Aamupäivän auringosta otettiin taas ilo irti ja pihamaalle pyörimään. Kyllä nyt 3 viikon kortisonin syönnin jälkeen viimein alkaa Pupussa näkymään parempaa vointia. Nyt se jaksoi pakkasesta huolimatta leikkiä leluilla muiden kanssa, eikä vaan seissyt katsomassa, että muut vie lelut…
Kilpikonna puollustus 😀
Kumpi saa?
Hupi voitti
Ilo oli katsoa Pupun jaksamista, viimeinkin.
Varokaa!
Jekkujänis pomppii
Ja pomppii…
Missä Sisu?
Osaa se Hupikin
Simo pomppasi piilosta 😀
Pomppii…
Eilen illalla saimme kylään Sisun Aapo veljen. Oli kiva nähdä veljeä, vaikka pojat ei aluksi olleet ihan samaa mieltä asiasta. Murinaa ja hampaiden esittelyä oli alku niin isän, kuin veljen kanssa. Mutta kun niistä päästiin, tuloksena oli pelkkää ryhmäastumista 😀 Pojilla ei tuntunut olevan mitkään muut leikit mielessä, vaikka yritettiin leluja heitellä.
Aapo ei ole juurikaan Sisua isompi, eri mallinen kyllä, enempi Hupin mallia, sellainen skrodempi ja pikkaisen painoa pudotettavana. Aapolta löytyi kaikki hampaat, kun oikein tarkkaan suun syynäsin 🙂 Ja kaikin puolin poika oli sellainen reipas miehenalku kuin isänsä ja veljensäkin.
Sisu, Aapo ja iskä
Ei oo paljoa eroa, takana Aapo, edessä Sisu.
Hupi ja Aapo
Kuten viikko sitten arvasin, olisi Sisu vaan pitänyt pestä K9 aineilla, viikossa oli takussa muilla. No onneksi on loma, niin pesasin sen uusiksi. Uskomatonta, että poika on 5pv päästä 9kk ja siirtyy virallisiin luokkiin näyttelyissäkin. Selkeetä jo on, että Sisu jää pikkumieheksi, kun isäänsä vertaa, mutta meille se on juuri täydellisen kokoinen. Lisäksi Sisu on saanut jonkun söpöysgeenin lisäksi, koska se on olemukseltaan pentumainen ja aina söpö, teki se vaikka pahojaan 😀
Minäkö osaan olla söpö?
Iskä kuiskuttelee jotain korvaani…
Poika ja isä, väristä jo erottaa…
Ja koostakin erottaa
Hiihtoloma ja upea auringonpaiste tarkoittaa sitä, että koirat pääsi pihalle rallailemaan ja kameraa ulkoilutettiin myös. Vauhtia piisasi ja Jekku rakasti vieheenä olemista ja muut perässä. EN ole päästänyt koiria lasten kaivamiin syviin käytäviin pissimään, mutta tuossa vauhdissa oli mahdoton estääkään. Koirille on kaivettu omat urat toisaalle pihaa 🙂 Mutta hienosti Jekku piiloili ja huiputti muita käytävissä, tosin Pupu oikoili hyppimällä keskeltä.
Ensin ihmeteltiin…
Sisu
Hupi koirien omissa käytävissä
Hui! cesky!
Pupukin innostui pitkästä aikaa.
Jekku jänis liikkeellä.
Urpo ja Turpo perässä…
Lälläslää, ette saa kiinni!
Sisun pomppua
Kuka puree ketäkin…
Jekku venyy uskomattomiin mittoihin
Hyökkäykseen!
Mäkihyppääjä Jekku
Nyt meillä on jokaisella on omat nappulat. Tulevaisuudessa toivottavasti ei, mutta tällä hetkellä tilanne on tämä, koska pari tarvitsee omia ja pari syö pois ostettuja säkkejä. Isot säkit lojuu vaatehuoneessa yläkerrassa ja sieltä tuon pienemmissä nyssäköissä nappulat alakerran tynnyriin. Tarkoituksella näitä ruokia listaan, niin voin jälkikäteen kurkkia miten menee…
Pakastimessa oli isoja 800g raaka liha pötköjä. Koska Jekku ja Sisu niitä lähinnä syö, ne eivät sulatuksen jälkeen meinanneet millään säilyä niin kauaa, että ne saisivat ne syötyä. Niinpä sulatin kaikki kohmeisiksi ja jaoin ne noin 50g paloiksi, paitsi poron rasvaleikot noin 25-30g kasoiksi. Nyt ne on helpompi annostella, eikä koirat pääse lihomaan. Määrään idean sain Mushin annospullista, jotka on 25g/kpl ja joihin löytyy annosmäärät eri kokoisille koirille. Osan pötköistä laitoin kolmeen osaan, ne voi syöttää niinä päivinä, kun haluaa antaa enemmän raakaa. Ruuantähteitä saavat edelleen myös, muut paitsi Pupu.
Pupu saa edelleen Royal Caninin Hypoallergenicia, lisäksi pari kertaa viikossa yksi pulla Oskarin mahapullia. Niin ja jokapäivä pienen palan juustoa, jonka sisässä on kortisoni. Nappulaa menee noin 4-5dl päivässä.
Hupi on edelleen liian laiha ja ei tuo Orijenkaan tunnu jäävän koiraan kiinni. Muutenkin en oikein tykkää uudesta perunattomasta Orijenista, Jekun silmät alkoi vuotamaan ja kakkaa tulee entiseen malliin. Koska Hupi oli viime kesänä lihava, hain sille samaa nappulaa mitä koko viime kesä syötiin. Eli Hupin kupista löytyy Hau Hau Championin Super Premium Lohi-perunaa noin 2½-3dl.. Lisänä 25g poron rasvaleikkoa.
Jekulla alkoi todella Orijenista vuotamaan silmät, mitä ei ole aikoihin tapahtunut, niinpä Jekku palasi tuohon Cibaun kala-riisiin, jota on pidemmän aikaa jo syönyt. Jekku myös hylki Orijenin ruokaa ja oli tyytyväinen kun tuttu kalaruoka palasi kuppiin. Jekun kupissa nappulaa on 1dl ja raakaa noin 50g.
Sisu syö tuon Orijenin pois. Jekku ja Sisu on muutenkin sellaisia jätetynnyreitä, jotka tuntuu voivan syövän kaikkea ilman kummempia oireita. Sisun annos on noin 1½dl ja lisänä tuo 50g raakaa. Kaapissa on vielä Applawsin aikuisten nappula, eiköhän Jekku ja Sisu syö sen pois, kunhan edelliset loppuu. Ja joskus kun nuo on loppu, niin veikkaan, että Cibau ja Hauhau on ne mitä näillä muilla menee, Pupusta en osaa vielä sanoa.
Öljyä ja sinkkiä menee poikakoirille lähes joka ruualla lisänä. Biolatten 4-legs maitohappobakteerin ajattelin vielä hommata ruuan lisäksi.
Kirjoitin joskus artikkelin Liikaa koiria, jossa mietin, kuinka neljä koiraa on paljon. No siltä on taas viime päivinä tuntunut. Heti kun itse sairastelee enemmän, tämä neljän lauma tuntuu paljolta. Tavallinen lenkkikin on aina jonkun sortin hässäkkä, puhumattakaan jos joku tulee vastaan. Sanotaan, että kyllä neljä koiraa menee siinä miss kolmekin, mutta ei, siinä on jotenkin se rajakohta, ainakin itsellä. Vakaasti sitä miettii, että kunhan tästä joskus porukka harvenee, niin toivottavasti aivoni toimivat ja en taas ota pentua tähän sähläämään ja lisäämään laumaa. Toisaalta en tiedä tulisiko minusta yhden koiran omistajaa. Meillä jäi aikanaan Pilvi yksikseen, olihan se helppoa, mutta silloin jo kyllä suunnittelin Pilvelle silti kaveria, ettei joutuisi olemaan päiviä yksin. Sitä en ehtinyt toteuttamaan, kun Pilvi meni niin äkkiä. Mutta koiralauman leikkiä on ihana seurata, kun jokaiselle on riittää kaveria.
Neljän laumassa on myös se ongelma, että minä olen ainut, joka pystyy viemään koko laumaa kerrallaan. Niinpä minun sairastaessa koirat ei pääse ihan lenkeilemään normaaliin tahtiin, kun muut joutuvat viemään niitä kahden porukoissa. Ja Pupulla on nyt ollut muutenkin lenkkihaluttomuutta, sitä ei jostain syystä huvita kauheesti kävellä. Seurailen tilannetta ja mietin, onko tämä jotenkin sairauteen liittyvää vai jotain ohimenevää säätöä.
Ruuatkin meillä vaihtui ja se tuntuu 4 lauman kanssa kukkarossa. Kyllästyin valtavaan kakan määrään ceskyillä. Niinpä Pupu syö omaansa, Royal Caninin Hypoallergenicia, joka on kyllä sopinut sille hurjan hyvin ja kakat on pieniä ja kiinteitä. Ja loppusakksi syö nyt Orijen Adulttia. Lisänä tietysti lihaa, mutta sitäkään en nyt anna niin paljoa kuin ennen. Jekku ainakin tuota on syönyt aikanaan, kallista, mutta toimivaa.
Sisun sisäsiisteys harjoittelukin on kestänyt kauan, siksi ei minkäänlaista pentukuumetta ole tullut, vaikka Sisu kasvaa (ja ehkä siksi, että Sisu on kooltaakin edelleen söpö minimies 😀 ). Siinä missä Hupi ja Jekku oli4kk iässä sisäsiistejä, alkaa Sisu viimein 8½kk iässä olemaan. Paperit on nyt poissa, mutta vielä Sisulla on ollut vaippa. Se on lähinnä varmuudeksi, koska Sisu ei näytä pissivän vaippaan, niin ei tule vahinkojakaan sisälle. Olen saanut ilmeisesti opeteltua myös Sisun rytmin pissimisessä, hyvin tiheään sitä saa pihalle päästää välillä, mutta onneksi on piha.
Näyttelytkin on alkaneet maistua vähän puulle, etenkin kun en päässyt niihin sairastamisen takia. Mutta myös oma kokonaisvaltainen elämänmuutos, on vaikuttanut tähän. Mikä on oikeasti tärkeää minulle, miten minä haluaisin mieluiten aikani viettää? Yksi koiranäyttelypäivä matkoineen vie koko päivän, on ajomatkat, näyttelyssä olo kestää vaikka kehä pyörähdys vie usein vain 5 minuuttia. Olen käynyt monissa suomen kaupungeissa ja olen niistä nähnyt vain mahdollisesti urheiluhallin tai kentän. Ja koko muu lauma on joutunut aina makaamaan kotona koko päivän, kun yksi on näyttelyssä. Rahansäästöäkin olisi, ilmottautumiset on nykyään kalliita ja bensa maksaa. Nyt tuntuu, että mieluummin lähtisi vaikka koirien kanssa päiväksi vaeltamaan metsään, luulen että koiratkin nauttisivat elämästä enemmän. Silti olen pariin näyttelyyn koirat ilmottanut. Kyllä me Sisustakin valio tehdään ja varmasti voi jossain lähinäyttelyn kehässä pyörähtää, mutta 2-3 kertaa kuukaudessa?, ei enää kiitos.
Leikitään!
Pupu on vähän hoikistunut uudella ruualla.
Lumipaakkukelit ei helli turkkia 😀
Pupulta nimittäin. Nyt se siirtyi virallisesti eläkkeelle. Ite olen vielä sen verran kipeä, että en pysytnyt edes moiseen, mutta onneksi lapsista on jo apua, poika konetti koiralta turkin pois, itse vain muotoilin päätukan. Muuten Pupu on voinut edelleen tasaisen hyvin, närästänyt tai yskinyt ei ole enää ollenkaan, eikä enää vaeltele ollenkaan levottomasti, ruuankaan jälkeen. Pissahätä on iso ja kova, mutta se kuuluikin kortisonista johtuviin oireisiin, mutta onneksi ne on vielä tulleet ulos.
Huomenna olisi Sisun viimeinen pentunäyttely, enkä tiedä päästäänkö lähtemään. Itsellä viimein elämä voittaa, mutta en tiedä jaksanko ajaa Lahteen asti autolla. Tarttisi jonkun kuskiksi 😀 Ilmoittelin tässä sairaana maatessa myös molemmat ceskyt lahden näyttelyyn ja Turun näyttelyyn maaliskuussa. Sisun jo junioriluokkaan!
Trimmaaja töissään
Tällänen sit tuli. Jalkoihin tarkoitus jättää pidempää karvaa, kunhan kasvaa.
Kaljumakkara, ei pesty, vain trimmattu takkutukka pois.
Tällekin pitäisi jaksaa tehdä jotain… Jos sit sunnuntaina?
Aamupalaksi pieniä ceskypentuja 😀
Tältä näyttää meidän kupit nyt kun jokaiselle on vähän viilattu omaa ruokaa… Tosin Jekun ja Sisun kuppien sisällöt hieman vaihtelevat ylijääneiden ruokien mukaan. Ei ihan haaveitteni kupit, mutta jos tällä jokainen on tyytyväinen ja pysyy kunnossa, niin ihan se ja sama.
Sisu ja Jekku: Possua, riisimakaronin jämät, jauhelihakastikkeen jämät, kurkun jämät, merilevää, kalaöljykapseli, Nutrolinia, Biotin Fortea. Niinä päivinä kun ei ihmisiltä jää perunaa, riisijuttuja tai kasvista yli, on kupissa nappulaa niiden sijaan. Ja joskus ihan nappulapäiviäkin.
Hupi: Arden Grange Sensitive, merilevä, kalaöljy
Pupu: Royal Canin Hypoallergenic, melatoniinikapseli.
Toivoisin niin, että saisin Pupulle vaihdettua jonkun vähän paremman nappulan, vaikka sitten söisi pelkkää nappulaa koko loppuelämänsä. Ja jos jonkun naudanmahan tms saisi vähän, mutta katsotaan nyt. Koiran tuskaa katsottua, ihan sama mitä söisi, kun vaan voisi hyvin.