Unin tukka ja haukunrajoitin

Posted on

Mitähän tuon Unin tukan kanssa tekisi? Tarvitsisin varmaan kristallipallon… Koira on edelleen pesty viimeksi ristiinan ja rantasalmen näyttelyyn, mutta suureksi ihmetyksekseni se on kyllä kihara, mutta takkua ei ole. Likainenhan se alkaa toki olla, että täytyy tässä viikonloppuna se viimestään laittaa. Onneksi se ei ole valkoinen 😀 . Mutta pikkuinen pörrökasa se alkaa olemaan. Jalkakarvat rehottaa, turpa on kaksinkertaisen näköinen jne. Lähinnä nyt mietin pidetäänkö kalju-perse-paviaani kampaus vai yritettäisiinkö kasvatella skandinaavista leijonaa (edellisessä jutussa kuva). Molemmissa on puolensa skandinaavisessa on enempi kuivattavaa ja saksin muotoiltavaa, mutta isoa turkkia voi pitää pienempänä. Kalju-perseessä eli continentalissa, ajettavaa riittää koko takajalat ja mulle ainakin käy jatkuvasti hups, meni liikaa -ongelmia, eli ajelen vahingossa liikaa/liian vähän. Ajelu on myös semmoinen mistä en tykkää yhtään ite ja talvea vasten kinttujen paljaaksi ajelukaan ei houkuta. Continentalissa ison turkin on oltava iso, sitä ei pysty oikein pitämään sportisena ja pienenä, niin että se näyttäisi joltain.

Ongelman tuo Messukeskuksen koiranäyttely, jonne olin ajatellut Unin viedä. Se on joulukuussa. Skandinaavisen jalkakarvat eivät sinne ehdi. Toki mulle ei ole mikään ongelma viedä vajaaturkkista koiraa kehiin, olen usein niin tehnyt. Ja eikä se vajaaturkkisuus ole ollut juuri koskaan menestymisen este muille tuntemille koirilleni. Mutta messariin on tulossa iso liuta ulkomaisia täysturkkisiakin, että sikäli ois järkevää olla karvoissaan. No hyvä tuomari ei arvostele vain karvanpituutta, vaan koiraa siellä turkin sisällä. Maaliskuuksi, kun serti jahti valioksi alkaa, olisi jalkakarvat jo ok, mikäli niitä ei olisi messariin ajeltu. Pupulla kesti 5kk kasvattaa jalkakarvat jonkinmoisiksi kehäkelpoisiksi ja Uni ehtisi messariin kasvattaa noita vain 4½kk. Voihan toki Unilla säilyttää molemmat, ei ajele persettä kaljuksi, mutta ei myöskään leikkaa palloja pois, mahtaisi näyttää mielenkiintoiselta 😀 .

Lisää meitintää on aiheuttanut nyt nämä tulevat pitkät pesu ja laittovälit. Uni on pitkässä turkissa ja tiedän, että turkki voi päästä hyvin pahaksi ja sen siitä elvyttäminen kestää. Järkevämpää olisi nyt leikata turkki hyvin lyhyeksi skandinaaviseksi/moderniksi ja palata kehiin ensi vuonna kun turkki on taas aikaa laittaa. Silloin se olisi kasvanut jo pidemmäksi ja lyhyenä sen olisi saanut pysymään siistinä ja elinvoimaisena. Pahimmassa tapauksessa mulla on ensi keväänä Unilla pitkä, harva, huonokuntoinen turkki, jonka joutuu leikkaamaan pois ja sitten se kasvattaminen kestääkin… Kaipuu kehiin on vaan niin kova, että ei millään raaskisi leikata turkkia ja siten joutua pakkotauolle kokonaan (vaikka pakkotauolla ollaan nytkin mut silti). Kauhea nyyhkiä nyt turkin perään, kun se on 3kk kuluttua kumminkin jättimitassa…

Voi kun joku vaan sanoisi, että leikkaa vaan turkista reilulla kädellä puolet pois, kyllä se kasvaa takaisin ja vuoden päästä et edes muista sitä joskus leikanneesi… Kai se pitäisi vaan uskaltaa, kun ei olla kumminkaan kehiin tulossa… kai, luulisin, ei olla 😀 (Unihan ois koko ajan kehissä, jos joku sen pesisi, leikkaisi ja veisi… mut ei oo innokkaita ilmaantunut 😀 ).

Uni sai myös postipaketissa viimein sitruunapannan. Panta suihkaisee sitruunan hajua, kun koira haukahtaa. Toivon, että saan tuolla viimein opetettua Unin, ettei se ihan turhan haukunta ole mitenkään järkevää. Koira on hyvin fiksu, kun miettii mm. ruokamurtautumisia, mutta haukkuminen on hyvin voimakkaasti fiksautunut sen mieleen, joten saapa nähdä miten käy…

dsc_6014.JPG
Karvaturrelolla laatikko kaulassa.

dsc_6019.JPG
Hih, missä kuosissa koko koira.

dsc_6020.JPG
Ilon elämää pönttö päässä. Lenkeille se ei ole päässyt vieläkään, ihan vain pihalle pöntön kanssa. Vieressä toi toinen karvaturpa…


Pulleat rosvot!

Posted on

Nyt on sitten keksitty uusin juttu. Jos takkahuoneen ovea ei muista lukita nauhalla, murtautuu Uni helposti paljeovesta takkahuoneeseen ja siitä pesuhuoneeseen. Houdini avaa sitten ruokatynnyrin kannen ja kaataa koko tynnyrin!! Mikäs se ystävällisempää, saa harjakoiratkin näppärästi evästä sitten 😀 . Alkuviikosta tapahtui ekan kerran ja illalla vielä Ilo oli ihan räjähdyspisteessä olevan näköinen, kun maha oli niin turvonnut ja janottikin kauheasti. Siitä tiesikin, että tynnyriä oli tyhjentäneet, Uni, Naomi ja Ilo, Pupulla ei ollut yhtään normaalia suurempi jano.
Tänään lähdin kiireessä ja unohdin kokonaan takkahuoneen oven auki, mutta onneksi pojat tuli koulusta 5min mun lähdöstä, sillä kuulemma tynnyri oli taas avattu ja kaadettu ja harjakoirat popsimassa… Se on käsittämätöntä miten Uni tynnyrin avaa, sillä se napsahtaa tosi kireästi kiinni, että saa itsekkin sitä repiä voimalla auki. Pakko siirtää tynnyri vaikka saunaan, sillä sinne Uni ei (ainakaan vielä) pääse, etteivät syö itseään halki.

Ilo sai eläinkääristä antibiootit ja uudet voiteet ja nyt on yritetty parannella hotspottia. Vähän paremmalta jo näyttää, toivotaan parasta.


Huvittavia tukkamalleja…

Posted on

Luin blogia Pupun nuoruusajoista ja selailin vanhoja kuvia. Nauratti, että miten silloin hyvältä tuntuneet trimmausideat näytti nyt aivan kaameilta. Olisi kyllä saanut jäädä tekemättä 😀 . Nyt silmään karvaisempi vaihtoehto näytti paljon paljon paremmalta, mutta silloin ehkä eniten käytännöllisyys ajoi ulkonäön ohi. Tosin, en mä muistanut, että ne noin kauheelta näytti klanittuna…


Pupu näyttää paljon paremmalta karvaisena, tästä olisi saanut jo muotoiltua vaikka mitä. Tosin Pupun kohdalla ymmärrän myös himon vetää tukan alas, se kun takkusi ja takkusi.
Mut tukka näyttää jotenkin valmiimmalta karvaisena, kun kaljuna näyttää, että turkkia puuttuu kauheasti.


Ja sit Uni 5kk. Tässäkin tulee se efekti, että karvaisena näytti turkin mitta jo hyvältä, mutta continentalissa näyttää, että kaikki karvat puuttuvat. Onneksi, kumpikaan koirista ei mennyt kehiin heti noiden trimmien jälkeen vaan siinä oli pari kuukautta vielä aikaa kasvattaa.

Trimmeja selaillessa, löysin myös tosi kauniin Ankaru’s kennelin koiran, jonka trimmistä pidin erityisesti. Monesti skandinaaviset leijonatkin on tosi karvaisia, mutta tällä oli hieno sporttinen ja vähäinen turkinmäärä.


(Ankaru’s Yes It Is, http://www.freewebs.com/ankaru/liselle.htm


Parempaa hallintaa ja ruokamäärät

Posted on

Uni houdinille on taas kokeiltu toista tapaa taluttaa. Se kun haukkuu ja hyppii kaikki vastaantulevat koirat (ja jotkut ihmisetkin). Yritin taluttaa sitä joku aika sitten pelkällä nahkalenkillä, joka oli molemmista päistä kiinni hihnan lukossa. Tämä tapa vähiten kuluttaa tuota niskaturkkia. No mikä oli tulos, vastaan tuli pieni koira ja kun yritin hillitä Unia sivullani, niin eikös se vetänyt päänsä pannasta. Onneksi ehdin varoittaa pikkukoiran omistajaa ja tämä sai pienen griffoninsa pelastettua syliin. Unihan ei olisi pahaa tehnyt, mennyt läpsimään tassuilla ja leikkimään pikku kaverin kanssa, mutta se olisi saattanut olla tuhoisaa tälle kaverille. Tämän jälkeen kuljettiin kuonopannassa taas. Tuskastuin vaan kuonopannan kanssa, kun Unin sai hallittua, mutta mitään oppimista ei tapahtunut, kuonopannassa sai hypittyä ja hilluttua entiseen malliin. Täällä kun vielä yleensä se vastaantulija tulee vastaan sillä kapeimmalla peltopolulla… Näissä tapauksissa ei auttanut kuin survoa koirat heinikkoon, lähes ojaan ja yrittää vain pidellä hihnoista kiinni (ja hävetä silmänsä päästään). Itselleni tämä on kova pala, sillä koirani ovat aina käyttäytyneet mallikelpoisesti ja ne on olleet koulutettuja. Pikku musta Uni, on usein koetellut kärsivällisyyttäni, vähän niinkuin pikku musta kääpiövillakoira Wilma aikanaan, sekin raivosi hihnassa. Mutta tuommoinen 4 kiloinen oli vastaantulijoiden mielestä lähinnä huvittava, kun taas tuo 25kg ei ole.

Vanhassa vara parempi, kun totaali hermo meni. Kaivoin koirien hihnalaatikosta nahkaisen kiristyspannan. Pupullekkin löytyi toinen joka juuri ja juuri meni. Ja eikun lenkille. Nyt lenkkejä kerryttyä olen huomannut, että ne toimivat, ainakin vielä. Voi olla, että jossain välissä niidenkin teho hiipuu ja pitää siirtyä hetkeksi johonkin toiseen. Nostamalla pannan hyvin ylös toisia koiria ohittaessa, saa Unin hyvin helposti hillittyä ja kiristämällä myös usein suhtkoht vaimennettua. Koira kulkee vierellä, kuin kouluhevonen kootussa ravissa, mutta kulkee. Lisäksi Uni yrittää usein näissä ohitustilanteissa pannasta pois pääsyä pään heilutuksella ja nopealla peruutuksella, mutta hah, kiristyspannastapa neiti ei irti pääse! Pupu uskoo jo sitä, että pannan nostaa ylös, sitä ei tarvitse sillä kiristää lainkaan. Näin minä pääsen ohi ilman, että täytyy kärrätä koirat ojaan seisomaan, pidellä niitä niin kovaa kuin pystyy ja ennenkaikkea, ei tarvitse hävetä riehuvaa isoa koiraa. Ehkä tähän pääsisi jollain pehmeämmälläkin tyylillä pitkäjänteisesti harjoittamalla, mutta nyt ei ole siihen resursseja tämän kasvavan mahan kanssa. Entisaikoina tämä tyyli oli valtavirtaa, mitä koirakouluissakin opetettiin (silloin kauan sitten 80- ja 90-luvulla kun minäkin olen tokossa kilpaillut…).

Onneksi saan välillä lenkille myös apukäsiä. Pojat kun on oppineet koirankäsittelytaitoja ja koirat on oppineet kulkemaan, niin heitäkin voi yhdistää. Pupukin on lapsen talutettava, silloin kun ei tule toinen koira vastaan, silloin nappaan vielä Pupun talutettavakseni, vaikka taitaa isoilla pojilla olla sen verran painoa, että menisivät hyvin vastapainona. Järkyttävää ajatella, että minä ulkoilutin poikien ikäisenä mm. kaveri labbista, jolla elopainoa oli 40kg kieppeillä, sekä naapuruston saksanpaimenkoiraa, afgaaneja, nöffiä ja kiinanpystykorvaa,sekarotuisia Oskua ja Tessua unohtamatta. Ei tulisi mieleenkään antaa pojille hihnan päähän yli 50kg painoista newfoundlandinkoiraa (KUVA) 😀 . Mutta silloin koiratkasvatettiin kovemmalla kurilla ja olivat ehkä siksi lapsenkin hallittavissa… Tai sitten ei 😀

05092010259.jpg
Apupojat lenkittää.

Lisään vielä loppuun koirien ruokamäärät talteen, jos tässä vaikka tulee lähtö ja isäntä joutuu ruokkimaan (ehkä pitäisi pojille ennemmin opettaa ruuan annostelua 😀 ).

Ilo
50g/kerta (100g päivä)
Valmista murre-mix raakaruokaa

Naomi
90g/kerta (180g päivä)
Valmista murre-mix raakaruokaa

Pupu 250g/kerta (500g päivä)
Valmista murre-mix raakaruokaa

Uni
2-3dl nappulaa (4-6dl päivä)
n. 110g (pötkön loput) valmista Murre-mix raakaruokaa (220g päivä)
+ mahdolliset ruokien jämät

Ruoka pötkö otetaan jääkaappiin sulamaan aina, kun ottaa seuraavan pötkön käyttöön, eli aamulla ja illalla.Yksi pötkö painaa 500g.


Koiran arvoista elämää?

Posted on

Ilon ihottuma onneksi roihahti vaan kaulasta, mutta pahalta se näyttää. Maanantaina on varmasti eläinlääkärissä käynti taas. Tänään Ilo pestiin desinfioivalla shampoolla kauttaaltaan, jotta muu iho ei pahenisi ja ihottuma paikat taas voitelin Fuciderm*vet voiteella. Kipulääkettäkin annoin, sillä tuommoiset koiran kokoon suhteutetut isot ihottumat, ei voi olla kivuttomia. Toivottavasti eläinlääkäri keksii jotain joka auttaisi. En tiedä auttaisiko joku allergiaruokavalio, joillakin on auttanut, osalla ei.

Mutta kun neljännen kerran vuoden sisään hoitaa koiran hotspottia, joka aiheuttaa koiralle paljon vaivaa ja on nyt roihahtanut koko vartaloon, sitä miettii, onko tämä koiran arvoista elämää 🙁

dsc_5926.JPG
Näppylää jatkuu kaulasta vatsaan, kainaloihin ja sisäreisiin.

dsc_5924.JPG
Vatsan ja kainaloiden näppylää (ei näy kunnolla kuvassa)

dsc_5930.JPG
Pahimmaksi roihahtanut kaula, iso ja kovettunut ihottuma. Kipeä, vuotava ja kutiava.

dsc_5933.JPG
Tässä sitä taas ollaan, pönttö päässä. Riskinä muiden kohtien ärtyminen hankauksesta, mutta kaula on pakko suojata jotenkin. Suojaa ihottumaa myös Unin hoitoyrityksiltä.


Ilo ja ovet

Posted on

Ilolla on kummallinen päähän pinttymä. Jos pesuhuoneen ovi on kiinni, Ilo käy rapsuttelemassa ovea niin kauan, että se avataan. Ei koiralla sinne mitään asiaa ole, mutta auki se on saatava. Jos ovi on vain raollaan, niin silti Ilo käy kissamaisesti kynsillään avaamassa oven ja taas menemättä sinne sisään 😀 . Pesuhuoneessa on vesikuppi ja ovi on lähes aina auki, mutta joku ihme suljetussa ovessa iloa vaivaa.

Ilon hotspot sitten levisi koko alavartaloon. Kaulassa on taas pahin jälki, mutta näppylää on alavatsa ja reisien sisäsivuilla. Nyt on aloitettu täsmä isku lääkevoiteella ja desinfiointiaineilla, lääkärin aikasemmin antamien ohjeiden mukaan. Pantaa tai valjaita ei pysty käyttämään, joten Ilon on ulkoiltava vain pihamaalla.

Ilon jatkuvien hotspot ihottuen takia on joutunut miettimään jalostuskäyttöäkin. Ilolla piti alunperin teettää pennut jossain vaiheessa, mutta nyt olen sitä mieltä, että terveistä polvista ja silmistä huolimatta, tuo ihottuma on niin ikävä vaiva, etten halua levittää sitä yhtään enempää harjakoirakantaan, joka on muutenkin jo melko sairasta. Kun tuo Ilon ihottuma ei selkeästi ole kertaluontoinen, vaan uusiutuu useita kertoja vuodesta ja jota säätkin huonontavat, niin ei se ole kivaa elämää, etenkään, kun nuo avohaavat on kipeitäkin.

Muidenkin jalostuskäyttöä olen mietiskellyt. Naomi on nyt leikattu, joten sille ei pentuja tule koskaan olemaankaan, mutta samat sukujuuret jatkuvat mm. Naomin isän jalostuskäytöllä.  Pupuakaan tulemme tuskin koskaan käyttämään. Pupun siskolla on addisonin tauti, joka on kai jotenkin perinnöllinen, lisäksi Pupun ulkomuotovirheetkin on semmoisia, ettei Pupu ole korvaamaton villakoirajalostuksen kannalta. Mutta Uni, jos terveystulokset sallivat, niin Unia tullaan käyttämään jalostukseen. Kasvattajaksi en aio ryhtyä, joten pennutus tehdään jonkun kennelnimen alle ja riippuen uudesta asunnosta (jota ei ole vielä löytynyt), pennut syntyvät varmaan jossain muualla, kuin meillä kotona. 12 pikku Unia olohuoneessa ei houkuttele  😀


Kuvat vähissä

Posted on

On meillä kuvat tiukassa tytöistä, niitä ei ole tullut loman jälkeen oikein kuvailtua, kun Unikaan ei nyt käy kehissä, eikä sitä laiteta joka viikko. Itseasiassa kaikki koirat alkaa olemaan aikamoisia tursakkeita, kun viime viikolla sain flunssan, joka jatkuu ja jatkuu, enkä ole jaksanut laittaa koiriakaan. Eikä ole ollut ees pakko laittaa, sillä tursakkeisista turvista huolimatta, koirat on takuttomia. Unikin on pesty viimeksi Ristiinan/Rantasalmen näyttelyyn (!) eli joskus 30.7. Mutta käsiin ei ole osunut takkuja, että olisi tullut tarve pestä. Mutta kai se on pikku hiljaa laitettava kuntoon… Kuten myös harjakoirat.

Muutaman kuvan löysin joltain pellolla käynniltä, jolloin turpakarvat ei viellä olleet niin pitkät.

dsc_5788.JPG
Ilpan vartaloturkkia alkaa olla, sillä se vaan sojottaa pystyssä, kun Naomilla laskeutuu kauniisti kylkiä pitkin.

dsc_5798.JPG
Kaljumakkaran menoa.

dsc_5830.JPG
Ja sit tää toinen älypää.

dsc_5843.JPG
Koirista meillä kierii lähinnä vain Naomi ja Uni.

dsc_5840.JPG
Mutta kieriskelyn jälkeen Unin turkki on aina täynnä maaperää, joka ei irtoa.

dsc_5835.JPG
Osaa ne kulkea pellolla rauhassakin…


Barf, raakaruokinta taas…

Posted on

Ilon toipuminen on viimein alkanut… Tuntui että närästyslääkitys aiheutti sille lisäoksentelua, sillä se oksensi aina lääkkeen saatuaan. Kokeilin ilman lääkettä ja kappas, oksentelu loppui siihen. Tässä samalla siirsin osan porukasta täys raakaruualle. Vaikka nappula on helppoa ja halpaa, en jaksa sitä, että kahta tästä porukasta pitää silloin vähän väliä kiikuttaa eläinlääkäriin hiiva ym ongelmien vuoksi. Laskin, että lähinnä Ilo ja Pupu, on kartuttaneet eläinlääkärin huvijahtirahastoa 8 kertaa viimeisen vuoden aikana. Lisänä sitten ne kerrat, jolloin ei ole tarvinnut lääkäriin asti mennä, kun esim. hot spot lääke on löytynyt kotoa.

Koska olen raskaana ja laiska, syötän neidit valmis raakaruualla, lähinnä Murren murkinan pötköillä. ALussa käytössä on kana-mix täysiravinto, jossa on kaikki tarpeellinen. Jos homma toimii ja koirat voi hyvin, voin alkaa laajentaa valikoimaa. Koska neljän koiran barf ruokinta ei ole halpaa (paitsi jos eläinlääkärikulut jää pois 😉 ), Uni saa puolet myös nappulaa. Sillä kun ei ole mistään oikeastaan tullut mitään ja pitäähän nuo nappulatkin syöttää tynnyristä pois.  Tälle porukalle valmis barffia kuluu kilo päivässä. Ihan älyttömän oikeaoppiseksi en ala, koirat voi saada myös joskus esim. kaupan maksalaatikkoa tms, kunhan on viljatonta.

Josko tämä tästä, Ilon tuskaa on ollut hyvin kurja katsoa, mutta onneksi nyt se vaikuttaa jo terveeltä. Vauhtia on ainakin saatu takaisin. Kuten myös Pupulle, joka aina herää kun ruoka vaihtuu pois nappuloista. Se on pihalla hullutellut, pomppinut onnessaan yksinään pehmolelu suussa ja leikitellyt sisälle menossakin.