Jekun aura

Posted on

Jekkua ympäröi joku mystinen aura. Tänäänkin meillä oli pojan leikkikaveri ja kun äiti tuli lastansa hakemaan, niin rapsutteli autuaasti kaikkia koiria. Hänen mielestä kaikki oli kivoja, mutta Jekku oli superihana. Mikä ihme siinä koirassa on? Se on nimittäin monen koira- ja ei koiraihmisen mielestä ollut  jotenkin erityinen. Eikä se ees tee mitään kummallista, samalla lailla hyppii ja pussailee kuin muutkin. Kukaan ei osaa sanoa mikä siinä on, mutta jostain syystä osa ihmisistä on aivan sulaa vahaa Jekun edessä, minäkin 😀

Pupulla on hassu tapa välillä nävertää eri paikkoja. Joskus ihmisen vaatteita, jotka on päällä, sohvan kulmaa tai omaa sänkyään. En keksi yhtään mikä ihme jutun idea on, koska se ei riko kangasta syödäkseen vaan nävertää kuin itseään hampailla rapsuttaessa. En sitten tiiä liittyykö tämä kumminkin samaan kuin vaatteiden syöminenkin. Siihen Pupu saa nyt kokeeksi närästyslääkettä, ainakaan vielä ei ole vaatteita syöty aloituksen jälkeen.

dsc_8007.JPG
Sopu sijaa antaa

dsc_7997.JPG
Nävertäjä Pupu


Jestas näitä rapakelejä!

Posted on

Että näitä rapakelejä on riittänyt. Pienelläkin pissalenkillä koirat on likaisia ja jostain syystä Jekku onnistuu sotkemaan itsensä aivan täysin. Jekku on kaulaa myöten kurassa, siinä missä naiset kuraavat hädin tuskin tassunsa. Eikä Jekulle voi ees kurapukuja laittaa, ettei turkki takkuuntuisi.

Jekulla on selkeästi alkanut hormonit hyrräämään, mutta ei raukkaparka tajua, että sen omat naiset on leikattuja. Se yrittää ja yrittää iltaisin vikitellä Pupua, joka ei oikein ymmärrä, että leikitäänkö tässä vai mikä on niinkuin meininki. Lopulta kun hermostuu, tökkäsee Jekun kumoon tai Jekkuhan melkein ryömii, tyylillä ”mä oon pieni harjakoiran pentu vaan, heheh, ootas kun käännät selkäsi” 😀 Lenkilläkin poika painelee nenä maata viistäen.

dsc_8020.JPG
Nämä kaksi kävelivät saman lenkin mm. mutaista peltotietä. Miten ihmeessä Jekku on kaulaa myöten ravassa ja Naomi on noin puhdas?? 

dsc_8023.JPG
Kierosilmä, joka oli hädin tuskin kurainen tai ainakaan sitä ei huomannut 😀 

dsc_7974.JPG
Pöö, ei mul oo isot korvat. 



Talven ihmemaa

Posted on

Eilen tuli lunta ja ajattelin päästää Jekun sitä heti katsomaan ja ihmettelemään. Mietin mitä pieni poika sanoisi ensi lumesta. Luntahan poika ei ole tainnut juurikaan nähdä, kun on syntynyt helmikuun lopussa, eikä pennut heti pääse ulos. No jännityksen vallassa päästin pojan ulos. Jekku katsahti ympärilleen, mietti selkeästi, että ”Jahas, jospa sitä menisi kuselle…” ja kipitti lähimmän puun juurelle nostamaan jalkaa 😀 Et se siitä lumijännityksestä.

Pupu sekosi aivan täysin (taas), kun se pääsi pihalle. Riemulla ei ollut rajaa juostessa lumen keskellä ja samalla kauhoen lunta suuhun. Poikien käsistä piti varastaa lumipalloja, koska ei jaksanut odottaa niiden lentämistä.

Nyt kun Naomi on taas lyhyemmässä mallissa, niin neitiä pitää taas pukea. Pitää katsoa pitääkö hommata jotain fleecepaitaa tms pihapissatuksille, paksumpia takkeja ja haalareita löytyykin. Sairauden takia paleleekin helpommin, joten pitää pukea neitokaista ei-niin-kylmille keleillekkin.


Vuoden harjakoiran pentu 2011

Posted on

Nyt se on varma, meidän pikku Jekku on tämän vuoden voitokkain harjakoiran pentu!

Ei voitto ilmaiseksi tullut, mutta hetkeäkään en vaihtaisi. Satoja tunteja treenausta ja turkin laittoa, satoja kilometrejä ympäri Suomea, paljon euroja, kasoittain kinkkua ja lihapullia, hieman harmia ja paljon iloa. Siitä on Jekun aika meillä tehty. Poika on ollut meillä vain reilu 5kk, mutta sinä aikana, se on hurmannut minut täysin. Voitoista huolimatta, se on meille vaan se meidän pikku Jekku Jexter, ketunpoika.

Isot kiitokset kasvattajalle tästä pojasta ja avusta mitä ollaan saatu. On se vaan kohtalo, että alun takaiskun jälkeen koira osoitti olevansa kumminkin paljon enemmän ja osoitti, että se kuuluu meidän perheeseen.


Jekku vielä pienenä kesällä 🙂


Eri rotujen erilaiset käsittelytavat

Posted on

Näyttelyssä taas huomasi, miten erilailla koiria käsitellään, riippuen rodusta. Toki rotuihin poikkeuksiakin löytyy, mutta ainakin omille roduilleni on kehittynyt vähän niinkuin normisto, miten koira ”kuuluu” esittää. Harjakoiran ja villakoiran välillä on iso ero ja itseni on selkeästi vaikea välillä muistaa se, että mikä katsotaan normaaliksi villakoira kehässä, onkin pöyristyttävää harjakoirakehässä.

Pääsääntöisesti tuntuu, että villakoirilta vaaditaan enempi moitteetonta käytöstä. Niiden pitää seistä kuin patsaat tuomarin räveltäessä, Niiden on seistävä patsaina kehässä ja juostava hillityn energisesti (ihan jo siksi, ettei hihna käänny niskan puolelle ja tuhoa tupeerattua tukkaa 😀 ). Harjakoirille suodaan paljon vapaampaa, ne saavat kyykätä pöydällä tuomarin tutkiessa hampaita, ne esitetään usein vapaasti seisottaen, ei ehkä niin priimassa asennossa ja käsin seisottaessakin, niille sallitaan paljon enempi venkoilua.

Kyse voi olla rotujen luonne eroistakin, mutta harjakoiran tavoin käyttäytyvä koira lentäisi aika nopeasti villakehistä ulos. Villakoira seisoo, kun omistaja sen siihen asettaa. Villakoiria myös nostellaan pöydälle paljon enempi roikottaen, seisomisasentoa maassakin korjaillaan nostamalla etu- ja takapäätä ylös ilmaan. Etupäätä usein korjataan, varsinkin isommilla, leukaperien kohdalta molemmin puolin nostaen.

Itse esitin aikanaan alussa Pupua vapaasti, se oli aika ennenkuulumatonta isovillakoirilla. No aika nopeasti tapa karsiutui minultakin ja aloin esittämään koiraa ns. top&tail, eli päästä ja hännästä kannatellen. Jekku on koulittu aika lailla puudelimalliin ja olen hieman stressannut sen pientä pöllöilyä. No pitäisi muistaa relata ja todeta, että harjakoirille sallitaan tuommoinen kaikenmoinen sähläily. Alunperin ajattelin, että koira pitää pyrkiä esittämään vapaasti, mutta jos se alkaa sählämään, on pakko ottaa kiinni. Ainakin messarissa Jekkua kiinnosti myös namit ja sen sai seisomaan vapaastikkin, etenkin sunnuntaina (lauantaina taisin olla niin hermostunut itsekkin, etten antanut Jekulle edes mahdollisuutta vapaaseen esiintymiseen…).

Takaraivossa vain on lause, että jos hyvän koiran esittää huonosti, se pärjää huonommin, kuin koira, joka ei ole ehkä niin täydellinen, mutta joka esitetään ja esiintyy hyvin. Koiraa kiinni pidellen, sen saa paljon varmemmin ojentamaan kaulansa ja sen jalat saa asetettua ehkä juuri täydelliseen asentoon. Toisaalta ei ole välttämättä kauniin näköistä, kuin koira tuupataan roikottaen oikeaan asentoon ja tiukasti pideltynä koira seisoo, kun ei muuta voi. Vapaa esittäminen antaa ehkä enemmän tilaa koiran persoonalle ja esiintymiselle.

No Jekku saa nyt loman lähes kaikesta näyttelytreenistä vähäksi aikaa, se on sen ansainnut. Tammikuussa on Turku, sitä ennen pitää alkaa taas katsomaan, että missä mennään.

imgp3172.JPG
Pupu ensimmäisessä junioriluokassaan 9kk ikäisenä vapaasti esitettynä.

dsc_5379.JPG
Uni esitettiin aina villakoiratyyliin, ihan jo siksi, ettei se olisi hyppinyt tuomaria onnesta muussiksi 😀


Voittaja näyttelyt

Posted on

Upea viikonloppu takana. Lauantaina Jekku kilpaili ekaa kertaa Juniori luokassa 11 muun uroksen kanssa. Jekku taisi olla porukan nuorin juuri 9kk, kun useat kehässä olivat jo hyvin lähellä yläikärajaa 18kk:ta. Eli ihan pikku poika Jekku vielä muiden rinnalla. Jekku esiintyi hyvin, mitä nyt vauhti lähti päälle vasta aina kun oli puoli kierrosta juostu ja sitten tuomari ei usein enää katsonut 😀 . Jekku sai erinomaisen (ERI) mutta ei sijoittunut ikäluokassaan, jossa kilpaili 7 muun kanssa 4 palkintosijasta (muut oli saaneet huonomman arvostelun eivätkä olleet jatkossa).

Tänään oli näyttelyn toinen päivä ja Jekku pääsi uudestaan kehää. Näin Jekusta, että sillä oli kakkahätä, ulkona satoi kaatamalla ja ulkoilutusalue oli ihan toisella puolella koko messuhallia, tiesin etten ehtisi sinne enää. Yritin kävelytellä Jekkua sisällä, josko se olisi tehnyt sinne halliin, mutta ei. Kävelyttäessä Jekku kiinnostui maassa olevasta namista, ajattelin poimia sen taskuuni, kun se oli ihan yltiö kiinnostava, eikä kakka sitten tulisi, jos on tullakseen. Jekku oli aivan intopiukeana, tuo herkku oli maksaa. Näytin herkkua kehässä ja voi että poika yritti esiintyä hirmuisen innokkaasti ja hienosti, jotta saisi maksa palan. Tulos olikin loistava, Jekku sai taas erinomaisen (ERI) ja sijoittui luokassaan 3. ja sai SA:n (sertifikaatin arvoinen). Tuo SA on avain jatkoon näin aikuisten luokissa, eli Jekku meni vielä paras uros kehään, mutta sieltä meidän sitten käteltiin ulos, muiden sijoittuessa 4 parhaan pallille. Tulos oli aivan loistava hyvin nuorelle pikku miehelle! <3 Ja uloskin Jekku pääsi asioilleen heti kehän jälkeen 🙂

Itse käytin ekaa kertaa elämässäni jakku pukua ja sekin meni hyvin 😀

Lauantai, Helsingin voittaja näyttely
Tuomari: Natalja Nekrosiene, Liettua

Good bone. Exellent head. Exellent eyes- Pricket ears. Quite long neck. Correct topline. Well ribbet chest. A bit upright in front. Well angulated behind. Drive in movement.

Hyvä luusto. Erinomainen pää. Erinomainen silmät. Pyöreät korvat. Melko pitkä kaula. Oikea ylälinja. Hyvin kaareutunut rinta. Hieman pysty edestä. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä liike.

ERI

Sunnuntai,Voittaja näyttely
Tuomari Zeljko Gaji, Slovenia

9 months old. Beautiful head expression. Correct eyes shape & ear set. Well developed chest. Nice topline. Correct tailset. Good front & rear angulations. Exellent quality of the coat. Very nice young male.

9 kuukautta vanha. Kaunis pään ilme. Oikea silmien muoto ja Korvien asento. Hyvin kehittynyt rintakehä. Hyvä ylälinja. Oikea hännänkiinnitys. Hyvä etu-ja takakulmaukset. Erinomainen turkin laatu. Erittäin kaunis nuori uros.

ERI, JUK-3, SA

Kuvia ei ole, kun olin yksin liikenteessä. Jälkikäteen varmaan tulee jotain, jos löytyy Jekkua muiden kuvaamana 🙂

388942_2754242261093_1408784089_3078069_1626247170_n.jpg
Junioriluokan poikia, Jekku keskellä.


Vaatteita ja tukkaa

Posted on

Niin se Naomin tukka läks. Viikko edellisestä pesusta ja koko takapää taas aivan takussa, huolimatta siitä, että viikon puolivälissä harjasin koiran. Pesu 3-4 päivän välein kotikoiralle olisi ehkä vähän liikaa, joten Naomi sai muuttua lyhytkarvaiseksi spanieliharjakoiraksi. Koira on silmin nähden nauttinut uudesta kampauksestaan ja koiraan on tullut vauhtia (uskomatonta kyllä tällä yksilöllä!).

Puppana ruppana on taas päättänyt syödä vaatteita. Keskiviikon Rallytokokin jäi väliin, kun edellisenä päivänä oksenteli syömiensä vaatteiden palojen takia. Vaatteet tuli onneksi ulos luonnollista tietä ja maha rauhoittui lääkkeillä. Eilen koira jäi kiinni syömässä sukkaa, jonka sain onneksi kokonaisena ulos. Mikä ihme siihen taas iski, pitkään aikaan ei ole popsinut kummempaa. Kuulemma närästyskin voisi sitä tehdä, niinpä annoin nyt kokeeksi Pupulle Ilolta jääneitä närästyslääkkeitä, jospa auttaisi.

EN muista kirjoitinko, että vaihdoin leikattujen tyttöjen sapuskan kevytversioon. Jostain syystä 12kg kevyt ruokaa painoi ihan turkasesti 😉 . Koirille on kiva, kun ruokamäärä pysyy samana, eikä tarvitse sitä kutistella. Ruuan merkkinä kaikilla on tällä hetkellä ANF, johon olen ollut tyytyväinen.

Huomenna ja ylihuomenna Jekku on messarissa kisaamaassa ekaa kertaa aikuisten luokassa, jännittävää…

291120111609-2.jpg
Huono kännykkä kuva, mutta näkee vähän miltä spanieli Naomi näyttää.

291120111610.jpg
Tässä myös.

281120111600.jpg
Tuulinen päivä, Jekun tukka meni ihan sekaisin 😀

281120111599.jpg
Hyvä ettei koko koira noussut ilmaan…

dsc_7769.JPG
Käytiin Tuusulassa Avoimen luokan näyttelyharkoissa ja kun yritin kuvata Jekkua, niin se alkoi hassusti myyräilemään.