Lenkillä on hauska seurata koirien menoa. Pojat kulkee usein viuhkana edessä, vaihdellen välillä paikkoja. Välillä joku jää haisteemaan, mutta palaa taas omalle paikalleen. Välillä ceskyt on molemmin puolin Jekkua ja näyttää, kuin olisi kaksi kehonrakentaja bodyguardia turvaamassa Jekun menoa. Mustilta partanaamoilta puuttuu vain napit korvista.
Jekulla ja Pupulla on kuonopannat, Jekulla vetämisen takia ja Pupulla ohitustilanteiden helpotukseen.
Eilen käytiin päivälenkki lähimetsään. Koirat saivat nauttia hetken vapaudesta ja vaikuttivat onnellisilta. Kotimatkalla Sisua alkoi häiritsemän joku jaloissa ja totesin sen takiaiseksi. Kotiin päästyä tutkin koiraa ja koirahan oli täynnä pienenpieniä litteitä ”takiaisia”. Oli tuskaisaa nyppiä niitä irti yksitellen, mutta minkäs teet, kun litteinä niitä ei saa edes kammattua pois. Sisusta toimenpide oli maailman kiduttavin ja se kiljahteli ja örisi vastalauseeksi (puhumattakaan raivoisista yrityksistä sätkiä neliraajaisesti). No Sisusta näitä lähti parikymmentä. Tajusin katsoa muutkin koirat ja JIPPII! Jokaisesta koirasta näitä takiaisia löytyi se parikymmentä! Jekusta vähiten. Mutta nämä takiaiset on siitä pirullisia, että ne heti vetää turkin ympärilleen pieneen takkuun. Pupulla ne saa vielä kaivaa pörröisen turkin sisältä.
Metsässä on niin mukavaa 🙂
Koko poppoo
Sisu 17vk ja 4,9kg
Jekun ja Hupin agility alkoi taas kesätauon jälkeen. Hupi oli hieman kesäterässä ja heräsi vasta toisella rataharjoittelulla. Mutta aina se on ollut hitaasti lämpeävä. Jekku taas syttyi nollasta sataan sekunnissa. Radalla mun mokaillessa, koira suoritti monia ylimääräisiä esteitä… Jos ei emäntä anna käskyjä, niin voihan sitä yhden putken ja hypyn mennä varuiksi. Itse olin aivan kesäterässä, ohajukset oli ihan mitä sattuu, juokseminen kahden kanssa radalla oli hiostavaa, mut eiköhän se siitä kun pääsee taas rytmiin.
Koirissa on ollut nyt jännä huomata, että radalla liikkuminen on niille suuri intohimo ja palkinto. Ne eivät enää odota radan lopussa saatavaa ruokapalkintoa.
Sisu odotteli agilityn ajan häkissä radan reunalla. Jekun suoritusvuorolla häkissä oli myös Hupi. Pientä protestointia häkistä kuului, mutta meni paremmin kuin odotin. Ainut tuska oli raahata tuota painavaa metallihäkkiä mukana, availla ja sulkea sitä siellä. Haastetta toi myös 3 koiraa hihnan päässä. Treenipaikka Koirakoulu Kompassissa on toisessa kerroksessa, pitkien portaiden päässä, niin mitään rengassysteemejä ei voi ottaa häkin alle.
Agilityn jälkeen alkoi näyttelyharkat, jossa Sisu pääsi harjoittelemaan. Odotin pientä aristelua, mutta ei, poika porskutti kuin vanha tekijä. Ekaa kertaa näyttelyhihnassa ja silti ravasi kauniisti.. Seisomisessakin on viimein mennyt oppi päähän ja koira malttaa jo seistä. Pöydällä tuomarit oli kavereita ja hampaatkin näytettiin hienosti. Harjoittelun jälkeen päästettiin kaikki leikkimään ja agilitypojatkin pääsi muiden joukkoon, huilattuaan häkissä. Kaikille puettiin poikakoirien vaipat, sillä sisätiloissa voi herkästi nousta jalka. Meillä ei ole noussut, mutta mieluummin laitan vaipan, kuin jynssään lattioita tai verhoja. Sisukin pääsi harjoittelemaan vaippaa. Vähän se häiritsi, mutta silti leikit onnistui harjakoira lapsosten kanssa.
Porukkaa treeneistä (Hupi liekeissä, Tira puuteri, Zulu naku, edessä valkea Selene puuteri, Jekku ja Sisu)
Pikku Sisu ja ison pojan vaippa.
Muistan sen ajan, kun haaveilin, että koirani saisi kehässä edes sen yhden ruusukkeen ja lottovoitto olisi, jos ihan sertinkin saisi. Nyt niitä on tullut ja viime viikolla postiluukusta tipahti myös Hupin Suomen muotovalio diblomi. Talossamme on nyt kaksi suomen muotovaliota, uskomatonta, tämmöisestä aikanaan vain haaveilin…
Joka näyttelyn jälkeen nakkaan ruusukkeet vain kirjahyllyyn pinoon, osa on ollut kehyksissä useamman vuoden. Pystejäkin on kasa, vaikka nykyään yritän ottaa palkinnot lahjakortteina, jos mahdollista. Olen osan ruusukkeista ja palkinnoista vienyt töihini kouluun ja lahjoitellut meillä käyville lapsivieraille leikkeihin. Silti niitä on paljon. Nyt sain vähän taas järjestettyä niitä. Ylimääräisille ruusukkeille pitäisi ostaa iso lasinen maljakko, jonne ne voisi vain nakata. Olen tälläisen joskus kuvissa nähnyt ja se näytti hauskalta.
Kirjahyllyn päällys olohuoneessa.
Yksi hienoimmista pysteistä. Unin villakoirien erikoisnäyttelystä voittama sertipatsas, näitä ei muualta saa.
Jekun ja Hupin valiodiblomit ja Hupin tittelilappuset sekä niihin kuuluvat ruusukkeet. Kehykset on ikeasta, tarkoitettu paksuille kehystettäville.
Sekalaista seurakuntaa, isoimpia, hienoimpia ja tärkeimpiä ruusukkeita. Siinä on on Pupun, Hupin, Jekun ja Wilman ruusukkeita. Loput odottavat pahvilaatikossa maljakkoa.
Unin ruusukkeita. Tähän en raaskinut koskea. Koiran, jonka kanssa sain tämän voittokulun kokea, mitä on pärjätä ja voittaa ja joka sytytti voitonjanon.
Kyselin tänään eläinlääkärissä korvakarvojen nyppimisestä, siitä kun on nykyään pari eri koulukuntaa ja molemmista selvitti myös eläinlääkäri. Villakoira-ihmisenähän olen tottunut nyppimään aina korvat karvattomiksi. Mutta, jos korvien kanssa ei ole ongelmaa, niin nykytietämyksellä niitä ei tarvitse nyppiä. Toisilla pelkkä nyppiminen aiheuttaa hiivat ja tulehdukset. Karvojen nyppiminen kun aiheuttaa ihon pintaan pieniä vaurioita, jotka sitten ärtyvät, kutisevat ja aiheuttavat korvaongelmia. Mutta niillä koirilla, joilla koirat jatkuvasti tulehtuu ja hiivailee, taas eläinlääkäri suositteli nyppimään karvat.
Olen itsekkin jättänyt viime aikoina nyppimisen vähemmälle. Hupilla selkeästi korvat ärtyy aina, kun niitä nyppii. Nyt kun ei ole nypitty, ei ole ollut ongelmiakaan. Sisulla olen nyppässyt muutaman karvan silloin tällöin, mutta taidanpa jättää nyppimättä, kun ei ole mitään ongelmia (ainakaan tähän asti) ollut. Pupun kanssa pitää seurailla, villakoiralla kun tuo karvankasvu, korvissakin, on aivan omaa luokkaansa. Nyt olen nyppinyt harvakseltaan, kun korvakarvat ovat alkaneet kostua korvaeritteestä, olen nyppinyt ne suurimmalta osalta pois korvasta. Apuna käytän aina korvapuuteria, jotta kipua ja ärsytystä tulis mahdollisimman vähän, mutta nyt kyllä seurailen tuleeko ongelmia oikeasti vai ei, jos jätän nyppimättä. Jekun korvat voi huoletta jättää nyppimättä.
Sisulla rokotus sujui hyvin, pientä vastustelu mutinaa, muttei isänsä kaltaista: kurkkusuorana minuutin huutoa. Hampaiden vaihtoa nyt aletaan odottelemaan, niin näkisi millaiset sieltä tulee.
Sisäsiisteys on hieman helpottanut. Satunnaisia pissoja saadaan jo paperille, pihalle. Ja kakat usein aamulenkille pihalle.
Tein taas isästä ja pojasta kasvagalleriaa TÄNNE.
Sisu 16vk. 4,9kg
Meillä asuu kaksi joukkuetta. Team Ruskeat ja Team Mustat. Tai Team tyhmät ja Team Idiootit tarpeen mukaan… Ruskeat tietenkin käsittää Jekun ja Pupun, mustat on partanaamat Hupi ja Sisu. Yleensä meillä joukkue Ruskeat aiheittaa säpinää ja päänsärkyä. Lenkillä ruskeat on se porukka, joka reagoi voimakkaasti vastaantulijoihin. Hinkuu, henkäilee ja haukkuu. Naapurustoomme on muuttanut joku iso uros koira, epäilen amerikanbulldogiksi. Iso koira on hihnassa hyökkinyt meitä kohti (ei siis vihaisena, vaan kunhan haluaisi päästä meidän luo), niin Pupu on tulkinnut koiran pelottavaksi ja haukkuu hurjana, kun koira tulee kohdalle. Tämä tietenkin ruokkii jo valmiiksi kierroksilla käyvää Jekkua. Vaikka molemmat Team Ruskean jäsenet on kuonopannoissaan, on hässäkkä valmis. Team Mustat ei reagoisi ollenkaan, mutta Hupikin alkaa hinkua koiran luo, koska pitäähän siinä olla jännää, kun muut sekoavat ja Sisu jää jalkoihin, kun loikkii sekoavien koirien keskellä… Mahdamme olla näky.
Ei auta kuin jatkaa harjoituksia. Se on vaan harmi, että koko seutukunnan koirat voi tulla vastaan yhdellä lenkillä ja sen jälkeen viikkoon, ei näy kuin muutama naapuruston tuttu koira. Vaikea harjoitella, kun ei ole koiriakaan liikenteessä.
Osalla koirista on uudet hihnat. Ostin näyttelystä Hollolan nahkapajan hihnoja, nyt niin, että ovat lähes saman mittaisia. Pupu sai punaisen, muillla on mustat nahkahihnat. Oikein pidettynä nuo on lähes ikuisia. Meillähän on ollut käytössä Oskun ja Tessun vanhoja hihnoja 80-luvun lopusta, mutta ne alkaa nyt näyttämään ei-niin-turvallisilta.
Kakkapusseilla me ollaan tykätty noista Ebba&Albus kakkapussipiiloista. Tietenkin kuvilla Pupu ja terrieri.
Pissaharjoittelut jatkuu. Sisu on todella ehdollistunut paperille ja on tosi sisäsiisti, mutta ulkonä käyminen ei meinaa sujua. Nyt on paperit ulkonakin ja pikku hiljaa on tullut edistystä., onneksi on ollut lämpimät ilmat.
Käynti Mustissa ja Mirrissä jännitti sen verran Sisua, että tajusin, että aika vähän on kulkenut ihmisten ilmoilla nyt pentu. Kun huomasin, että oli markkinat viikonloppuna Keravalla, niin sinnehän sitten heti suunnattiin. Mukaan otettiin esiliinaksi Jekku, joka ei pelkää mitään ja on tottunut ihmisjoukoissa kulkija. Markkinoilla oli ihmisiä TODELLA paljon. Markkinoilla oli myös Suomen Tivoli, joten lisätreeniä saatiin myös vekottimiin, ääniin ja valoihin. No pääosin pikkumies tapsuttikin häntä pystyssä Jekun rinnalla. Välillä häntä kävi alhaalla, mutta sitten taas mentiin. Reissu sujui paljon paremmin kuin odotin, mutta jatketaan harjoittelua. Tarkoitus olisi myös mennä harjakoirien näyttelytreeneihin tiistaisin, se kun on Hupin ja Jekun agilityn jälkeen samassa paikassa.
Markkinoilla oli jännää.
Henkisenä tukena mukana Jekku.
Pihalla oli yksijalkainen Pupu 😀
Illat on pimentyneet, niinpä hijastimia löytyy pannoista, hihnoista ja liiveistä. Sisulle vaan pikkukoirien vanha liivi on jäämässä auttamattomasti pieneksi.
Syksyn pimeät alkoivat ja päätin tilata koirille muutaman uuden pannan. Nyt kun Jekun ja Pupun karvat taas kasvaa, niin satiinipannat tuli tarpeeseen. ne eivät kuluta turkkia. Hupi ja Pupu käyttää samaa pantakokoa, mutta en ilkeä käyttää Hupilla Hello Kitty -kuviollisia pinkkejä pörröpantoja, niinpä Hupikin sai viimein ihan oman pannan. Sisulle tilasin myös ikioman, mutta se on vielä iso, otin hieman pienemmän, mitä Hupilla on nyt. Hupi käytti pitkään tuota Sisulle tilattua 30cm kokoa, mutta sitten jossain vaiheessa kasvoi siitäkin ulos. Nyt ennenkuin uusi panta menee, Sisu käyttää Jekun pantoja. Pentuna näillä tappijaloilla tykkään käyttää myös peruspantoja, kun aikuisena käytän pääasiassa puolikiristäviä. Tappijaloilla tuo kiristävän säätöosa on sen verran pitkä, että pennulla se raahaisi maassa.
Jokaisella koiralla on pannoissa oma värikoodi. On helpompi kertoa minkävärinen panta pitää laittaa millekkin koiralle. Pupulla on tietenkin vaaleanpunaisia pantoja, Jekulla vihreitä. Hupin värinä on vaaleansininen ja hetken mietittiin mikä olisi Sisun väri. No sille tuli sitten keltainen. Kaikkiin pantoihin on tilattu mahdollisimman monta heijastinta. Pupun ja Hupin kaulanympärys pantoihin on 36cm, Jekulla 26cm ja Sisulle siis tilattiin 30cm.
Viimein sain tilattua myös Hupille näyttelyhihnan. Jekulla on ollut pitkään ”timantti”hihna ja Hupillekkin pentuna sen tilasin. Mutta, tilasin vaaleanharmaan, mutta Hupi ei koskaan haalistunut harmaaksi, niinpä se tarvitsi nyt oman mustan.
Pannat ja hihnat on jälleen kerran tehnyt Jonna Dog accessories by Noon4
Pikkuneiti valitsi Pupulle My Little Pony kuvon, vaalenapunaiseen pantaan.
Jekulle tietty Super Mario vihreässä satiinipannassa.
Hupi on tietysti PacMan
Ja pikku Sisulle kasvunvaralla M&M panta 😀
Musta Hupin uusi näyttelyhihna ja muut on nyt Sisun ja Jekun.
Killuttimet lähikuvassa
Jokaisessa on myös kaulassa koru.