maalis 6 2013

Väliinputoaja pää

Posted on 6.3.2013 by admin

Olipas hankalaa löytää Hupille sopivaa pantaa. Pupun vanha nahkapanta venyi ja venyi käytössä ja nyt senkin saa jo pään yli vedettyä tarpeen vaatiessa (silloin kun ei halua tehdä kuten emäntä sanoo). Testasin vielä muita meiltä löytyviä pantoja ja yksinkertaisesti, ne on liian pieniä, lisäksi puolikiristävissä on se ketjuosa ihan liian lyhyt, että tuon paksupään läpi sen saisi mitenkään vaan sujautettua kätevästi. Niinpä se oli pantaostoksille lähtö. Halusin klipsullisen, säädettävän peruspannan, jotta se menee nyt mahdollisimman pitkään. Pienimmät koot kun suurensi, niin niiden koko loppui 25cm:n ja seuraavan koon kun laittoi pienimmäksi, oli mittaa 30cm. Hupin kaula on 28cm (Jekulla esimerkiksi 25cm). Ja kun Hupi pullistaa kaulalihaksiaan, tulee pari senttiä lisää. Olenkin nimennyt Hupin, Hupi Bull Mentulaksi, Jutta ja superdieetit ohjelman bodarin mukaan :D.
Hurtalla sitten oli onneksi välikokoja, mutta niissä oli vähän rajattu värivalikoima, lopulta matkaan lähti neon keltaisenvihertävä, näkyypä ainakin pitkälle. Ainakin niin kauan kun ei ole umpirapainen. Pitää sitten näyttelyistä katsoa jos jotain hienompaa.

Molemmat pojat on oppineet myös karkaamaan kevythäkistä avaamalla vetoketjut. Meidän kevythäkissä on 3 ovea ja yhden oleellisimman olin niistä sulkenut hihnan lukolla, no Jekku avasi sitten sivuoven 😀 . Hupi taas on niin pöljä, että kun kerran keksi, että ne vetoketjut aukeaa, niin sitten vetoketjua raavittiin koko ajan, vaikka se oli jo lukittu. No kohta se raapii koko häkin muussiksi. Onneksi kirpparilta osui eteen Atlas 30 boxi, niin nappasin sen heti mukaani. Se on Hupille juurikin sopivan kokoinen ja siitä ei ihan heti murtauduta ulos…

Uusi panta.

maalis 5 2013

Agiliitoa ja näyttelytreeniä

Posted on 5.3.2013 by admin

Kekku on niin hyvä agility radalla. Nopeasti poika on oppinut nuo esteet, joita ei alkeissa käyty ja hirmuisella innolla tekee töitä harjoituksissa. Edes tytöt ei kiinnosta Jekkua, kun se tekee töitä. Tänäänkin se vain esteiden välillä vilkaisi radan vieressä seisovaa Luumu-nimistä narttua ja näytti kuulemma siltä että: ”sori, olen töissä, en ehdi nyt” :D. Ainut hankaluus oli tänään putkella, joka kääntyi vajaa 90 astetta eli mutkaputki. Normaalin suoran putken Jekku on mennyt ja nyt se selkeästi mietti, että tuo ei voi jatkua. Se aina meni jonkun matkaa ja sitten palasi tuloaukolle. Lopulta menin vähän matkaa putkeen ja kouluttaja tukki menoaukon ja lopulta poika saatiin tajuamaan, että tulee läpi. Sen jälkeen se sitten tulikin ilman ongelmia.

Jekulla on jännä treeneissä, että kehu on hyvä palkka, hyvät namit on hyvä palkka, mutta koskea ei saisi. Se menee ihan littanaksi maata vasten kun yrittää sitä innostaa ja innoissaan yritti antaa fyysistä kehua. No mitäpä sitä paijattavaksi, kun pitää tehdä töitä, ajatteli Jekku varmaan 😀

Hupi odotti treenien ajan kevythäkissä ja kerran melkein murtautui ulos. Lopulta tyytyi oloonsa ja mökötti boksissaan. Sitten kun oli Hupin vuoro olla näyttelytreeneissä agilityn jälkeen, niin Jekku pirulainen avasi oven ja murtautui ulos kevythäkistä. EI noilla voi näemmä olla kuin kunnon häkkejä…

Hupi on niin hauska bodari, kun se vakavana menee näyttelyharkoissa, niin tärkeänä. Pojalla tuntuu olevan asenne kohdallaan, seisominen vaan meinaa vähän mennä pompuiksi, olen varmaan palkinnut väärään kohtaan välillä… Kivointa oli, että Hupi löysi painiystävän lopun leikkituokiossa, kerrankin joku harjakoira hyväksyi sen leikkeihin mukaan ja Hupikin sai painia. Ihan pientä harjakoiralasta yritti kanssa leikittää, mutta se pirulainen roikkui vain parrassa kiinni 😀 . Jekulla ja urospennulla oli ihan omat leikit… poikien leikit…

Hellää hoivaa Naomille, molemmat pojat käy aina nuolemassa Naomin silmän alusia puhtaiksi.

maalis 4 2013

Trimmausta, pomppua ja ruokaa

Posted on 4.3.2013 by admin

Pitkästä aikaa trimmailin Hupia, niin olihan siitä otettava kuvatkin, kun on jo 6½kk. Ei vaan meinannut kuvaamisesta tulla mitään, kun nami on niin ihana ja sen perään piti pomppia. Trimmauksen suhteen oli paha pitää taukoa, sillä rajat oli hieman hukassa, mut kai siitä ees keskinkertainen tuli. Ainut mitä huomasin, että nuo mahakarvat lähtee kuvauspuolelta ylempää, kuin ns. tuomarin puolelta. Pitää yrittää saada kasvatettua ne siltäkin puolelta korkeammalle hieman. Hupin trimmaamisessa on sama ongelma, kuin mustilla villoilla aikanaan. Koira on niin tumma, ettei mikään valo meinaa riittää, että näkisi kunnolla. No onneksi kohta on kevät ja voin taas siirtyä ulos trimmaamaan.

Ruokailujen kanssa meillä on mennyt ok, vaikka lihamäärää on lisätty, edelleen Oskarin lihapullilla mennään. Niissä huomasin, että niitä on hieman muutettu, nyt niihin on jauhettu luuta sekaan, jolloin kalsium-fosfori -suhde on saatu kohdalleen. Ainut on, että Jekku on piereskellyt, mutta Jekulla vaihtui myös nappula, Acanasta Orijeniin, niin mahalla kestää tottua. No veikkaisin että viikossa-parissa tämäkin on ohi, jo eilen ei piereskellyt niin älyttömästi, kuin aluksi (jolloin kaikki meinasi tukehtua 😀 ). Jopa Naomi on syönyt yhden oskarin lihapullan ruuan seassa ilman ongelmia 🙂 .

Annnaaa namiaaaa!

Tänne sitä namia tai mä pomppaan!

Ai näinkö sitä saikin…

maalis 1 2013

Koirien päivä kuvina

Posted on 1.3.2013 by admin

Tuttuni blogista bongasin haasteen Koiran päivä kuvina ja musta idea oli niin hauska, että oli pakko tänään heti toteuttaa se…

Hyvää huomenta! Avaan koirahuoneen oven ja sieltä heräilee 4 unista koiraa.

Oven avattuani välittömästi ohjaan lauman pihalle, koska etenkin Hupi on pidättänyt koko yön. Hupi tekee molemmat asiat, muut käy vain pissillä, koska tietävät pääsevänsä aamun aikana lenkille.

Lastenohjelmia ja köllöttelyä pitkin kämppää aamupalan ja aamutoimien ajan.

Kekku makailee aina jossain lähistöllä.

: Sitten on aamulenkin vuoro.

Usein Naomikin suostuu lähtemään aamuisin. Tänään tuuli kylmästi, joten takki päälle.

Sisälle tultua onkin ruoka. Yks kaveri ei malttaisi odottaa kuppien täyttämistä ja lisukkeiden laittoa vaan pomppii ja hyppii odottaen ruokaa. Nopeammin!

Ja eikun syömään. Ruoka maistuu kaikille.

Ruuan jälkeen koirat suljetaan koirahuoneeseen ja lähdetään hakemaan koululaista. Yleensä ne sinne itse menevätkin heti, kun huomaavat, että aletaan pukemaan, Hupi yleensä odottelee käskyä, että pääseekö mukaan vai jääkö muiden kanssa.

Palattuamme Hupi pääsee vielä pissille, kun neiti käy pihalle unille.

Sitten onkin aika päiväunien. Jekku ja Pupu saa haukkupannat kaulaansa, koska koululaisia tipahtelee kotiin vähän väliä ja haukku kuuluu pihalle asti herättäen neidin.

Ja Hupi käy taas pissillä muun porukan kanssa, mutta hihnassa, koska muuten säntää kuusikkoon etsimään kanin kakkaa.

Ruuanlaitossa jaloissa pyöri apulaisia siivoamassa lattiaa.

Kun ihmiset syö, koirat odottavat keittiön ulkopuolella kohta alkavaa siivousvuoroaan.

Sitten on iltalenkin vuoro, Naomi ei suostu lähtemään vaan hihnoja laitettaessa painautuu tiiviimmin sänkyynsä. Se saa jäädä kotiin nukkumaan.

Hullu kolmikko lähti vetämään reipastahtisen lenkin.

Lenkin jälkeen Hupi vetää rallia ympäri kämppää ja päätyy vartiksi painimaan Pupun kanssa.

Näemme ensi kertaa tämän näyn, Läähättävä Hupi 😀 . Oli varmaan rankka paini.

Loppu ilta meneekin köllötellen, luita pureskellen ja Naomin lääkitys sekä iltapissa vielä ennen koirahuoneeseen menoa ja nukkumaan käymistä.

Tää oli kyllä hauska, kunhan muisti kuvata joka välissä. Aika tavallinen päivä, tosin tänään ei juurikaan painittu pihamaalla, koska katolta on tippumassa lumet. Usein käydään myös päivällä lyhyt lenkki, tänään vain pihamaalla.

helmi 26 2013

Harjakoirien värinvaihto

Posted on 26.2.2013 by admin

Harjakoirilla on tälläinen mielenkiintoinen ominaisuus, kuin värin vaihtuminen iän myötä. Riippuen vähän koiran väristä, on värinvaihto vähän erilainen. Jekku oli pentuna punainen ja elää nyt vaihetta, jota kutsun ”valkoiseksi vaiheeksi”, jolloin turkki on valkeimmillaan. Sitten tuntuu, että kolmen vuoden kieppeillä väri palaa, ei ehkä entisenlaisena, mutta palaa kumminkin. . Tämä on tyypillistä riista/soopeli värisille turkeille harjakoirissa. Hyviä esimerkkejä on minusta tuttujeni koirat Nuusku (Wau Rakkauspakkaus) ja Topi (Tulimyrskyn Barbapapa), joiden kuvia sain luvan lainata blogiini.

Pentuna Topi oli värillinen/valkoinen

Viime keväänä, 2-vuotiaana Topi oli valkoisessa vaiheessa, tyypillisesti päähän ja häntään jää väriä.

Ja nyt joulukuussa 3v kieppeillä, väri on alkanut palaamaan, toki vaihdellen tästä eteenpäin edelleen, muttei enää näin radikaalisti

Sitten Nuuskun värin vaihtoa, aivan ihana suklaanruskea-valkoinen pentuna.

Valkoinen vaihe 2-vuotiaana.

Ja väri on palannut takaisin, ei ihan entisenä syvänruskeana mutta kauniina.

Kuva: Kauko Keränen

Naomi on käynyt samanlaisen värin vaihdon ollen pentuna mustavalkoinen ja siitä haalistuen aivan valkohopeaksi ja sitten meille tullessaan Naomi oli jo kaunis harmaan-valkoinen. Valitettavasti en löytänyt enää Naomin pentukuvia ja valkoisen vaiheen kuvia kasvattajan sivuilta.

Jekkuhan oli pentuna punainen

Ja elää nyt 2-vuotiaana valkoista vaihettaa

Saapa nähdä millainen Jekusta tulee kun väri palaa ja minkävärisenä se mahtaa tulla 🙂

Päivitystä, Jekun turkinväriä 3-vuotiaana, jolloin väriä jo palautunut.

helmi 26 2013

Shampoita ja pantoja

Posted on 26.2.2013 by admin

Jekku oli shampookokeilusta niin takussa, että pesasin sen eilen illalla ja vietävä siitä tuli taas hieno. Taas oli uusi Raijalta Turkkitaikasta tullut shampoo testissä, mutta kun noita takkuja joutui aukomaan, niin eipä saanut ihan oikeaa lopputulosta. Jekulla selkeesti jos shampoo on vahvempaa kuten Summerwindsin shine-on ja nyt tämä Laser Litesin Turbogel, niin tulos on todella hieno, mutta takkuaa nopeasti. Ajattelin kokeilla turbogeliä suosikkini Royal Perfectionin Etlac shampoon kanssa, etlac toisi väriä ja turbogel laskeutuvuutta, veikkaisin, että hyvä yhdistelmä näyttelyyn.

Hupin kaulan kasvun kanssa olemme kohta pulassa, ehtymättömistäni pantavarastoista ei löydy juuri ollenkaan Hupin kokoa. Hupin kaula on paksumpi kuin Naomin ja Jekun, mutta tietysti roimasti hoikempi, kuin Pupulla. Nyt se on käyttänyt noita Jekulle hieman isoja, mutta sillä on paljon paksumpi pää ja kaikki ei sujahdakkaan, kuten turkillisilla ja pienempipäisillä koirilla. Toisaalta se on hyvä, ei sitten sujahda karkuunkaan, mutta noissa puoli kiristävissä on se hankaluus, että ne ei aina anna tarpeeksi tilaa sujauttaa päätä sisään. Niinpä muuten sopiva nahkainen puolikiristävä vinttikoirapantakaan ei meinaa mennä päähän. No nyt kaivoin Pupun pentupantoja, sieltä vaaleanpunaisen soljellisen vinttikoirapannan, se sopi hyvin, eikä mennyt edes pienimpään, mutta onhan tuo melkoisen tyttömäinen, kun olen tuollaiset sydän heijastimetkin siihen laittanut 😀 Harvoin enää on solkipantoja käyttänyt, kun niissä on nyhräämistä laittaa kiinni ja soljet kuluttaa noilla muilla turkkia. Mutta katsotaan menisikö nyt Hupilla vai joudunko minä ihan ostamaan sille oman pannan 😀

Siitä tuli vaan niin hieno <3

Ja sitten paketoitiin taas pää ja korvat, koska noista on ollut selkeästi apua.

Voiko poika laittaa pinkkiä 😀

helmi 24 2013

Ruokintasuunnitelma

Posted on 24.2.2013 by admin

Teen nyt ruokintasuunnitelmaamme näin vähän ylös, sillä aikaisempiakin on ollut hauska lukea ja miten on toiminut. Tarkalleen ottaen palaamme vanhaan hyväksi havaittuun ruokintamuotoon mitä syötiin pitkiä jaksoja aikaisemmin. Se koostuu laadukkasta nappulasta, jota on ruuasta 2/3-1/2 annoksesta. Loppu koostuukin raaoista lihoista, eli sitä 1/3-1/2 annoksesta, vähän päivästä riippuen. Saapi nähdä laajeneeko tämä sitten jossain vaiheessa raakaruokintaan vai mihin suuntaan. Totesin vaan itselleni, että raakaa on pakko ujuttaa ruokavalioon, nyt pelkällä nappulalla ja harvinaisilla lisukkeilla elettynä, koirien mahat ei kestä juuri mitään muutoksia. Aina kun raaka on ollut kuvioissa mukana, on mahatkin kestäneet paremmin. Mutta koska nuo otukset on olleet niin pitkään kuivanappulan vetäjiä, niin teemme hidasta siirtymistä tuohon raakaan. Tällä hetkellä raaka tulee muodossa Oskarin lihapullat, sillä niistä on helppo annostella pieniä määriä. Naomi saa tuskin havaittavan hippusen, koska sen vatsa on kaikista herkin. Hulluinta on, että Naomi söi vielä 2v sitten täysin barffia, kun muut ei oikein sopineet ja pikku neidin syntymän takia siirryttiin nappulalle ja sen jälkeen ei ole Naomin vatsa kestänyt enää oikein raakaa.

Tämän hetkinen ruokavalio:

Pupu:
reilu 2dl Acana Wild Prairie (viljaton ruoka)
1dl ANF lammas-riisi/Brit Care lohi-peruna (Pupu syö vanhoja jämiä pois)
1 Oskarin lihapulla
Pieni loraus öljyä, nyt Nutrolin (välillä lohiöljy/Eforion ym)
½tl puolukkajauhetta

Naomi
1,5dl Acana Wild Prairie
Hitunen Oskarin lihapullaa
Pieni loraus öljyä, nyt Nutrolin (välillä lohiöljy/Eforion ym)
½tl puolukkajauhetta

Jekku:
1dl Acana Wild Prairie
½-1dl Orijen 6 fish
1 Oskarin lihapulla
Iso loraus öljyä, nyt Nutrolin (välillä lohiöljy/Eforion ym)
½tl puolukkajauhetta

Hupi:
2dl Acana Wild Prairie
1dl Orijen pentu (jämät loppuun)/6 fish
1 Oskarin lihapulla
Iso loraus öljyä, nyt Nutrolin (välillä lohiöljy/Eforion ym)
½tl puolukkajauhetta

Kuten huomaa, turkilliset näyttelykoirat saa hieman tuhdimpaa sapuskaa ja öljyä enemmän ja kotoilijat saa sitten hyvää mutta hieman kevyempää sapuskaa ja vähemmän öljyä. Toki sekin vaikuttaa, että kotoilijat on leikattuja narttuja, jotka pullistuvat ruuan näkemisestäkin 😀 . Mutta fakta on, että ilman kunnon lisiä, ei sitä näyttelyturkkia ja kroppaa rakenneta. Puolukkajauhe (ja välillä karpalo) on mulla ollut aika pitkään mukana, nyt oli pidempi väli ilman ja taas palautin sen. Raakaruokinnassa ollessa käytin ihan oikeaa puolukkaa kasvisssoseissa. Se on meillä auttanut silmien valumisiin ja niiden värjäymiin, sillä hiiva, joka värjää nuo silmän aluset, ei kasva happamassa.

Hupi siirtyi nyt aikuisten kanssa samaan ruokintarytmiin, eli 1krt päivässä. Nyt se vaikuttaa tyytyväisemmältä. Se saa kerran päivässä mahan täpötäyteen ja sitä on sitten kiva sulatella päiväunilla. Aikaisemmin kun sai kaksi pienempää annosta, tuntui nälkä olevan jatkuvaa. Painonhallinnan ja luontaiseenkin petoeläimen syömiseen kuuluu syödä maha täyteen ja sit lekotella mahan vieressä, kunnes taas tulee nälkä. Pieniannoksiset ikuiset laihduttajat, eli meidän nartut, on myös tyytyväisempiä, kun saavat annoksen kerralla, eikä muutamaa miniannosta.

Hupi vaihtoi myös kuppinsa isompaa. Se syö samankokoista annosta kuin Pupu, joten mahtuukin paremmin, mutta ahmiminen on hankalampaa liian isosta kupista. Syöminen kestää vähän kauemmin, kun nappulat karkailee kupissa.

Hupi ja isompi kuppi

Kaikki haluaa saman lelun…

Tappaja harjakoira…

Lumi pöllysi, kun Pupu nouti lelua.

Pojat tietty odotti, että Pupu toi sen pois syvästä lumesta. Jekku ei vieläkään tajua, että jos jahtaa jotain, solla on lelu, niin ei voi juosta edellä 😀