Millainen oli vuosi 2015

Posted on

Millainen se sitten oli hmmm…  Pitää ihan muistella.

Tammikuussa alkoi Pupun sairastelu, joka rytmitti koko vuoden meidän eloa, oli alamäkiä ja ylämäkiä ja kaikki loppui itsenäisyyspäivänä Pupun lopetukseen. Pupun hoitoihin upposi valtava määrä rahaa, mutta myös paljon muuta energiaa, kaikki pyöri sen ympärillä oliko Pupulla hyvä vai huono olla, pitikö sännätä lääkäriin. Oliko ruokaa tarpeeksi ja mitä pystyi syöttämään. Pupun koko vuoden sairaushistorian voi lukea TÄÄLTÄ. Se vaikutti myös blogin kirjoitukseen, ei ollut jotenkin voimia kirjoittaa, eikä oikein mitään sanottavaa, kun tilanne vei kaikki voimat.

Setvin äsken koko vuoden läpi pikakelauksella ja aikalailla kaikki muu jäi varjoon. Oli siellä onnen pilkahduksiakin, Hupin upeat ryhmävoitot ja monet koirien näyttelyt. Oli myös useita kirjoituksia, missä pohdin näyttelymaailman järkevyyttä ja toisaalta pidin näyttelyistä, ristiriitaiset tunnelmat. Parin postauksen verran myös mietin mitä haluaisin seuraavalta koiralta, selkeänä johtonuorana on alkanut olla säänkestävyys. Ja se haave siitä ikuisesta haaveestani colliesta… Josko minä sitten 10 vuoden päästä sellaisen itselleni hommaisin 🙂

Mitä odotan ensi vuodelta?
*Ensisijaisesti onnellista koiranelämää, pitkiä metsälenkkejä huikeissa maisemissa. Tähän on nyt varustauduttu vaikka millaisella koiranvaatteella, jotta näistä saisi säänkestävämpiä.
*6.1 alkaa Sisun Piskitiskin RyhmäRämä koulutus, kilpailutavoitteisille koirille, odotan tätä innolla ja kauhulla. Sisussa on potentiaalia, kunhan saisin sen puserrettua ulos.
*12.1 jatkuu Jekun agilityt ja siinä tavoitteena on vain hauskanpito, vaikka koirasta olisi kyllä mahiksia muuhunkin.
*Lisäksi sitten muutama lähinäyttely, haaveena Sisun saaminen valioksi kesällä.
*Eniten toivon rauhallista yhteiseloa koirilta, terveyttä ja sellaista rentoa menoa.

Olkoon ensi vuosi tätä vuotta helpompi…

DSC_2725

 

 


Näyttelyvuosi 2015

Posted on

Tämä näyttelyvuosi on nyt paketissa, niin voi katsahtaa taaksepäin. Mielestäni meillä oli ihan voittoisa vuosi. Hupi teki uskomattomat sijoittumalla kaksi kertaa terrieriryhmässä. Hupi myös sijoittui aina paras uros kilpailussa, kun näyttelyssä oli. Pikku Sisukin pärjäsi mukavasti, oli 2 kertaa rotunsa paras vaikka tuollainen pieni ja pippurinen on. Näillä kerroilla voitti toisella kerralla myös isänsä.

Ensi vuosi saattaa olla hiljaisempi, ainakin alkuvuosi pidetään taukoa. Toukokuun lopussa sitten käydään ainakin muutamissa yrittämässä Sisulle Suomen muotovalion arvoa, kun Sisu täyttää sen 2 vuotta. Jekkukin saattaa pyörähtää jossain, kesällä tukkaa pitäisi olla jo tarpeeksi. Kuten huomaa, me hölläämme tahtia kehien suhteen ja keskitymme enemmän oikeaan koiranelämään.

2015-06-13 Salo show


Kun seuraavan koiran hankin…

Posted on

Minulla meni Pupun menehdyttyä maku näyttelyihin, ehkä siksi, että kun voitonriemuisena ja flow-tilassa saavuttiin kotiin ja kotona olikin koira siinä kunnossa, että piti tilata se viimeinen matka. Mutta ehkä myös siksi, että lopunpäiten niillä titteleillä ei ole mitään väliä, kunhan saisi edes sen koiran pitää luonaan. Onko jonkun random tuomarin 5 minuutin perusteella tehdyllä mielipiteellä koiran rakenteessa oikeasti mitään väliä? Kannattaako sellaisesta vielä maksaa? 😀

Olen tästä kirjoittanut aiemminkin, muistaakseni vuosi sitten, kun elää näyttelymaailmassa, niitä koiria tuppaa kertymään, koska sitä täydellistä ryhmävoittajaa ei vaan kotoa löydy, jokaisessa on joku pikkuvika. Ja kun ottaa pentua, niin sen pitää olla mahdollisimman täydellinen, ja sit saa odottaa sormet ja varpaat ristissä, tuleeko hampaita ja miten tulee, kääntyykö häntä selän päälle tai kasvaako koira juuri täydellisen kokoiseksi, täydellisellä turkinlaadulla… Ja jos se ei olekkaan täydellinen, niin kääk, sittenhän pitää taas ottaa uusi… Koiranhankinnasta puuttuu silloin se ajatus, mikä kauan sitten kyti rinnassa…

Muistan aina, kun kannoin ensimmäisen oman koirani Roosan pois kasvattajalta, meinasin pyörtyä rappukäytävässä pentu sylissä silkasta onnesta. Muistan kuinka istuin autossa vajaa kilonen aprikoositoy sylissä ja hoin, etten voi uskoa tätä, en voi uskoa tätä. Roosa oli viallinen jo hankittaessa, sillä oli alapurenta, siksi oli aivan sama millaiseksi se kehittyi ja Roosa saikin pitää lähes koko elämänsä viiksiä ja olla nakuturkissa, ei niillä ollut väliä, koska tärkeintä oli itse Roosa, koira. Vähän sama tunne oli, kun Pilven kuoltua, kaksi päivää mietin mitäs nyt ja silmät osui Pupun ilmoitukseen, lemmikkitasoinen lemmikkikotiin. Ja se onni kun pieni villi piraijapentu tuotiin kotiin…

Näyttelyt määrittelee turkkirodulla hirmuisesti koiran pitoa. Ei voi leikellä takkuja hankalista kohtaa tai pitää turkkia helpon lyhyenä. Ei voi pukea, koska takut. Ei voi pukea leveää pantaa tai valjaita, jotka olisi koiran pitkälle kivuttomalle elolle oleellisia, koska ne kuluttaa näyttelyturkkia. Turkkia pitää säästää ja varjella. Vaikka meillä ei niinkään ole, niin silti turkin kautta pitää ajatella monia asioita. Ja onhan se hintavampaakin, pitää olla tietyt hienot aineet ja pelit ja vehkeet, ettei vain mene ja pilaa turkkia itse… Puhumattakaan ruuista ja ”lisävitamiineista”.

Toivon, että seuraavan kerran kun olen hankkimassa koiraa, en lähde etsimään sitä ajatuksella näyttelyt, vaan että löytäisin tuon vanhan tunteen, jolloin koira tulee meille koiraksi, itselleni tärkeäksi, oli hampaat ja hännät miten vaan… Ja jos sitten kasvaisikin kauniiksi, niin voihan toki siellä kehässä pyörähtää.

Nyt meillä on 3 helppoa aikuista koiraa ja olen niin onnellinen tunteesta, että nämä saan vielä pitää ja toivottavasti ne ilostuttavat elämäämme ainakin 10 vuotta. Me vaihdettiin pannat kuluttaviin valjaisiin koirien hyvinvoinnin tähden ja aiomme pukea huonoille keleille, viis turkeista. Nyt ei ole tärkeää näyttelyt, vaan se, että nämä kolme on vielä meillä 🙂

Maailman onnellisin ihminen. 1997 Ensimmäinen ihan oma koira sylissä, Roosa <3

Maailman onnellisin ihminen. 1997 Ensimmäinen ihan oma koira sylissä, Roosa <3

Kainalossa

Voiko olla onnellisempaa hetkeä, päiväunet pentu kainalossa <3


Muistelua ja laumajärjestystä

Posted on

Meinasi kyynel vierähtää, kun selasin ihan blogin alkuun. Tämä blogihan alkoi lokakuussa 2007 kun Pupu oli muuttamassa meille. Pieni ruskea suklaakuono kuvissa, enkä edes muistanut millainen riiviö se oli jo tullessaan 😀 Vuodesta 1999 asti meillä on isovillakoira ollut, parin viikon tauko täysin koirattomana tuli Pilven kuoltua, ennenkuin Pupu oli luovutusikäinen, mutta muuten on ollut melkein aina. Ja villakoira jotain kokoa vuodesta 1997… Tyhjää on… on vaan kaksi partanaama ja Kekku.

Onhan minulta jo kysytty, että millä täytän neloskoiran paikan. Juuri nyt en millään, aukko sydämessä on aivan liian suuri vielä täytettäväksi. Ehkä jonain päivänä tai sitten ei ollenkaan.

Poikakoirat otti suht leppoisasti Pupun lähdön, mitä nyt pientä laumajärjestyksen boostausta on ollut. Pupuhan meillä johti matriarkan tavoin ja nyt johtaja on poissa. Laumajärjestys Pupun perään oli Hupi, sitten Jekku ja hännänhuippuna Sisu. Nyt pihariekkumisissa Hupi on hieman määräillyt muiden riehumista, vähän näyttääkseen vaan, että hän on edelleen entisellä pallillaan. Ja Jekku murisi ruuasta Sisulle, mitä ei ennen ole nähty, mutta sekin sitä oman aseman pönkitystä. Eiköhän tämä tästä lutviudu ja egoilut jää parissa viikossa, kun elämä jatkaa normaaleissa uomissaan.

Mä en ole jotenkin pystynyt kirjoittamaan messarin näyttelyn menestyksestäkään, kun Hupi voitonpäivästä tuli murheiden päivä Pupun lähdettyä illalla…

DSC_4451

Hupi oli urosten paras sunnuntaina ja voitti voittaja 2015 tittelin nimensä eteen, niinpä Hupi on nykyään virallisesti: FI MVA PMJV-13 JV-13 HeW-14 V-15 CANTABILE XANDER (eli Suomen muotovalio, pohjoismaiden juniorivoittaja 2013, juniorivoittaja 2013, Helsinki Winner 2014 ja nyt myös voittaja 2015)


Nöyränä

Posted on

Setvin koirien laatikossa olevia ruusukkeita töihin lapsille palkinnoiksi. Pinosin rusukkeet ja kyllä hiljaiseksi veti. Joskus haaveilin, että saisin edes yhden ruusukkeen joskus koirilleni ja nyt yritin sisäistää, että mulla oli järjettömät pinot ja noissa pinoissa ei ollut varmaan edes puolia. Hiljaiseksi ja nöyräksi veti, mulla on hyvin menestyviä koiria nyt, ne ovat toteuttaneet sitä unelmaa, mistä aina haaveilin. On ryhmäsijoituksia, pari valiota, monta voittoa… huh… enemmän kuin osasin toivoa.

DSC_2780


Karjaan näyttely

Posted on

Viikonloppuna käytiin Karjaan kaikkien rotujen näyttelyssä. Molemmat koirat sai hienot arvostelut ja tälläkin kertaa isäkira voitti lapsikoiran eli Hupi oli rotunsa paras ja Sisu oli paras uros 2, saaden taas sertifikaatin.

Tuomari: Anne Klaas, Viro

Sisu:

Elegantti, hyväntyyppinen junioriuros, jolla kaunis pitkä pää. Vahva kuono-osa. Tummat silmät. Hyvä terrierin ilme. Erinomainen ylälinja & hännänkiinnitys. Ikäisekseen erinomaisen hyvin kehittynyt rinta. Hyvä luusto. Hyvä karvanlaatu. Oikea tempperamentti. Liikkuu pitkällä askeleella, hyvä työntö, hieman ahdas takaa. Tarvitsee aikaa.
(Lisäksi tuomari sanoi vielä sanallisesti, että luonne on mitä mahtavin, koira kantoi itsensä, eikä ollut vätys tai nössö. Koira tarvitsee vain vielä aikaa kehittyäkseen)

ERI, SA, PU-2, sert

Hupi:

Hyvänkokoinen, elegantti uros. Kaunis pitkä pää. Hyvät pään mittasuhteet. Hyvä, vahva kuono-osa. Hyvät korvat. Erittäin lihaksikas kaula. Vahva selkä. Hyvä hännänkiinnitys. Hyvä syvä rintakehä. Hyvä tempperamentti. Liikkuu hyvin.

ERI, SA, PU-1, ROP

LISÄÄ KUVIA TÄÄLLÄ

DSC_3300

Pikku Kisu

DSC_3354-002

Rakasta tätä Hupin asennetta kehässä, etenkin isossa ryhmäkehässä kuten tässä. Poika luulee omistavansa koko kehän <3

 


Tasaista

Posted on

Pupulla menee nyt melkoisen tasaisesti. Ilmeisesti ruuatkin on löytäneet uomansa. Pupu saa edelleen ja ilmeisesti loppuelämän Antepsin tabletin puolikkaan aamuin illoin. Se on annettava noin puoli tuntia ennen ruokaa, ruokaa ei missään nimessä voi antaa aiemmin, mieluummin vaikka tunnin päästä. Tabletin otto on mieluisaa, sillä se on kiepattu pieneen palaan sulatejuustoviipaletta. Ruokana Pupulla on Hill’s Z/D eläinlääkärimuonaa, jota olen tilannut halvemmalla Zooplussasta. Sitä Pupu saa vajaa 3dl aamulla ja sama määrä illalla. Yleensä, jos olen vain muistanut tehdä, annoksen kruunaa 100g pala seitiä. Se kun pitää muistaa kypsentää etukäteen. Viimeksi tein pellillisen, niin riittää pariksi päiväksi. Lisinä Pupu saa Möllerin tupla kalaöljyä ja Biolatten 4-legs maitohappobakteeria.

Muidenkin ruokailut on uomissaan. Koirien ruokavoitot näyttelyistä on aiheuttaneet sen, että mun pitää käyttää noita nappuloitakin pois 😀 Ja meillähän ei ole nappuloita syöty muiden koirien osalta kuukausiin. No raa’alla edelleen menevät, mutta olen nyt heittänyt vajaa kourallisen ruuan sekaan kuiduksi, muun kuidun sijaan. Tosin jos tarjolla on kaurapuuron, riisin tai quinoa jämiä, niin tulee ne laitettua ennemmin. Lisinä porukalle menee sama Möller, ja biolatten 4-legs kuin Pupulle, mutta myös sinkkiä, biotiinia, merilevää, lisäöljyä ja nyt on ollut myös Pupulta jääneitä Aptuksen Multidog Vita tabletteja.

DSC_1831

Pupun seitit matkalla uuniin…

 


Uskomaton Salon näyttely!!!

Posted on

Aivan mieletön Salon näyttelypäivä. Hupi oli rotunsa paras ja Sisu paras uros-2 saaden sertin. Tuomari tykkäsi Sisusta ja sanoi, että tulee varmasti isäänsä parempi, oli parempi korvien sijoittuminen ja pään mittasuhteet hänen mielestään. Sitten alkoikin pitkä odottelu loppukilpailuihin, mietittiin jo kotiin lähtemistäkin, kun ilma oli kaunis ja päivä paahteinen. Onneksi ei lähdetty… Kokoomakehässä huomasin, että tuomari katseli jotenkin tarkkaan Hupia, mutta niin ne aina katselevat… Päästiin jatkoon terrieriryhmässä, kun isosta joukosta poimittiin pienempi määrä tarkemmin tutkittavaksi ja sitten alettiin palkita sijoittuneita… Neljänneksi mancesterinterrieri, kolmanneksi meidän takaa silkkiterrieri (siinä vaiheessa mietti, että siitä vierestä meni, joten meitä ei valita). Sitten tuomari pyysi edessämme olevan skotin liikkeelle ja Hupin sen perään yhtäaikaa liikkumaan. Mietin, että mitä hitsiä, kunnes tajusin, että tässähän katsotaan kumpi on ykkönen ja kumpi kakkonen! Ja Hupi oli se kakkonen, aivan mieletöntä! Ei ole ihan joka vuotistakaan, että ceskyterrieri sijoittuu ryhmässä. Uskomaton tulos!

Rotu kehässä oli tuomarina: Michael Clancy, Irlanti Ja ryhmäkehässä Philomena Leonard, Irlanti.

Hupi:
Typical breed type. Exellent outline and balance. Exellent head and expression. Correct ear set. Exellent front and topline. Correct rear angulation. Moves with drive. 

Oikeaa rotutyyppiä. Erinomainen ääriviivat ja tasapaino. Erinomainen pää ja ilme. Oikein asettuneet korvat. Erinomainen etuosa ja ylälinja. Oikeanlaiset takakulmaukset. Liikkuu draivilla.

ERI SA PU-1 RYP-2

Sisu
Typical breed type. Exellent outline with balance. Exellent balanced head. Correct ear set. Exellent front and topline. Correct rear angulation. Move well.

Oikeaa rotutyyppiä. Erinomaiset tasapainoiset ääriviivat. Erinomainen tasapainoinen pää. Oikein asettuneet korvat. Erinomainen etuosa ja ylälinja. Oikeanlaiset takakulmaukset. Liikkuu hyvin.

ERI SA PU-2 sert

LISÄÄ KUVIA TÄÄLLÄ

DSC_2842

Pikku Kisu kehässä

DSC04741

Hupi ROP ja Roosa VSP

DSC_3025-001

Hupin upea RYP-2

Pawdiumin video koiranäyttelystä (varmaan vielä raaka versio). Kohdasta 53:00 lähtee terrieri ryhmä ja viimeinen kisa kahden ekan välillä 59:58.