Treenaamassa

Posted on

Varsinainen riiviö pikku miehestä on jo kehittynyt. Kun se saa riiviökohtauksen saavat kaikki tuntea sen pienet naskalihampaat ja sisukkaan mielen. Myös Naomi saa oman osansa, tosin Naomi ensin juoksee karkuun ja kun se ei auta, niin viimein komentaa lopettamaan. Erityisesti aamulla virtaa on selkeästi roppakaupalla ylimääräistä. Pukevat kouluunlähtevät pojat on niin kivoja ja heiluvia vaatteita on ihana tavoittaa… Mutta toisaalta se on hassu, se voi istua pitkiä aikoja katsomassa ihmisten puuhia.

Pissat ja kakat tulee aikalailla pihalle, kun sinne pääsee. Ihan muutamia on tullut lattialle, mutta eiköhän se siitä lisäänny, ainakin muilla on lisääntynyt.

Illalla käytiin harjakoirien näyttelyharkoissa Jekun kanssa ja Hupikin oli mukana. Jekulla jäi aivot narikkaan, oli vain tytöt ja tytöt… No istutin Jekkua takanani, enkä päästänyt mihinkään, koska herra ei osannut edes hihnassa kulkea. No vähän aikaa istuttuaan kokeilin uudestaan ja korvat toimi ja sain edes juoksutettua normaalisti, vaikka namit ei innostaneet yhtään. Hupi sai tutkailla myös porukkaa ja reippaana hän siellä olikin, vaikka kummallisia harjakoiria paikalla.

Viime pesussa Jekun turkki meni ihan pöyhöksi ja se näyttää ihan kamalalta, shampoo kokeilu meni näköjään ihan pipariksi,, vaikka on tuota enenkin käytetty… Tekisi mieli pestä heti uusiksi 😀

dsc_8684.JPG
Jos varovasti nuuskaisen…

dsc_8672.JPG

dsc_8675.JPG
Lelukoira


Husky höyryjuna

Posted on

Jekun kanssa ollaan treenattu vetämättömyyttä jo kauan, varmaan kohta vuosi. Mutta ei mene pojan kaaliin millään, ettei ole minnekkään kiire. Jekku nimittäin ei välttämättä mene hajujen vietävänä vaan pää ylhäällä tikittää menemään kuin ompelukone. On yritetty pysähtymällä, koira löysääkin hienosti hihnan, mutta sitten taas mennään heti sekunnin kuluttua. On kokeiltu sivulle tuloa, tulee sivulle ja sitten taas mennään entistä kovemmin. Olen kokeillut myös perinteistä nykäisyä, sekin toimii ehkä minuutin.

Tänään kokeilin kääntymistä, kääntyilen eri suuntiin arvaamattomasti. Pupu tiesi leikin juonen, sillekkin on sitä joskus otettu. Sain Jekun aikalailla havainnoimaan missä minä menen ja Jekku kulkikin normaalia paremmin. Mutta miten lie tuollainen sitten onnistuu rattaiden kanssa. Jos Jekkua pitää lyhyellä hihnalla, niin koira kulkee aina mallikelpoisesti. Kauheata stressiä en ota, Pupukin oli aikanaan melkoisen mahdoton hihnan päässä ja nykyään kulkee kuin unelma.

Illalla Jekku oli suorastaan törkeä. Ruokkimisen jälkeen nousi minua vasten ja uikutti, että kauhea hätä, äkkiä pihalle! No minä avasin pihaoven koiralle ja kaikki koirat menivät pihalle. Kun Pupu oli mennyt pihalle, ryntäsi Jekku kauhealla vauhdilla sisälle ja pölli Pupun luun 😀 . Pupu ei ole moisiin ennen mennyt, joskus Jekku on yrittänyt valehaukkuja, mutta vanha koira ei ole mennyt lankaan…

dsc_0072.jpg
Kiira, kiire, kiire…

dsc_0070.jpg
Ja selän takana yksi raahustaa

dsc_0069.jpg
Ja vierellä löntystää kolmas…

Ja sit vielä pari kuvaa Hupista, joiden kuvaaja on ollut Ann. Näissä Hupi n. 5,5vk.

xander_2-002.jpg

xander_4-002.jpg


Katoava kauneus ja nimi

Posted on

Ei sitten tarvittu kuin yksi kostea aamulenkki pesun jälkeen ja poika näytti taas siltä, kun ei olisi vähään aikaan pestykkään. Illalla oli vielä näyttelyharjoitukset, joissa olisi voinut olla hieman siistimmän näköinen, mutta minkäs teet. No harjalla sutaisin ennen lähtöä, ei nyt ihan säkkäränä kehdannut lähteä.

Keskittyminen treeneissä oli yllättävän hyvää, vaikka tytöt ja pojat kiinnostivat pitkän tauon jälkeen. Oman vuoromme tauolla otin Jekulle, istumista, seisomista ja maahanmenoa. Ihmeen hyvin koira toimi, olin aivan hämmästynyt. Kyllähän tiedän, että Jekku käskyt osaa, mutta silti hämmsätyin millä tarmolla ja innolla se juttuja suoritti. Tietenkin herkkunami motivoottorina. Jekku suorastaan hyppäsi maahan pyydettäessä, kuten Uni aikanaan. Kai tolle jätkälle voisi tuota tottelevaisuutta enemmänkin opettaa näemmä 😀

Lopussa kaikki olivat taas irti ja leikkivät. Jekku jahtasi yhtä tyttöä, eikä juuri muita huomannut. Vaikka villakoirille murisi vinttikoiraradalla, niin tuolla ei ollut mitään ongelmaa, vaikka toisen pojan kanssa tuota tyttöä jakoivatkin. Itse käytin aikaani kahden 9 viikkoisen pennun pussailuun, miten ne taas näyttivät pieniltä ja hömelöiltä. Aina jaksaa yllättää, että nuo pikkupennut on niin käsittämättömän pieniä ja suloisia 😀

Pojat saivat pennun nimi äänestyksen valmiiksi ja pennulle löytyi sille sopiva nimi. Meillähän on näillä viimeisillä koirilla ollut nimenä jokin asia, joka ei ole oikeasti nimi (Pupu, Uni, Ilo) ja sattumalta Jekkukin osuu tähän kategoriaan, vaikka sille ajattelin vanhan aikaista pystykorvan nimeä. Naomihan on tullut aikuisena meille, siksi se ei kuulu joukkoon . No pystykorvanimi tulee tälle seuraavallekkin pojalle ja sattumalta taas se tarkoittaakin jotain. Pienestä terrieristä tulee Hupi.

Osuipa silmiini uusi blogi, jota seurailla. Monet seuraamani kun ovat hiljentyneet vuosien varrella tai kirjoittavat muutaman kerran vuodessa. Tämä on lasteni serkun kirjoittama blogi: Kiira, Prinssi ja Samba.

2012-09-17-koirakuvia.jpg
Näiden kuvien välillä taisi olla noin 12h…


Meille tuli putki

Posted on

Haaveilin koiralehdestä agility-tyyppisistä esteistä pihalle, mutta ne ovat aika arvokkaita. No ikean reissulta mukaan tarttui  lasten leikkiputki, mikä on samanlainen kuin agilityssä, mutta pienempi. Ajattelin, että ainakin harjakoirat voisivat sitä käyttää, mutta mahtuihan se Pupukin siitä sitten läpi. Naksuttimella opetin koiria menemään läpi, Pupu tämän selkeästi jo muistikin, kun nuorena kävi agilityn alkeiskurssilla. Naomi ei tiennyt mitä olisi tehnyt ja ehti singota yli ja ali ja sinne ja tänne ennenkuin sain sen käsittämään, että putken sisään menosta se naksu tulee :D. Naomi nyt aina sekoaa nykyään kun otetaan namit esiin ja jotain pitäisi keksiä, millä ne saa. Naomi sitten makasikin koko illan putkessa, jos vaikka olisi tullut lisää namia.

Jekku ei ollut putkea nähnyt, eikä se koukuttunut putkeen. No namin voimalla sitä tietty tehtiin mitä vaan ja kun lelua heitin putkeen, senkin haku onnistui.

Mutta tää kuvaamani video oli ihan huippu. Piti kuvata Naomia, joka makaa putkessa, mutta sitten tulin yllätys:

Vietin tässä rauhallista iltaa uudessa asumuksessa…kun höyryjuna meni siitä läpi… huoh…” 😀

140820121398.jpg
Sinne meni

140820121401.jpg
Jekku tulee onnellisena putkesta

140820121402.jpg
Kunhan makaan tarpeeksi kauan niin namia kyl tulee.

140820121404.jpg
Ruuhkaa putkessa


Operaatio Halko

Posted on

Nyt kun pihapuut on kaadettu ja puuta on kasoittain pilkottavaksi, päätin keksiä Pupulle mielekästä tekemistä ja opettaa halon noutoa. Lopullinen visio on, että koira hakee halkomakoneelta halon ja tuo pinoajalle puun pinottavaksi. Pupulle saisi tuon aika helpostikkin opetettua säheltämällä, kun muutenkin kantaa ja noutaa mielellään, mutta leikittämisessä on se vika, että koira kuumenee siitä ja menee kierroksille. Niinpä harjoitellaan naksuttimella. Tänään päästiin jo siihen, että Pupu koskettaa halkoa ja nyt pitäisi saada koira ymmärtämään, että haetaan kapulan suuhun ottamista. Mutta eiköhän se siitä pikku hiljaa.

dsc_5171.JPG


Nyt loppu hyysääminen

Posted on

Mua on ärsyttänyt jo pidemmän aikaa Jekun syöminen. Sillä on tapana viivytellä jossain kaukana, sitä saa huudella tulemaan kupilleen. Lopulta se tulee keittiöön, katsahtaa kuppiin, kiertää pöydän, kiertää tyttöjen kuppeja katsomassa ja sitten se palaa omalle kupilleen ja aloittaa varovasti syömisen. Ja kun syöminen alkaa, siihen palaa takaisin tuon ahnepossun syömisvauhti, mikä sillä normaalisti on. Jekkuhan on tavattoman ahne, mitä namipaloihin tulee… En ole puuttunut tähän, ettei vaan mamman pieni raukka parka kuole nälkään 😀 . Välillä olen nostanut kupin pois kun on poistunut kupilta, mutta antanut takas, kun koira on uikuttanut ja hyppinyt pöydälle kupin perään. Koska viimeksi näyttelyssä tuomari mainitsi koiran olevan hieman tuhti, niin nyt uskallan puuttua tähän. Tänään sitten annoin tytöille kupit, huutelin poikaa, joka tulikin kupin luo, haisteli jonkun aikaa ja palasi sitten tekemään tällä kertaa kierrosta olohuoneeseen. Mulla meni kuppi nurin ja painelin keittiöön ja nostin Jekun kupin tyynesti pöydälle. Eikä auttanut itku ja valitus illan aikana keittiössä. Katsotaan kauanko poika jaksaa temppuilla, milloin iskee nälkä. Pupulla siihen aikanaan meni pari päivää. Jekulla on myös ihan sama mitä kupissa on, samat ihme veivaukset ja kyttäykset ollu.

Koiran omistamisen onnea meinasi tulle eilen oikein roppakaupalla… Pupu kävi ojassa pissillä ja Jekku meni sinne taakse haistelemaan. Huomasin, että Pupu aikoo myös käydä isommilla asioillaan ja vedin Jekun hihnasta pois alta. JA onneksi vedin! Pupulla oli nimittäin iskenyt ripuli. Jos en olisi vetänyt Jekkua pois, se olisi saanut komean ruskean kuorrutuksen 😀 Onneksi nyt selvittiin säikähdyksellä, mutta kyllä mua nauratti.


Jekku ja pelottava virpomisvitsa

Posted on

Tänään tapahtui Jekun mielestä jotain suunnattoman kamalaa. Keittiöön ilmeistyi jotain kummallisia, oudolle haisevia juttuja. Ne oli todella pelottavia, että piti olkkarista käsin haukkua niille. Höyhenet! Jekku pelkäsi höyheniä. Edes perinteinen, tule nyt katsomaan, ei auttanut. Eikä se, että Pupu yritti syödä kaikki sen tasolle laitetut höyhenet 😀 . Sitten vielä pojat kiinnitti höyhenet tekopajunoksiin, ihan kauheaa. Aamun pitkällä kävelyllä sitten niitä ihmeellisesti pukeutuvia lapsia höyhenkeppien kanssa oli joka kulmassa… Joskin vain se ensiksi nähty kissaksi pukeutunut sai aikaan hyvin suuren ihmettelyn Jekulle, ei niinkään enää muut, koska juttuhan oli jo niin vanha ja nähty. Mutta vitsat oli epäilyttäviä. Ilmeisesti joku höyhenten hajussa oli Jekun mielestä maailman etovinta.

No ei siinä auttanut muu kuin härkää sarvista. Ensin vitsat lattialle ja sekaan ripoteltiin nameja ja Naomi näyttämään mallia. Kun tämä jotenkin toimi, otin naksun ja poistin muut koirat oven taakse. Katsomisesta sai namin, askeleesta kohti sai namin, lopulta koskemisesta vain sai namin, enää ei katseet riittäneet. Sitten vitsa olikin lapsen kädessä, kosketus ja nami. Vitsoja oli monta, taas jonkun niistä kosketuksesta nami ja lopulta vitsoja liikuteltiin ja siitä sai namin. Tuotiin vielä yksi ylimääräinen vitsa, mutta se ei aiheuttanut enää muuta kuin kosketuksen tarpeen Jekulle. Aikaa meni alle 5 minuuttia ja Jekku rakasti koskea höyheniä ja vitsoja. Poika kun oppi tyylillä kahdella katseella, että vitsaa pitää katsoa jne. että tuosta tulee namia ja yritti enemmän ja enemmän. Koska kosketuskeppi oli tuttu, oli helppo edetä koskettamiseen.

Ja näin, mörkö nimeltä virpomisvitsa oli poissa. Mieletöntä taas todeta tuon vastaehdollistamisen voima ja nopeus, kuinka epämiellyttävästä saadaan maailman parasta. Ja se, että miten koirat voi olla joskus noin hassuja, että ihan itselle arkinen asia voi ollakin mörkö, höpsöjä ovat 😀

dsc_1617.JPG


Lenkkitreenausta…

Posted on

Tänään kävi sitten erikoislenkillä esin ne jolla on kovempi pissahätä eli Jekku ja Naomi. Ja sitten vein Pupun yksityislenkille namien kera. Palkitsin koiraa reippaasta kävelemisestä, etenkin kun se otti rennon spurtin eteen. Aina kun jäi taakse väijymään, houkuttelin sen nameilla pois. Suurin osa lenkistä menikin joko iloisesti sivulla seuraten tai jopa edellä spurtaten. Ei-vedä käskyä yritän nyt välttää, sillä se taitaa olla juuri se juttu mikä saa Pupun jotenkin pelkäämään tms. Emmä tiiä, varsinainen huijarikoira 😀

Tässä miten mentiin tänään

Tässä vanha video, missä ”oireilee”. Tässä vauhti siis hirmu hidas, kun lapsi käveli lenkillä mukana.