Jekulla kaikki hyvin mutta… eihän elämä saa olla liian helppoa :D

Posted on

Jekku on normaali oma itsensä, haukkua taas tulee, leikitään Hupin kanssa, ruoka maistuu ja vatsa toimii normaalisti. Hypitään ja pompitaan ja pikku lenkillä mitä käytiin oli niin maailman kauhein kiire, kuten ennenkin (onhan siellä satoja hajuja jäänyt parissa päivässä haistelematta!!). Mutta pitipä sitten viime yönä molempien tyttöjen aloittaa vatsatauti. Aamuinen tuoksu koirien huoneesta ei naurattanut. Ihmettelen vaan, ettei kumpikaan ole vinkunut, että pääsisipä ulos… Hupi onneksi on ainakin vielä säästynyt tältä. Kaikki saavat nyt mahalääkettä, jotta saadaan mahdollisimman nopeasti tytöiltä vatsatauti poikki ja eläinlääkäri, joka soitti Jekun tuloksia, suositteli antamaan myös Hupille ennaltaehkäisynä. Onneksi näyttää tepsivän nopeasti.

Jekun viimeiset tuloksetkin tuli ja kaikki oli ok, eli maksassa ei nyt testien perusteella ole vikaa. Ja kun koira on vielä reilussa vuorokaudessa tehnyt tämmöisen ihmeparantumisenkin, niin tämä tukee sitä, että maksa arvojen nousu johtui ripulista. Mahdollisesti myös ne kiteet tulivat ripulista johtuneesta kuivumisesta. Nyt Jekku jatkaa pari viikkoa erikoisruokavaliolla, jotta kiteet häviäisivät pissasta ja sitten otetaan vielä kontrollikokeet. Koska jalat toimii, koiran vatsa toimii ja koira on reipas ja kivuton, ei kannata mitään muuta alkaa nyt tekemään, oireettomalle koiralle. Selvisimme isolla säikähdyksellä… onneksi.

dsc_0409.jpg
Hupilla on Wilman ja Roosan vanha takki 90-luvulta. Vanhasta ”laskettelutakin” hihasta tehty, kunnon kasari-muotia 😀

dsc_0413.jpg
Hupi tykkää vähän isommasta purulelusta.

2012-11-07-toka-trimmi.jpg
Pesu aj toinen trimmi tehty, Hupille harjoituksen vuoksi ja oli pesu tarpeeseenkin, kun parista vesilammikosta on lompsottanut läpi.


Lisä uutisia ja tuloksia

Posted on

Päivä on mennyt hyvin. Jekkua on väsyttänyt välillä ja se on saanut olla silloin omassa yksiössään, poissa pienen terroristin hampaista (en tykkää pitää koiraa häkissä, joten se sai oman huoneen apukeittiöstä, josta suora yhteys keittiöön). Omin jaloin poika on käynyt pihalla pissalla, alkanut taas haukkumaan, kun on ilmoitettavaa. Päivällä takajalat oli vähän kankeat, mutta kun Hupin kanssa tultiin näyttelyharkoista, niin poika pomppi minua liiskaksi silkasta onnesta. Toisin sanoen, takajalat jo kantavat ja taipuvat taaksekin päin! Ihan mieletöntä. Eläinlääkärikin soitti ja Jekku juuri alkoi haukkumaan kesken puhelun. Siinä sitten naureskelin lääkärille, että kuten kuuluu, paljon paremmin menee. Jekun pissaissa ei elänyt näillä näkymin mitään bakteeria, joten joko Jekulla on taipumus saada kiteitä virtsaan, jolloin ruokavalio on tärkeä tai sitten se oli vaan sen verran kuivunut ripuloinnista, että kiteitä muodostui. Aika ja kontrollit tulevat tulevaisuudessa paljastamaan kumpi on syynä. Maksan sappihappotulokset saamme huomenna, ne kertovat sitten maksan tilaa. Hupi hupsutin kävi tänään näyttelytreeneissä ja oli niin iloinen ja reipas poika, että voi olla vain ylpeä. Hienosti seisoi pöydällä ja lattialla ja juoksi vierellä. Nyt tuli jo muutama raviaskelkin hyppy-pomppu-loikan väliin.  Hampaiden näyttökin sujui. Lopussa sai taas treenata sosiaalisia taitoja kaikkien koirien päästessä irti. Hienosti Hupi osaa jo mielistellä vähän tiukempia harjakoiradaameja ja lähestyä niitä varovaisesti.

dsc_0403.jpg
Keksun oma yksiö.

dsc_0404.jpg
Hieman piti laittaa pahvia ja verkkoa alareunaan, kun Hupi menisi muuten läpi,

dsc_0289-001.JPG
Omin jaloin pihamaalla pissillä aamupäivällä.

dsc_0291-001.JPG
Pieni vauhtihirmu. Hirmuista vauhtia kasvaa, kun tuo Wilman vanha takki oli viikko sitten vielä liian suuri.

dsc_0311-001.JPG
Älä sä mulle rupee!

dsc_0313-001.JPG
Pieni terroristi.

dsc_0330.JPG
Pupu näyttää miettivän, että mihin ihmeeseen tuo hoopo juoksee.

dsc_0321-001.JPG
Vanha ja viisas.

dsc_0333-001.JPG


Voi onnea!

Posted on

Olin aivan varma, että tänään kohtaan kuolleen koiran, kun tulin alas, mutta häkistä napitti kaksi virkeää silmää. Häkin avattuani koira nousi ylös ja tuli häntää heiluttaen luokseni. Se tunne mikä tuli, oli sanoin kuvaamaton. Koira oli 100-kertaa parempi kuin eilen… Oman korvan rapsutuskin onnistui jo toisella jalalla. Aamupissakin suoritettiin muun lauman mukana. Suoranainen ihmeparantuminen! Onhan se vielä vähän kankea takaa, mutta ero eiliseen on huima.

Agilitykurssin luovutimme jo pois, jotta koira saa toipua kaikessa rauhassa. Tänään selasin koiran eilen saamia lääkkeitä ja huomasin, että ei se olekaan saanut mitään, missä olisi pitkä varoaika, joten mikäli koiran kunto sallii, se pääsisi reilun kuukauden päästä messukeskuksen näyttelyynkin. No joka tapauksessa minä sinne menen, koiran kanssa tai ilman, ihan riippuen Jekun kunnosta, puolikuntoista en ala minnekkään raahaamaan.

Ruuan päätin nyt vaihtaa. Tai saa nuo tytöt syödä sen pois, mutta laimennettuna jollain toisella nappulalla tai kasvissoseella. Vaikka tuo ei ruuasta johtuisi, niin ei vaan uskalla ottaa riskiä. Jekku nyt syökin ihan omaa ruokaansa, jotta kiteet liukenisi pois.

Helpotuksen tunne on sanoinkuvaamaton!


Karmaiseva päivä

Posted on

Aamu alkoi normaalisti, yöllä Jekku oli viiden aikaan pyytänyt pihalle, maha oli taas löysällä. Olin antanut viime viikolla lihaisaa rasvaa, joka veti pakin sekaisin ja se näemmä taas vaivasi(?). Klo 7 koira kävi normaalisti pihapissillä muiden kanssa. Ennen yhdeksää hoputin koiraa takkahuoneeseen kun lähdin viemään poikaa kouluun. Koira käveli hitaasti, mutta luulin että se vain pelleilee. Kun palasin, toin attapektiä mahaa varten ja mitä löytyi, koira joka makasi sängyssä, eikä päässyt ylös. Takapää oli melkoisen vetelänä. Asettelulla koiran sai ainakin hetkeksi seisomaan. Asento oli hyvin kippura, häntä alhaalla. Mietin oliko se voinut mennä yhellä ripuloinnilla tuollaiseen kuntoon, mutta nopeasti otin yhteyttä lekuriin ja saimme iltapäiväksi ajan. Koiralla ei ottanut jalat alle, mutta se vaikutti täysin kivuttomalta, jopa tunnottomalta.

Lekuri oli yhtä ymmällään kuin minäkin. Lääkärissä saimme sentään koiran kävelemään, tietenkin kun innostui muista koirista. Mutta pylly painoi tuollakin ja tunto jaloissa sekä peräaukossa oli heikko. Koiralta ei vieläkään löytynyt kipukohtaa. Verikokeet toivat tulosta, maksa-arvot hurjasti koholla, yli 600, kun saisi olla 10-100. Samantien oli selvää, että koira jäi tippaan ja siltä otettiin lisäkokeita.

Kun hain illalla koiran, oli se kuvattukkin rontgenillä, koska virtsasta löytyi kiteitä (4+) ja ph oli korkealla (8), kiviä ei onneksi löytynyt. Lisäksi kuvissa näkyi kaunis selkäranka, täysin normaalin näköinen maksa, suolisto ja eturauhanen. Tämä sulki pois ison osan maksan ongelmista. Eläinlääkäri oli konsultoinut toista lääkäriä Aistissa jalkojen takia. Nyt lähdettäisiin hoitamaan ensisijaisesti kiteitä pois (kivuliaita) ja ripulia pois. Lisätutkimukset maksan ja pissan osalta olivat lähteneet eteenpäin, niiden osalta selviää jatkoa enemmän. Jalat on nyt seurannassa, voi olla pelkästään kivuistakin johtuvaa. Jekku sai kipulääkettä, mahalääkettä sekä virtsakiviongelmaisten ruokaa, joiden pitäisi liottaa noita kiteitä. Lääkäri kysyi onko ruokavalio proteiinipitoinen, sillä on merkitystä kiteiden kanssa ja pissan Ph:n. Ja onhan Jekulla käytössä markkinoiden lihaisimpia nappuloita (Acana)…

Kotiin toin hyvin sekavan oloisen (saanut keskushermosto kipulääkettä) joka ei juurikaan jaksanut iloita emäntänsä näkemisestä. Koira vaikuttaa hyvin sairaalta. Nyt vain voimme odottaa ja toivoa, että koira lähtee toipumaan… päivä kerrallaan.

dsc_0273.JPG
Vielä eilen näin reippaana pikku ystävänsä kanssa kerjäsi namia…

dsc_0274.JPG


Pimeää ja koko lauma (vai pimeä koko lauma :D )

Posted on

Yritäppäs kuvata koko porukkaa. Pupu ja Jekku istuu kuuliaisesti. Hupi nyt ei vielä tietenkään oikein osaa mutta Naomi… Kun houkuttimena oli lihapullaa, niin Naomi yritti kaikin tavoin saada lihapullan. Ei mitenkään hyppimällä vaan se tarjosi käytöstä. Jos istun tässä tuleeko nami, aha ei tule, menen tonne, tuleeko nyt nami, ei tule, no jos menen tonne… Yritä siinä sitten kertoa joka suuntaan sinkoilevalle koiralle, että istu vaan tohon Kekun viereen 😀

Lenkeillä yritän pitää Hupia mahdollisimman paljon irti, jotta oppii sen tärkeimmän, lauman mukana on syytä pysyä. Nyt vaan kun pimeni illat totesin, että homma vaikeutui omalta osaltani. Pieni musta koira häviää varjoihin hetkessä. Onneksi muistin Ilon vanhan Hurtan heijastinliivin ja se oli ihan sopiva Hupille. Nyt poika näkyy pitkälle pimeässäkin. Hyvin se Hupi jo pienillä jaloillaan perässä tulee. Nyt sitten seuraava vaihe on kasata taskuun herkkuja ja opetella hyvin varma luoksetulo. Onneksi nuo aikuiset osaavat näyttää mallia, näistä kukaan ei pullikoi ”Otetaan kiinni” -käskyä vastaan vaan kaikki kipittävät hihnojen laittoon. Pihalla Hupi jo tulee hyvin kutsusta, mutta kun namia oli taskussa, niin seisoi vain vieressä odottamassa herkkuja 😀

Nyt kun noita Hupin kuvia on alkanut kertymään, niin Hupikin on saanut omat kasvukuvansa kotisivuille Arkistoon LINKKI.

dsc_0216-001.JPG
Kekusra tuli taas pesussa tosi hieno.

dsc_0239-001.JPG
Hupikin osaa jo seistä, vaikka se peppukin painaa…

dsc_0263.JPG
Tälläinen tuli koko poppoon kuvasta.

dsc_0253.JPG
Pääosin se näytti tältä Naomin sinkoillessa joka suuntaan 😀

dsc_0378.jpg
Hupi ja possu. Meillä oli joskus tälläinen possu, mutta se on hävinnyt jo edellisessä kämpässä. Nyt koirat saivat uuden.

dsc_0392.jpg
Nyt poika näkyy.


Arvaa kuinka paljon…

Posted on

tuo tappijalka, on sukeltanut aivan täysillä sydämeen. Pennut on aina suloisia, mutta tappijalka osaa sen erityisesti. Kun sen nostaa syliin, se oikein kaivautuu olkapäälle ja ynisee tyytyväisyyttä (ja sitten hieman haukkaakin). Voiko olla suloisempaa, kuin selällään nukkuva tappijalka, lyhyet punkerot jalat ojennettuna suoraan ylöspäin. Tai kun se juoksee täyttä pomppulaukkaa keittiöön kuullessaan, muka, ruokakupin äänen keittiöstä. Minut on kiedottu pikku tassun ympärille. Pitää ihan muistuttaa itselleen, että voi sille sanoa ei ja on sanottavakin, että oppii kunnon käytöstavoille. Onneksi nuo aikuiset koiratkin pitää pennun järjestyksessä, ettei vallan villiksi pääse. Lastenohjelman sanoin: Arvaa kuinka paljon, arvaa kuinka paljon, sua rakastankaan…

(ja ennenkuin kukaan huolestuu, niin kyllä noita aikuisiakin koiria rakastaa ja arvostaa niiden hyvää käytöstä ja viisautta 🙂 )

dsc_0369.jpg
Tämä ilme ja nuo tappijalat <3

dsc_0371-001.jpg
Poika prinsessa takissa, joka on aikanaan Ilolle ommeltu (Tässä kuva, jossa takki ilon päällä )


Pojat pitää hauskaa

Posted on

Tänä aamuna häpsi hieman lunta ja oltiin taas kameran kanss pihalla. Tarkoitus oli saada kuvia ceskykalenteriin ja pentuesittelyyn. Ja tällä kertaa sain jopa muutaman onnistuneen otoksen. Monet on puhuneet meidän hienoista valokuvista, mutta ei ne itsestään selvyyksiä ole. Kuvia otetaan per kuvaus keikka 150-400 kpl, joista julkaisu kelpoisia on 0-2okpl. Niistä vielä yleensä karsin noin 10 kuvaa, jäljelle jää ne joissa on joku juttu, joissa koirat näyttävät hyvältä ja jotka miellyttää muutenkin omaa silmää. Erikseen on elämään liittyvät tilanne kuvat, jotka säästetään, oli ne kuinka tärähtäneitä tahansa. Joskus ei julkaisuun tule yhtään, kuten meidän toissapäivän kuvat. Tärähtäneitä ja koirat ihan urpon näköisiä kuvissa 😀

Nyt kävi se pihalla, mitä olen miettinyt, että onnistuukohan… Hupi mahtuu aidasta läpi. Se kummemmin tunkeutumatta vaan lumpsahti pihalta pois. No onneks himoja karkaamiseen ei ole, vaan tuokin oli vahinko, eikä koira edes osannut tulla takaisin 😀 Mutta pitää itse vähän katsella, ettei pentu eksy. No onneksi se kasvaa ja kohta ei enää mahdu.

2012-10-033.jpg
Pojat ensin pihalla Naomin kanssa ja leikkiä ja painia riitti.

dsc_0001.JPG
Lällälläää!

dsc_0066.JPG
Osaa se näemmä ravatakkin pomppimisen lisäksi.

dsc_0105.JPG
<3

dsc_9991-002.JPG
Lunta sataa…

dsc_0155.JPG
Ja sitten puettiin vaatteet päälle ja päästettiin Pupukin pihalle rallaamaan. 

Ja vielä videota poikien leikistä.


Agiliitoa ja näytelmätreeniä

Posted on

Tänään ne oli, ekat agilityharkat. Pelotti etukäteen, muistissa oli kahden viikon takaisen näyttelytreenien vain tyttöjen perään vouhottaminen. Olin tarkoituksella antanut eilen puolikkaan ruoka-annoksen ja tänään Jekku ei ollut saanut vielä mitään ennen treeniä. Turhaan pelkäsin, agility oli Jekusta kivaa, treenaaminen oli kivaa ja lihapullat maistuivat! tarkoituksella en päästänyt kenenkään koiran luo ja estin tuttavuuksien yrittämisenkin, jotta Jekulle olisi selvää, että nyt treenataan ja kun ei treenataan, odotellaan kaikessa rauhassa. Pystin pitämään Jekkua hyvin irti silloin kun tehtiin, se oli ihan intona tekemään. Odotusajat oli tietysti kiinni. Tänään treenattiin ensin yksilönä pöytää, sitten pujottelua muutamalla kepillä, hyppy ja putki. Kun jokainen oli ohjaajan kanssa treenannut muita kuin putkea, saatiin jatkaa itsekseen noita ja yksitellen käytiin putkella. Jekulle kaikki oli helppoa ja hauskaa. Onnistui pöytä, siinä odottaminen. Onnistui hyppy, pujottelut, tosin pujottelussa piti olla vaan ohjaajan nopea, koska pojalla oli intoa ja kiire. Putkessa Jekku meni pari kertaa ok, mutta sitten yritti pelleillä, että mites käy jos kääntyykin alun jälkeen takaisin ja tulee ulkokautta. No yksi kunnollinen läpimeno hihnan kanssa ja sitten lopetettiin siihen.

Mietin miten Hupi pärjäisi, koska se joutuisi odottamaan tunnin boxissa treenien ajan, mutta hyvin poika pärjäsi. Se esitti suloista ja joutui olemaan boksissa vain muutamia minuutteja. Sylejä löytyi missä odottaa ja katsella Jekun treeniä 😀

Agititystä jatkettiin viereiseen tilaan näyttelytreeneihin. Hyvin huomasi, että Jekusta oli pahin puhti poissa, poika ei mennyt kahtasataa. Mutta jos Jekku oli luonnonlahjakkuus agilityssä, niin Hupi oli näyttelyharkoissa. Lihapullan voimalla pieni seisoi kuin tatti aina kun pysähdyttiin ja silloinkin kun sitä ei edes pyydetty. Ja niin reippaana käveli Jekun vieressä rinkiä. Mitä nyt meni vähän jänisloikkaa, mutta tärkeintä on, että kulkee ja on kivaa. Lopuksi pääsi koirat taas leikkimään. Hupi ahdisteli pientä harjakoirapoikaa, jonka mielestä pieni musta parrakas oli ällöttävä. Hupi olisi niin halunnut leikkiä. Hupi porhalsi kuin vanha tekijä saaden silityksiä ja herkkuja ja harjoitellen koirien kieltä.

dsc_0343.jpg
Kivaaaa! Mitä tehtäis sitten?

dsc_0346.jpg
Tuolla ne treenaa…

dsc_0350.jpg
Peilin kautta kuvattuna Kun Hupi yrittää parastaan, että lihapullaa tulisi.

dsc_0353.jpg
Jekku ja Ares ottaa mittaa toisistaan (ja Hupi sukeltaa häntä heiluen ohi), mutta ei pojat mitään rähinää aikaseksi saaneet.

dsc_0354.jpg
Hupi yrittää kauheasti leikkiä harjakoira lapsen kanssa, mutta ei toinen innostunut.