Mystinen mahalaukun laajentuma ja kiertymä

Posted on

Kyselin villafoorumilta ideoita ahneen Unin ruokintaan. Mietin olisiko parempi syöttää kaksi kertaa päivässä, että maha ei olisi tyhjä vai kerran päivässä, että koira tuntisi, että maha on joskus täpötäysikin. Unihan on pohjaton ruokatottumuksiltaan. 15kg menisi hyvin helposti. Keskusteluissa nousikin esiin mahalaukun laajentuma ja kiertymä. Olin tämän taudin sulkenut pois ajatuksista, sillä en ollut pitänyt isovillaa isona rotuna, vaan keskikokoisena lähinnä. Mutta pikainen googletus kertoikin, että syvärintainen isovilla kuuluu riskirotuihin. Saatuna tuo on hurja, koira voi kuolla muutamassa tunnissa ja vaikka hoitoon pääsisikin ajoissa, riskit kuolemaan on suuret.

Riskit saada:

-syvä ja kapea rintakehä
-suuri kokoinen rotu
-stressiherkkä yksilö
-ruokailu ennen lenkkiä tai heti lenkin jälkeen
-kupin nostaminen ylätasolle (ennen suositeltiin juuri tätä isoille koirille)
-kuivaruoka pelkästään ruokana
-kuivaruuan tarjoaminen kuivana (mahassa turpoaminen)
-ahnehtiminen  (niin veden kuin ruuan)
-isot ruokamäärät
-jne

Karmeaa katottavaa, mutta Unilla toteutuu aika lailla kaikki nämä ruokailuun liittyvät riskit… No en ole tämmöisiä asoita edes tietoisesti osannut varoa.

Ehkäisykeinot:

-ruoka tarjoillaan lattiatasosta
-teolliseen ruokaan laitetaan lisukkeita
-ruoka tarjoillaan tunti ennen lenkkiä tai tuntilenkin jälkeen
-ruokinnan muutokset tehdään hitaasti
-ruokinta kaksi kertaa päivässä
-ruoka turvotettua ja mahdollisimman vähän turpoavaa

Lisää infoa vaivasta löytyy googlella, sekä näistä linkeistä LINKKI 1 ja LINKKI 2

En aio tästä edelleenkään ottaa stressiä, maailma on kaiken maailman tauteja ja komplikaatioita täynnä, mutta noilla pienillä ruokinta nikseillä voin kumminkin hyvin kivuttomasti pienentää riskiä, joten miksi en tekisi sitten niin.


Uskomaton viikonloppu!

Posted on

Kun ei ole tämmöseen menestykseen tottunut, niin kyllä on hyvä mieli. Unin saldo tältä viikonlopulta oli nyt sitten 2 rotunsa paras pentu titteliä. Tänään Lahdessa pentunäyttelyssä oli vastassa musta isovillakoria uros, joka oli kyllä Unia pienempi kooltaa vaikka kuukauden vanhempi. Unin kehäkäyttäytyminen oli ihan ala-arvoista. Juoksemisessä hössötti niin, että alkoi nostelemaan hassusti etutassujaan. Mun olisi pitänyt sitä juoksuttaa jonkin aikaa ennen kehää, mutta en tajunnut. Hampaiden katsominen taas meni sähläyksen merkeissä, mutta ei se menoa haitannut 😀 . Ryhmäkehässä koira juoksi jo hienosti, mutta olin juoksuttanut sitä jo jonkun aikaa kehän ulkopuolella, mutta tällä kertaa isossa kehässä jatkoa ei irronnut. Hyvä tulos silti kahdelta päivältä, tuskin tulee toistumaan…

Tuomarina oli Paula Valakari

Erinomaista tyyppiä oleva narttupentu. Tyylikäs pää. Alaleuka voisi olla vahvempi. Erinomainen eturinta. Hyvinkehittynyt runko. Hyvin kulmautunjut takaa. Erinomainen häntä & hännänkiinnitys. Turhan pysty olkavarsi. Etuliikkeet ssaavat vielä vakiintua. Erinomainen kokonaisuus.

PEK-1, KP, ROP

KUVIA NÄYTTELYSTÄ; LÄHINNÄ HARJAKOIRIA

dsc_5476-1.JPG
Uni ja viikonlopun saalis


Hämeenlinnan näyttely.

Posted on

Aikaisin aamulla startattiin Hämeenlinnan näyttelyyn. Edellisen illan urakka särki käsissä, lähes 7 tuntia (tosin rennolla  asenteella), kahden isovillan laittoa. Ensin kehissä oli Uni, joka pokkasi rotunsa parhaan pennun palkinnon.

Tuomarina oli Jasna Matejic, Romania

7 months old. Nice size and proportions. Lovely head. I would like stronger underjaw and tighter bite. Good neck. Very nice front and rearangulation. Good topline. Nice tail carriage. Nice movement.

7 kuukautta vanha. Hyvä koko ja mittasuhteet. Ihastuttava pää. Haluaisin vahvemman alaleuan ja tiiviimmän purennan. Hyvä kaula. Erittääis hyvä edestä ja takakulmaukset. Hyvä ylälinja. Hyvä hännän kanto. Hyvä liike.

PEK-1, KP. ROP-pentu

Sitten vuorossa oli Pupu kera siskojensa. Pupun käytös oli kehässä mielenkiintoista. Seisominen ei huvittanut ja juostessa oli innostuksissaan kiva nappailla minua reiden kohdalta housuista kiinni. Pupu tulikin kolmanneksi ja käytöksestä tuli maininta papereihin, että olisi harjoituksen tarpeessa. Pupun nyörisisko Doris oli toinen ja Peppi oli ykkönen saaden viimeisen sertinsä ja tullen tänään Suomen muotovalioksi. Onnea Peppi!

Pupun arvostelu:

2 years old. Very nice feminin and refine head whit good width. Nice eyes colour. I would like a little bit almoud eyes. Good neck and front angulations. Little bit open rearangulations. Needs little bit more showtraining.

2 vuotta vanha. Erittäin kaunis narttumainen ja muotoutunut pää, hyvällä leveydellä. Hyvä silmien väri. Toivoisin vähän lisää mantelinmuotoa silmiin. Hyvä kaula ja takakulmaukset. Hieman avoimet etukulmaukset. Kaipaa vähän lisää kehäharjoittelua.

ERI, AVK-3, PN-3

Olin yksin liikenteessä, joten omista koirista ei ole kauheasti kuvia,

LISÄÄ KUVIA TÄSTÄ LINKISTÄ.

dsc_5151.JPG
Laura yrittää seisottaa villiä Unia.

dsc_5195.JPG
Ja sitten Lauran tehtävänä oli pitää aisoissa koko voittaja kolmikko, kuvausta varten. Ei niin helppoa, kun hihnojen päässä oli sekopäiset ruskeat sisarukset.

dsc_5200.JPG
Jep, jep…

dsc_5198.JPG
No olihan ne hetken kauniistikkin. Vasemmalta Peppi, Doris ja Pupu.


Vastaiskua

Posted on

Viime yönä heräsin popsivaan ääneen, menin katsomaan mitä tapahtui, niin houdini koiramme Uni oli murtautunut roskikseen. Aamulla piti alkaa miettimään vastaiskua. Edellinen isovillamme Pilvi oli myös roskisdyykkari, joten kaapeista kaivelemalla löytyi vanha lapsilukko roskikseen. Hellassa meillä on aina ollut lapsisuoja, lähinnä sen takia, että tiedän useita tapauksia, joissa koira on hyppinyt jotain hellan päältä ja napsauttanut hellan päälle tuhoisin seurauksin. Nyt sitten piti kehitellä jotain, että sivupöydillekkin voi jättää jotain ruokaa jäähtymään tms. Säädettävä pelti tuli tähän kuin tilauksesta, nyt saa Unin ulottumattomiin laitettua syötävääkin.

Uni on todella oppivainen ja kokeilun haluinen, minkä tuossa temppuja kouluttaessa huomasi. Kerrankin edes osittain onnistuu jossain, yrittää sitä tarmokkaasti uudestaan. Unin taitolistallahan on nyt sisäovien avaus, ulko-oven avaus (jos ei takalukossa), roskiskaapin avaus, lapsiportin avaaminen, jollei ole kunnolla kiinni (ja sitä  kannattaa kokeilla vaikka näyttäisi kiinni olevalta, koska kun hyppää vasten, niin painolla se kätevästi aukeaa), löysän pannan irrotus päästä peruuttamalla…

dsc_5069.JPG

dsc_5072.JPG


Temppukerhoa

Posted on

Otin tänään extempore temppuharjoituksia Unille ja Ilolle. Erityisemmin ei ollut mielessä mitä harjoitellaan, lähdin työstämään siitä mitä koirat minulle tarjosivat makupalaa halutessaan.

Uni oli ensin vuorossa, muiden kökkiessä portin takana. Unin pravuuri on maahanmeno, jossa se näyttävästi paiskoo tassuja ilmaan ennen laskeutumista (ikäänkuin tassun anto maahan mennessa, molemmilla jaloilla). No tästä yritin saada Unia läppäsemään molemmilla tassuilla käsiini. Se onnistui jotenkuten, useimmiten yleensä meni hyppimiseksi. Keksin tästä pyytää ns. orava asennossa istumista, molemmat tassut ilmassa. Tätä harjoiteltiin hyvin vähän, sillä kasvavan koiran selkä ei kestä tuollaista rasitusta muutamaa kertaa enempää. Mutta sain silti jo Unin ymmärtämään parista kerrasta homman nimen, näin on sitten hyvä pohja tulevaisuuteen ja temppu jo hitusen hanskassa. Koska tuota ei voinut vielä pahemmin opettaa, keksin, että otetaan sitten vilkutusta. Eli koira antaa tassua, ilman että kukaan ottaa tassua kiinni. Temppu saatiin hyvään alkuun, super ahneen ei ollut vaikea käsittää mistä naksun ja maksun saa.

Toisena otin Ilon. Ajattelin ajatuksissani opettaa Ilon antamaan tassua, koska siitä saisi työstettyä helposti vilkutusta ym, mutta Ilo ei ollut samaa mieltä. Ilo alkoi tarjoamaan makuullemeno puoliksi kyljellään. No aloin palkkaamaan siitä ja sain jalostettua tempuksi kierimisen. Ilo hoksasi jo mitä haluan, mutta nami sai sen hössöttämään puolet ajasta.

Muille en tänään temppuja ottanut, vaatii itseltäkin tarkkuutta palkata ajallaan ja huomata pienet vihjeet mitä haetaan, niin kaksi koiraa kerralla riittää.

Pikkasen tuntui tuo temppuilu kuluttaneen Unin pahinta hölmöily -särmää. Lenkillä vastaan tuli naapuri, koiran ja tyttärensä kanssa. Oli pimeää ja sateista, joten kyllähän ne pelotti, etenkin kun tyttö huuteli moita jo pitkältä. No sain Unin hyvin pienellä vaivalla lopettamaan haukkumisen ja kaikki koirat, seisoivat rauhassa vieressäni, kun juttelin naapurin kanssa hetken. Oli kyllä harvinaista herkkua, ettei kaikki singonneet rapsuteltavaksi, vaan vain odottelivat rauhassa. Useita mörköjä tuli lenkillä vastaan, ensin valoisassa ja sitten säkkipimeässä. Eli uudella asuntoalueella oli kaivettu tietä auki ja  kuoppien edessä oli puomeja, ne pelottivat Unia kauheasti. Lisäksi tien viereen oli tuotu putkia, pilkkopimeälle osuudelle. Oli erittäin hyvää harjoitusta näyttää Unille, ettei ne ole vaarallisia mörköjä. Uni tulikin reippaasti ”mörköjen” luo, ja pelko haihtui heti kun tajusi mitä olivat.

Naomilla on jotain kummallista alapäässään. Säikähdin jo, että se on juoksun kehittänyt, kun alapää oli turvonnut ja punainen, mutta ei se sitä ollutkaan vaan ihossa oli jotain punaista ärsytystä. Laitoin siihen nyt voidetta ja jos vielä maanantaina näyttää samalta, niin täytyy kiikuttaa lääkäriin. Iho ei kumminkaan tunnu vaivaavan Naomia millään tavalla… Eikä ärsytystä ole muualla.

27092009090.jpg
Unilla vauhtia riittää niin, ettei kamerakaan pysy mukana.

12102009110.jpg
Eikä kurahaalaritkaan hidasta tyttöjen vauhtia.

12102009107.jpg
Naomia hidastaa, niin takki kuin sateinen sää.

12102009108.jpg


Olipas päivä!

Posted on

Tänään ei tapahtumia puuttunut. Sain soiton työpaikalle, jossa pojat kertoivat lattialta löytyvän jotain olkea. Kotiin päästyäni sain todeta ”oljen” olevan jostain korista silputtua silppua. Hetki meni ennenkuin tajusin, että Uni oli taas tyhjentänyt leipäkorin näkkileivistä ja sen päälle sitten tuhonnut täydelliseksi silpuksi koko leipäkorin.

Hetken päästä Simo tuli kertomaan, että oli pelastanut kilpikonnan Pupun suusta. Joku oli jättänyt vessan oven auki ja konna oli köpötellyt karkuun. Pertti-konna on semmonen pöljä, ettei mene kilven sisään säikähtäessään. Näin Pupu oli sitten saanut poimittua sen etujalasta ylös. Konna säilyi onneksi täysin vammoitta ja en usko, että Pupulla olisi ollut kantamista kummempaa sille tehnyt.

Unin ja Naomin kanssa käytiin näyttelyharkoissa. Unin hampaiden katsominen on tuskaa, sillä se haluaa pussata kaikki, sekä se tempoo päätä pois katsojan käsistä. Alussa tuolla jopa alkoi dramaqueenina kiljumaan. Loppua kohti onneksi alkoi edes hieman sujumaan, mutta tekemistä tuossa riittää. Naomi oli hirmu virkeällä päällä, alussa se toki hyppäsi suoraan sohvalle katsomaan muiden koirien leikkiä, mutta sitten kun lopussa kaikki (paitsi Uni) oli vapaana, Naomikin kierteli kerjäämässä rapsutuksia ja herkkuja.

Kotiin  tultua hellan päällä, lapsisuojan takana, oli pala pannukakkua, se meni parempiin suihin. Nyt ei voi jättää mitään ruokaa mihinkään. Oman 6dl nappulaa lisäksi Uni siis söin puoli pakettia näkkileipää, palan pannukakkua, lukemattoman määrän nameja sekä leipäkorin… koira on aivan pohjaton.


Uhmaikä iski metrisellä halolla.

Posted on

Tuntuu kuin yhtäkkiä Unilta oli hävinnyt päästä kaikki, mitä on opetettu. Koira alkoi pomppia lenkeillä, sinkoilee hihnassa paikasta toiseen ja onnistuu pomppiessaan solmimaan kaikkien hihnat jalkojensa ympärille. Kun selvität yhtä sotkua Unin jaloista, se loikkaa vapauteen sotkien taas seuraavaan hihnaan jalkansa. Lenkillä se poukkoilee oikealta vasemmalle ja taas vasemmalta oikealle. Sisällä koira kulkee levottomasti ja puuhaa jatkuvasti jotain. Puhumattamaan muiden koirien kiusaamisesta, onhan se kiva ärsyttää vähän Pupuakin… Olen lisännyt lenkitystä, josko ois liikaa energiaa, mutta ei siitä ole ollut mitään apua. Onneksi muistin, että koirien uhmaikä voi alkaa vaikka yhdessä yössä (kuten meillä tuntuu tapahtuneen) ja se menee kyllä ohi. Nopeasti kaivoin Tuire Kaimion pentukoulutuskirjan esiin ja siellähän se oli mustaa valkoisella:

Aiemmin niin mukava ja oppivainen pentu tuntuu  muuttuvan keskittymiskyvyttömäksi nuoreksi huligaaniksi” ja siltä se tuntuu. Nartuilla tämä ikä usein osuu ensimmäisen juoksun aikoihin 7-10 kk iässä ja päättyy juoksun alkamiseen. Uroksilla se alkaa usein 8-9kk iässä ja jatkuu jopa 1,5v ikään asti. Uhmaiän oikkujen takia moni luopuukin juuri kurittomasta koirasta vuoden iän tietämillä. Mutta umaikä menee ohi, jos pohjatyö on pennulle tehty hyvin, epävarma huligaani palaa vanhoihin uomiinsa hormonimyräkän mentyä ohi. Koira ei niinkään tarvitse tiukennettua kuria uhmaiässä vaan ymmärtämistä toilailuihin, mutta tottakai vanhat perheen säännöt pitävät yhtä lailla kuin ennenkin.

Nyt kun mietin, niin Pupulla oli tuo uhmis myös, mutta jollain tavalla ehkä lievempänä mutta kesti pidempään. Tuntuu, että Pupu rauhoittui vasta 1v-1,5v iässä ja nyt 2 vuotiaana on jo rauhallinen, tottelevainen aikuinen koira. (ehkä pitäisi lukea blogia taaksepäin todetakseen että aika kultaa muistot 😀 ). Mutta Unilla tuo tuntuu alkaneen yhdessä yössä ja on hvyin voimakasta, no toivottavasti se myös se menee nopeasti ohikin.

*********************

Pikainen kurkkaus Pupun olemisesta 7kk iässä kyllä hieman valottaa. Ensinnäkin Pupulla oli voimakas takkukausi jo tuolloin, Unilla ei vielä takun takkua. Toisekseen koira karkaili korkeiden aitojen yli ja koiran päivä -tapahtumassa ryntäili kuonopannassa hullunkiilto silmissä sekä käytti siellä puolet ajasta haukkumiseen. Ilon jahtaaminen ja hihnassa poukkoilu kuului myös kuvioihin. Mörköikä sitten seurasi poukkoilua, jotan sitä nyt odotellessa 😀


Tässä Pupu 7kk sekopää painelee Ilon kanssa pitkin pihaa, perässä piti olla hihna, että koiran sai kiinni edes jotenkin…


Ohops

Posted on

Pupulle tuli vahingossa normaalia pidempi pesuväli, kun tajusin pesseeni koiran viimeksi Äetsän näyttelyyn 13.9.  No silti olen käsin pitänyt silmällä missä mennään, turkissa ei ollut takun takkua. Tänään sitten karmaisevan räntäkelin jälkeen päätin extempore pesasta Pupun. Föönatessa taas huomasi miten pitkä Pupan päätukka on, niska ei ollut niinkään pitkä, vaikka ei se tynkä sekään ollut. Mutta voi miten kaunis naama ilmestyi taas trimmatessa kuukauden parran takaa, ihan kuin eri koira.

Sää oli kyllä tänään karmaiseva. Naomi ja Ilo oli sadetakeista huolimatta avoimen järkyttyneitä, että joutuivat lenkille moiseen säähän. Ne näyttivätkin märiltä rukkasilta perille päästyämme. Pupu ei ollut iloinen, mutta ei kauhean moksiskaan. Unia taas ei puristellut mikään, se loikki kuralammikossakin ja paineli vapaana pitkin litimärkään nurmikkoa. Naomi ja Ilo tarttis pikkasen lämpimämmät vedenpitävät takit, että edes vähän pärjäisivät. Unilla taas haalari on jo vähän pieni, se on samaa kokoa kuin Pupulla… Mistähän lie löytäisi 60cm Janutexin punaisen haalarin sille.

dsc_5056-1.JPG

dsc_5059-1.JPG