helmi 18 2013

Vanhoja koiria

Posted on 18.2.2013 by admin

Hupin vihtreä haalari jäi pieneksi ja aloin miettimään säästänkö sen vai myynkö, että jos joskus tulisi taas pentu. Tällä hetkellähän lauma on täysi ja toivottavasti ainakaan pariin vuoteen ei tule tarvetta pennulle. Oma käsittämättömän huono tuuri koirien kanssa vaan mietityttää. Koirieni keskikä nimittäin on ollut 6v, aivan järkyttävän alhainen! Sitä koristaa eka kolmen lauman poppoo

toyvillakoira Roosa 4v 3kk ( vuonna 2001, epilepsia, etujalka hajosi ym kaikkea mahdollista)
kääpiövillakoira Wilma 7v 3kk (vuonna 2005, patella luksaatio IV polvessa, ei pystynyt enää leikkaamaan)
isovllakoira Pilvi 8v9kk (vuonna 2007, munuaiset petti)

ja tästä nykyisestä porukasta on jo tippunut pikku kirppunen
kiinanharjakoira Ilo 3v 6kk (vuonna 2011, allergiat ja näivettyminen, kun mikään ei pysynyt sisällä + linssluksaatio epäilyttävä, silmissä linssit jo roikkui epäilyttävästi)

Tämän hetkinen porukka on
Naomi on 7v 10kk
Pupu 5v 5kk
Jekku 2v (parin päivän päästä)
Hupi 6kk (huomenna)

Toivon todella, että tämä porukka saa roikkua mukana vielä vuosia. Naomihan tuosta on eniten katkolla, se voi olla viikkoja tai sitten pysyy mukana parikin vuotta. Välillä voi olla viikonkin oikein hyvä kuntoinen, mutta sitten taas toisen viikon hyvin nukkuvainen ja makaa vaan. Keväällä on edessä taas verikokeet, että nähdään missä mennään.

Pupulla ei ole onneksi terveys reistannut enää, kun hiivailut saatiin oikealla ruualla ja leikkauksella loppumaan. Sen mitä isovilloja tiedän, niin toivon sille vielä ainakin 3-7 vuotta meidän kanssamme. Varmaan moni isovilla pääsee sinne yli 10 vuoteen, mutta itse olen realisti…

Jekku ja Hupi on toivottavasti meidän riemunamme vielä 10-15 vuotta. On hauska kuvitella nämä kaksi sitten joskus pappakoirina köpöttelemässä pihamaalla 😀

Teuvo ja Osku, sekarotuiset pojat elivät ainakaan Teuvo 11v, kunnes munuaiset pettivät ja Osku vanhuuteen 16,5vuoden ikäisenä. Kuvassa Osku oli juuri täyttänyt 7v.

Maailman onnellisin ihminen. 1997 Ensimmäinen ihan oma koira sylissä, Roosa <3

Meidän eka kolmikko. Isovilla Pilvi pentuna, kääpiövilla Wilma ja toyvilla Roosa.

tammi 31 2013

Ruuantähteet koiranruokana

Posted on 31.1.2013 by admin

Olen miettinyt jonkun aikaa ruuantähteiden osuutta koiranruokana. Meillä jää usein ruuantähteitä, erityisesti pikkuneidin lautaselta, kun ei aina maistu. Lisäksi jää ihan ruokaakin kattilaan, jos jää niin vähän, että sitä ei kannata pakastaa. Joskus laitoin näitä koirille, mutta nyt en ole aikoihin laittanut. Jäin miettimään, että miksi heittää hyvää ruokaa roskiin, toki ruoka on pääosin viljoja (puuroa/makaronia jne), perunaa ym lisäkettä, joka ei ole koiralle niin optimaalista ravintoa, mutta samalla syötän superkäsiteltyjä nappuloita, joissa on riisiä. Voisin veikata, ettei nappuloiden vilja ole niin korkeatasoista, kuin kotiruuan. Joskus ruuantähteitä olisi melkein joka koiralle aterian verran, kunhan lisäisi lihan… Miksi siis syöttää kallista nappulaa, kun tuoretta ruokaa olisi tarjolla?

Yksi syy on ollut, etten halua mitään yllättäviä vatsavaivoja. Nappulaa syödessä ruoka ei juuri vaihtele ja mahat ei ole niin tottuneet vaihteluun. Joskus saavat valmiita raakaruokapakasteita ja itsetehtyjä mössöjä. Toinen on, että pelkään silmien alkavan Jekulla ja Naomilla vuotavan enempi, jos syövät ”hallitsemattomasti” jotain nappulasta poikkeavaa. Lisäksi sitä aina miettii vitamiinineja sekä ruuan suhteita. Pitäisi myös olla pakastimessa aina valmiina lihaa, jota heittää ruuan sekaan ja jonka saa nopeasti sulatettua, koska nuo ruuantähteet tulevat usein aika arvaamatta.

Mietin jo, että pitäisi omistaa possu, jolle ruuantähteet antaa, mutta ehkä pitäisi jalostaa tätä ajatusta ja alkaa syöttämään näille kotipossuille taas tähteet. Niin, että tietenkin aterian perustana olisi kuivamuona, mutta lisänä ihmisruoan jämät. Sillähän ne koirat ennenkin muinoin eli…

Ihmisen ruokaa vai koiranruokaa?

tammi 2 2013

Uusi vuosi, uudet kujeet

Posted on 2.1.2013 by admin

Viime vuosi sujui meillä upeasti. Jekulla 17 näyttelyä, joista se sai 14 erinomaista, 3 sertifikaattia, oli yhden kerran rotunsa paras (ROP) ja yhden kerran Vastakkaisen sukupuolen paras (VSP). Näillä ansioilla Jekku oli suomen 11. kaunein harjakoirauros suomessa. Tänä vuonna jatketaan. 22.2 Jekku täyttää kaksi vuotta ja sen jälkeen alkaa viimeisen sertin metsästys. Harjakoirien määrän kun näyttelyissä tietää, sitä jouduttanee hakemaan hetken aikaa, osa on hakenut jopa vuosia. Mutta näyttelyvuosi alkaa treenauksen merkeissä tammikuussa Turussa ja sitten pientä taukoa (kun ei ole sopivia kehiä) ja sen jälkeen varmaan aloitamme lapppeenrannasta sertin metsästyksen. Jekku on käynyt viime vuonna sen verran laajasti eri tuomareilla, että ihan jokaiselle ei tarvitse viedä.
Jekku aloitti myös agilityn ja vaikutti aika hyvältä siinäkin lajissa. Lisäksi pitää muistaa erinomaiset terveystulokset, jotka Jekku sai.

Pupu kävi viime vuonna yhdessä näyttelyssä, joka oli villakoirien erikoisnäyttely. Silti se pokkasi sieltä erinomaisen ja oli avoimenluoka 3. Erittäin hyvä tulos suomalaisella tuomarilla ja noin haalistuneella värillä. Pupu saattaa käydä tänäkin vuonna jossain kehässä, riippuen ihan miten jaksan turkkia pitää ja miltä väri pitkänä näyttää.

Naomi on saanut lepäillä vain laakereillaan. Lääkitystä on saatu jo vähän kohdilleen, mutta edelleen taistellaan sydänvian, sydämen möykyn ja kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa. Päivä kerrallaan, huonoina päivinä mietin jo viimeiselle matkalle viemistä, mutta vielä on hyviä jaksojakin, joskus jopa pari viikkoa…

Hupi saapui ihastuttamaan meidän elämäämme ja olen ollut todella iloinen, että sen saimme. Hyppäys uuteen rotuun on kannattanut, olen ollut täysin ceskyn lumoissa (niinkin pahasti, että minut on saatu jo mukaan cesky yhdistyksen toimintaan…). Kovasti odotamme, että tämäkin poika kehittyisi rotumääritelmän mukaiseksi kaveriksi, erityisesti jännäämme nyt vaihtuvia hampaita ja korvien lopullista asentoa. Jos ne on ok, niin tie on auki kehiin. Hupin eka kehä tulisi olemaan myös Lappeenranta, joskin eri päivänä, kuin Jekulla ja siitä lähtee käyntiin sitten myös Hupin näyttelyelämä.

No tämä vuosi on edellisten kaltainen siltä osin, että jatkamme harjakoirien näyttelyharkoissa käyntiä molempien poikien kanssa. Voi olla, että kipaisemme jollain agilitykurssilla Jekun kanssa ja toko on edelleen haaveena Pupsan kanssa. Ja tietenkin pitkiä kävelyretkiä lähiympäristössä, metsissä ja mökeillä. Sekä leikkiä ja peuhaamista pihamaalla. Pientä jatkuvaa treeniä joka päivä.

Näin rennosti koirat otti vastaan ilotulitukset. Tosin viettivät pommituksen ajan sisätiloissa, verhojen ollessa kiinni ja musan pauhatessa täysillä.

marras 10 2012

Mistä hyvän kuivaruuan tunnistaa?

Posted on 10.11.2012 by admin

Itselläni on ainakin tälläisiä periaatteita koirien ruuan etsimisessä, ovatko ne apsoluuttisesti oikeita, sitä en tiedä, mutta oman pienimuotoisen tutkimuksen tulos. Korostan, että tämä on vain oma mielipiteeni.

-Liha. Pitää olla selkeästi ilmoitettu mitä lihaa. Onko lihana, jauhona vai millaisena. Liha ilman eläimen nimeä (kananliha tms) on epäilyttävä, mitä lie hiirtä siellä onkaan. Liha ja eläinperäiset tuotteet on yhtä epäilyttävä, ei tiedä mitä minkäeläimen lihaa ja eläinperäiset tuotteet tarkoittavat, että sinne on tungettu myös nokat, jalat ym ei niin ravitsevat jätteet. Lisäksi lihaksi käytettävät lajit voi vaihdella saatavuuden mukaan. Liha pitää olla aina mainittuna ensimmäisenä, ensiksi mainittua on aina eniten tuotteessa. Kun se on muodossa lihajauho, on sen ilmoitettu jo kuivattuna ja silloin sen määrä on suurempi kuin nappuloissa, joissa on ilmoitettu lihanmäärä tuoreesta lihasta (jossa vesi antaa painoa).

-Viljat. Viha-rakkaus suhde. Tarkoitan viljoilla kotimaisia viljoja eli ruis,vehnä, kaura, ohra. Turhia koirille, mutta osa koirista kestää isojakin määriä. Jos lukee vain viljat, voi olla mitä tahansa laadutonta viljaa, esimerkiksi maininta vehnänalkio, kertoo jo parempilaatuisesta osasta. Lisäksi epämääräinen vilja, voi myös vaihdella ruuassa sen mukaan, mitä valmistaja saa halvimmalla.

-Maissi. Täysin turha, ei sula juurikaan koiran elimistössä, koira ei saa tästä mitään. Mutta se on valmistajlle halpa raaka-aine ruokiin.

-Riisi, ehkä sopivin viljoista koirille (niin riisikin on vilja, kuten maissikin niihin usein luetaan). Tämän siedän koirien ruuissa, mutta ilmankin pärjää vallan hyvin.

Edellämainittujen viljojen kanssa pitää olla tarkkana tuoteselosteessa. Vaikka ensimmäisenä lukisi liha, mutta seuraavina lukee riisi, maissi, vehnänalkio, vehnäjauho, tarkoittaa se, että vaikka liha on ensimmäisenä ja sitä on eniten, mutta valtava määrä eri viljoja perässä yhteenlaskettuna, voi ylittää lihan määrän ja nappula on pääosin viljaa.

-Peruna ja bataatti. Näitä ruokia on nyt tullut markkinoille. Melkolailla yhtä hyödyttömiä kuin viljat, mutta jos koiran maha perunan kestää, niin ihan syötäviä ainesosia.

-Soija ja herneet, pavut ym. Nostavat kivasti ruuan proteiinipitoisuutta, mutta koira ei pysty juurikaan hyödyntämään kasviperäistä proteiinia.

-Kasvit. Uusissa barf tyyppisissä nappuloissa on koirien ruuissa mitä ihmeellisimpiä kasveja. Jotain samettikukkauutetta löytyy myös tavisnappuloista. Ei varmasti välttämättä hirmuisen oleellisia koiran ruokavaliossa, joku samettikukka, mutta kasvikset ovat kuitua, joten sikäli ok.

-Öljyt, sama periaate kuin lihoissakin, alkuperä pitää olla tiedossa. Koira ei pysty hyödyntämään niin hyvin kasviperäisiä öljyjä, kuin eläinperäisiä, siksi kannattaa suosia eläinperäisiä tuoteselosteessa.

-Proteiini- ja rasvapitoisuus. Proteiinipitoisuuden pitäisi olla siellä 20% paremmalla puolella ja Rasvan yli 15%. Esimerkiksi pienten koirien ruuassa 28/17 on riittävä, tosin tähän laittaisin itse lisäöljyä turkkiroduille. Mutta kuten aiemmin on sanottua, niin on tärkeää että proteiinin ja rasvan lähde on eläinperäinen.

– Sanomattakin on varmaan selvää kuinka turhia koirille on esimerkiksi väriaineet, lisäaineet ym.

Hinta ei kerro laatua. Olen hätkähdyttävästi löytänyt aikamoista laaduttomuutta ihan eläinlääkärin sekä eläinruokakaupan ns. hyvissä brändi muonissa ja ruokakaupastakin voi löytyä ehdot täyttävää ruokaa.

Moni koira elää epämääräiselläkin nappularuualla, koira on sopeutuvainen otus. Mutta en itsekkään elä halvalla einesmoskalla, joten miksi ei voi koirallekkin tarjota laadukkaampaa ruokaa, etenkin kun sitä saa halvemmalla kuin hienon brändin laadutonta ruokaa.

Tässä esimerkki ei niin hyvästä hinnakkaasta pentukoirien ruuasta:

kuivattu liha, maissi, vehnä, eläinrasva, juurikasmassa, maissiproteiini, soijansiemen, kuivattu kala pellavansiemen, vehnälese, kananmunajauhe, oluthiiva, frukto-oligosakkaridia(0,3%), kalaöljy (DHA lähde), hiivabeetaglugaani, maitohappobakteereja
prot 31,5%
rasva 21%

Silmiin pistää ensin kuivattu liha, joo liha ensimmäisenä mutta mitä elukkaa?? Samoin eläinrasvasta ei kerrota alkuperää. Lihan perässä on monta viljaa on maissi, vehnä, juurikasmassa , maissiproteiini, pellavansiemen, vehnälese… Aikamoinen määrä viljoja. Ja sitten tuo soijansiemen nostamassa näennäisesti proteiinipitoisuutta. Kyllähän tuollakin elää, mutta ei meille kiitos.

Toinen, eläinkaupan pentumuona, jossa puitteet vähän paremmin.

Lampaanliha, riisi, siipikarjan rasva, lohiöljy, luontainen aromi, riisileseet, sokerijuurikasleikkeet, panimohiiva, kananmunat, jukkauute,
prot 38%
rasva 18%

Vähän eri aineita, mutta tiedät mitä eläintä, rasvat eläinperäistä. Viljana riisi.

Sitten vielä yksi hyvinkin laadukas, mutta itseäni on alkanut mietityttää näissä joku, nyt Jekun sairastamisen myötä. Onko proteiinia sitten liikaa vai onko ongelma siinä, että se on valmistettu kypsentämällä vai mikä, kun koira kumminkin on lihansyöjä enemmän kuin sekasyöjä.

Luuton kana*, kanajauho, ruodoton lohi*, kalkkunajauho, sillijauho, peruna, kananrasva (luonnollisesti säilötty tokoferoneilla), bataatti, herne, luuton kalkkuna*, kokonainen kananmuna*, kananmaksa*, ruodoton siika*, ruodoton kuha*, sinimailanen, hernekuitu, ruodoton silli*, merilevä, kurpitsa, sikurinjuuri, porkkana, pinaatti, nauriin naatti, omena, karpalo, mustikka, lakritsijuuri, väinönputken juuri, rohtosarviapila, kehäkukan kukka, fenkoli, piparmintun lehti, kamomilla, voikukka, kynteli, rosmariini
prot 40%
rasva 20%

Sitten voi vielä miettiä, haluaako syöttää atlantin ylirahdattua ruokaa vai saisko lähempänä tuotettua? Entäs eläintestit, haluaako niitä edes ajatella? Itse olen hyvin kriittinen ajatukselle, että koiranruuantuottaja haluaisi tehdä oikeasti koiralle optimaalista ruokaa kohtuulliseen hintaan. Valmistajienkin pitää tehdä voittoa ja sitä saa tekemällä halvalla ja myymällä kalliimmalla. Näkeehän sen jo ihmisten ruuissa. Etenkin hyvällä brändillä voi myydä vaikka millaista sontaa ja ihmiset ostaa. Ihmisten ruokasuosituksetkin tehdään valtakunnallisesti maatalouden ja teollisuuden menestymistä silmällä pitäen, ei välttämättä niinkään ihmisille optimaalisen ruokavalion mukaan (ja kun miettii, että nekin vaihtelee maakohtaisesti…). Mutta se on jo toinen tarina.

Kyllä koiranruokinnasta saa halutessaan hankalaakin, ehkä ei kannata aina miettiä niin paljon 😀 Se mikä toimii, ei kannata muuttaa, ehjää ei kannata korjata, vaikka ei menisi ihan taiteen sääntöjen mukaan. Mitä tahansa kuivaruokaa kannattaa jatkaa tuoreella ruualla (lihalla, kananmunilla, kermaviilillä. raejuustolla, ruuantähteillä).

kesä 3 2012

Urpo ja Turpo ja The Täydellinen koira

Posted on 3.6.2012 by admin

Rakastan aina vatvoa asiaa, mikä oli se seuraava koira ja rotu. Enkä ole ainut ystäväpiirissäni 😀 .

Olen jumittunut kahteen rotuun, ensin villakoiraan ja sitten uskalsin harpata harjakoiraan ja koin positiivisen yllätyksen. Harjakoira vaikutti täydelliseltä minulle, mutta lopulta sitä ei voi tietää, kun ei ole kokeillut muita rotuja 😀 Haavekoirani, melkoisen epätodellinen kylläkin, olisi kuin Naomi, mutta hitusen enempi virtaa. Eli hillitty, haukkumaton, tarpeen vaatiessa reipas, mutta ei sekoa, jos ei tänään pääsekkään remuamaan ja saa aktivointia. Ottaa iloisesti vieraat vastaan, mutta ei ahdistele vieraita ylenpalttisella riehumisella ja sinkoululla. Karvaa ei lähde. On sisäsiisti. Koiraa voi tarvittaessa kouluttaa ja se toimii pienilläkin eleillä tarvittaessa (no Naomilla on jo sen verran ikää, että toimii kuin ajatus). Siis sellainen helppo perhe ja kotikoira, josta saa tarvittaessa kaverin jollekkin tokokurssille ja näyttelykehään, mutta joka on kumminkin helppo. Tiedän, että tälläisiä koiria on paljon olemassa, olen törmännyt useisiin.

Alanko mä tulla vanhaksi, kun haluan helpon koiran 😀 Koko ikäni olen toiminut energisten ja vaativienkin koirien kanssa. Mutta sitten kun näkee ihmisiä, joiden ei tarvitse tehdä erityistoimia koiriensa kanssa, sitä miettii, että hei, tästä voisi selvitä paljon helpommallakin. Etenkin kun laumassa on jo kaksi energista jäsentä, niin tähän soppaan vielä yksi virtaveikko olisi ehkä jo vähän liikaa. Toisaalta, minulta on kyselty, haluanko todella rauhallisen ja möhkiäis koiran. Olen tiputtanut 15 kiloa painostani ja matka jatkuu vielä 30 kiloa ja kuulemma sen jälkeen olen niin laiha ja energinen, etten jaksaisi mitään rauhallista koiraa 😀

Ei taida ihan vielä vaan olla pennun aika. Naomin tilanne on nyt niin pinnalla, että sen selvittäminen on nyt ykkösasia. Lisäksi on tietenkin Urpon ja Turpon pitäminen liikkeessä ja poissa hölmöilystä (Pupu on tietenkin se Urpo ja Jekku on Turbo). Mutta näitä on niin ihana pohtia ja vatvoa 😀 Ja ne joita asia kiinnostaa, niin haavelistalla löytyy niin ceskyterrieri, shih tzu kuin harjakoirakin ja on siellä keskikokoinen ja kääpiövillakin, jos tästä kauheen energiseksi ja reippaaksi alkaa itsensä tuntemaan 😀 Ei sitä tiedä minkä otuksen elämä sitten tuo eteen, kun on sen aika. Enemmän merkitsee yksilö, kuin rotu.

The täydellinen koira 😀

Urpon ja Turpon normi meiningit <3

Kun rinsessa ravistaa, on normaalia, että vatsanahka hölskyy mukana 😀

touko 19 2012

Pitäisikö kokeilla jotain uutta…

Posted on 19.5.2012 by admin

Eilen meillä kävi trimmissä supersuloinen Manu (Bayarin MR. Maestro), rodultaan bichon havanese. Pesun aikana herra oli tosi nätisti, mutta föönatessa se oli hassu. Se piti samanlaista ääntä, kuin mitä sorsat pitää lentäessään. Antoi pusun ja sitten huusi onk, onk, antoi taas pusun ja sitten taas onk, onk ja pusu 😀 Trimmauskin onnistui ok, vaikkein kyseistä rotua ole koskaan leikannut. Poika sai polkkatukan ja toiveissa oli säilyttää Manumainen ilme, joten nostin parran päälliskarvat ylös ja leikkasin suun ympäriltä karvat ja kun päälliskarvat laski alas, ei edes huomannut, että turkki oli leikattu parrastakin. Oli muuten todella ilo laittaa koiraa, joka oli ensiluokkaisesti pidetty turkiltaan. Ja kun koirakin oli luonteeltaan todella ihana ja helppo.

Sitä jäi oikeasti miettimään, että pitäisi kokeilla itsekkin välillä muita rotuja kuin harjakoiraa ja villakoiraa, joku muu rotu voisi sopia täydellisemmin meille. Villakoirissa hieman häiritsee se ylitsevuotava rakastaminen ja siitä seuraava hyppiminen ja sinkoilu, lisäksi ainakin meillä on ollut kaikilla haukku herkässä. Ja harjakoirassa taas häiritsee se reaktioherkkyys ja herkkähaukkuisuus ja epävarma sisäsiisteys (ja siis Naomihan on epätyypillinen harjakoira, joten sitä ei lasketa tähän). Silti tykkään molempien rotujen kiltteydestä ja siitä, että niihin voi luottaa, että tulevat kaikkien kanssa toimeen. Molempia on myös helppo kouluttaa. Mutta Manun sekä sen ceskypennun tavattuani totesin, että oikeesti voi olla olemassa Naomimaisia rotuja, joista ei lähde karvaa ja elämä voisi olla siten koirien kanssa vielä helpompaa 😀

No trimmin jälkeen Manu ei edelleenkään vihannut minua, vaan oli kaikkien kaveri ja veti Jekun kanssa rallia ympäri kämppää. Pojat kun on aika samaa ikää. Jekulle laitoin varmuudeksi vaipan ja olihan se jonnekkin yrittänyt pissiä isotellakseen, toisin kuin Manu… Mut pojilla oli hauskaa, Jekku otti kunnon vauhdit ja tarkoituksella liukui parkettia pitkin mutkaan… 😀

Tänään oli Jekun vuoro käydä pesussa ja huomenna Riihimäelle kehään vaihteeksi.

Ihanainen, minut hurmannut Manu

Voiko tämmöistä vastustaa?

maalis 31 2012

Kuinka paljon koira tarvitsee liikkumista?

Posted on 31.3.2012 by admin

Mietin tätä nyt, kun on taas Jekunkin kanssa tuo pyöräilykausi nykästy käyntiin ja muutenkin lisätty lenkkien pituutta muidenkin osalta. Pupu veti lähes 7km juosten ja ei tuntunut missään, kotona oli edelleen virtaa. Jekku veti (paino sanalla veti) tänään vartin pyörälenkin ja kotiin tuntua vauhtia edelleen riitti, eikä illan aikanaan ole huomattu väsymisen merkkejä. Koirat jaksaisivat selkesti lenkkeillä ravaten loputtomasti, ainakaan vielä ei ole rajaa tullut vastaan. Siitä tulee mieleen entiset lenkityksemme määrät ja perus kotikoirien lenkityksen määrät, että miten vähäisiä ne oikeasti olivat/ovat, vaikka meilläkin koiria liikutettiin ihan normaali määrä. Mutta oliko se kumminkin riittävää, tuskin. Koira tarvitsee oikeasti valtavasti liikuntaa, ainakin tuollainen ad/hd isovilla ja nuori harjakoirapoika, mutta toissalta tuntuvat tyytyvän vähempäänkin, niinä päivinä, kun ei mennä hirmulenkkejä. Naomihan meillä jää osalla lenkeistä kotiin, eikä se juokse lainkaan pyörän vierellä. Parhaitenhan koirat saisi kulutettua energiansa vapaana metsässä vaeltaen ja leikkien toisten koirien kanssa, mutta kelit on nyt semmoiset, että metsään ei vielä pääse (lunta ja jäisiä puolisulaneita polkuja).

Jekku todella aloitti tänään pyöräilykautensa ja ne kaksi kokeilua olivat selkeästi juurtuneet hyvin mieleen. Päällensä Jekku sai Naomin vaaleanpunaiset nahkavaljaat ja ei onneksi väri haitannut menoa. Springerin päässä tuntui olevan enemmin husky, kuin kääpiökoira. Tehtäväni oli lähinnä painaa jarrua, kun Jekku veti hurjalla voimalla koko polkupyörää haluten laukata niin kovaa kintuista irtoaa. Kovalla alustalla laukkaaminen ei vaan ole järin terveellistä, joten yritin pitää pojan ravissa. Mutta olihan se annettava välillä spurtata, kun niin halusi. Hauska oli kyllä katsoa, että on nuori poika hihnan päässä, kun eka juostiin kahta sataa ja toisessa hetkessä piti katsella mitä tuolla ja sitten taas juostiin ja mitäs tuolla on, välillä pää pyöri kuin hyrrä (ne hormonit…).

Jekulle nuo juoksutukset sopii pesupäiville. Valjaat kun saattaa takuttaa, niin on hyvä päästä sen jälkeen pesulle. No 1-2krt viikossa pyöräilyä onkin ihan riittävä määrä.

Pikku husky menossa

Mitäs tuolla on?

Video Jekun menosta (valitettavasti kamerakännykän videointi on jotenkin epäkunnossa ja tämäkin pätkii…)

Pesun jälkeen sekoilemassa, isäntä tässä heilutteli vain likaista sukkaa koiralle… 😀

No emännän ja kinkun kanssa sitten seisottiinkin jo turkki taas öljyhoidossa. Kuvassa näkyy Jekun uusi näyttelyhihna 🙂

maalis 17 2012

Iltavilli ja millainen

Posted on 17.3.2012 by admin

Oli kyllä Jekku melkoinen raparipa eilisen iltalenkin jälkeen ja pesussa irtosi reippaasti mustaa vettä. No poika olikin sitten puhdas noin 12 tuntia ja kaikki oli taas menetetty. Laitoin tuplaöljyn turkkiin, jotta se säästyisi paremmin tuolla märässä hiekassa ja ravassa.

Kun poika pääsi pesujälkeen pöydältä alkoi tyypillinen villiintyminen. Aina jos Jekulta on vaikka vain tassut pesty, on kuivauksen jälkeen juostava kahtasataa ja hinkattava itseään joka paikkaan. Eilen illalla menoon yltyi myös Naomi ja kaksi sitten paineli iltavilliä menoa ympäri kämpän…

Olen viime päivinä mietiskellyt millaisten koirien ihminen minä olen. Lähinnä sitä aina mietiskelee mitkä olisi kivoja tulevaisuuden rotuja, ehkä paremmin minulle sopivia. Jos miettii tämän hetkisiä koiria ja edesmenneitä niin toisaalta olen nk. kova palveluskoira ihminen, joka tulee toimeen vähän ”kovempien” koirien kanssa, jotka ei pienestä hätkähdä. Nämä koirat vaan on usein sellaisia, että niiden kanssa saa tehdä töitä niin kouluttaessa kuin kotielämässäkin. Nykyisistä koirista tälläisiä vähän on Jekku ja Pupu ja entisistä ehdottomasti sekarotuinen Osku. Toisaalta pidän näistä, näissä on haastetta, mutta toisaalta, helpomminkin olisi kiva päästä. Eli toisaalta pidän koirista jotka on rauhallisia ja leppoisia, toimivat kuin ajatus ja niiden koulutus on helppoa, itseasiassa niitä ei tarvitse juurikaan kouluttaa, koska ne sopeutuvat helposti perheen elämän menoon. Tälläinen meillä on Naomi ja aikanaan oli Roosa toyvillakoira sekä harjakoira Ilo. Näiden kanssa on niin helppo tulla toimeen, kuljettaa missä vaan jne täydellisiä perhekoiria. Mutta pehmeät perhekoirat eivät välttämättä näyttelykehissä loista, jos niissä haluaa kiertää. Niiltä puuttuu semmoista särmää ja lavasäteilyä, ne kulkee ihan kivasti mutta se jokin asenne sieltä puuttuu, semmoinen töpäkkyys.

Mutta on selkeästi yksi koiraryhmä jonka kanssa en tule toimeen, sitä voisi kutsua herkät neurootikot, kääpiövillakoiramme Wilma oli tälläinen ja Unissakin oli ehkä samoja piirteitä. Nämä koirat on toisaalta kovia, mutta sisältä hyvin herkkiä, väärällä käsittelyllä nämä saa nopeasti pilattua. Koirilla on myös hyvin ärsyttäviä pinttyneitä tapoja, joita on hyvin vaikea saada pois, kuten äänille haukkuminen, ohikulkijoille sekoaminen ym. En vain ole tämmöisten otusten kanssa oikealla aaltopituudella, ne eivät toimi kuin ajatus ja pikkasenkin kovemmilla metodeilla hakkaa vain päätään seinään ja koir muuttuu entistä pahemmaksi. Toisilla ihmisillä on taito luovia tälläisten otusten kanssa, mutta minulla ei selkeästi ole, toki aina olen parhaani yrittänyt.

Jekun kaunis pää, iho ihanasti jo kesävärissä.