Voihan k…

Posted on

Olinkin jo vähän odottanut milloin tämä tapahtuu. Olin unohtanut pikkuneidin kakkavaipan pesuhuoneeseen ja tadaa, se oli syöty… se tuotos. Eilen illalla valitin kakan hajua ja etsin kaikki kolot mihin Hupi olisi jemmaan sen tehnyt, enkä löytänyt mistään! No en kai kun 3 koiraa olivat sillä herkutelleet ja haisivat itse. Kolmea koiraa odottaa pesu…
Koirallehan on luonnollista syödä pikkupentujen ulosteet, ettei saaliselämet löydä pieniä. Lisäksi koiria viehättää ihmisen kakka, siinä missä hevosenkin tuotos…

Kun Jekku sairastui, luovutin Jekun agilitypaikan pois. Nyt paikkaaja ei pääsekään, joten Jekku palaa treenaamaan kahden kerran tauon jälkeen. Että mä oon iloinen, tuota on ihan turha pitää sairaslomalla, kun se on täysin oma itsensä. Otetaan viimeisellä kahdella kerralla muita kiinni, se mitä pystytään 🙂


Ensimmäinen rokotus

Posted on

Hupi sai tänään ensimmäisen rokotuksensa. Alku tutkimuksessa piti vähän märistä, että kauhean tylsää, et voisko keksiä jotain. Pistosta poika ei edes huomannut, vaan ahmi nameja pöydältä naamaansa. Minä itse kämmäilin, kun huomasin, että Hupi sai vain yhden rokotteen, niin aloin kyselemään rabieksen perään. Eläinlääkäri sitten valisti, että se annetaan sitten vasta toisella tehosterokote kerralla 😀 . Jossain vaiheessa jotkut lääkärit eivät halunneet antaa nelosrokotetta ja raivotautirokotetta samalla kertaa, niin siksi jotenkin luulin, että näin olisi nytkin. Olisihan se pitänyt muistaa, ettö ei sitä ekassa rokotuksessa anneta…

Piano edelleen alkaa laulattaa Hupia. Tänään aloitettiin vastaehdollistaminen (tai jotain sinne päin). Piano soi niin namia sataa pienin väliajoin suuhun, kun musiikki lakkaa, namit häviää. Näin Hupi oppii uuden hiljaisen tavan kohdata pianomusiikki.

Tyypillinen näky iltaisin. Pupu nappaa lelun ja leikittää Hupia.


Tervetuloa uuteen blogiin

Posted on

Blogia ei ollut koskaan päivitetty sitten aloittamisen vuonna 2007. Oli ehkä jo aika uudistaa hieman, kun kävijälistaa selattua totesin päivittäin täällä käyvän keskimäärin 60 kävijää, välillä enempi, välillä vähän vähempi. Homma jatkuu entisenlaisena uudesta ulkomoudosta huolimatta 🙂

Blogi sai myös uuden osoitteen, mutta vanhallakin osoitteella pääsee tänne. Uusi osoite on

http://www.jekkula.com

Koska koiratkin opettelevat koko ajan uutta, niin pitihän itsekkin uudistaa. Tänään Hupi opetteli korketuskeppiä ja oppikin sen muutamassa minuutissa, fiksu poika.


Helppo pentu

Posted on

Se on kyllä jännä miten tuo pentu on solahtanut tähän laumaan. Parin viikon murinoiden jälkeen pentu kuuluu kalustoon. Muutenkin on ollut ”helppo” pentu. Mitään ei ole tarvinnut erityisesti opettamalla opettaa. Lenkillä on osannut kulkea pannassa ja hihnassa alusta asti. Asiansa on heti osannut tehdä ulos ja paperille. Vieraat ihmiset on kivoja ja pussattavia. Mitään pelottavaa ei ole vielä eteen osunut jne. Outoa 😀 Tänäänkin näyttelytreeneissä kulki taas, kuin olisi aina siellä kipitellyt. Ja osaa kohdata tulisieluiset harjakoiranartut asiaan kuuluvalla nöyryydellä eli madellen edessä, jottei ne suutu. No sen on voinut Kekkukin opettaa sille, että tytöt tykkää, kun ei ryntää suoraan päin 😀

Naomi on viime päivät voinut vähän huonommin. Ei halua taas lähteä edes aamulla lenkille. No onkin sitten saanut jäädä kotiin köllöttelemään. Veikkaisin, että tuo lyhyt ripuli on vienyt olotilaa taas roimasti taaksepäin. Parhaiten sen huomaa, kun Hupi yrittää leikittää Naomia, niin Naomi vain pakenee, eikä yritä edes murinalla karkottaa, jos ei halua leikkiä. Naomi on onneksi tajunnut nousta koirien nojatuoliin, minne pentu ei pääse.

dsc_0685.JPG
Oliks jotain asiaa?

dsc_0686.JPG
Tosi tylsää… 😀


Treenausta elämään

Posted on

Eilen isänpäiväreissulla Hupi sai tutustua kerrostaloon, etenkin kerrostalon portaikkoon. Ensimmäinen ihmetys oli metallinen ralli oven edessä, mutta meillä ei juurikaan kysellä, mennään eikä meinata ja tulihan se poika sieltä yli pienellä kehotuksella. Kaikuvat sisätilat eivät aiheuttaneet mitään ihmetystä mutta portaissa piti miettiä. Koko muu perhe tuntui nousevan noita ihmeellisiä askelmia ja karkaavan, joten lopulta oli pienen ininän jälkeen Hupin lähdettävä kipuamaan. Sitten se sujuikin jo kuin vanhalta tekijältä. Kotiin lähtiessä alaspäin tulo oli yhtä epäilyttävää, mutta pakkohan sinne muiden perään oli vaan sitten lähteä. Normaalisti en kävelyttäisi välttämättä portaikossa juurikaan näin nuorta ja pienikokoista pentua, mutta nyt on oppi saatu ja painunut muistiin, että täysin vaaratonta puuhaa.

Kylässä koira oli esimerkillisesti, kahdet pisut ja yhdet kakat tuli paperille, kun ei kerroksista päässyt pihalle niin nopeaan. Pieniä hampaan jälkiä piti tietty vielä jättää muistoksi.

Tänään oli vuorossa metsä, Jekun ja Pupun kanssa. Naomi on voinut viime päivät sen verran huonosti taas, että se ei halunnut lähteä lenkille edes mukaan. Hupista metsä oli kiva, kauheesti keppejä ja käpyjä ihan pientä koiraa varten maahan ripoteltuna! Alussa pidin Pupun hihnassa ja pojat irti, jotta päästin inhimillisesti iso mäki alas. Silmäkulmassani vilahti ja mietin jo, että mikä koira siellä menee, kun omani pitäisi olla tässä. No Jekun kokoinen jäneshän siellä loikki poispäin meistä, onneksi kukaan ei huomannut, tosin enpä tiiä olisko nämä edes perään lähteneet muuta kuin uteliaisuudesta.

Yksi harjottelun aihe viime päivinä on ollut myös kuratassujen pesu. Enää ei yritetä paeta kahta sataa suihkukaapista ja suihkutellakkin saa ihan hyvin, mutta jalkojen kuivaus on edelleen kauhean tyhmää hommaa. Etenkin kun joutuu odottamaan vuoroaan! Nimellä pyydän pesuhuoneesta kuivattavaksi ja aikuiset tietää jo järjestyksen Pupu, (Naomi), Jekku ja viimeisenä Hupi. Naomi siitä syystä suluissa, että jostain mystisestä syystä se ei juurikaan kuraannu tai tarvitse pesua lenkkien jälkeen, mikä lie teflonpinnoite siinä on.

dsc_0436.jpg
Tässä sitä mennään, elämän ensimmäinen kerrostalon portaikko ja ilman ongelmia.

dsc_0445.jpg
Metsä porukka.

dsc_0460.jpg
Keppejä, hei täällä on KEPPEJÄ!!

dsc_0452.jpg
Tuolta ylhäältä me tulimme, Pupu juoksee hepulissa pitkin rinnettä.

dsc_0458.jpg
Ja sieltä sitä tullaan kaahaten kahtasataa. Aina saa sydän syrjällään jännittää kaatuuko vai ei…

dsc_0439.jpg
Eilisen lenkin jälkeen oli tassupesun vuoro.

 dsc_0441.jpg
Jekku näytti eilen illalla tältä, pesin sen kokonaan eilen ja tänä aamuna jalat näyttivät ihan samanlaiselta 😀

dsc_0442.jpg
Jekku kiedottuna pyyhekeisiin, pahimmat vedet saa valua ja sitten föönataan.

dsc_0679-001.JPG
Valmis. Tän siitä saa kun lelulla houkuttelee seisomaan, niin tulee haukkaus kuvia 😀


Mistä hyvän kuivaruuan tunnistaa?

Posted on

Itselläni on ainakin tälläisiä periaatteita koirien ruuan etsimisessä, ovatko ne apsoluuttisesti oikeita, sitä en tiedä, mutta oman pienimuotoisen tutkimuksen tulos. Korostan, että tämä on vain oma mielipiteeni.

-Liha. Pitää olla selkeästi ilmoitettu mitä lihaa. Onko lihana, jauhona vai millaisena. Liha ilman eläimen nimeä (kananliha tms) on epäilyttävä, mitä lie hiirtä siellä onkaan. Liha ja eläinperäiset tuotteet on yhtä epäilyttävä, ei tiedä mitä minkäeläimen lihaa ja eläinperäiset tuotteet tarkoittavat, että sinne on tungettu myös nokat, jalat ym ei niin ravitsevat jätteet. Lisäksi lihaksi käytettävät lajit voi vaihdella saatavuuden mukaan. Liha pitää olla aina mainittuna ensimmäisenä, ensiksi mainittua on aina eniten tuotteessa. Kun se on muodossa lihajauho, on sen ilmoitettu jo kuivattuna ja silloin sen määrä on suurempi kuin nappuloissa, joissa on ilmoitettu lihanmäärä tuoreesta lihasta (jossa vesi antaa painoa).

-Viljat. Viha-rakkaus suhde. Tarkoitan viljoilla kotimaisia viljoja eli ruis,vehnä, kaura, ohra. Turhia koirille, mutta osa koirista kestää isojakin määriä. Jos lukee vain viljat, voi olla mitä tahansa laadutonta viljaa, esimerkiksi maininta vehnänalkio, kertoo jo parempilaatuisesta osasta. Lisäksi epämääräinen vilja, voi myös vaihdella ruuassa sen mukaan, mitä valmistaja saa halvimmalla.

-Maissi. Täysin turha, ei sula juurikaan koiran elimistössä, koira ei saa tästä mitään. Mutta se on valmistajlle halpa raaka-aine ruokiin.

-Riisi, ehkä sopivin viljoista koirille (niin riisikin on vilja, kuten maissikin niihin usein luetaan). Tämän siedän koirien ruuissa, mutta ilmankin pärjää vallan hyvin.

Edellämainittujen viljojen kanssa pitää olla tarkkana tuoteselosteessa. Vaikka ensimmäisenä lukisi liha, mutta seuraavina lukee riisi, maissi, vehnänalkio, vehnäjauho, tarkoittaa se, että vaikka liha on ensimmäisenä ja sitä on eniten, mutta valtava määrä eri viljoja perässä yhteenlaskettuna, voi ylittää lihan määrän ja nappula on pääosin viljaa.

-Peruna ja bataatti. Näitä ruokia on nyt tullut markkinoille. Melkolailla yhtä hyödyttömiä kuin viljat, mutta jos koiran maha perunan kestää, niin ihan syötäviä ainesosia.

-Soija ja herneet, pavut ym. Nostavat kivasti ruuan proteiinipitoisuutta, mutta koira ei pysty juurikaan hyödyntämään kasviperäistä proteiinia.

-Kasvit. Uusissa barf tyyppisissä nappuloissa on koirien ruuissa mitä ihmeellisimpiä kasveja. Jotain samettikukkauutetta löytyy myös tavisnappuloista. Ei varmasti välttämättä hirmuisen oleellisia koiran ruokavaliossa, joku samettikukka, mutta kasvikset ovat kuitua, joten sikäli ok.

-Öljyt, sama periaate kuin lihoissakin, alkuperä pitää olla tiedossa. Koira ei pysty hyödyntämään niin hyvin kasviperäisiä öljyjä, kuin eläinperäisiä, siksi kannattaa suosia eläinperäisiä tuoteselosteessa.

-Proteiini- ja rasvapitoisuus. Proteiinipitoisuuden pitäisi olla siellä 20% paremmalla puolella ja Rasvan yli 15%. Esimerkiksi pienten koirien ruuassa 28/17 on riittävä, tosin tähän laittaisin itse lisäöljyä turkkiroduille. Mutta kuten aiemmin on sanottua, niin on tärkeää että proteiinin ja rasvan lähde on eläinperäinen.

– Sanomattakin on varmaan selvää kuinka turhia koirille on esimerkiksi väriaineet, lisäaineet ym.

Hinta ei kerro laatua. Olen hätkähdyttävästi löytänyt aikamoista laaduttomuutta ihan eläinlääkärin sekä eläinruokakaupan ns. hyvissä brändi muonissa ja ruokakaupastakin voi löytyä ehdot täyttävää ruokaa.

Moni koira elää epämääräiselläkin nappularuualla, koira on sopeutuvainen otus. Mutta en itsekkään elä halvalla einesmoskalla, joten miksi ei voi koirallekkin tarjota laadukkaampaa ruokaa, etenkin kun sitä saa halvemmalla kuin hienon brändin laadutonta ruokaa.

Tässä esimerkki ei niin hyvästä hinnakkaasta pentukoirien ruuasta:

kuivattu liha, maissi, vehnä, eläinrasva, juurikasmassa, maissiproteiini, soijansiemen, kuivattu kala pellavansiemen, vehnälese, kananmunajauhe, oluthiiva, frukto-oligosakkaridia(0,3%), kalaöljy (DHA lähde), hiivabeetaglugaani, maitohappobakteereja
prot 31,5%
rasva 21%

Silmiin pistää ensin kuivattu liha, joo liha ensimmäisenä mutta mitä elukkaa?? Samoin eläinrasvasta ei kerrota alkuperää. Lihan perässä on monta viljaa on maissi, vehnä, juurikasmassa , maissiproteiini, pellavansiemen, vehnälese… Aikamoinen määrä viljoja. Ja sitten tuo soijansiemen nostamassa näennäisesti proteiinipitoisuutta. Kyllähän tuollakin elää, mutta ei meille kiitos.

Toinen, eläinkaupan pentumuona, jossa puitteet vähän paremmin.

Lampaanliha, riisi, siipikarjan rasva, lohiöljy, luontainen aromi, riisileseet, sokerijuurikasleikkeet, panimohiiva, kananmunat, jukkauute,
prot 38%
rasva 18%

Vähän eri aineita, mutta tiedät mitä eläintä, rasvat eläinperäistä. Viljana riisi.

Sitten vielä yksi hyvinkin laadukas, mutta itseäni on alkanut mietityttää näissä joku, nyt Jekun sairastamisen myötä. Onko proteiinia sitten liikaa vai onko ongelma siinä, että se on valmistettu kypsentämällä vai mikä, kun koira kumminkin on lihansyöjä enemmän kuin sekasyöjä.

Luuton kana*, kanajauho, ruodoton lohi*, kalkkunajauho, sillijauho, peruna, kananrasva (luonnollisesti säilötty tokoferoneilla), bataatti, herne, luuton kalkkuna*, kokonainen kananmuna*, kananmaksa*, ruodoton siika*, ruodoton kuha*, sinimailanen, hernekuitu, ruodoton silli*, merilevä, kurpitsa, sikurinjuuri, porkkana, pinaatti, nauriin naatti, omena, karpalo, mustikka, lakritsijuuri, väinönputken juuri, rohtosarviapila, kehäkukan kukka, fenkoli, piparmintun lehti, kamomilla, voikukka, kynteli, rosmariini
prot 40%
rasva 20%

Sitten voi vielä miettiä, haluaako syöttää atlantin ylirahdattua ruokaa vai saisko lähempänä tuotettua?  Entäs eläintestit, haluaako niitä edes ajatella? Itse olen hyvin kriittinen ajatukselle, että koiranruuantuottaja haluaisi tehdä oikeasti koiralle optimaalista ruokaa kohtuulliseen hintaan. Valmistajienkin pitää tehdä voittoa ja sitä saa tekemällä halvalla ja myymällä kalliimmalla. Näkeehän sen jo ihmisten ruuissa. Etenkin hyvällä brändillä voi myydä vaikka millaista sontaa ja ihmiset ostaa. Ihmisten ruokasuosituksetkin tehdään valtakunnallisesti maatalouden ja teollisuuden menestymistä silmällä pitäen, ei välttämättä niinkään ihmisille optimaalisen ruokavalion mukaan (ja kun miettii, että nekin vaihtelee maakohtaisesti…). Mutta se on jo toinen tarina.

Kyllä koiranruokinnasta saa halutessaan hankalaakin, ehkä ei kannata aina miettiä niin paljon 😀 Se mikä toimii, ei kannata muuttaa, ehjää ei kannata korjata, vaikka ei menisi ihan taiteen sääntöjen mukaan. Mitä tahansa kuivaruokaa kannattaa jatkaa tuoreella ruualla (lihalla, kananmunilla, kermaviilillä. raejuustolla, ruuantähteillä).


Jokaisella omat eväät

Posted on

Huvittaa kyllä katsoa meidän koiranruoka tynnyriin. Ennen aina ajattelin, että olisi hienoa, jos kaikki söisivät vaan samaa. No nykyään en edes pyri moiseen, tämmöisen lauman kanssa se ei yksinkertaisesti onnistu. Kekulle hain tänään oman pussin sitä virtsakivivaivaisen ruokaa ja heitin yhden pikkupussin tynnyriin lisää :D. Lisäksi siellä on Hupin kaksi pussia, Naomin ja Pupun pussi ja pohjalla aikuisten ruokaa isosta säkistä. No kunhan nuo on nyt syöty, niin Naomi ja Pupu siirtynee samalle yhdelle sapuskalle, eikä tarvitse enää ruokaa laimentaa jollain toisella.

Samalla kun pusseja järjestelin tarkistin Hupin annostusta. Käsiin kun on alkanut tuntumaan, että olisi hoikistunut. Olinkin jo vähän lisännyt ruuan määrää, mutta en näemmä tarpeeksi. No nyt tarkistin annoksen ja poika saa isompaa annosta. Itse pidän pussin kylkiä ohjeellisina ja sillä yleensä aloitetaan uudella ruualla. Jos koira alkaa tuntumaan pullukalta tai laihalta, niin lisään tai vähennen ruokaa tarpeen mukaan. Meillä osa koirista kumminkin on sen verran aktiivisia, ettei niille normiannokset ihan riitä.

Nyt pitäisi miettiä mihin ruokaa yritettäisiin siirtyä. Hankalimpana on Pupu, jolla on viljoista tullut vaatteiden popsimista (ilmeisesti närästyksestä johtuvaa) ja harjakoirat joiden silmät alkaa herkästi valumaan joistain ruuista ja sitten on rumat oranssit silmän aluset. Pitänee itse selata blogia taaksepäin mitä on syöty aikanaan ennen tuohon Acanaan siirtymistä. Ainakin BritCarea ovat syöneet ja ANF:ää…

Nyt ruokina siis Jekulla Royal Caninin Urinare (nappulat ja purkkiruoka). Tää Jekku syö nyt pari viikkoa ja sitten palaa normaaliin ruokavalioon. Tuo eroaa norminappulasta vain että proteiini ym pitoisuudet on säädetty niitä kiviä sulattavaksi tai jotain sinnepäin :D.
Pupu ja Naomi syö nyt pois tuota Acanan viljatonta Wild Prairie ruokaa, jonka varmuuden vuoksi laimennan toisella nappulalla (50%-50%). Nyt on laimennuksena ollut ihan ruokakaupan Friskies, joka on aikasemmin molemmille sopinut ja Naomille erityisesti, mutta joka yksinään on ihan liian laihaa ja huonoa.
Hupilla on kasvattajalta saatua Virbacin penturuokaa ja Acanan penturuokaa, näitä Hupi saa myös 50%-50% suhteella. Kaapissa on myös Orijenin penturuoka, jonka ajattelin myös syöttää noiden perään samalla tyylillä, puolet ruuasta. Varmaan kun nuo loppuu, niin ostan saman merkin penturuokaa, kuin mitä nyt sitten aikuisille päädyn ostamaan.

Tällä hetkellä Hupi ja Jekku syö 3 kertaa päivässä. Jekulle tuo elukkalekuri suoitteli tuota pienempiä annoksia usein, nyt toipumisviheessa. Aikuiset on syöneet aiemmin kerran päivässä, mutta harkitsen nyt pitäisikö sittenkin siirtyä kahteen ruokaan… Toisaalta sanotaan, että koiraeläimille on luontaista vetää kerta-annoksena isoja määriä ja monien koirien sopivan painon pitämiseenkin se näyttää auttavan. Nappuloita ei suositella isoille koirille isoa määrää kerralla (kiertymäriski), mutta Pupu leikattuna syö pientä annosta muutenkin. Laihiskoirillekkin on kivempi saada kerran päivässä maha täyteen, kuin muutama hippu pari kertaa päivässä…

Järkyttävää on, että aika juoksee hirveää vauhtia. Hupi täyttää sunnuntaina 12 viikkoa ja ensimmäinen rokotuskin on edessä torstaina. Kääk, juurihan se meille tuli!

dsc_0431.jpg
Joku yrittänee selkeästi sinisilmäisenä kertoa, että ei ole saanut koskaan ruokaa (vaikka desi menikin äsken huitasemalla).

dsc_0424.jpg
Akvaario sai lisää kasveja. Pieni ärrieri tosin ehti harventamaa muutamaa akvaarioon laittoa odottavaa melalehtipuskaa… Hirveänä himotuksena on saada isompi akvaario, mutta mistä sille tila 😀


Helpottaa

Posted on

Onneksi tyttöjenkin mahatauti näytettiin saaneen kuriin ennnenkuin ehti kunnolla edes alkaa. Kaikilla näyttäisi mahat alkavan olemaan kunnossa. Pienet pojat pääsi tänään puistoon leikkimään, tytöt jätettiin vielä toipumaan kotiin. Varmaan Jekunkin olisi pitänyt vielä olla toipilas, mutta minkäs teet kun pojalla olisi jo niin kauhea meno päällä. No tehdään tuollaisia lyhyitä hallittuja pyrähdyksiä, niin säilyy mielenterveys. Melkoisen vauhdikas poika oli, kyllä karisi viimeisetkin epäilykset, että olisi jotenkin enempikin sairas.

dsc_0370.JPG
Tappijalka tapit taivasta kohti.

dsc_0410.JPG
Mäyräkoira tappijalka

dsc_0418.JPG
Sieltä se harmaa alkaa tulemaan pikku hiljaa

dsc_0448.JPG
Ei taudit enää paina

dsc_0466.JPG
Hupin Supermies-Teräsmies isoveli on taas voimissaan ja idolina.

dsc_0483.JPG
Rapatassuna taas.

dsc_0506.JPG

dsc_0540.JPG

dsc_0543.JPG

dsc_0552.JPG
Urpoilija niin onnellisena <3

dsc_0559-001.JPG

dsc_0607.JPG

dsc_0628.JPG
Kiusa se on pienempikin kiusa.