Eilen oli Jekulla taas agiliitoa. Nyt tarkoituksena oli koiran yksin hypätä ensin yhden esteen yli, namilautasen luo ja sitten kahden, kolmen ja lopulta neljän yli. Omistaja jäi siis esteiden taakse ja ohjasi koiraa takaa. Jekulla alku meni hyvin, se älysi hyvin namilautasen ja muutaman esteen pompun. Se meni lopulta myös 4 pomppua mutta sitten alkoi ährääminen. Joko se koira huijasi minua tai kaikki äsken opittu pyyhkiytyi pois mielestä, enää ei onnistunut kaksikaan hyppyä. Jekku yritti tarjota maahanmenoa ym pelkästä innostuksesta. Lopulta vein Jekun esteiden taakse, odotin, että se katsoi esteiden takana lautasen kanssa huhuilevaa kouluttajaa ja sitten lähetin. Melkein näki sen pienen lampun, mikä syttyi koiran päässä ja se pomppi onnessaan kaikki 4 estettä namilautaselle 😀

Itsellä on kyllä omat kädet hukassa treeneissä. Pitäisi ohjata koiranpuoleisella kädellä ja tuli kyllä ropelina ohjattua millä sattuu 😀 . Ehkä sekin hieman sekoitti koiraa. Mutta mikä parasta, Jekku nauttii lajista. Se on aivan innoissaan kun näkee treenikassin pakattavan. Ruokaa se ei saa treenipäivänä, jotta namit maistuu.

Nyt nameina oli possun kinkkusuikaleita. Koska Turun näyttelyssä Jekku sai tutulta kanaa, mikä sai sen sekaisin, viimeksi kysyin mitä niissä oli, no ne oli vain maustettu kaikenlaisella, jotta ne tuoksuivat mahdollisimman hyvälle ja tietenkin ihmisruualle, koska se on  koirista tietenkin aina parempaa. Niinpä nytkin paistoin nuo suikaleet voissa ja maustoin ne paprikajauheella ja maustepippurilla. Sitten pilkoin ne ja ne saivat olla hetken uunissa, jotta pintakuivahti. Jekusta ne oli herkullisia.

Agilityn jälkeen oli näyttelytreenit, johon Hupi osallistui. Jekkukin kävi pöydällä, mutta se oli selkeästi niin väsynyt agilitystä, että se ei jaksanut keskittyä ja vain tytöt jaksoi kiinnostaa. Lopussa leikkiessä yksi uros useampaan kertaa alkoi haastaa Jekkua tappeluun. Alussa sain komennettua pois Jekun paikalta, mutta sitten jossain hetkessä toinen koira pääsi rähähtämään, mutta Jekku ei provosoitunut. Olen todella tyytyväinen tuohon luonteenpiirteeseen Jekussa, että jos joku alkaa rähisee, se pyrkii pois tilanteesta, eikä lähde tappelemaan.

En taaskaan muistanut ottaa agilitystä yhtään kuvaa, vaikka ajatuksena olikin. Tässä näkee hyvin Jekun tunnelmat, nenä vie tyttöjä kohti 😀