan nyt vaikuttaa lähinnä geenit eikä nykykoirien tasapainoinen eväs. Ruokinnassa on pääpaino nykyään nappuloilla. Näin monen koiran perheessä se on yksinkertaisin ratkaisu ja Ilon kannalta ainut mahdollisuus, muu ruoka saa Ilon kakkaamaan lattioille, jos saa sitä liikaa. Nappularuokaa täydennetään ylimääriseksi jääneellä kotiruualla, raa’alla lihalla, sian ihralla, kasviksilla jne. Mutta saattaa mennä päiviä pelkällä nappulallakin. Ruokaa koirat saa kaksi kertaa päivässä ja Uni vielä 3 kertaa päivässä. Ruokina koirilla on näitä (määrät noin määriä):
Pupu, hoikka, ei liho helposti, koska liikkuu paljon:
6dl Purina Pro Plan pentu kana-riisi
Kaikki ylijäämä ruoka, enempi tai vähempi välillä parikin desiä (paitsi peruna, joka saa koiran haisemaan)
Silloin tällöin sian ihraa, öljyä, karpalojauhetta, Biotin-Plus tabletteja.
Uni, ahmatti, pohjaton, lihoo:
4-5dl Purina Pro Plan pentu kana-riisi (Pupu sai tässä iässä jo 6dl päivässä, joten nostanen määrää Unillakin nyt kun on hoikka)
1-2rkl lisuketta (raejuustoa, piimää, viiliä, raakaa lihaa)
Silloin tällöin öljyä, karpalojauhetta.
Ilo, ahne, lihoo hyvin helposti:
1dl Robur Light & sensitive
1tl lisuketta (raakaa, lihaa, kasviksia, ylijäämä ruokaa)
Silloin tällöin öljyä, karpalojauhetta.
Naomi, lihoo helposti, liikkuu vähän, silmät vuotaa ruuasta helposti:
2dl Robur Light & sensitive
1rkl lisuketta (raakaa, lihaa, kasviksia, ylijäämä ruokaa, peruna käy loistavasti)
Silloin tällöin öljyä, karpalojauhetta, Biotin Plus tabletteja.
Ilo ei saa Biotiini tablettaja, koska sillä on turkkia ihan liikaa muutenkin 😀 . Mutta muutkin saa satunnaisesti, koska en aina muista antaa. Karpaloa annan lähinnä ennaltaehkäisemään hiivaa ja virtsatietulehduksia ja onhan se muutenkin terveellistä. Hiivaa oli Pupulla pentuaikana korvissa ja ei ole nyt enää näkynyt, Naomin värjäymät johtuvat siitä, että hiiva ja bakteerit jyllää kosteissa silmän alusissa, eli myös sitä hillitsemään. Friskiessiä meillä syötiin aikasemmin aika paljonkin, se maistui hyvin, eikä ollut lyhyessä käytössä sen kummempaa kuin muukaan ruoka. Pidempään syötynä se oli sen verran köyhää ravintoa, että Pupulla ja Naomilla alkoi lihakset hupenemaan. Lisäksi kakkaa tuli isompia määriä. Tuo pikkutyttöjen Robur on semmoinen kompromissi ratkaisu, laatu muona, joka valuttaa vähiten Naomin silmiä.
Helpottavaa on ollut nyt oma rentous ruokinnassa, jos ruoka ei maistu, kerään tylysti kupit pois ja tarjoan uudestaan vasta seuraavalla ruualla. Näyttely ym erikoispäivinä jätän aikuisilta aamuruuan antamatta ja sitten annan illalla enempi. Tämä lähinnä siksi, ettei autossa oksennella (Naomi) ja että on virkeänä kehässä ja namit kiinnostaa. Ennen huolestutti Pupun ja Ilon syömättömyys pentuaikana ja nyt sitten Unin kauhea nälkä 😀 . Raukka parka kun on aina nälkäinen.
Pupun oma lisäruoka sukat ja alushousut, on nyt jääneet ruokalistalta pois. Unin tultua, vain kerran olen löytänyt yhden syödyn sukan ja sekin saattoi olla vanha!
Pesin ja konetin neidin kasvukuvia varten. Neiti oli vaan niin pallo, että päädyin hieman leikkaamaan turkkia. Taisin vaan innostua hieman liikaa. Onneksi se kasvaa takaisin, niiltä osin jos mokasin. Nyt Uni näyttää ihan villakoiralta eikä enää pennun pallerolta. Unin turkkia on helppo leikata, se on hyvin karkeaa ja suoraa sekä tiivistä. Uni seisoi hienosti paikallaan leikatessa. Ulkomuodoltaan Uni näyttää edelleen olevan ison askeleen Pupua edellä.
Tulin tänään töistä kotiin ja mitä oli vastassa… Kaksi isoa villakoiraa! Uni oli siis karannut yksiöstään, lisäksi portti eteiseen ei ollut kunnolla kiinni (kun noi aikuiset siellä pysyy kumminkin) mutta sisään tullessani molemmat villat oli tulleet siitä sitten ulos. Pakko oli kantaa Uni yksiöönsä ja katsoa mistä ihmeestä se tuli pihalle… No kutsuessani neitiä, se alkoi hyppimään aidan reunassa ja yritti ponnistaa samalla seinästä vauhtia, no eipä epäilystä miten se sitten sieltä tuli. Tää neiti on kyllä uskomaton, ei meillä ole ollut yhtään tämmöistä koiraa, joka jos jotain haluaa, myös saa haluamansa, keinolla millä hyvänsä.
Kaikki koirat popsii taas kevään kunniaksi voikukkia. EN tiiä mikä siinä on, mutta samaa oli viime keväänä ja tapa jäi kesän mittaan pois. No ainakin voikukassa on paljon kaikkea terveellistä, joten popsikoon.
Neidit laitettiin tänään huomista Turkua varten ja otimpa muutaman kuvan Unistakin. Unia ei sade haittaa, joten kuvassa on sateessa kirmaamisen jäljiltä kiharaisena ja likaisena.
En esiinny yhtään…
Ilo vähän pöffi, mutta huomiseksi pitäisi turkin laskeutua.
Pikku neidit on nyt esipesty lauantain näyttelyä varten. Turkit pysyvät nykyään kunnossa kaksikin viikkoa, vain muutamia takun alkuja löytyi, jotka oli helppo avata. Varmasti on nyt aikuisturkki Ilollakin ja molemmille löytynyt sopivat aineet. Kelcon DeMatt suihketta en kyllä pois vaihtaisi. Sitä kun suihkauttaa takkuun ja antaa hetken vaikuttaa, niin takut aukeaa kuin itsestään, näin kaikilla koirilla. Viime viikonlopun Pupun tupeerattu pää tukkakin aukesi hetkessä.
Ainut huono puoli pitkästä pesu välistä on, että harjaneidit alkaa temppuilemaan pöydällä. Alkavat venyä ja vanua joka suuntaan ja tärisevät kun on NIIIIN kauheaa. Kun pesi useammin, ne eivät temppuilleet, kun kaikki oli tuttua juttua.
Naomi on ollut hieman möhmömpi kuin aiemmin. Samaa on kyllä ollut Ilolla ja Pupullakin. Aluksi mietin mikä Naomilla on, kun on samantyylinen kuin tulonsa jälkeen. Mietin mököttääköä se Unia, mutta sitten keksin, että tämä taitaa olla kaikilla vain juoksun jälkimaininkeja, jonkunlaista valeraskautta varmasti. Joten eiköhän Naomi sekä muut piristy taas pikku hiljaa omiksi itsekseen.
Nyt kesälomien alettua koirat on joutuneet tottumaan pitkiin päiviin. Pelkäsin miten Uni sopeutuu, että keskipäivän ulkoiluttajat puuttuu, mutta sillä ei ollutkaan mitään hätää. Harjakoirat sen sijaan ovat protestoineet muuttuneita järjestelyjä. Joka päivä on löytynyt kaksi kakkakasaa keittiöstä, isompi sekä pienempi, sen verran pieniä, että tekijöiden on oltava harjakoirat. Kumpi vai molemmat, sitä en tiedä.
Uni on äänekäs. Se protestoi äänellään, kun se jätetään portin taakse ja kuulemma myös itkeskelee uikuttaen päivisinkin, kun kuulee naapurin ääniä pihalta. Kovasti harjoitellaan, että kukaan ei mene, kun se mekkaloi. Vasta kun on hiiren hiljaista, se päästetään vapauteen portin takaa. Eiköhän se siitä pikku hiljaa opi.
Rakastan Unin tassuja, en voi sille mitään. Ne on isot ja raskaat. Kuulee kun terassilla pikku norsun poika ”tepsuttaa”. Kun Uni hyppää vasten, isot tassut tulevat voimalla. Ei mitään hentosta, kuten harjakoirilla, eikä kevyttä kuten Pupulla vaan kunnon voimalla, hienostuneisuus on siitä kaukana.
Tänään vietettiin keskimmäisen pojan synttäreitä. Olen erittäin tyytyväinen koirien käytökseen. Harjakoirat tietenkin porhalsivat vapaana koko ajan, mutta Uni ja Pupu olivat aluksi Unin yksiössä, jotta ihmiset saivat rauhassa riisua kenkiään. Lopulta nekin pääsivät vieraiden pariin ja ihanan vähän niitä piti komentaa hyppimästä ja tunkemasta syliin. Oli mahtavaa, ettei tarvinnut koko ajan vahdata missä isot koirat on. Unia ja pienimpiä ihmisvieraita piti pitää silmällä, sillä Unin mielestä lapsilta sai napata kädestä herkut. Kuten arvata saattaa, tähän puututtiin tiukasti. Lopulta väsymys ja helle teki tehtävänsä, joka paikassa makoili koiran”raatoja”.
Sitten vielä muutama kuva eiliseltä näyttelypäivältä, jossa vastakkain oli Seleste ja Pupu
