EIlen oli Porin kansainvälinen näyttely. Olimme menneet edellisenä iltana Parkanon mökille, josta aamulla sitten starttasimme. Ajoimme tietenkin harhaan navigaattorin avustuksella, mutta pääsimme sitten kumminkin näyttelypaikalle, jossa Saana odotteli Pupua trimmaukseen. Saana leikkasi Pupun edustuskuntoon ja sitten  vaan tukka pystyyn ja kehää odottelemaan. Avoimessa luokassa Pupua vastassa oli valkoinen isovillakoira, joka oli pienikokoinen. Olen aina luullut Pupua tosi pieneksi, mutta tämä koira oli pienempi. Isommassa turkissa, koira olisi varmasti näyttänyt paljon suuremmalta. Koostaan huolimatta koira oli hyvin tasapainoisen näköinen. Pupu sai erittäin hyvän ja sijoittui avoimessa luokassa toiseksi, tämän valkoisen nartun perään. Nartut ja koko rodun voitti Seleste, jonka epäilinkin voittavan. Pupun juokseminen on tuskaisaa, se edelleen tuijottaa minua kiinteästi niska kenossa. Muutamien sekuntien ajan sain sitä juoksemaan pää eteenpäin, mutta pääsääntöisesti en, monista eri kotiharjoitteluista huolimatta. Seisomiset sujui hyvin, niissä ei ollut ongelmaa. Tuomaria ei pussattu enää nurin, vaan hirmuinen hännän heilutus riitti.
Uni oli reissussa harjoittelemassa näyttelymaailmaa, Uni otti hyvin lunkisti ja makoilla retkotti kehän laidalla puoliksi kehässä. Selesteäkin käytiin moikkaamassa, onhan Uni Selesten täti. Seleste oli kyllä sitä mieltä, että Uni on rasittava pikkukakara, joka pitää laittaa kuriin ja nurin. Näyttelypaikalle tultaessa Uni hieman haukkui, mutta se onneksi sitten loppui. Kotona nimittäin Unilla on nyt joku mörkö vaihe, kun kaikki mahdollinen ja mahdoton tuntuu haukuttavan koiraa, myös keskellä yötä. Selailin blogia taaksepäin ja totesin Pupullakin olleen samanmoinen suunnilleen tässä iässä. Joten kai tämäkin on ohimenevää.

Tuomarina oli: Hans Boelaars, Hollanti ja arvostelu meni näin:

Not really exelent type. First class dense coat. Color can be deeper. Pleasing head. A bit short ears. Corr bite. Exellent front strong bodied. Nice rear. Prefer better tail.

Ei kovin erinomaista tyyppiä. Ensiluokkainen tiheä turkki. Väri voisi olla syvenpi. Tyydyttävä pää. Vähän lyhyet korvat. Erinomainen edestä vahva runko. Kiva takaa. Toivoisin paremman hännän.

EH, AVK-2

Päästyämme takaisin mökille koitti koiralle vapaus. Vuorokauden se olikin joutunut hihnassa olemaan, muiden mellastaessa. Voi sitä onnea kun pääsi tykittämään taas Unin kanssa.

LISÄÄ KUVIA TÄSTÄ LINKISTÄ

Tukka pystyssä

Asettelua tuomarin eteen

Pääkenossa juoksua

Pienikokoinen kilpakumppanimme Martina’s Crazina

Ilo metsästää hyönteisiä ruohikosta

Pupu vaanii Unia

Tältä Uni on näyttänyt koko kesän, kieli lerpattanut 30cm ulkona suusta…