Houdini jatkaa

Posted on

Tänään pikkuneiti oli ekan päivän yksin muiden kanssa, kun palasin lomalta töihin. Puolilta päivin sain puhelun kotoota, kun poika tuli koulusta… Neiti oli taas karannut yksiöstään! Nyt oli laitettu kunnon metallinen lapsiportti ja se oli kuulemma kiinni. No kotiin tultuani minulle tehtiin selvitys, miten neiti homman hoiti. Koira repi vaatteita pyykkikorista kasaksi, kiipesin niiden päältä pyykkikorin päälle ja siitä sitten kapusi portin yli. Onneksi mitään ei käynyt, sillä pudotusta koiralla oli portin verran eli 80cm. No jos neiti huomenna pysyisi tai kohta luovutan 😀

Pupu on nyt ilmottu
23.5 Helsiki Aptus show, jäähalli
30.5 Helsinki ryhmänäyttely, Tuomarinkartano
13.6 Kotka
Suunnitelmissa vielä 6.6 Turun seutu, 27.6 Hämeenlinna, mutta en tiedä mitä koiria noihin vien, harjakoirat vai Pupun.


Kiljumista ja reissuamista

Posted on

Ilo sai tänään ihme sätkyn. Muutenkin juoksun aikaan saa kiljumiskohtauksia, joista aina tietää juoksun alkavan, mutta tänään oli vähän erillaista… Keittiöstä kuului kops ja sen perään pitkää kiljuntaa ja samassa huoneeseen ryntäsi kiljuva Ilo.Kukaan ei nähnyt mitä tapahtui, mutta oletus oli, että koira oli kiivennyt keittiön pirttipenkeille tai jopa pöydälle ja tippunut. Koira tuhisi silmät kiinni sylissäni ja säikähdin ihan älyttömästi, että nyt se löi päänsä pahasti, mutta ei sitten mitään vammoja löytynyt, muutakuin kolahdus arvokkuudessa. Mutta mitä teki Pupu silloin kun nostin huutavan Ilon… Kävi haukkaamassa sitä! Tämä on toki ihan normaalia, monesti terveet koirat hyökkää esim. koiran kimppuun jolla epilepsiakohtaus (siksi meillä aikanaan koirien ollessa yksin, Roosa oli erikseen muista, kun sairasti epilepsiaa).

Pikkuneiti on taas tänään harjoitellut omillaan kulkemaan vaikka missä. Tuire Kaimion kirjassa suositellaan, että pennun olisi syytä nähdä paljon maailmaa ja kummallisuuksia 8-12 viikon iässä, niinpä Uniakin kuljetellaan lähes kaikkialle mukana, kuten aikanaan Pupuakin. Kun pentu näkee tuolloin vaikka rullaluistelijan, pyörätuolin jne ei joka päiväisen jutun, se pitää niitä myös isompana aivan normaalina. Uni oli tänään mukana sylissä köllötellen puutarhalla. Uteliaasti katsoi ihmisiä ja rymiseviä kärryjä.

Illalla käytiin veljeni luona pihagrillillä, jossa lapsilla pamahteli pihalla ilmapalloja ensin kauempana ja sitten parin metrin päässä yhden pikkutytön pallo räjähti. Neiti ei edes hetkahtanut pamausta, kylmähermoinen tyyppi. Neiti otti myös pitkät iltaunet sylissä sekä takkien päällä maassa (ja laitoin vielä yhden takin peitoksi).

Käytiin tänään kieppaamassa myös Mustissa ja Mirrissä. Siellä oli vaaka, jossa punnasin neidin ja painoa tuli 5,6kg. Pupu kasvoi melkein siskonsa tahtiin joka painoi näin: Peppi: 7,5vko painoa 4,3kg, 9vko painoa 5,3kg, 10vko painoa 6.05kg, 11vko painoa 6,4kg , 12vko painoa 7,7kg. Taitaa tästä tulla tuhti neiti, kun ikääkin vasta 8,5vk… No ruoka maistuu paremmin kuin Pupulle ikinä.

Vähän Uni painoitteinen blogi ollut, ymmärrettävistä syistä 😀

dsc_7402.JPG

Naksuttimen kanssa harjoiteltiin seisomista (hoo, olen saanut opetettua tytölle jo naksutinta 😀 )

dsc_7427.JPG

dsc_7429.JPG

dsc_7436.JPG


Eka pesu

Posted on

Pikku neiti kävi tänään meillä ekassa pesussa, kasvattajallahan se oli pesty ja ajeltu jo moneen kertaan. Pesu onnistui ihmeen hyvin, neiti käyttäytyi erittäin hyvin. Olin valmistautunut, että kastun aikalailla räpiköivän pennun kanssa mutta ei sitten niin käynytkään. Kuivaus oli Unista kamalaa. Sen aikana piti uikuttaa ja yrittää tehdä yllätyshyökkäyksiä pöydältä alas. Pakko oli olla tukeva ote niskasta. Aluksi käytin turboa hiljaisemmalla ja sitten vetelin jo kovemmallakin kun vähän rauhoittui. Sitten oli konetöiden vuoro, kuonon ajoin kunnolla, tassuja vähän sieltä täältä, kun niissä ei ollut ihmeesti otettavaa. Konetyöt onnistuivat täysin ilman mutinoita, neiti antoi ajella kuin olisi tehnyt sitä jo vuosia. Mulla oli muistissa Ilon alkupainit kuonon ajelussa, jossa koira oli kääritty pyyhkeeseen ja silti neljä tassua ilmestyi jotenkin terän eteen karmaisevan kiljumisen saattelemana. Otin vaan ehkä liian lyhyellä terällä, joten joissain kohdissa iho paistaa läpi. No parissa päivässä sekin häviää.

Leikkasin pikkasen selkä ja pyllykarvoja, jotta tottuu saksien napsimiseen ja ääneen. Ihmeesti en leikellyt, kun minusta pentu saa olla vielä söpö pentupörrö, malliin ehtii leikellä sitten myöhemminkin. Lisäksi ei 8 viikkoisena vielä jaksa seistä leikattavana, kun vasta lyhyitä hetkiä harjoitellaan. Unilla on ihan käsittämätön tuo karva, se on todella kovaa. Samanlaista kuin Pilvellä oli aikuisena. Ei puhettakaan semmoisesta hötöstä, mitä Pupulla oli pentuna. Joka paikassa oli sitten terävää tikkukarvaa leikkaamisen jälkeen. Saa nähdä millaiseksi se muuttuu myöhemmin.

Pulleropallero on ohittanut nyt koossa Ilon ja saavuttaa Naomia. Parin kuukauden päästä lähestyy jo Pupun kokoa. Omasta mielestäni Uni olisi nyt paljon isompi, kuin Pupu samanikäisenä.

Tässä pesu ja söpöstyskuvia…

dsc_7327-2.JPG

dsc_7335-2.JPG

dsc_7363-1.JPG

dsc_7374.JPG

dsc_7379.JPG

dsc_7388.JPG

dsc_7397.JPG


Pikku neiti pippuri

Posted on

Uni täytti tänään 8vk ja neidistä löytyi tänään jo uusia puolia. Kuvattiin seisotuskuvia ja sen jälkeen nappasin neidin syliini. No eipä Uni halunnut olla ja upotti äristen hampaansa naamaani… No neiti viettikin äristen pidemmän hetken sylissäni tiukassa otteessa. Päästin pois vasta kun oli rauhoittunut ja rentoutunut. Ajankuluksi nypittiin siinä hieman korvakarvoja, katseltiin hampaita jne.

Mutta virtaa noista isovilloista riittää. Uni on pihalla nyt jo pitkiä aikoja puuhaten, välillä juoksee Pupun kanssa, välillä yrittää kiusata harjakoiria, syö keppejä, kaivaa kuoppaa, katselee naapureita, leikkii leluilla, painii Pupun kanssa. Tänäänkin illalla useamman tunnin porhalsi yhtään väsähtämättä.VÄlillä puuhaavat hetken rauhallisemmin ja sitten taas mennään. Välillä Ilo innostuu jahtaamaan Pupua, jolla lelu suussa. Ja kun Ilo juoksee, niin perässä tulee sitten myös Naomi. Uni on keksinyt kätevän tavan, ottaa pari juoksuaskelta ja odottaa kun letka kumminmin kohta juoksee taas ohi ja tekee sitten täsmä iskun.

No nukkuupa sitten yöllä. Nyt nukkuu omassa yksiössään yöt. Herää ekan kerran vasta 6-6:30 aikaan pissalle, jolloin laiskana kannan pesuhuoneeseen papereille (ulkona kun ei tuohon aikaan ole vielä lämmin, enkä jaksa alkaa pukemaan enempiä) ja sitten laitan takaisin yksiöönsä, jossa neiti jatkaa uniaa kunnes me muut noustaan klo 7 aikaan ja sitten lähdetään ulos.

Kuvia oli enemmän, mutta osa ilmeisesti tuhoutui, kun kamera ei jotenkin suostunut niitä siirtämään…

dsc_7202.JPG
Vappukoira Pupu, ponnarit eri väriä.

dsc_7268.JPG

dsc_7289.JPG

dsc_7296.JPG

dsc_7282.JPG

dsc_7284.JPG


Lisää juoksua

Posted on

Ilo aloitti juoksunsa, eli näin se vaan rytmitti juoksunsa kätevästi samaan syssyyn muiden kanssa, kuten vähän epäilinkin. Nyt sitten saakin nähdä, juoksuaako kaikki Pupun tahdissa 4kk välein vai venyttäisikö Pupu omaansa muiden 6-7kk tahtiin…

Pupu:
Eka:3.8.2008, 11kk
toka 3.12.2008
kolmas 17.4.2009

Ilo:
eka: 4.6.2008, 6kk
toka 1.12.2008
kolmas 30.4.2009
Naomi:
7.9.2008
19.4.2009


Yksinoloa ja uusi takki

Posted on

Autoilu alkaa sujua, joten ollaan nyt harjoiteltu yksin oloa. Aamulla jätin yksin neidin pesuhuoneeseen ja muut tytöt keittiöön ja takkahuoneeseen. Pesuhuone on erotettu takkahuoneesta ja keittiösta portilla. Noh mitäs odotti kun tulin takaisin. Kaikki tytöt löytyivät samasta tilasta. Pikku neiti houdini oli murtautunut portista läpi. Porttina on lehtikompostin verkkoseinä, joka oli tuettu painavilla puisilla tikkailla kiinni. Iltasella sitten laitoin portin pesuhuoneen puolelle ja tuin sen nyt pyykkikorilla karmeja vasten. Äänekkäästi urputtaen neiti sinne jäi. Takaisin tullessa oli hiljaista ja joka koira löytyi sieltä minne oli jätettykkin.

Tuo ruokahalu on aivan käsittämätön. Jollen pidä neitiä sylissä, kun jaan muille ruuat se menee rohmuamaan ne kaikki. Silloinkin se räpiköi ja vaativasti heiluttaa etutassujaan. Uni syö 4-5dl nappulaa turvotettuna, ruuan se saa 4krt päivässä. Lisäksi onnistuu aina varastamaan pari suullista yleensä Ilon kupista…

Ilo on ihmeellisen pitkämielinen pennun kanssa, saisi minusta paremmin komentaa, jottei kohta jää jalkoihin. Pentu saa varastaa Ilon kupista (tosin silloin Ilo tietenkin hyökkää Unin kupille syömään paaaljon herkullisempaa pentujen ruokaa). Lisäksi Uni saa vedellä Iloa karvoista ja pureskella korvia, vasta kun Iloa ei enää huvita, se komentaa, mutta ihmeen pitkään antaa Unin möyhentää itseään. Unin on vielä hirmu helppo tarttua Ilon karvoihin, joita riittää ja riittää.

Tänään käytiin Järvenpään faunattaressa kun oltiin kaupoilla. Aivan sairaan hyvä tuuri. Siellä oli muutama vanhan värinen hurttamantteli 10e/kpl (ovh. 39,50e). Sattumalta löytyi koko 55cm. Pupullahan on Pilven vanha 55cm kokoinen mantteli, toista väriä, joten heti nappasin tuon loimen Unia varten. Puolen vuoden päästä se on varmasti sopiva. Nyt toinen mantteli on ruskea-punainen ja toinen, uusi, oranssi-sininen. TÄLLÄISET KUIN TÄSSÄ LINKISSÄ.

Naoppi kävi tänään pesulla, kun selkätukka oli mennyt niin ruman näköiseksi, Ilo kun astuu Naomia juoksun takia. Lisäksi Purina One ruoka on valuttanut aivan älyttömästi Naomin silmiä. Ilon olo on vähän sen oloinne, että sekin saattaisi rytmittää juoksunsa tähän samaan…


Vauhti riiviö

Posted on

Miten voi olla mahdollista, että Uni on noin Pupun tapainen. Tai siis samanlainen kuin Pupu pentuna! Tänään neidillä on vauhtia riittänyt, oven ollessa auki hän ulkoilee pitkiä aikoja itsekseen riehuen pitkin pihamaata ja palaa sitten terassin aidan raosta katsomaan muita. Odotan vaan sitä aamua, kun se ei mahdu enää siitä läpi, mahtaa olla hölmistynyt ilme. Muutenkin jos ei saa haluamaansa tulee kauheaa valitusta. Vähän semmonen lellipentu -luonne, kun mä haluun, niin mun on saatava! Mutta tuolla ruokahalulla käy hyvin äkkiä, ettei neiti mahdu aidan raosta. Ruokaa menee valtavia määriä, verrattuna siihen miten Pupun kanssa tuskailin syömisten kanssa. No liikkuuhan tää ehkä enempi, kun on noita liikuttaja kavereita.

Tänään on taas autoiltu ja oltu yksinään (tai no muiden koirien kanssa) kotona. Lisäksi kiersin ekan kerran myös korttelin kaikkien neljän kanssa. Pupuhan oli tässä iässä tehnyt jo vaikka mitä, joten perästä tullaan. On toki keskustassa käyty vähän enempää hulinaa kattomassa myös. Kävely sujui hyvin, enää ei tule ihan joka kerran täysstoppia, jos hihna kiristyy. Lisäksi neiti osaa jo tule käskyn sekä oman nimensä.

dsc_7135.JPG
Emmä mitään oo tehnyt…

dsc_7143.JPG
Tää on hauskaa, taistella leluista.

dsc_7155.JPG
Ilokin innostui vetämään kilpaa.

dsc_7157.JPG
Juuri hetki ennen kuin Uni yritti harventaa Naomin perskarvoja.

dsc_7134.JPG
Kukaan ei leiki mun kaa…

dsc_7162.JPG
Tämäkö normaali 😀


Autoharjoituksia

Posted on

Tänään luin Pupun ensi kuukausia alusta asti. Hyvin samanlaiselta viipottajaltakin tämä neiti tuntuu. Ehkä hitusen ahneempi 😀 . Nyt on löydetty lahkeet, joissa on kiva roikkua (kuten Pupukin roikkui) sekä krokotiilitasmaniantuholainen muu hyökkäily hampaistoa käyttäen (kuten Pupullakin oli). Nyt vaan osaa ottaa rauhassa nämä, koirasta ei ole tulossa kuriton kakara vaan kuuluu vain kehitykseen. Kotoota löytyy kumminkin hyväkäytöksinen malli, millainen tuosta pikku krokotiilista tulee. Yksi suosikki hyökkäilyn kohde on Ilon perskarvat. Ne liehuu niiiin ihanasti, että on ihan pakko pikkasen napsasta. Kuten arvata saattaa, siitä saa kiukkuisen ärähdyksen. Mutta ihmeen pitkä piimäinen Ilokin on. Naomiin ei pikkupiru juurikaan koske, vaikka Naomi ei niin kovaa edes ärähdä kuin Ilo, mysteeristä tai sitten tuo tappava katse on niin tehokas.

Eilen ja tänään on harjoiteltu autoajeluja, alku menee aina kiljuessa mutta sitten neiti rauhoittuu. Illalla meni jo paremmin, kun edellisellä keikalla oli Pupu mukana näyttämässä mallia autoiluun. Autoharjoituksissa käytiin myös Jaanan pihalla näyttäytymässä. Pojat oli tietysti intoa täynnä kun toin uuden tytön niille, joka vielä haisi juoksuiselle isojen tyttöjen juoksujen takia. Vinski oli täysin sitä mieltä, että astuttavaksihan tämä on, kuten aikanaan Pupunkin kanssa. Alun järkytyksen jälkeen neiti käveli kuin olisi pihalla käynyt useamminkin.

Illalla käytiin vielä eläinkaupassa, jossa neiti käyttäytyi hillityn arvokkaasti, ehkä jo väsy alkoi painamaan. Itse pidin hyvänä, että neiti uskalsi käydä pötkölleen täysin vieraassa paikassa ja katseli maaten muita asiakkaita.